äiti ja melukylän lapset - Banneri

Helmikuusta elokuuhun ovat kuukaudet juosseet. Talvi on vaihtunut kevääseen ja kevät kesään ja syksy alkaa kolkutella ovella. Ja minun vauvani on kasvanut ihan valtavasti. Nämä 6kk vauvan kanssa on ollut aivan ihanaa aikaa. Siitä pienestä minikääröstä on tullut hassutteleva vauva, joka kierähtelee lattialla vauhdikkaasti ja joka kiljahtelee kovaäänisesti.

Ja mä niin rakastan tuota pientä rakasta. Ollaan aika onnekkaita, kun saatiin hänet meidän elämään. Ajatella, että viikko sitten tuli kuluneeksi vuosi ensimmäisestä ultrasta. Mielessä on edelleen hyvässä muistissa se jännitys ja ne fiilikset ultrassa. Vahvasti mielessä on myös se järkyttävä pahoinvointi, joka kesti pitkään, sitä ei kyllä ole yhtään ikävä.

Jos tämä ensimmäinen 6kk vauvan kanssa meni näin nopeaan, menee tämä toinen puolikas varmasti yhtä nopeasti

On ollut aivan ihana seurata vauvan kasvua ja kuinka hän vain enemmän kiinnostuu sisarustensa puuhista ja ympäristöstään. Haikeudella on jälleen pakattu pienempiä vaatekokoja pois ja innolla pesty uutta kokoa tilalle. On nämä puolivuotiaat vielä kuitenkin niin pikkuisia.

Täällä on nyt menossa vaihe, kun äidin perään on alettu itkeskellä. Mitään hätää ei ole silloin, kun minä en ole näköpiirissä, mutta kun hän näkee minut alkaa itku. Ja kun menen lähemmäksi on hän kädet ojentuneena minua kohti. Jotain niin suloista, vaikka onhan tässä vaiheessa ne rankatkin puolensa. Haluan kuitenkin keskittyä niihin positiivisiin puoliin, joka on se, että saan pitää pientä paljon sylissä. Sekin vaihe koittaa joskus, kun äidin syli ei enää kelpaa.

Yöt meillä on olleet vähän katkonaisia. Joinakin öinä herätään kaksi kertaa ja joinakin öinä hetätään neljä kertaa. Illat on täynnä oikeaa läheisyyden tankkaamista ja tissillä olemista, mutta nukahdettuaan on se ensimmäinen pätkä aika pitkä. Olen nyt koittanut itsekin aikaistaa nukkumaan menemistä, jotta öisin herääminen ei väsyttäisi ja jaksaa pyörittää päivät arkea kotona.

Kuolaamisen pahin vaihe on selvästi ainakin hetkeksi takana, yhtään hammasta ei suusta vielä löydy. Nyt uutena juttuna on tullut kielen näyttäminen ja sen jälkeen imaisee huulet suuhunsa ja nauraa päälle, niin ihana.

Tämä 6kk vauvan kanssa on ollut ihan parasta aikaa. Täällä siirrytään ilolla seuraavaa vauvakuukautta kohti.

Lue myös:
Vauvan ensimmäinen kuukausi
Vauva täytti kolme kuukautta
Meidän vauva täytti neljä kuukautta
Vauva viisi kuukautta

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X