Toukokuun toukat 2013 *toukokuussa* MEIDÄN KUU!

petronella mä ainakin oon täällä =). Sulla meni hyvin synnytys vaikka vauva iso olikin. Ja hyvä että on kotona lähtenyt hyvin sujumaan :).

Mua on nyt hieman ruvennut se huominen yliaikaiskontrolli jännittään, tai lähinnä tietty se jos ne nyt tän käynnistää. Mä olisin niin kovasti toivonut että tää lähtis itsekseen tuleen, tänään vielä ässät käyttöön josko niistä olis jotain apua.

Cherrie ainakin puuttuu ja yleensä moni muukin käynyt kirjoittamassa, onko nyt iskenyt joku tehosynnytyskausi ja kaikki muut paitsi minä nyyttiään hakemassa?

Armin 41+4

Oltiin näköjään Cherrien kanssa samaan aikaan linjoilla, ja hyvin samankaltaisia ajatuksia :).
Mun pitikin kanssa kysyä että eikös petronellalla ollut kans kohtuullisen pitkät synnytykset taustalla? Voisiko sitä toivoa että täälläkin päästäisiin hieman nopeammin kun edellisten kanssa, vaikkei niissä nyt mitään tolkuttomia mennyt, 10 ja 11h.
 
Viimeksi muokattu:
Pikainen päivitys minultakin, en ole aikaisemmin jaksanut tulla koneelle päivittämään. Olen kyllä ajatellut teitä ja jännännyt kuinka moni on synnyttänyt kun vain "kupeksin" vaavin kanssa sängyssä :p <3

Meille syntyi 22.5. klo 10.44 toinen poika, mitoilla 49,5 cm ja 3360 grammaa. Py 33,5 cm. Rv 40+6 ja itsekseen lähti käyntiin eikä tarvinut käynnistää, vaikka sitä hieman pelkäsin. Hieman myöhemmin myös synnytyskertomusta :)

Onnea myös muille vauvautuneille!! <3

P.S. Kohta urakkana lukea monta sivua palstaa, jäin ennen synnytystä sivulle 11 :D
 
Viimeksi muokattu:
Paljon onnea Rapunen ja perhe poikavauvasta :heart:

Toivottavasti ässät toimisi Armin! Jos ei, niin tsemppiä huomiselle. Mä jännäilen täällä sun puolesta :)

Tänne on luvattu huomisellekin hellettä, suunnitelmissa löhötä iltapäivä rannalla :cool:
 
Heippa kaikille ja onnea kaikille vauvan saanneille!<3

Minulla meni sitten raskausviikoille 41+3 ennenkuin pikku herra päätti tulla maailmaan.. Olin jo aivan varma että saisin odottaa tämän viikon maanantaita että käynnistävät mutta 25.5 lauantai aamuna ennen yhdeksää heräsin kipeään supistukseen ja kävin vessas ja menin takaisin sänkyyn ajattelen että tuskinpa tästä mihinkään lähen kuhan vaan kiusaavat supistukset kun olivat tehneet niin monta viikkoa.. Sitten seuraava supistus tuli vielä kun olin sängyl ja en enään saanu unta.. Supistukset oli hyvin epäsäännöllisiä mutta tuli kuitenkin 4 tunnissa ja huomasin verisen limatulpankin lähteneen.. Noh siinä sitten menin miehen luokse että tänään mä oon menos synnytysosastolle ja ihmeissäähän tuo oli että onko tää joku vitsi ku niin maanantaita ootettiin :D yhden aikoihin sitten rupes lapsivettä tihkuu ja supistukset alkoivat olemaan todella kipeitä silloin kun semmoinen sattui tulemaan.. Soitin puol 3 maissa synnärille että vedet oli mennyt ja että supistuksia tuli epäsäännöllisesti ja käskivät tulemaan osastolle.. Siinä sitten pakkasin loput sairaala kamat laukkuun ja lähdin sairaalaan.. Mut tutkittiin.. Kohdunkaulaa vähän jäljel ja olin 3-4cm auki.. Oli jo niin hyvä tilanne!! Menin osastolle ja mies tuli tunti sen jälkeen kun olin tullut sairaalaan.. Supistuksia tuli 10min välein ja silloin tosiaan tuntui että taju lähtis.. Tunnin päästä siitä olin jo niin kipeä että itkua väänsin ja tuntu että en kyl selviä tästä ollenkaan.. Miehen ja kätilön avustuksella ylös että pääsis saliin ja sais jotain kipulääkettä.. Ilokaasua vetelin ja sain aika pian epiduraali puudutuksen.. Oli kyl hässäkkä siinä ku supistukset oli niin kovia... Puudutus alkoi pikku hiljaa auttamaan ja olin ku eri ihminen.. Siinä sitten odoteltiin ka kätilö katteli monitoriin ettei kunnon tiheitä supistuksia tullut ja laittoi oksitosiini tippaa vauhdittaa prosessia.. Edelleenkään ei näyttänyt kunnon supistuksia käyrällä mutta aloin valittaa että tuntuu kuin olis kakka tulossa ja tarkistettiin että oliniin jo melkein kokonaan auki.. Kätilö oli silmät pyöreinä pyöritellen päätään ettei usko tätä miten nopeasti tässä vaiheessa ensi synnyttäjällä.. Meni 10min ja alko olla kova ponnistamisen tarve ja sain luvan alkaa ponnistaa.. Välillä supistus tuli ja ponnistin ja pääsin hyvään alkuun heti.. Supistukset antoivat vaan odotuttaa itteään.. Mutta sitten kun viimesen kerran ponnistin ja ponnistin niin alko olee vauvan pää ulkona ja tuntu niin kamalalta että karjuin ja työnsin jalaloilla kätilöitä pois päin.. Ei siinä enään ooteltu että pikkuhiljaa sais vauvan pois vaan se tuli hujauksess.. Luojan kiitos kipu helpotti.. Mutta sain pari repeämää minkä kasaan tikkaamiset ei ollut mitää herkkuu.. Noh se siitä osiosta..

Poika siis syntyi 25.5 klo 21.53 53cm 3860g ja pipo 37,5cm... Pääsen tänään kotiin pojan kanssa mitä olen odottanut ja en nytkään malttais odottaa.. Mutta kohta sekin odotus päättyy!:) Tsemppiä muille vielä jotka ovat mahojensa kanssa! Voimia synnytykseen sitä jos mitä tarvitsee!

Pipsukka93 ja poika 4vrk
 
Onnea pipsukka93 ja perhe pojasta :heart:
Ja kiitos synnytyskertomuksesta :)

Mies luuli tänä aamuna, että ollaan menossa, kun olin noussut aikaisin ja laittanut aamupalan, kun äsken heräilivät kuopuksen kanssa. Selkä menee öisin ihan jumiin, kun yritän nukkua sellaisessa asennossa, ettei iske alavatsalihaksiin kauhea pistos... Aamusta on pakko nousta ylös, kun ei löydy enää sellaista asentoa, jossa ei särkisi selkää.

Jatketaankos sitten juttua tällaisena avoimena ketjuna, vai suljettuna kerhojen puolella?

Cherrie_ 39+5
 
Huomenta,

Onnea Rapunen ja Pipsukka93! :flower:

Täällä minä myös yhdessä kappaleessa, ei tunnu tapahtuvan mitään... Yöllä nukkuminen meni aika levottomaksi kuumuuden takia, kun täällä on ollut niin helteiset kelit. Mutta eipä voi valittaa ilmoista :D

Olgamaria ja Nuppu 40+4
 
Onnea taas vauvautuneille, ja kiitos synnäritarinoista!! :flower:

Täällä vielä yhdessä kasassa! Tänään POKSUU 40+0 !
Nytt sais kyllä vauva syntyä heti paikalla tai tällä mammalla hajoaa kohta pää :p

Mahtavat ilmat kuitenkin vaan jatkuvat :)

mamsen + toinen tytteli 40+0 :heart:
 
Vähiin käy ennen kuin loppuu odottajat täällä. :D Ihanaa kun on tullut taas vauvoja. :heart:

Mä olin aivan varma, etten laskettuna aikana eli tänään ole enää yhdessä koossa kun esikoinen syntyi rv 38+1. Mutta niin vaan olen. :kieh: Hohhoijakkaa. Synnytyspelkokin vaan voimistuu, kun ehtii aivan liikaa miettiä kaikkea. Esikoisen kanssa synnytys alkoi niin aikasessa vaiheessa että nää kärvistelyviikot jäi kokonaan puuttumaan.

Mä sain peruutusajan äitipolille tälle päivälle. Oon valitellut diabeteskätilölle huoliani mm. vauvan koosta ja tarjos sitten tuota aikaa mulle. Jospa siinä saisi jonkinlaista mielenrauhaa, or not. Ja haluaisin tosiaan tietää myös istukan tilanteen, onko kalkkeumaa jne. Hulluksihan tässä vielä tulee noita liikkeitä seuratessa (lauantaina kävin päivystyksessäkin käyrillä sen vuoksi).

Ja tällä kertaa toivon myös sisätutkimusta. :D Jos saisi sillä sitten vauhtia tähän hommaan. Mä en JAKSA enää tätä huolta ja oloa jajaja. Eipä sillä, ne huolet kyllä jatkuu toisenlaisessa muodossa synnytyksen jälkeenkin mutta sille ei voi mitään. Kuuluu äitiyteen. Nyt vaan kerkee tosiaan liikaa miettiä, mitä voi mennä pieleen jne. ja kun tuonne kohdun sisään ei voi kotikonstein nähdä, että onko kaikki hyvin. :|
 
Onnea pojista Rapunen ja Pipsukka93:heart::heart:

Joo tämä neljäs synnytys oli nopeampi,kun aiemmat,kolme edellistä synnytystä on kestänyt 17h,10h ja 11h,sillä jännitti ottaa tuo spinaalipuudute,jos sen vaikutus olisikin lakannut ennen vauvan syntymää ja synnytys pitkittynyt,olen sitä mieltä,että tuon spinaalin ansiosta tuo synnytys etenikin sitten vauhdikkaasti,kun kalvot puhkes=)Epiduraali teki ainakin kakkosen ja kolmosen synnytyksessä sen,että supistukset heikkeni ja tarvittiin vauhditusta.Vauhditusta tarvittiin nyttekin ponnistaessa,kun omat supistukset sen verran lyhyitä,ettei siinä ehti työntää kunnolla: /

Pojan suuri koko,joopa joo neuvolan painoarvio meni aivan pieleen ja onneksi poika syntyi 39+3,eikä esim. viikon yliaikaisena ja luojan kiitos mahtui hyvin syntymään,en halua edes ajatella mitä pahimmilaan olisi voinut käydä: /Varmaan asiaa auttoi se,että edellisetkin isoja olleet ja jo neljäs synnytys,kätilö sanoikin,että ehkä parempi etten tiennyt kuinka iso sieltä tulee,olisi voinut tulla ponnistamisesta mörkö:whistle:

Tsemppiä vielä viimeisille kärvistelijöille:hug:

petronella ja poika 4 vrk:heart:
 
Viimeksi muokattu:
Oikein paljon onnea Rapunen ja Pipsukka93 pojista :flower:

Täällä mä taas ja edelleen yhdessä läjässä :). Aamulla käytiin siinä synnärillä, vauvalla kaikki hyvin, virtaukset on kunnossa ja liikkuvainen lapsi, painoarvioksi saatii 3,9 kg.. Jos toi arvio hirveesti heittää niin meille on yli nelikiloinen mötkö tulossa : /. Lääkäri ei vielä tahtonut käynnistää, sanoi että mitä lähemmäs päästään luonnollista syntymää niin aina parempi. Ja hyvä olis jos lähtis itsekseen syntymään. Totta toki tuokin mutta kun tää ei vaan mitenkään tunnu itsekseen irtoavan. Huomenna aamusta sitten uudelleen, ja sitten se käynnistetään.
Puhelin eilen lasten kanssa tosta sairaalaan menosta ja siitä että oon sit poissa hetken aikaa ja sitten tullaan vauvan kanssa kotiin, näytin kalenterista mitä päivää eletään ja kuopus osoitti perjantaita ja sanoi että vauva syntyy tuolloin.. Saas katsoa onko oikeassa :).

Toivottavasti Usvaa pääsee pian synnyttämään ettei enään kauaa tarvitse pelätä, ja toivottavasti saat edes vähän rauhaa siitä äitipolikäynnistä.

Pakko taas tunnustaa että oon jotenkin tosi uus näillä palstoilla, mitä tarkoittaa keskustelun jatkaminen suljettuna kerhojen puolella?

petronella jos olis ollut niin ettei toi spinaali olis riittänyt loppuun asti niin olisko siinä sen jälkeen enään ollut mitään tehokasta kivunlievitystä tarjolla?
Ja tosiaan ehkä ihan hyvä ettet saanut todellisempaa kokoarviota, olis tosiaan saattanut aiheuttaa synnytyspelkoa.

Armin ja lapsi joka ei itsekseen suostu häipymään vaikka mitä yrittäisi 41+5
 
Armin: kätilö sanoi minulle,että tarvittaessa spinaali voidaan uusia,mutta yleensä ei ole tarvetta,eikä sitä suositella.Pian sinullakin on sitten vauva kainalossa,tsemppiä koitokseen=)Toivottavasti sinulla painoarvio pitää paikkansa,vai oletko aiemmin synnyttänyt isoja vauvoja?

Poika on kova syömään,yöllä ei ole tarvinnut antaa lisämaitoa nyt kotona ollessa,mutta päivällä olen muutaman kerran antanut,tuntuu vaan,että kun välillä saa pullosta,niin sitten kun pitäs syödä rintaa,niin ote hakusassa,rinnat kipeänä: /Toivottavasti ei ala hylkimään rintaa,olisi niin mukavaa ja helppoa imettää.Perjantaina tulee käymään neuvolantäti,saa sitten paremmman kuvan kuinka hyvin tuo oma maito riittää=)
 
petronella kiva tietää, jos meinaan käy niin että tää olis nopeampi kun edelliset, vois olla kiva koittaa jotain muuta kun epiduraalia vaikka se loistava onkin.
Mulla esikoinen oli 2900g (oletan että raskausmyrkytyksen takia), ja kuopus olikin sitten 4230g ja syntyi kuitenkin jo 40+5. Tää on nyt viikon pidemmällä joten toivottavasti arvio on mieluummin yläkanttiin :). Kiitos tsempeistä, kyllä se taas rupee jännittään..
 
Huomenta!

Täällä myös yksi yliaikainen, jonka vauvalla ei ole mitään hajua että eräpäivä on jo mennyt. ;)
Samanlaisia tuntemuksia kuin Usvaalla, synnytys pelottaa sitä enemmän mitä kauemmin tässä saa kärvistellä.
Eilen sitten kuin kohtalon sanelemana kirjastossa käydessä osui silmiini kirja: Kun synnytys pelottaa. Luin sen siltä istumalta ja ehkä se hieman auttoi selventämään ajatuksia ja ymmärtämään että pelko on ihan normaalia ja yleistä eikä enteile mitään kauheaa tapahtuvaksi. Tämän kun muistaisi sitten itse synnytyksessä.

Minua kiinnostaisi tietää mitä Rakkausvauvalle kuuluu?

Tiiteli 40+3
 
Huomenta!

Onnea mamsen ja Usvaa la:n saavuttamisesta :flower:

Huomenna se poksuu mullakin :)

Tsempit Usvaalle ja tiitelille synnytyspelon kanssa :hug:
Mä jännitän tätä neljättä synnytystä kaikkein eniten. Kaikki mun synnytykset on olleet aika erilaisia. Ei mitään huonoja kokemuksia, mutta ei ihan miellyttävimmästäkään päästä. Vaan pääasiahan on se lopputulos, että pikkuinen saadaan turvallisesti ulos ja kainaloon tuhisemaan :heart: Siihen ajatukseen yritän itse keskittyä :)

Mullakin muuten taisi epiduraali lopettaa/ heikentää supistukset esikon synnytyksessä. Hämärä muistikuva on, että ois oksitosiinitippa tarvittu avuksi. Spinaalin kanssa kuopuksen aikaan en ehtinyt kuulostelemaan, minkälaisia supistukset on tai tuliko niitä. Kuopuksen sydänäänissä oli häikkää ja aloin vaan ponnistaa kaikin voimin. Mulla on kaikissa synnytyksissä tullut se ponnistuksen tarve, mutta ponnistaessa ei ole ponnistuttanut kunnolla. Voi olla, että supistukset on mullakin siinä vaiheessa lyhyitä...?

Mä ajattelin, että Armin ei olisi enää eilen takaisin tullut. Mutta paljon tsemppiä tälle päivälle! Pian sulla on ihanainen pikku-nyytti vieressä :heart:

Suljetusta kerhosta
: tuonne kerhojen puolelle on siis mahdollista perustaa suljettu keskusteluryhmä, sitä ei pääse lukemaan muut kuin ryhmän jäsenet. En tiedä sen tarkemmin, kun en itse ole siellä puolella keskustellut. Tai sitten jatkokeskustelupaikan voi avata syntyneisiin tai jonnekin.

Tsempit imetyksen kanssa, petronella09! Mun esikolla ei ollut oikein mitään havaintoa, mitä tissin kanssa pitäisi tehdä :) Ekat viikot piti olla rintakumi apuna, kun toinen ei saanut otetta muuten. Hyvin pärjättiin kuitenkin pelkällä rintamaidolla. Välillä oli aika tiheät syötöt, mutta siitä ne välit sitten piteni, kun alkoi maitoa olla enemmän.

Eilen paloi hienot rannut niskaan ja rintoihin rannalla : / Ei tullut aurinkovoide tarpeeksi tasaisesti, jäi bikinien laidasta osa suojaamatta. Lapset heitti talviturkin, vaikka mun mielestä oli tosi kylmää vettä vielä. Olipa kiva ehtiä käydä ainakin kerran rannalla ennen vauvaa :)

Cherrie_ 39+6
 
Huomenta vain,

Onnea lasketun ajan saavuttaneille!

mitä enemmän synnytys lykkääntyy niin sitä enemmän muakin alkaa jännittää...tietty se vauvan kasvu on siinä yksi tekijä...eli että kuinka isoksi vauveli kerkiää kasvaa. Eilen huomasin uusia kunnollisia raskausarpiakin navan ympärillä, eli maha on vain jatkanut venymistään. :O

Oma mummini soittelee välillä, ja äsken taas ehdotti että lähtisimme ajelemaan möykkyisille hiekkateille =) Hänellä kuulemma toisen lapsen synnytys lähti sillä käynnistymään. No, mummiani jaksan kyllä, onneksi ei ole muita soittelijoita ja miehen vanhemmat ymmärtää kysyä tilanteen häneltä eikä multa :D

Me myös käytiin eilen pikkureissu läheisen järven rannalla, itse pysyttelin kyllä ihan varjossa vain kun en kaivannut lämmitystä. Esikoinen nautti rantavedessä uiskentelusta vaikka vesi oli tietysti tosi kylmää. Mies sentään kasteli varpaansa, minä jätin senkin laiskuuttani tekemättä. Helle näyttäisi jatkuvan tänäänkin, joku saa taas viedä tytön uimaan.

Imetyksestä, toivon että se lähtee tällä kertaa sujumaan eka kertaa helpommin. Se oli tosi kivuliasta (vaikka vauvan imuote oli hyvä) maito ei vaan meinannut nousta kunnolla. Vauva oli kuukauden ikäinen kun alkoi olla helpompaa ja pystyin jättämään lisämaidon pois. Eli lopulta päästiin voiton puolelle siinäkin. Nytkin olen kyllä varautunut pulloilla alkuun, jos on tarvetta.

Olgamaria 40+5
 
tiiteli, mun piti lukea kanssa tuo kirja mutta se unohtui... Varmasti hyödyllinen. :)

Nyt on sit käyty Kättärillä ja kotiin jouduttu takaisin. :kieh: Eilisestä asti säännöllisiä, kipeitä supistuksia. Mutta ei niin ei, auki oon 3 cm mutta kaulaa jäljellä 1 cm. Kävelylläkin käytiin aamulla. Oon nukkunut viimeksi edellisyönä. |O Ei oo kovin hyvä mieli eikä olo, väsyttää kamalasti ja tekis mieli nukkua, mutta supistus tulee aina estämään sen. Limaa tulee kamalasti. :x Ja edelleenkään en tiedä, KOSKA se sitten on oikea hetki mennä???
 
Paljon tsemppiä Usvaa! :hug:
Lupailivatko jossain vaiheessa vauhditusta oksitosiinilla tms, jos tilanne vaan jatkaa jumittamista? Tai kunnon särkylääkettä nukkumista varten, jos homma ei etene, vaikka supistukset jatkuu? Mullakin jämähti kuopuksen synnytys siihen kolmeen senttiin. Toivottavasti sun vauva ottaisi uutta vauhtia pian!
 
Heippa!!

Vauvantuoksuiset terkut kotoa! :heart:

Onnea uusille vauvoille ja äitiytyneille sekä mielettömät loppurutistustsempit teille kärvistelijöille!!

Tässä jonkunlaista synnytyskertomusta, joka starttaa vesien menolla 22.5. klo 03 kesken unien. Sitä hulahteli pariin otteeseen, supistuksia ei kuulunut ja soitin Jorviin että mitäs tehdään. Pyysivät aamulla tsekkaukseen, jossa otettiin käyrä sekä muutamia labroja. Koska tilanne se, että auki 1 cm niin takas kotiin ja illalla klo 20 samoihin tsekkauksiin. Koska tilanne vieläkin sama passitettiin meidät kotiin. Lapsvettä valui koko ajan ja itse pyysin, että jos olis voitu käynnistää jo koska supistuksia ei vieläkään ollut tullut niin en uskonut niiden alkavan itsekseen yönkään aikana. Tulehdusriski kun koko ajan vain kasvoi mutta käynnistämään eivät vielä suostuneet.

Yö kotona ja aamulla 23.5. takaisin Jorviin. Mies jäi isyyslomalle, ihanaa ettei tarvinnut kärvistellä yksin! :heart: Aamusta käyrä ja klo 10.30 ensimmäinen murunen Cytoteccia alakautta. Painoarvio tässä vaiheessa 3,6 kg. Sitten käyrälle tunniksi ja seuraavat kolme tuntia venailua että jotain tapahtuis. Käveltiin, käveltiin ja käveltiin + käyrällä....ei tulosta muuten kuin että pää alkanut laskeutumaan. Toinen erä Cytoteccia klo 14.15 ja taas tunniksi käyrälle ja uudestaan kävelemään. Onneksi oli raikas ilma eikä hellettä!! Toinen lääke aloitti alamahan polttelun, ei mitään muuta apua. Klo 18.25 kolmas Cytotec + käyrä ja odottelua...nyt alkoi supistelemaan ensin n. 10 min. välein, sitten 4 min. välein. Ekat oksennukset...kohdunsuulla ei kuitenkaan mitään muutoksia...klo 21.45 vika käyrä ja mulle unilääke+kipulääke ja mies kotiin. Henkisesti oli ihan kamalaa ajatella, että kaikki alkaa aamulla alusta koska laittavat mut nukkumaan ja puolison kotiin...itkin väsyneenä ja syömättä olleena ja mieskin olis niin mielellään jäänyt mun seuraksi. Masensi aikalailla...menin nukkumaan...

...mutta sitten ne supistukset vasta alkoivatkin ja unilääke sai oloni todella huonoksi; pyörrytti ja oksetti! Kärvistelin yksin huoneessani klo 01.30 asti jolloin pyysin kätilön. Tilanne kohdunsuulla ihan sama mutta lihakset niin jumissa (supistukset eivät hellittäneet vaan jatkuivat koko ajan ja oksensin, koko ajan) että kätilö ehdotti että menisin suihkuun jumppapallon kanssa. Olin suihkussa 1,5 tuntia ja olo oli siellä paljon parempi. Nukahdin jumppapallon päälle ja kaaduin suihkussa. Onneksi ei sattunut pahempaa, löin pääni hanaan ja vasen pakara/lonkka sattui maahan tullessa. Lopetin suihkuttelun ja palasin huoneeseen. Olo oli ihan todella huono, supistukset jatkuivat ja kaipasin viilennystä. Makasin viileällä lattialla ja oksensin. Onneksi kätilö tuli tsekkaan tilannettani ja laittoi minut käyrälle ja tsekkas kohdunsuun, 4 cm auki. Klo 05 lääkärin suostumuksella minut siirrettiin synnytyssaliin, sain ilokaasua ja epiduraalin sekä antibiootit pitkän lapsiveden menon johdosta. Oksitosiinia laitettiin tippumaan, jotta saatais vauva joskus ulos. Miehen kanssa oli sovittu että saapuu sairaalaan klo 07 ellei aikaisemmin soiteta ja hänen tullessa saliin olin aivan puhki, en ollut nukkunut sinä yönä kuin puolisen tuntia. Mutta miehen läsnöolo sai mut rentoutumaan (lääkkeiden lisäksi) ja olo tuli turvalliseksi. Nukuin hetken. Klo 8.30 sain toisen epiduraalin, jonka laittoi toinen henkilö ja siitä ei ollut mitään apua. Kaikki kivut tuli läpi! Lonkkakipu alkoi yltymään ja olo oli todella tukala supistusten, kivun ja oksentamisen takia. Klo 10 olin 7 cm auki, klo 11.10 9 cm auki ja sain vielä kolmannen epiduraalin että saisin nukuttua edes hetken. Niinpä saammuin 1,5 tunniksi ja kun heräsin totesin miehelle että voisin ponnistaa :) Niinpä kutsuimme kätilön, joka totesi että ponnistamaan voi alkaa ja kun kyselin, että mitä voisin tehdä itse ehkäistääkseni repeämiä hän kehotti ensin aloittamaan 'kakkaamisen' eli kevyet ponnistukset ja sitten n. 15 minuutin päästä aloitin ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 25 minuuttia ja kätilö ohjasi minua todella hienosti fyysisesti sekä henkisesti ja kädellään venytti välilihaa jne. siten, että repeämiä ei oikeastaan tullut. Kaksi 'nirhaumaa' joista toinen tikattiin, toinen ei tarvinnut mitään. Istukka tuli yhdellä pienellä ponnistuksella kerrallaan kokonaisena ja oikeastaan heti vauvan jälkeen...

...vauvan syntymä oli aivan mieletöntä! Ensin todella pelottavaa koska napanuora oli kahteen otteeseen kaulan ympäri ja kun nämä kierrokset saatiin aukaistua ja vauva ulos niin hän oli kokonaan aivan sininen eikä pitänyt ääntä, pitkään aikaan (tai siltä se ainakin tuntui!). Lopulta kätilön heräteltyä vauvaa saatiin parkaisu ja värikin alkoi saavuttaa vauvaa. HUH!! Tyttö syntyi siis 24.5. klo 13.57, 3275 g ja 50 cm. Pipo 32,5 cm. Fiilis ihan huikea! Vauva tuli rinnalle ja söi/leikitteli rinnalla. Sitten isä jäi vauvan kanssa ja itse menin suihkuun. Vauvan happisaturaation oletettiin olevan alhainen ja häntä testailtiin kahdessa eri paikassa. Heti alkoi murheet! LOpulta ne todettiin hyviksi ja pääsimme eteenpäin vauvamme kanssa. Meidät siirrettiin perhehuoneeseen ja sitten en oikeastaan muistakaan mitään...synnytyspäivän ilta on mulla ihan sumussa. Taisin olla niin väsynyt, shokissa jne. Enpähän enää oksentanut vaan sain syötyä.

Seuraavan päivän aamupäivästä olin päiväunilla ja kätilö pamauttaa huoneeseemme ja sanoo suoraan, että vauvan tulee lähteä saman tien lastenosastolle koska tulehdusarvot ovat niin korkeat (98). Tulehdusarvojen kohonneisuus johtui pitkästä lapsiveden menosta...piru! Unesta herättyäni en millään meinannut tajuta mitään mitä kätilö selittää, oltiin molemmat miehen kanssa ihan pihalla. Lähdimme saman tien osastolle vauvan kanssa ja mä vaan itkin. Vauvalle laitettiin päähän viggo ja antibiootit aloitettiin. Onneksi vauvan ei tarviinnut jäädä tarkkailuun osastolle vaan saimme hänet mukaamme, ihanaa!! Vauvalta otettiin joka aamu ja ilta labranäytteitä sokereiden, kohonneen tulehdusarvon ja bilien takia, parhaimmillaan 6 putkea verta/kantapää :'( Antibiooteilla kävimme joka aamu + ilta...siinä sitä puuhaa osastolle riittikin kun labroja varten jalkaa piti lämmittää 15 minuuttia mutta labratäti saattoi olla jopa 2 tuntia myöhässä kierroksellansa ja jalkaa sitten lämmitettiin vähän pidempään ja juostiin antibiooteille kun oltiin jo myöhässä...aika sairaalassa oli todella stressaavaa tiettyjen henkilökunnan edustajien ja noiden tutkimusten takia. Kaikkihan tietysti ajattelevat vauvan parasta mutta joskus joku noista 'ärsyttävistä' kätilöistä olis voinut ajatella myös hormooneissa hyörivää uutta äitiä joka haluaa lapsensa parasta muttei tukehduttaa sitä pakkosyöttämällä maitoon.

Kukaan ei uskonut että mun oma maito riittäisi vaikka kuinka selitin että sitä tulee ja näytin lypsettyänikin että katsokaa. Koska tulehdusarvot olivat koholla ja meillä oli piru yökkönä ekat yöt niin 3 tunnin välein piti pakkosyöttää 25 ml + n. tunnin oma imetys. Mun meni niin totaalisesti hermot kun vauva ei suostunut millään ottamaan pakkosyöttöä vastaan noin paljoa ja kätilön mukaan pakko mikä pakko!! Pakkosyötin, itkin ja kuuntelin paniikissa vauvan nukkuessa hänen nikotteluaan koska hän ei vielä osannut röyhtäistä saati pieraista.

Kotiinlähtö venyi koska arvot eivät laskeneet vaikka paino nousi vauvalla. Itse voin alusta lähtien hyvin. Vikat päivät olivat ihan tuskaa henkisesti ja lopulta kävin maanantaina ulkona happihypyllä koska pää alkoi hajoamaan. Enpähän pystynyt olemaan erossa vauvasta kuin 10 minsaa ja tuli jo pakko mennä takaisin =) Vikana yönä meillä oli eri yökkö ja hän oli aivan ihana. Sanoi että mun oma maito varmasti riittää koska sitä suihkuaa niin paljon ja kehotti ensin pumppaan vaikka käsin pois koska sitä tulee jo niin paljon ettei vauva pysty imemään sitä tahtia. Nyt syöminenkin siis alkoi sujumaan paremmin...

Tiistaina iltapäivästä lopulta saatiin lääkäriltä vapauttava päätös lähteä kotiin kunhan tulisimme torstaina kontrollilabraan ja punnitukseen. Labrat olivat tänään kunnossa ja painoa tullut 2 vrk:n aikana kotona jo 100 g eli maito on maittanut vaikka nykyään syötän 4 tunnin välein tai kun vauva itse haluaa. Sain myös luvan jo pidentää esim. yösyöttöjen väliä 5-6 tuntiin jos vauva nukkuu ja syö päivisin hyvin.

Vatsanväänteitä tuntuu pikkusella olevan kovasti, joten aloitin Rela-tipat antibioottien takia ja harrastan suihkutissien estoa jos vaan mahdollista. Muuta en nyt tähän hätään ole vielä keksinyt että miten voisin ennaltaehkäistä mahanpuruja...röyhtäyttäminen ei aina onnistu.

Tässä ihan toooosi pitkä stoori sekä jo vähän vauvakuulumisia kotoa. Nyt kotosalla ollessa henkisesti olo on paljon parempi kuin sairaalassa, onneksi siis olemme jo kotona ja elämme pienen ja ihanan perheemme kesken :heart: Mieheni on ollut aivan ihana isä ja aviomies!! Auttaa koko ajan minkä ehtii ja pesee vauvan peppua, vaihtaa vaatteita jne. lepertelee tytölle. Enpähän voisi enempää pyytää!!

Farkkutyttö ja Ihanuli 6 pv :heart::heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Cherrie_
Kiitos Farkkutyttö kertomuksesta! Aika hurjalta kuulosti kaikkine koettelemuksineen...Onneksi olette päässeet kotiin ja arki näyttää alkaneen hyvin!

Täällä mulla eka kertaa oikeita oireita synnytyksen alkamisesta, neuvolan jälkeen iltapäivällä tuli niukkaa veristä vuotoa minkä jälkeen alkoi eka kertaa kunnolla tuntuvat kipeät supistukset. Noin tunnin-parin jälkeen ne kyllä laantui, katsotaan kauanko tähän lopulta menee...

Neuvolasta sain vimpan ajan tulevalle maanantaille, ja yliaikakontrolli olisi ensi viikon torstaina. Mut nyt olisi kyllä kova toive että vauva syntyisi jo maanantaihin mennessä...
 
Täällä taasen, kotona ja kokonaisena :kieh:. Käynnistystä koitettiin kolmella murulla cytotecia, mutta lapsi vaan jumittaa eikä tahdo syntyä. Lääkkeet aiheuttivat kyllä jonkinlaisia supistuksia mutta kun ei ne kovin kipeitä ollut niin viimeisen jälkeen ilmoitin lähteväni kotiin. Huomenna aamusta takaisin ja lisää käynnistystabuja. Ellei tää sitten päätä yöllä lähteä syntymään, mihin en nyt ihan hirveästi jaksa uskoa :ashamed:. Tää saattaa olla jopa ensimmäinen lapsi joka ei oikeesti synnykkään vaan jää mahaan..

Farkkutytölle kiitokset synnytyskertomuksesta, noita on mukava lukea.

Tsempit myös kaikille jotka tavalla tai toisella kärvistelevät, synnytyspelkoisille ja niille jotka odottavat synnytyksen alkamista :hug:.

Armin 41+6 (Mä varmaan saan raskauden kestään tästä porukasta pisimpään |O)
 
Voi Armin, olet niin ajatuksissa!! Tunnen tuon tuskan kokonaisesta päivästä yrittää käynnistystä ja sitten tulee tunne että aamulla jatketaan. Meillä onneksi yöllä jatkettiin, joten toivon sitä samaa myös sinulle! Tsemppiä!!
 
Huomenta!

Onpa sulla ollut melkoinen synnytyskokemus, Farkkutyttö!
Meilläkin oli esikko tosi huono röyhtäisemään, puklaili ihan mahdottomasti ja oli kovat masuvaivat. Jotain koliikin tapaista huutamista ensimmäiset pari kuukautta, mutta sitten viimein helpotti elämä. Tsempit vauvan masuvaivojen kanssa!

Lähtikös Olgamarialla uudelleen supistukset käyntiin eilen illalla? :)

Usvaakin
taisi päästä tositoimiin, kun ei enää uudelleen kuulunut eilisen aikaan.

Arminille jättitsempit tälle päivälle, jos ei ole yöllä lähtenyt itsekseen tulemaan! :hug: Mulla esikko antoi odottaa itseään 42+0, viimeinen viikko on jo melkoinen piinaviikko. Sulla vielä käynnistysyritykset siihen lisäkiusana : /

Vieläkös muuten Hannika on kokonaisena? :)

Täälläkin viimein poksuu 40+0!
Toivottavasti ei tarvitse tulla enää ensi viikolla poksumaan, muuten alkaa pelottaa ihan kauheasti vauvan koko... Eilen tuli eka puhelu: "Eikö vieläkään yhtään mitään?!" Itse kyllä olen ollut koko ajan ajatuksella, ettei tämä vauveli synny ennen laskettua.

Cherrie_
 
Onnea Olgamaria!!

Meille syntyi myös viime yönä klo 23.12 pieni poika, 49 cm ja 3315 grammaa. Synnytys
oli jälleen hidas mutta nopeempi silti kuin edellinen... Oli kyllä aika tuskaisat fiilikset eilen.
Nyt osastolla, ahdistavaa, haluais kotiin... Sokeiseurannassa ollaan eli siitä varmaan
riippuu, koska päästään pois.
 
Paljon Onnea Olgamaria ja farkkutyttö!! :flower:
Hurja synnytyskertomus sulla farkkutyttö, mutt loppu hyvin kaikki hyvin :)

Saatte kuulkas nähdä että minä olen täällä viimeisenä kärvistelemässä :p Nytt on kyllä aamupäivällä vähän supistellut ja hirveesti vihloo alapäätä. Mutta olen jotenkin alkanu menettämään uskoni tähän mun kroppaan :kieh: Olen jo niiiiiin monta kerta ajatellu että "jos nytt jotain" niin aina ei. en selvästikään osaa yhtään arvioida millon alkais... huokaus. :whistle:

jatketaan harjoituksia!

mamsen + toinen tytteli rv 40+2 :heart:
 

Yhteistyössä