Retkeily syksy alkaa! Patikointi lasten kanssa

*Kantovälineet saatu Jollyroom. fi.

Vietimme kesän viimeistä viikonloppua rauhallisissa tunnelmissa. Sunnuntaina pakkasimme anopin kanssa lapset autoon ja lähdimme Lapakiston luonnonsuojelualueelle pienelle harjoitusretkelle tulevan syksyn patikointeja ajatellen. En ole kokenut luonnossa liikkuja. Muutamia kertoja olen käynyt Repoveden kansallispuistossa. Viimeisin kerta oli raskauden puolivälissä, jolloin liikkumista hidasti kasvava vatsa.

Lahdessa ja lähialueella on paljon hyviä luontopolkuja ja retkikohteita. Olen valjastanut retkioppaaksi anopin, joka kokenut metsien koluaja. Lapakiston luonnonsuojelualueella on 23km erilaisia reittejä merkittynä. Me kävelimme n. 2km matkan Sammalistonsuon levähdyspaikalle järven rantaan syömään eväitä ja nauttimaan maisemasta. Polulla oli muitankin retkeilijöitä, mutta levähdyspaikkojen runsauden ansiosta saimme nauttia eväistä ihan omassa porukassa. Polttopuita löytyi valmiiksi pilkottuna ja tuli syttyi nopeasti edellisten evästäjien hiilloksen ansiosta.

Patikointi lasten kanssa

Luonnossa liikkuminen kahden pienen lapsen kanssa vaatii tietenkin hyvät kantovälineet. 2-vuotias taapero jaksoi hienosti kävellä n. kilometrin matkan pitkospuita ja juurakkoista polkua pitkin, mutta kun väsy iskee niin kyytiin on päästävä. Taaperolle meillä on Jollyroomista saatu Deuterin kantorinkka. Kantorinkassa on 22kg painoraja lapselle ja lisäksi sinne saa jonkun verran tavaraa mukaan. Pakkasin rinkkaan vaihtovaatteet lapsille. Taapero varsinkin saattaa kastella itsensä yllättävän nopeasti. Anopin mukaan Deuter oli todella kevyt kantaa siitä huolimatta, että kyydissä oli 13kg painava lapsi ja muutama vaatekerrasto. Kantorinkkaan kuuluu aurinkolippa, joten lapsi on mukavassa suojassa kantorinkassa.

Puolen vuoden ikäinen kuopus kulki mukana Jollyroomista saadussa Tula Explore kantorepussa välillä nukkuen poski rintaani vasten ja välillä kasvot menosuuntaan maisemia ihmetellen. Tulan lisäksi kannoin selässä reppua missä meidän evästarpeet oli. Vaatetuksen miettiminen retkelle oli haasteellista. Tulassa vauva ei ole kauttaaltaan tuulensuojassa, mutta oma kehoni lämmittää häntä kuitenkin jonkun verran. Päädyin pukemaaan +15 asteen säähän sisävaatteiden lisäksi ohuen haalarin ja pipon. Mukana oli lisäksi villasukat, lapaset ja viltti. Lue: Mökkeily pienten lasten kanssa stressitöntä? Ei minulle.

Lapsen pitää saada tutustua luontoon

Kokemattomalle retkeilijälle luonto on jännittävä ja jopa hieman pelottava paikka. Myönnän itse miettiväni kaikkia niitä vaaranpaikkoja mitä luonnossa veden, suon ja tulen ääressä voi olla. Ei metsässä kuitenkaan ole mitään sen vaarallisempaa kuin kaupungissa, olen vain tottunut erilaisiin vaaroihin ja oppinut elämään niiden kanssa. Kotipihasta lähtiessä vaarana on auton alle jääminen, luontopolulla se voi olla käärmeen purema tai veteen joutuminen.

Mulle on tärkeää, että lapsi oppii liikkumaan luonnossa vastuullisesti ja arvostaa sitä. Huomaan jo nyt meidän 2-vuotiaan rakastavan metsää. Hän haluaa aina mielummin kävelylle lähellä sijaitsevalle metsäpolulle keräämään käpyjä, vaikka vaihtoehtona olisi leikkipuisto kaikkine härpäkkeineen. Sain itsekin innostusta luontopoluille kun huomasin miten hyvin lapset viihtyivät metsässä. Harkitsen jopa teltan hommaamisesta, vaikka olen vannonut etten enää rippikoulun jälkeen sellaisessa nuku. Lue: Kun tuntematon nainen vei taaperolta kärryn ja äitinä lamaannuin täysin

Vauhdikasta taaperoa sai tosissaan vahtia levähdyspaikalla. Ensin hän olisi halunnut järveen uimaan ja kun tuli saatiin syttymään olisi pienet sormet mielellään tutustuneet liekkeihin. Vaatii siis yhden ihmisen täyden huomion kun mukana on vilkas 2-vuotias, ihan samoin kun mökillä ollessa. Oli mahtava nähdä miten taapero nautti metsässä kulkemisesta. Etenkin pitkospuita pitkin oli hauska kävellä ja väistellä esteitä. Edes huonosti nukutut päiväunet eivät metsässä häirinneet. Luonto innosti, nauratti ja rauhoitti. Nähdään Instagramissa @niina.mantere