Yli kolmevitoset plussanneet / odottajat

Hyviä uutisia tuli rakenneultrassa meillekin, kaikki on niin kuin pitää ja luultavasti saamme tytön, sen mistä olemme vähän salaa haaveilleet ja millä nimellä pikkuista puhutelleet jo raskauden alusta asti =) . Mutta pääasia tietysti, että kaikki on hyvin ainakin tällä hetkellä..
Jotenkin itseäni harmittaa, että mieli ei ole niin hyvä: aikaansava, reipas tai edes kovin iloinen - vaikka kaikki syyt ovat olemassa! Asiat pelottaa, huolestuttaa ja mietityttää, kun tämä on ensimmäinen raskaus ja olen luonteeltani jonkin verran perfektionisti. Yhtään vaatetta en ole pikkuiselle vielä ostanut, vaunut sentään on - kiitos miehen aktiiviisuuden . Tuntuu, että kaikki muut ovat onnensa kukkuloilla ja minulla on mieli enemmän miinuksella. Toivon joka päivä, että tämä johtuu nyt niistä paljon puhutuista hormoneista ja menee ohi tässä itsekseen, kun aikaa kuluu. Masennuslääkkeitäkin olen miettinyt, mutta en jotenkin pikkuisen takia haluaisi aloittaa, vaan yrittää sinnitellä ilman. Kai se on aika normaalia, että tunteet ovat myllerryksessä ja mieli kelaa mennyttä elämää, joka nyt tulee muuttumaan totaalisesti? Oma kroppakin surettaa jo nyt, että mahtuuko sitä enää ikinä vanhoihin vaatteisiinsa ym. - niin pinnallista kuin se tämän kaiken keskellä onkin. Kiitos, että sain avautua tästä :ashamed: .
Toinen asia, tietääkö joku, mistä voisi löytää jotain mamma ym. ryhmiä pääkaupunkiseudulla, joita ehkä voisi jopa treffata ja saada näin vertaistukea ja jakaa kokemuksia myös livenä? En kauheasti ole aikaisemmin pyörinyt missään täälllä keskustelupalstoilla, joten olen aika noviisi näissä asioissa.
Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille ja palaillaan!

Sofia 21 + 1

 

Hei Sofia. Älä huoli liikaa tai ota huonoa omaatuntoa siitä, ettet ole reipas ja iloinen koko ajan. Minulla on ollut aika vaikea raskaus henkisesti, koska en ole pystynyt iloitsemaan, kun koko ajan huolet hiipii mieleen. Minulla on yksi keskenmeno ja aika pitkä yritys takana, joten en ole osannut suhtautua tähän raskauteen rennon onnellisesti vaan olen ollut huolissani koko ajan. En ole mielelläni edes nähnyt ihmisiä, kun en ole kestänyt kommentteja, kuten 'ihanaa, kohat teillä on vauva' ja 'sitten vauvan kanssa...' jne. Aina kun joku sano vastaavaa, olen vain ajatellut, että 'mistä sä voit olla varma, että meille tulee vauva. Sata asiaahan voi mennnä pieleen'.
Olen toki onnellinen, mutta sitä on varjostanut jatkuva alakulo, koska tieto lisää tuskaa, ja olen liian tietoinen kaikista mahd. asioista jotka voi mennä pieleen. Sen jälkeen, kun sikiön liikkeet alkoivat tuntua kunnolla ja kun päästiin rv 30 ohi, selvästi rauhotuin ja pystyin alkaa iloitsemaan enemmän ja suunnittelemaan. Nyt olen laittanut kaiken melkeen valmiiksi ja googlannut kestovaipoista, vauvauinnista ym. Se kummasti piristää mieltä, kun voi alkaa konkreettisesti ajattelemaan vauvaa.
Kysypä neuvolasta noista ryhmistä ja paikalliset leikkipuistot, Mannerheimin lastensuojeluliitto ym. varmaan järjestää jotain. Onko sinulle tyypillistä kokea alakuloa keväisin? Minua myös auttoi, kun ostin jouluostoksilla ollessani pari pientä söpöä vauvanvaatetta. Niiden hiplaaminen on jotenkin terapeuttista. Vieläkin hypistelen hankkimiani vaatteita (joita onkin aika paljon, koska olemme saaneet lahjoituksia) ja siitä tulee heti parempi mieli.

Ja vielä noista fiiliksistä muutoksia kohtaan: mäkin oon tuskaillut, että onko mulla kesällä vain liian isoja ja liian pieniä vaatteita, ja näytän ihan kamalalta juuri kesällä. Myös elämänmuutokset on välillä huolettanut, vaikka tämä onkin tosi odotettu muutos. Se on ristiriitaista ja varmaan todella yleistä! Minä olen yrittänyt ajatella asioita niin, että 'aikansa kutakin'. Kivaa, että on vaihtelua elämässä.

Tsemppiä, äläkä pelkää puhua asiasta neuvolassa ellet ole jo niin tehnyt. Tai jos sinulla on joku hyvä järkevä ystävä, joka osaisi suhtautua asiaan 'oikein'.

Jaahas 37+2

 

Pitäisköhän mun laittaa itseni tällekin palstalle:

Tambers, 39 v., LA 11.11. 4. lapsi, K-PKS

Nyt on menossa rv 7+5, nopeeasti kuluu aika!

Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

 

Sofia ja jaahas mulla on myös säännöllisin väliajoin alakuloa ja huolien täyttämää oloa. Nolottaa se etten jaksa olla niin innoissani tästä jättimahasta ja oman olemukseni turvonneesta muodosta. Musta on ihanaa saada tämä vauva siitä ei ole kyse. Kaikki on mennyt ihan ok ja ehkä juuri siksi on niin outoa mistä nämä alakulon väreet tulee? Onneksi mies edelleen haluaa mua! Olen yrittänyt kirjoittaa ylös näitä ajatuksia päiväkirjaan mutta olen jotenkin jumissa. Tää nyt on tätä. Ehkä siinä kalvaa jokin kumma väite etten saisi olla huolissani omasta kropastani, lihomisestani jne jos kaikki kerran menee hyvin. Mutta kun mä olen..mä haluan pysyä suht timminä ja naisellisena. En mahda sille mitään että kommentit: ethän sä nyt ole paljonkaan lihonu tai ettei kiloilla ole väliä! Mulle on. En halua imettäessä laihduttaa mutta sitten alan kuntouttaa itteeni entisiin mittoihin.

Toisaalta olen jaksanut tänään sentään ulos aurinkoon 7 km. taaperruslenkille. Jonka jälkeen jalat särki ja uni maittoi. .. ja ruoka. Enää n 2kk. ja sitten saan (toivottavasti) vaavin sylkkyyn ja oman kroppani takasin.

Tämän omanapaisen surkuttelun jälkeen tervetuloa Tambers!

Mustikka ja pikkanen

 

Heissan kaikille ja mukavaa pääsiäistä!:flower:

Kyllä - myös negatiiviset tunteet kuuluvat raskauteen. Varmaan suurimpaa osaa huolestuttaa myös palautuuko "rakas" kroppa enää ennalleen. Tää maailma on sen verran kova paikka muutenkin kaikella tapaa! Voimia kaikille, tosi hyvä jos täällä voi puhua myös niistä huolenaiheista ja ehkä saada vertaistukeakin. Mun mielestä te kaikki ootte upeita naisia Varmaan juuri MLL:n kautta voisit Sofia löytää sopivia kerhoja tai sitten neuvolan seinällä on usein myös ilmoituksia perhekahviloista jne. Pitäisi tosiaan itsekin perehtyä niihin ettei jäisi ihan yksin. On kyllä vähän sama fiilis siitä, että on enemmänkin vaan muhku eikä nainen. Ja huolestuttaa miten jaksaa sitten valvoa taas vauvelin kanssa ja miten pärjään yksin kolmen lapsen kanssa (asun siis lasteni kanssa ja tulevan lapsen isä asuu omassa asunnossaan). Synnytystä en uskalla edes ajatella vielä. Raskausaikana on jotenkin niin paljon herkempi vielä, että pahoittaa mielensä kaikesta tosi helposti. Itse lähdin kyynelehtien töihin koululta kun lapseni ope sanoi "onpa sinulla jo aivan hirvittävän iso maha". Joskus toivoisi, ettei ihmiset niin napakasti kommentoisi raskaana olevien ulkomuotoa jne. Saisi vaan rauhassa keskittyä olemiseen eikä joka suunnasta kytättäisi ja arvosteltaisi :ashamed:

Neuvolakuulumisia: the virallinen raskaustodistus saatu ja toimitettu Kelaan. Toivottavasti äippäpaketti tulisi suht nopsaan ettei tarvitsisi raahata sitä sen isoimman mahavaiheen aikana sitten, meillä on posti tosi kaukana eikä ole autoakaan. Ihanaa kun nuo hakemukset pystyi tekemään netissä, tosi helppoa. Muutoin neuvolassa selvisi, että hb oli laskenut (100), verenpaine korkealla (alapaine 100) ja paino noussut aika reippaasti, ää (ei sentään se vielä sata!!). Masu kasvaa yläkäyrällä. Pelkään tuleeko tällä kolmannellakin kerralla raskausmyrkytys kuten aiemmissa raskauksissa. Odotusaika menee niiiiin hitaasti mulla. En nyt yhtään enää jaksaisi olla raskaana...

Erittäin iso hali kaikille :hug:

Samettihortensia 24+4

 

Kiitos Sametti! Mä olen välillä niin pihalla itteni kanssa. On lohdullista huomata että muillakin on samoja fiiliksiä. Nyt kun saa olla kotosalla eikä tarvi kuunnella mitään työporukan "hauskoja" mahakommentteja niin helpottaa vähän. Mä en todellakaan uskonut että kommentit voi ottaa näin koville??! Mä olen kuitenkin ihan ylpeäkin tästä masusta. Sitä ei vaan voi valita milloin ja kenen kanssa haluaisi siitä puhua..eikä myöskään mihin sävyyn. Mua ei haittaa jos joku haluaa masua taputella ja ihastella siinä on jotain ihan viehättävää. Mutta nää ns. vitsillä heitetyt naurut ja kommentit kävelytyylin muuttumisesta ja sieltä se tulee maha ensin ja sitten emäntä kyllä ärsyttää ja väsyttää kun sitä tulee ihan koko ajan.

Eilen tuli ihan ihanakin fiilis kun katselin tätä meidän nykyistä poppoota hassuttelemassa omiaan normiaskareissaan ja mietin tän neljännen pojan siihen jatkoksi touhottamaan.. kyyneltä pukkas..

Halit kaikille:hug: täältäkin
M ja mini

 

Hei taas. Minut voi poistaa täältä. Keskenmeno tuli la-su yönä. Viikolla 14. Tiistaina menossa kaavintaan Vielä maanantaina nt-ultrassa kaikki oli tosi hyvin.

 

Suuret pahoittelut jk74 :hug: Muuta en todellakaan osaa sanoa.

 

Omaa napaa: ei ihmeempiä. Vadelmanlehtiteen skippasin, kun en jaksa joka iltaisia supistuksia, joita tullut nyt kolmen viikon ajan. Puolen yön aikaan vauva myllää masussa tosi kipeästi, ei oikein tiedä supistaako vai onko kipu liikkeistä johtuvaa. Väsyä on ilmassa sitten, kun ei saa unta. Onneksi tuo auringon mollukka ihastuttaa joka päivä!!

WP 38+5

 

jk74: Suuret osantottoni. :'( Laitoin sinut "muistoissa matkaaviin" etusivulle, sanothan jos et halua tämäntyyppistä merkintää kohdallesi. Jotenkin olisi kuitenkin mukava pitää näkyvissä myös niitä, jotka olivat mukana, mutta joutuivat liian aikaisin pois.

Tervetuloa Tambers!

Hyvä, että raskaudenaikaisesta alakulosta puhutaan myös ääneen täällä. Niin usein raskautta kuvaillaan pahoinvoinneista sun muista huolimatta auvoisimmaksi ajaksi ikinä, vaikka se ei todellakaan sitä ole. Mielialat vaihtelevat kyllä peruspositiivisimmallakin, hormonit pitävät siitä huolen. Vartalon muutokset huolettavat kyllä minuakin, vaikka tiedän jo toista odottaessa, että aika hyvin sitä palautuu reippaalla elämällä ja kohtuullisella syömisen tarkkailulla. Mulle on kova paikka tämä painonnousu. Nyt sitä nimittäin on alkanut tulla. Eräskin pyöreä kymmenluku meni viime viikolla rikki, enkä enää sen alle pääse ennen synnytystä. Seuraavaa kymppilukua ei pää enää kestäisikään. Tiedän, että masennun jos pylly leviää. Niin se vaan menee. Nyt koitan estää, että tilanne ei menisi enää huonommaksi. Mahan pyöristyminen sen sijaan ei mua haittaa. Rakastan masuani

Isot muutokset painavat. En tiedä, auttaisiko tämä oikeasti masennuksen partaalla, mutta mulle on ollut tärkeää pystyä jatkamaan ihan niitä normaaleja aikaisemminkin elämään iloa ja omaa hyvää oloa tuovia asioita. Niitä mulle edustaa lauluharrastus ja koiran kanssa puuhastelu. Ja kyllä... myös omaan ulkonäköön panostaminen. Juuri hassasin aivan törkeän summan kampaajalle ja uusia mammavaatteita on tulossa postissa. Mulle on tärkeää tehdä asioita, jotka saa mut tuntemaan oloni tyytyväiseksi omaan itseeni. Ja siihen kuuluu myös estetiikka. Paljon uutta iloa olen saanut siitä joogasta, jossa mulla oli pitkä tauko ennen raskautta. Raskaus herkistää, mutta se on myös tavallaan hienoa, kun tunneskaala on vähän laajempi. Mun viuhka on välillä ainakin ihan levällään

Meidän koira muuten karkasi jäälle sukulaisten perään viikonloppuna. Ja arvatkaa kuka itki, että se ei tuu enää ikinä takas. Tulihan se, eikä edes loppujen lopuks kaukana käynyt, muttakun sitä ei erottanut, pientä valkoista sieltä lumikenttien seasta.

Koskahan muuten saadaan seuraavia syntyneitä lisätä listoille ? En siis millään muotoa painosta lasketun ajan ohittaneita/lähestyjiä JOKOJOKOJOKO-kysymyksillä, mutta hienoahan se on saada uusia tyyppejä etusivulle.

PH 21+5

 

jk: ihan kamalaa! Olen niin pahoillani. :hug:

Mullekin kävi kuten Pippurihännälle; kun mahan piilottelu loppui, otin ryhtiliikkeen uusien meikkien, kampaajakäynnin ja istuvampien vaatteiden muodossa. Muutenkin kevätaurinko kaivoi jostain lisäenergiaa ja jaksan taas vähän enemmän ja paremmin. En kyllä kiellä etteikö kesäloman alku siintele jo silmissä, mutta toivon jaksavani rypistää sinne asti. Paljon tärkeitä asioita ja muutoksia tulossa vielä ja tunnen, että ne pitää vielä hoitaa. Mutta kuitenkin, enää 2 kk!! :saint:

Viime viikolla oli se uusintaultra ja tällä kertaa virtaukset ja muut näkyi hyvin. Prosessoin vielä poikaodotuksen vaihtumista melko todennäköiseen tyttöodotukseen. Vielä en uskalla myydä selviä poikavaatteita pois, mutta ainakaan työnimeä ei tarvitse vaihtaa...

Mma R ja Sanelma 21+6 :wave:

 

Mä en voi uskoa tätä... Huhtikuu on alkanut! Se on koko ajan ollut jotekin NIIN kaukana. Ja nyt se on sitten tässä. Huiuiuiuiui!

Lisäks äsken kävelyllä anopin kanssa törmättiin johonkin hänen entiseen työkaveriinsa, joka sitten kysyi, että montakos kuukautta sulla on vielä odotusta... Johon huomasin toteavani, että kolmisen viikkoa... KOLME VIIKKOA!!! Ihan käsittämättömän lyhyt aika! Totean jälleen, että vaikka paljon saa lukea siitä, kuinka monella jo kärsivällisyys on koetuksella ja toivoo vauvaa maailmaan, niin mulla kyllä on olo edelleenkin melkein päinvastoin. Että ei haittais yhtään, vaikka menis yli Ja kyllä... Saan olla eri mieltä sitten 3 vkon päästä, jos joka paikkaan kolottaa ja olo on maailman epämukavin

Ihania pääsiäisen viimeisiä hetkiä kaikille!

 

Kiitos kaikille. Tästä on jatkettava. Toivottavasti pääsen nopeesti takaisin tänne.

 

Voimia jk74 :hug:

Mulla alkanut uusi innostus youtuben raskauspilateksista. Saa tehdä kotona omaan tahtiin: 10 minute prenatal pilates part 1 - YouTube Tuossa linkki ensimmäiseen osioon jos jotakuta kiinnostaa. Niitä oli yht. neljä. Tein tänään kolme ekaa ja ihan tuntui rankoilta. Vatsaosuudessa sain aikaan jotain kai supistuksia..en enää muista miltä ne tuntuu?! Vatsa ei kyllä kovetu ku ihan vähä yläreunasta mut kipu on aika villi. Pitänee sitä osuutta hiukan lieventää.

Muuten täällä mennään aika mukavasti. Mielialat tosiaan vaihtelee hurjasti. Tuntuu hyvältä ettei täällä tarvitse esittää että kaikki olisi vain auvoista. Kyllähän niitäkin fiiliksiä tulee..kuten Pippuri hauskasti sanoi: Viuhka on levällään täälläkin

Vauva potkii napakasti välillä ja herään niihin ja nälkään joka yö n. klo: 2 ja sitten taas 5-6 aikaan eh
Huomenna töihin..työpäiviä vielä parikymmentä siiiitten viimein saan jäädä kotio.

Halit kaikille ja teille jotka ootte ihan viimeisillänne niin mukavia ja ehkä jo aika kutkuttaviakin vimppoja hetkiä!
Mustikka ja pikkanen 30+4

 

=) Pääsenkö takaisin. Aikamoinen pääsiäinen... La-su yönä siis hirveä verenvuoto. Sunnuntai aamuna Acutaan. Lääkäri tutki, ja sanoi, että kohdunsuu täysin auki ja kaikki tullut ulos, ei kannata edes sydänääniä kuunnella. Kävi vielä miehellekin suruvalittelut esittämässä. Laittoi sit lähetteen naistentautienpolille täksi päiväksi ultraukseen, että onko kaikki tullu ulos ja sit mahdolliseen kaavintaan. Tänään sit gynen kans juteltiin ensin keskenmenosta, ja sit alkoi ultraamaan ja sanoi, että täällä tulee kyllä kovasti nyrkkiä vastaan. Sydän löi ja kaikki oli muutenkin loistavasti =)

 

Siis mitä ihmettä :O Miten voi lääkäri erehtyä noin????

 

jk74 Voi juma mikä juttu! Ihanaa että kääntyi noin Mahtavaa. Miksi ihmeessä se lääkäri ei kuunnellu niitä sydänääniä!!!

 

Äitiysloma :heart: Eihän se näin suoraan hoitovapaalta muuten arkeen vaikuta, mutta kohentuupahan taloustilanne

 

jk74 aivan käsittämätöntä miten noin voi käydä! Mutta tärkeintä että pikkunen on kunnossa, tosi hienoa!

Hitsi kun aika menee nopsaan, täällä on moni jo tosi pitkällä ja joillain synnytys ihan lähellä. Tsemppiä kaikille pian synnyttäville!

Kävin lääkärissä supistusten takia ja sanoin epäileväni tulehdusta. Lääkäri sanoi että ei täällä mitää tulehdusta ole. No, kun olin oireista varma niin hakeuduin toiselle lääkärille ja labraan ja löytyi hiiva sekä clue-solut. Nyt Flagyl Comp tulehdukseen ja toivottavasti tehoaa. Tuo epäspesifi tulehdus kun on niin salakavala, voi aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen tai keskenmenon. Päätin kyllä hakeutua kontrollinäytteeseen vielä.

Mielialoista raskauden aikana. On kyllä totta että tunneskaalaa on hyvin kirjava. Ja alakulo on asia josta on hyvä puhua, ei kaikkien odotus ole ihanaa masun kanssa hyräilyä. Tärkeää että jokainen saisi jostain tukea, vaikka ihan tätäkin kautta. Musta on kiva että täällä voi lukea muiden kuulumisia ja myös itse osallistua keskusteluun sen verran kuin itsestä tuntuu. Mulla ei ainakaan ole ketään ystävää tai edes tuttua joka olisi raskaana, tai että olisi edes pieniä lapsia.

Aurinkoisia päiviä kaikille! :heart:

Alissia 16+3

 

Miten ihmeessä en eilen lukenut muiden kuulumisia... Nyt vasta luin tuon jk74:n tarinan kokonaisuudessaan. Uskomaton tarina! Enpä ole vastaavaan koskaan törmännyt! Joka tapauksessa aivan huikeaa ja mahtavaa, että kaikki onkin kunnossa! Aikamoinen pääsiäinen teillä! Menee varmaan hetki sulatellessa ja päätä selvitellessä Aikaa ja rauhaa itselle siis!

Mulla oli eilen illalla - kun oltiin käyty saunassa - ja sitten yöllä heräillessä ekaa kertaa sellanen olo, että ehkäpä se sairaalakassi olis syytä nyt pakata. Että eihän sitä oikeesti koskaan tiedä, että milloin se lähtö tulee. Periaatteessa ihan koska vaan, vaikkei sellaista oloa ole ollutkaan aiemmin. Mun olotila selvästi välittyi myös miehelle, koska hän havahtui yöllä joka kerta horroksestaan mun noustessa vessaan tmv ja kysyi unen keskeltä, että onko kaikki hyvin. Kultainen rakas <3 <3 <3

Niin... Täysiaikaisuus astui voimaan tänään... Gabi 37+0

 

Jep terkkuja Gabille77 yks synnärille viikolla 37 lähtenyt. Terve poika tuli silloin ja kilojakin oli ruhtinaalliset 3550!

 

jk74 - aivan käsittämätön keissi! Elämä ON ihmeellistä Lisään sut tottakai takas listoille, kunhan saa selattua jostain takaisin ne sun tiedot... Tää on kyllä mahtavaa tämä kaikki. Mitähän ihmettä siinä sitten on tapahtunut, kun vuotoa kuitenkin ollut ilmeisesti reippaasti? Ehkä joku hematooma tai salamatkustaja....

Mun mies mietti eilen kesälomansa ajankohtaa. Meillä kun laskettu aika on 7.8. niin ottaako kesälomat (3vkoa tänä vuonna kun uudessa työssä) siihen alle taktisesti ja perään isyyslomat (jos tyyppi sattuis tuleen ajallaan), vai ottaako juhannuksesta/heinäkuun alusta vähän rennommin lomailun merkeissäja sitten palata lähempänä H-hetkeä töihin kärvistelemään... Jotenkin ehkä kannatan tuota aikaisempaa lomaa, juhannuksesta kolme viikkoa, niin voi vielä lomaillakin. Heinäkuun lopulla pidettävät lomat menee sitten kuitenkin lähdön odotteluun.

Ensimmäinen syntyi 39+6 ja synnärillä sanoivat, että istukka näytti ihan "yliaikaiselta", kalkkeutuneelta. 3100g tuo pötky painoi kuitenkin vaan, ilmeisesti tökö loppui istukasta. Jotenkin mulla on semmoinen fiilis, että tääkään ei mene yliajalle, mutta saas nähä. Sillon mulla ei hoidettu verenpainetta mitenkään ja se kai voi heikentää istukan toimintaa. Nyt on pieni lääkitys ollut päällä koko raskausajan, paineet paremmat kuin ikinä.

Mies ja poika ovat nyt sairastaneet kohta kaks viikkoa, nielutulehduksia ja flunssaa. Nyt poika aloitti toisen kierroksen, koskahan minä sairastun...

PH 22+0

 

Tuli jo sairaalasta paperi. Ilmeisesti istukkaperäistä. Tiedän, ettei toista ollut matkassa, koska kävin nt-ultrassa jo aiemmin. Ja ne tiedot, jos et jo löytänyt. Nyt LA on 2.10 Tays

 

jk74: Löytyi ja lisätty Oon niin iloinen, että asia kääntyi parhain päin!

Mitähän muuten OivaAinolle kuuluu? LA on ohitettu jo reippahasti...

Täällä pientä päänsärkyä ilmassa, muuten mitä mainioin meno Jos lähtis ulos reippailemaan sitä pois...

PH 22+1

 

JK huih, mikä jännitysnäytelmä (vaikka kaikki olikin totista totta). Onneksi kaikki kääntyi parhain päin.

Mukavaa, että muillekin kuuluu hyvää Osa on jo jäänyt kotiin ja osa pian jäämässä. Jänniä aikoja
(.) Pari viikkoa hiljaiseloa täällä. Töiden lisäksi ei tahdo jaksaa mitään. Tämä on niin poikkeuksellista normaaliolooni verrattuna, että ketuttaa suorastaan. Mitähän lienee veriarvot. No, maanantaina menen kokeeseen ja tiistaina on lääkärineuvola.
Kelalta tuli postia, että ä-pakkaus on myönnetty ja voin odottaa ilmoitusta postista.

Maha on niin korkealla ja vauva pyörii kuin väkkärä niin että keuhkot on lytyssä ja välillä meinaa päässä huipata ja henkeä ahdistaa. Sanoinkin miehelle, että en oikein tykkää tämmöisestä "työkaverista", joka möykkää ja mellastaa minkä ehtii

Ihania auringonpaisteisia päiviä on nyt ollut ja niitä kyllä on kaivattukin. Lumet on sulaneet teiltä, kyllä se kevät näyttää koittavan tänäkin vuonna.
Sitä odotellessa kaikille hyvää vointia.

Vuorikristalli ja pikkuneiti H26 *poks*