Ruumillinen kuritus

Vamman saa siis tuottaa, kunhan se ei ole pysyvä - ja kyse on kuritustarkoituksesta. Voi luoja millaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa.

Mene ihmeessä tuon 16 nimeä käsittävän adressisi kanssa päättäjien puheille.

 

Kyllä taitaa tällaisten asioiden kannattajat olla lähinnä niitä, joita on lyöty kotona ja koulussa eikä ole tullut työelämässäkään pärjättyä, olisihan se hienoa kun voisi turhautumisensa purkaa lapsiin ihan laillisesti.

Oksettavaa.

 

[QUOTE="vieras";25166976]Vamman saa siis tuottaa, kunhan se ei ole pysyvä - ja kyse on kuritustarkoituksesta. Voi luoja millaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa.

Mene ihmeessä tuon 16 nimeä käsittävän adressisi kanssa päättäjien puheille.[/QUOTE]

Minä EN sanonut, että vamman saa tuotta, jos se ei ole pysyvä. Minä sanoin, että järjen rajoissa pitäytyessä, pysyvää vammaa ja/tai ruhjeita ei synny. (Ja oletin että kuka tahansa normaali ymmärtää, että esim. ihon irtoaminen on ruhjeen tasolla.) Olisi kai taas pitänyt vain sanoa, että vammaa ei synny niin ei olisi tullut väärintulkintoja. Ja on kyseenalaista voiko pelkkää ihon hyvin lyhytaikaista punoitusta lajitella suoranaiseksi vammaksi, tai anakin se on niin lievä, ettei siitä normaali lapsi psykologisia vammoja saa. Ellei sitä sitten tapahdu usein.

Eli, en todellakaan tue minkäänasteista selkäsaunaa jos sitä harjoitettaisiin päivittäin/viikoittain/kuukausittain tai ylipäätään säännöllisesti. Tai liian nuoriin lapsiin. Jotkut kuulema läpsii jopa alle vuoden ikäisiä lapsia ja se jos mikä on täysin tokkutonta, kun eihän lapsi ala edes muodostaa käsitystä itsestään vasta kuin 1,5-vuoden iässä joten jos jo sitä ennen kokee jotain tuollaista, se väkisinkin jättää tuhoisat jäljet. Mutta siis kun tuollaista usein tapahtuvaa/liian nuoreen kohdistuvaa on tietääkseni aina laskettu pahoinpitelyksi eli on voitu puuttua niihin jo ennen täyskieltotrendiä.

En tosin itse ruumiillisesti kutittaisi alle 3-vuotiasta jos niinkään nuorta, ja en lainkaan, jos jokin - mikä tahansa - muu tapa tehoaisi tarpeeksi varmasti suhteessa rikkeen vakavuuteen. Mikä taas on täysin yksilöllistä lapsen puolelta.

Ja sarkasmisi lässähtää aika lahjakkassti. En tietenkään mene tuon 16 allekirjoitusta sisältävän adressin kanssa päättäjien pakeille. Adressien suhteen yleispätevästi puhuen täytyy tietääkseni olla ainakin 500 nimeä, että adressia alettaisiin käsitellä vakavasti, mutta tässä tapauksessa odottelen, että siinä on vähintäänkin 1000, mielellään moninkertaisesti enemmänkin. Tässä kuitenkin yritetään kumota lakia ja vieläpä täyskieltolakia. Eli vaikka te pidättekin minua tyhmänä, en harmiksenne sitä kuitenkaan ole.

Lisäksi huomauttaisin, että turhaan kuvittelette sen jäävän 16 nimeen. Viimeksi mitä uutisista luin, ainakin kolmannes suomalaisista, (kolmannes aikuisista ja kolmannes lapsista), yhä hyväksyy lievän ruumiillisen kurituksen ja sekin oli vanha uutinen minkä jälkeen on tullut monia uusia tutkimustuloksia ja keskusteluita. Eli varmaa on se, ettei allekirjoitusten määrä ajan kuluessa noin pieneksi jää. Siitä mikä on lopputulos, ei voida mennä heittämään arpaa suuntaan eikä toiseen. Tämä asia on sen verta väitelty ja juurensa syvälle historiaan juurtava + maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen - suuntaan tai toiseen.

[QUOTE="vieras";25167320]Kyllä taitaa tällaisten asioiden kannattajat olla lähinnä niitä, joita on lyöty kotona ja koulussa eikä ole tullut työelämässäkään pärjättyä, olisihan se hienoa kun voisi turhautumisensa purkaa lapsiin ihan laillisesti.

Oksettavaa.[/QUOTE]

En tiedä muista, mutta minua ei koskaan ole lyöty koulussa eikä työpaikalla, enkä purkaisi lapsiin minkäänlaista turhautumista. Enkä ole kuullut todisteita ettäkö vihjaulemasi tilanne olisi todellinen edes yleiskuvassa. (Viittaus, käytit sanaa 'lähinnä', mikä vihjaa siihen että suurin osa olisi väitteesi kaltaisia, vaikken minä nyt puhuva yksilö olekaan.)

 

Oksettava keskustelu. Itselle on jäänyt pahat traumat lapsuudesta, vaikka itseäkin vain "kuritettiin", olin kuitenkin aina verrannollisen kiltti lapsi, mistä isäpuoli tulikin puhumaan kun omaa lastani odotin. Sanoin, että jos olisi tiennyt, millaisia veljistäni tulee, en koskaan olisi saanut mitään kuritusta, koska kun niihin vertasi, niin oltiin melki kuin yö ja päivä. Olin tottelevainen,mutta tein virheitä, joista rankaistiin melko armotta.
Itselle kurituksesta jäi vaikea ongelma väkivallan kanssa, jolloin itse puolustauduin ainna sekä henkistä että fyysistä hyökkäystä vastaan puhtaasti väkivallalla. Toistten ihmisten kehut yms eivät kuulosta todellisiltä, kun aina on haukuttu, nimitelty, pilkattu, alistettu yms. En vieläkää osaa ottaa kehuja, en kestä mitään menetyksiä, pelkään useita asioita, stressaan jatkuvasti tolkuttomista asioista. Taistelen kovasti väkivaltaisuuttani vastaan ja olen sen kanssa kuntoutunut hyvin vuosien saatossa mutta masennus ei koskaan mene pois. Pienen lapsen on vaikea ymmärtää, miksei kukaan tunnu välittävän.. Aina vaan haukuttiin, mitä tahansa tekikin, vaikka kuinka hakisi vanhemmiltaan hyväksyntää. Haen sitä hyväksyntää edelleen, lähes pakonomaisesti pyrin miellyttämään varsinkin äitiäni. En vain osaa lopettaa.
En voi suositella kenellekkään minkäänlaista kuritusta, moni muu asia toimii paremmin. Tuttavani kertoi vieneensä kapinoivan lapsen kaikki tavarat varastoon, sänkyä myöten. Lapsi nukkui patjalla, tuli koulusta suoraan kotiin ja pääsi kotoa vain kouluun, ei mitään muuta kuin patja lattialla ja puhtaat vaatteet aamuisin huoneen ovella. Viikko meni ja lapsi ei enää koskaan kapinoinut. Olisi varmasti toiminut allekirjoittaneellakin. Aina on vaihtoehtoja. Käyttäkää niitä.

 

Siinä taas yksi esimerkki oikeasti kohtuuttomuuksia kokeneesta joita valtaosa näistä vastustajista ja oksetuspisteeseen asti joutuvista vaikuttaa olevan.

Ja kuinkahan moni vähänkään haastavampi lapsi korjisi asenneongelmaansa tuolla keinolla lopullisesti? Aika monelle on helppoa pohtia että kyseinen rangaistuskeino on vanhemmille niin vaivalloinen ja aikaa vievä, ettei ne sitä kovin usein viitsisi tehdä, jos edes toistamiseen. (Pointsit sille vanhemmalle joka kuitenkin tekee sen toistamiseen mikä saattaisi hyvinkin jo tehota.) Mutta sitten taas on niitäkin lapsia jotka eivät tule suoraan koulusta kotiin / karkaavat kotoa leikkimään muualle tai keksivät muun tavan kiertää saatu rangaistus. Koska siihen pystyvät siinä missä lievää ruumiillista kuritusta ei pääse kiemurtelemalla sivuttamaan, koska se tapahtui lyhyesti ja ytimekkäästi ja parhaassa tapauksessa meni kerrasta perille. Edelleen korostan, että ruumiillisen kurituksen pitäisi olla viimesijainen vahtoehto kun kaikki muu pettää tai jos vaikuttaa siltä, että asenneongelma on hengenvaarallisen rikkeen ymmärtämisen tiellä eli mikään lievempi keino ei estäisi toistoa tarpeeksi tehokkaasti/nopeasti.

Ja huomautan nyt, että se järjen puhuminen ja rikkeen vakavuuden ymmärtämään saaminen ei-voimakeinoin kuuluu siihen kaiken muun yrittämiseen. Ja että aina ei ole kyse aikuisen taitamattomuudesta järkiselittää, vaan voi olla kyse myös lapsen asenneongelmasta. Johtuuko asenneongelma taas kasvatuksen epäonnistumisesta tai syvästä psyykkisestä ongelmasta? Voi johtua, mutta voi johtua myös yksinkertaisesti perusluonteesta/persoonasta. Korostan taas sitä miten olennaista on tuntea oma lapsensa ja tarkkailla tämän käytöstä varsinkin rikkeiden yhteydessä ja varsinkin siinä vaiheessa kun keinot alkaa loppua, jotta saa käsitystä siitä mistä asenneongelmassa on kyse.

 

Kuristaa saa ja pitää. Ei ne muuten opi.

 

Kohtuutonta, koska sain luunappeja, tukkapöllyä yms? Sehän on juuri sitä,mitä haluat sallia. En saanut nyrkkiä tai muutakaan. Sen sijaan henkinen väkivalta on täysin eriasia. Sain traumoja molemmista. Olenko nyt sitten jotenkin ihmeellinen olento, kun sinulle normaalista kurituksesta saan traumat ja sekä henkisiä, että fyysisiä ongelmia? Eli kun ruumiillinen kuritus ei toimi, niin mitä sitten kokeillaan? Meillä edelleen sitä kuritusta, ei toiminut vaikka kuinka kokeilivat. Mietis nyt vähän. Kuka sinä olet sanomaan, mihin se raja tulee vetää? Millä oikeudella olet sitä mieltä, että fyysinen satuttaminen on oikein koska sinusta muita vaihtoehtoja ei ole? Jos olet noin mielikuvitukseton, älä hanki koskaan lapsia. Et tule pärjäämään niiden leikeissäkään, saati muussa elämässä, kun mielikuvitus loppuu jo rangaistuksiin. Vanhemman velvollisuus on juuri nähdä se vaiva, että saa lapsensa kasvatettua. Aina ei ole tarkoitus ottaa sitä helpointa tietä ulos.

 

Kohtuutonta, koska sain luunappeja, tukkapöllyä yms? Sehän on juuri sitä,mitä haluat sallia. En saanut nyrkkiä tai muutakaan. Sen sijaan henkinen väkivalta on täysin eriasia. Sain traumoja molemmista. Olenko nyt sitten jotenkin ihmeellinen olento, kun sinulle normaalista kurituksesta saan traumat ja sekä henkisiä, että fyysisiä ongelmia? Eli kun ruumiillinen kuritus ei toimi, niin mitä sitten kokeillaan? Meillä edelleen sitä kuritusta, ei toiminut vaikka kuinka kokeilivat. Mietis nyt vähän. Kuka sinä olet sanomaan, mihin se raja tulee vetää? Millä oikeudella olet sitä mieltä, että fyysinen satuttaminen on oikein koska sinusta muita vaihtoehtoja ei ole? Jos olet noin mielikuvitukseton, älä hanki koskaan lapsia. Et tule pärjäämään niiden leikeissäkään, saati muussa elämässä, kun mielikuvitus loppuu jo rangaistuksiin. Vanhemman velvollisuus on juuri nähdä se vaiva, että saa lapsensa kasvatettua. Aina ei ole tarkoitus ottaa sitä helpointa tietä ulos.

Ei luunappeja ja tukkapöllyjä tässä haluta mitenkään laillistaa vapaasti käytettäviksi, kai ymmärrät sen? Mikä tahansa rangaistus aiheuttaa traumoja, jos sitä jaetaan syyttä, liian pienestä syystä ja/tai jatkuvasti. Se, että luunappeja ei haluta rinnastaa varsinaiseen pahoinpitelyyn on vielä aika kaukana siitä, että vanhemmat saisivat niitä vapaasti käyttää vaikkapa päivittäin.

Joidenkin mielestä lapsille huutaminen jo on traumatisoivaa ja lastensuojeluilmoituksen paikka, mutta eiköhän miltei kaikissa kodeissa välillä se äänenvoimakkuus nouse "sopimattomalle" tasolle. Jos joku kerran antaa lapselleen luunapin kun meinasi työntää pikkusiskon auton alle, niin onko siinä huostaanoton paikka? Mielestäni ei. Ja kun ihmiset vertaa tätä tilannetta siihen, kuinka jotain lasta on systemaattisesti hakattu sairaalakuntoon vuosikausia, ollaan vaan niin helvetin kaukana reaalimaailmasta, että ei ole tosikaan. Nollatoleranssissa ei ole järkeä, vaikka en aiokaan lapsiani ruumiillisesti kurittaa.

 

Ei luunappeja ja tukkapöllyjä tässä haluta mitenkään laillistaa vapaasti käytettäviksi, kai ymmärrät sen? Mikä tahansa rangaistus aiheuttaa traumoja, jos sitä jaetaan syyttä, liian pienestä syystä ja/tai jatkuvasti. Se, että luunappeja ei haluta rinnastaa varsinaiseen pahoinpitelyyn on vielä aika kaukana siitä, että vanhemmat saisivat niitä vapaasti käyttää vaikkapa päivittäin.

Joidenkin mielestä lapsille huutaminen jo on traumatisoivaa ja lastensuojeluilmoituksen paikka, mutta eiköhän miltei kaikissa kodeissa välillä se äänenvoimakkuus nouse "sopimattomalle" tasolle. Jos joku kerran antaa lapselleen luunapin kun meinasi työntää pikkusiskon auton alle, niin onko siinä huostaanoton paikka? Mielestäni ei. Ja kun ihmiset vertaa tätä tilannetta siihen, kuinka jotain lasta on systemaattisesti hakattu sairaalakuntoon vuosikausia, ollaan vaan niin helvetin kaukana reaalimaailmasta, että ei ole tosikaan. Nollatoleranssissa ei ole järkeä, vaikka en aiokaan lapsiani ruumiillisesti kurittaa.

En sanonut että niitä käytettiin esim. päivittäin, itseasiassa varmaan verrannollisesti harvoin,mutta se riitti aivan hyvin. Olisiko oikein siis myös rikoksia tekeviä aikuisia "kouluttaa" väkivallalla eikun siis kurituksella oikealle tielle, kun vankila eitoimi eikä valtiolla ole muita keinoja?

 

En sanonut että niitä käytettiin esim. päivittäin, itseasiassa varmaan verrannollisesti harvoin,mutta se riitti aivan hyvin. Olisiko oikein siis myös rikoksia tekeviä aikuisia "kouluttaa" väkivallalla eikun siis kurituksella oikealle tielle, kun vankila eitoimi eikä valtiolla ole muita keinoja?

Ei sen tarvi olla oikein, tässä ei määrittellä mitään moraalikoodeja. Mutta jos napsautat sormille aikuista myymälävarasta niin ei sinun tule saada tuomiota törkeästä pahoinpitelystä. Kertaluontoinen luunappi tai tukasta kiinni ottaminen tms. ei ole sama asia kuin varsinainen pahoinpitely eikä sitä pidä samalle viivalle pistää. Vertaukset aikuisiin kuitenkin ontuvat aika pahasti, koska ei muilla ole oikeutta eikä velvollisuutta kasvattaa ja oikaista toisia aikuisia ihmisiä. Laitatko muita aikuisia jäähylle, karkkikieltoon, omaan huoneeseen mököttämään? Sanotko heille, että "nyt totellaan minua".

Jotenkin on samat fiilikset täällä kuin pakkoruotsikeskusteluissa. Ihmiset liputtaa valinnanvapauden puolesta ja sitten vastareaktio antaa ymmärtää että tässä ajetaankin ruotsin kielen kieltämistä, ruotsinkielen opettajien maasta karkottamista ja suomenruotsalaisten massalynkkaysta. Onko oikeasti vaikea ymmärtää, että ihmiset eivät kannata nollatoleranssia, vaikka eivät pidäkään fyysistä kuritusta mitenkään hyvänä asiana?

 

Kohtuutonta, koska sain luunappeja, tukkapöllyä yms? Sehän on juuri sitä,mitä haluat sallia. En saanut nyrkkiä tai muutakaan. Sen sijaan henkinen väkivalta on täysin eriasia. Sain traumoja molemmista. Olenko nyt sitten jotenkin ihmeellinen olento, kun sinulle normaalista kurituksesta saan traumat ja sekä henkisiä, että fyysisiä ongelmia?

Ei, kokemasi ei ole minun näkemyksessäni normaalia kuritusta. Tekstistäsi sai kuvan kuin sinua olisi ruumiillisesti kuritettu kohtuuttoman usein ja liian pienistä syistä. Ja vaikkei olisikaan niin tapahtunut, kirkuvan selkeäti ja kirjaimellisesti tekstissäsi ilmaisit kuinka koit jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja alistusta teit mitä tahansa, MIKÄ YHDISTETTYNÄ vaikka kohtuudellakin käytettyyn ruumiilliseen kuritukseen luonnollisesti tekee siitäkin kohtuutonta ja lopulta psyykkisesti tuhoutuneen ihmisen. Koska luonnollisesti lapsen ja kenen tahansa psyykkeessä ruumiillinen kuritus ja henkinen pilkkaus/alistaminen yms. yhdistyy.

Siis minähän olen tässä ajanut takaa nimenomaan järkevää ja rakkautta tukevaa henkistä puolta ruumiillisen kurituksen yhteydessä ja ylipäätään kasvatuksessa, mitä sinun kokemasi ei todellakaan ole. Enkä ole sitä paitsi koskaan väittänyt, että pilkkaaminen, alistaminen yms. olisi edes kuritusta. Ei tietenkään ole!

Minulle siis herää epäilys, olisitkohan noin traumatisoitunut kokemastasi ruumiillisesta kurituksesta, jos siihen tai sen lisäksi ei olisi lliittynyt myös henkinen väkivalta... Eli ei, et ole ihmeellinen olento ja ei, kokemasi ei ole minulle normaalia kuritusta eikä todellakaan sitä mitä adressillani haen! Sen puitäisi käydä aika selväksi myös adressini sisällöstä niille jotka pystyvät sitä vähänkään neutraalimpien lasien läpi lukemaan.

Mietis nyt vähän. Kuka sinä olet sanomaan, mihin se raja tulee vetää?

Entä itse? Tai päättäjät? Kuka te olette sanomaan mihin se raja tulee vetää? Järkevin ja tasa-arvoisin rajanveto oli silloin kun perheisiin ja lapsiin suhtauduttiin yksilöinä ja vain oikeisiin pahoinpitelyihin puututtiin. Jos sinun kokemaasi henkinseen väkivaltaan ei puututtu: vika ei ollut ruumiillisen kurituksen täyskieltolain puutteessa, vaan lastensuojelupalvelujen kusemisessa.

Varsinkin, kun kuten sanoin, mitä alkup. viestistäsi voi päätellä, traumoissasi olennaisinta ja vaikuttavinta on se henkinen väkivalta -kokemus eikä niinkään se ruumiillinen kuritus, koska noita kahta ei voi erottaa toisistaan jos kumpikin on mukana. Ruumiillinen satuttaminen ei voi tuoda hyviä tuloksia jos käsi kädessä sen kanssa kulkee tuollainen henkinen väkivalta ja alistaminen. Siinä missä ilman henkistä pahoinpitelyä, lievä ruumiillinen kuritusväkivalta ei ole noin vaarallista ja voi omata täysin päinvastaisia vaikutuksia. En toki voi tietää mistä psyykkinen tilanteesi johtuu kun en tarkkaa tarinaasi tunne, mutta siltä se viestisi sisällöstä vaikuttaa.

Loppuun viestistäsi muut vastasivatkin jo melkolailla kaiken mitä minäkin olisin sanonut.

 

Oletko lapsenhakkaamisen kannattaja Benjamin S. jo käynyt luovuttamassa hienon adressisi kansanedustajille?

 

Mun on paha sanoa tänä mitään, oikeestaan millään tavalla, mutta mitäs teette kun lapsi teininä tulee puukon kanssa päälle niin eikö saa napata letistä kiinni ? Vai pitääkö alkaa hyssyttelemään ja puhumaan? Mä en ole ikinä tätä asiaa tajunnut, toki ymmärrän että väkivallalla ei saa loppujenlopuksi mitääm hyvää aikaan, mutta miten ne aikuiset sittewn kun lapsi on väkivaltainen ?

Kenellekkään ei millään pahalla, ja itsekkin ole väkivaltaista kasvatusta vastaan, tiettyyn rajaan asti. On vaan asia joka mua vaivaa aina kun tästä tulee puhe, kun en vaan tajua....

 

80-luvulla syntynyt ja olen saanut tukkapöllyä ja vitsasta ja muistaakseni pari luunappiakin ja näin aikuisena ajatellen ihan ja täysin aiheesta. Eipä tullut uusittua typeryyksiä.

 

sen takia varmaan lapsetkin jo tappaa toisiaan, ku ne ei enää tiedä, miltä fyysinen kipu tuntuu, niin sitä on helppo tuottaa toiselle.. oh, humanity! kyllä mua tukistettiin ym, mutta eipä oo tarvinnu ravata kallonkutistajilla, eli ei se nyt niin traumaattista ollu..

 

mua on lapsena tukistettu, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että tuun todennäkösesti joskus mun lapsia tukistamaan. viä ei oo ollu tarvis ku on niin pikkasia. mä en siitä mitään traumoja saanut.

 

Toi on jännä juttu, kun aina vedotaan siihen, että ethän sä aikuistakaan satuta. Ettekö oikeasti satuta, jos joku yrittää raiskata tai pahoinpidellä teidät tai jonkun muun? Sen mä tahtoisinkin nähdä. Suomen laki on kyllä siinä mielessä jännä, että itseään tai jotakuta muuta puolustava voi helpostikin saada tuomion.

 

Mun on paha sanoa tänä mitään, oikeestaan millään tavalla, mutta mitäs teette kun lapsi teininä tulee puukon kanssa päälle niin eikö saa napata letistä kiinni ? Vai pitääkö alkaa hyssyttelemään ja puhumaan? Mä en ole ikinä tätä asiaa tajunnut, toki ymmärrän että väkivallalla ei saa loppujenlopuksi mitääm hyvää aikaan, mutta miten ne aikuiset sittewn kun lapsi on väkivaltainen ?

Kenellekkään ei millään pahalla, ja itsekkin ole väkivaltaista kasvatusta vastaan, tiettyyn rajaan asti. On vaan asia joka mua vaivaa aina kun tästä tulee puhe, kun en vaan tajua....

Mä ajattelen niin että tuollaisessa tilanteessa lapsi tarvitsee jo psykiatrista apua ja lievemmissä tilanteissa kasvatuksessa on mennyt jo aiemmin jotakin "väärin". Ruumiillisen kurituksen näen ikään kuin korjaavana kasvatuksena eli kasvatuksena, johon turvaudutaan kun joko ei muuten osata (huom: kasvatus alkaa vauvasta, ei toisesta uhmasta saati esiteini-iästä) tai sitten keinot loppuu kesken.

 

Miltä tuntuisi jos puoliso tukistaisi tai antaisi luunapin seuraavan kerran kun toimitte eri lailla kun pyydetään? Aiempaan viestiin viitaten sanoisin sen verran, että jos teini tulee päälle puukon kanssa niin on menty metsään jo aika paljon aikaisemmin. Jos se tulee sitten teininä yllätyksenä niin aika laput silmillä on menty siihen saakka enkä usko että tukistaminen tai nippaus enää on mikään lääke. Mä en vaan ymmärrä, että asioita opetetaan väkivallalla ja kyllä, tukistus ja nippailu on väkivaltaa vaikka täällä aika moni toisin väittääkin.

Mua ei ole kumpikaan vanhemmista ikinä kurittanut ruumiillisesta vaan ihan suuvärkillä on molemmat pärjänneet. Olen erittäin tempperamenttinen ja kovapäinen luonne, joten jos niin olisi tehty niin se olisi vaan pahentanut tilannetta. Mä vihaan väkivaltaa enkä ikinä voisi lyödä/ tukistaa lastani, musta se on jotenkin luonnotonta.

Yhdellä tuttavapariskunnalla oli tapana nippailla poikaansa pienenä, useimmiten otsaan. Poika oli meidän esikoisen syntyessä parivuotias ja vanhempiensa mukaan aika villi. Aina kun poika kylässä ollessa teki jotain hiukankin äänekästä niin jompikumpi säntäsi paikalle ja nippasi poikaa. Poika oli niin tottunut rangaistukseensa, että suojasi käsillään päänsä aina kun vanhempi tuli kieltämään jotakin. Musta se oli kauheeta ja asiasta oli joskus puhettakin, mutta vastaus oli että kun toi xxxx on niin kamalan villi niin sitä pitää opettaa. No, pojasta on kasvanut ihan reipas 4. luokkalainen, mutta silti. Meidän poikin on kovin levoton ja ehtiväinen, muttei sitä silti tarvi väkivallalla rauhoittaa.

 

Eli summa summarum: joita on lapsena hakattu/psyykkisesti alennettu/reipoteltu pitkin seiniä ei hyväksy minkäänlaista ruumiillista kuritusta ja vetoaa noihin omiin traumoihinsa, joista on pieni luunapin anto ja tukistus kyllä kaukana. Ja ne, joilla on ollut rakastavat vanhemmat, jotka välillä on joutuneet pienesti ojentamaan luunapilla tai tukistuksella, hyväksyvät sen hyvänä keinona (kuten minä). Löytyikö täältä sellaisia ollenkaan, joita ei ole yhtään kuritettu ruumiillisesti?

Miksi te ette näe tässä kaavaa?

 

[QUOTE="vieras";25730187]Oletko lapsenhakkaamisen kannattaja Benjamin S. jo käynyt luovuttamassa hienon adressisi kansanedustajille?[/QUOTE]

Tule nyt Benjamin S., lapsiin kohdistuvan väkivallan ystävä kertomaan lisää hienosta adressistasi!

 

[QUOTE="vieras";24747894]2. ”Lapsi ei tottele, jos häntä ei kuriteta.”

Lapset haluavat yleensä miellyttää vanhempiaan. Pienen lapsen rajoittaminen on mahdollista aikuisen ylivoimalla, jos hän ei muuten tottele. Väkivallan välttämisessä on usein kyse vanhemman itsehillinnästä ja viitseliäisyydestä kärsivällisesti opastaa lasta.

Lasten impulsiivisuus taas edellyttää vanhemmilta valvontaa. Väkivallan käyttö on kielletty.

Käsityksiä kurittamisesta - Älä lyö lasta - Lastensuojelun Keskusliitto[/QUOTE]

Jaa koska se miellyttämisen halu näkyy? Koirat haluaa miellyttää, lapset haluaa tehä oman päänsä mukaan!

tai no toinen on viel uhma-iässä ja isompi erityislapsi joten mistäs minä tiedän sitten että mitä normaalit vaikka 5-8vuotiaat tekee(meillä vaan uhmaa ja riekkuu )

 

Tukistan kyllä tarpeen vaatiessa, mutta lyömistä/repimistä en hyväksy. En pidä tukistamista minkäänlaisena väkivaltana.

 

Eli summa summarum: joita on lapsena hakattu/psyykkisesti alennettu/reipoteltu pitkin seiniä ei hyväksy minkäänlaista ruumiillista kuritusta ja vetoaa noihin omiin traumoihinsa, joista on pieni luunapin anto ja tukistus kyllä kaukana. Ja ne, joilla on ollut rakastavat vanhemmat, jotka välillä on joutuneet pienesti ojentamaan luunapilla tai tukistuksella, hyväksyvät sen hyvänä keinona (kuten minä). Löytyikö täältä sellaisia ollenkaan, joita ei ole yhtään kuritettu ruumiillisesti?

Miksi te ette näe tässä kaavaa?

Jep. Minua on läimästy remmillä persuuksille, minua on tukistettu ja luunappeja on tullut ja ihan aiheesta. Ei se ollut jatkuvaa pieksäntää, raastamista, tappelua ja mäiskintää, vaan pikku muistutuksia siitä, että nyt kakara ylitit rajasi.

En koe kokeneeni väkivaltaa. Minulla on hyvä koti ja koin olevani turvassa ja rakastettu.

En näe tukistamista tai nippaamista sormille väkivaltana.

 

[QUOTE="vieras";25730187]Oletko lapsenhakkaamisen kannattaja Benjamin S. jo käynyt luovuttamassa hienon adressisi kansanedustajille?[/QUOTE]

[QUOTE="vieras";25735783]Tule nyt Benjamin S., lapsiin kohdistuvan väkivallan ystävä kertomaan lisää hienosta adressistasi![/QUOTE]

1.) Minä en kannata lastenhakkaamista. Adressissani ei tueta eikä haeta lastenhakkaamista, minkä adressin sisältö tekee mielestäni hyvin selväksi niille jotka eivät ole sokeutuneita omien mielipiteidensä kanssa.

Eikä adressini perustele asiaansa vain minun mielipiteisiini, vaan ennenkaikkea ammattilaisten (kokeineiden lapsipsykologien ja tiedemiesten) tekemiin perusteellisiin ja pitkiin tutkimuksiin viime vuosien ajalta.

Eli koska te tajuatte että adressini ja minun mustamaalaamiseni ja mollaamiseni on täysin turhaa?

2.) En ole toimittanut adressiani vielä yhtään mihinkään. Siinä ei olisi järkeä ennen kuin siinä olisi vähintään 500 nimeä, tällaisessa trendilakia koskevassa tapauksessa enemmänkin todennäköisesti tarpeen.

3.) Ei minun tarvitse kertoa lisää adressistani. Kaikki mitä on tarpeellista asian suhteen sanoa, lukee adressissa itsessään tai on linkitetty sen sisällön mukana. Ja tuo adressi on linkitetty tässä keskusteluketjussa jo moneen kertaan. Tässä taas:
http://www.adressit.com/lasten_ruumiillinen_kuritus_lailliseksi_kotona