Someloma tuli todellakin tarpeeseen - mitä meille kuuluu?

Yhtäkkiä iski ahdistus. Kaikkialla mihin katson uutisoidaan sodasta ja kauheista asioista. Vasta edellisenä päivänä juhlimme perheen kesken 1-vuotiasta kuopusta ja aamulla uutiskanavat iskee märän rätin vasten kasvoja. Viikonloppuna oli edessä miehen kauan sitten sovittu äijien reissu ja seuraava viikko pyörähti käyntiin miehen yövuoroilla ja mun päivävuoroilla. Kaaos sekä kotona että pään sisällä – oli aika lyödä some kiinni.

Ensin mykistyin itse Ukrainan tilanteesta, en tiennyt miten reagoida. Seuraavaksi alkoi ahdistaa minkään some-tai uutiskannavan avaaminen. Mihin tahansa katsoin tuli vastaan uutisia, videoita, kuvia. En pysty. Oli jopa onni että olin sopinut työvuoroja viime viikolle ja sain ajatukset muualle. Keskityin aamusta iltapäivään pelkästään töihin ja illalla halasin ja pussasin lapsia. On tärkeää pysyä kartalla tilanteesta ja siitä miten itse voisi auttaa parhaiten, mutta omaa mieltä on suojeltava ja siksi halusin rajata uutisvirran pieniin osiin ja lukea asioista silloin kun itsestä tuntui hyvältä käsitellä niitä. Ahdistuin kun tietoa lävähti kasvoille yllättäen ja purskahtelin itkuun pitkin päivää. Tällaisissa tilanteissa on muutenkin tärkeä miettiä mistä kanavista tietoa haluaa saada. Aloin heti kouluttamaan mun Tiktok algoritmia niin ettei sotajutut enää pompi mun silmille haluamattani – swaippaamalla mahdollisimman nopeasti ohi sisällöstä mitä et halua nähdä Tiktok ei enää sellaista sinulle näytä. Sopivan hetken tullen avasin uutiset ja katsoin juuri sen verran mitä pystyin siinä hetkessä käsittelemään.

Viime viikko oli täälläpäin talviloma viikkoa joten mun siskot tulivat meille yökyläilemään ja hoitamaan Pipsua kun minä tein aamuvuoroja laboratoriossa ja Toni nukkui yövuorojen jäljiltä alakerran makuuhuoneessa. Esikoisen veimme päiväkotiin aamuisin jotta teineillä oli vain 1-vuotias vahdittavana. Vanhempi pikkusisko täyttää jo keväällä 18-vuotta ja hänestä on tullut ihan uskomattoman hyvä ja vastuullinen molempien lasten kanssa. Pipsulla oli ollut kivaa kotona kun kaikki huomio oli vain hänessä ja leikkiviä käsipareja oli kaksi. Pipsu on alkanut tottumaan mun työvuoroihin. Alkuun hän liimaantui kun pieni takiaispallero mun jalkaan heti kun tulin töistä kotiin eikä suostunut koko illassa irrottautumaan sylistä. Kyllä hän edelleen selvästi ikävöi (minua vai tissejä, who knows?) mutta nykyään hänelle riittää hetken pusuttelu ja imetys minkä jälkeen ilta jatkuu aika tavalliseen tapaan. Lue: Persoonallisuustesti ja analyysiä luonteesta – sovittelija

Nyt se tulee, nyt se kävelee!

Hieman ennen 1-vuotis syntymäpäiviä Pipsu alkoi osoittaa merkkejä ilman tukea kävelystä. Taaperokärry on ollut kovassa rallissa meillä ja olohuonetta läpi ravataan savu renkaista nousten, mutta nyt hän yhä rohkeammin koitti seistä ilman tukea ja hapuili varpaat keskittymisestä kippuralla pieniä askeleita eteenpäin aina kompastuen polvilleen. Sunnuntaina paria päivää ennen juhlia istuttiin koko perhe lattialla ja kannustettiin Pipsua ottamaan askeleita äidin luota isille ja toisin päin. Kerran taisi tulla jopa viisi askelta ennen kun painovoima veti pienen taas kohti lattiaa. Lue: 1-vuotis syntymäpäivät metsä teemalla

Synttärit oli ja meni ja nyt meillä yhtäkkiä köpöttelee täällä pieni vauvan ja taaperon välimalli. Aivan liian pieni taaperoksi kutsuttavaksi, mutta yhtäkkiä se pieni vauva oli kasvanut silmissä. Kädet eteenpäin ja kohti kattoa kohotettuna kieli keskellä suuta mennään hurjana läpi olohuoneen. Matkat kuljetaan vielä mieluiten kontaten, mutta kävely alkaa olla jo toistuvaa harjoittelua ja tasapaino kehittyy silmissä. Haluatteko kuulla mitä muuta meidän 1.v jo osaa?

Koulutehtäviä, labratöitä ja nuhaisia lapsia

Tällä viikolla Toni on vapailla ja mulla oli sovitut työvuorot maanantaille ja tiistaille. Perjantaina menen iltapäivästä vain muutamaksi tunniksi tuuraamaan, mutta onneksi viikko pitää sisällään myös useamman vapaapäivän. Toki minulle vapaapäivät tarkoittaa koulutehtävien tekoa, sillä ahdistukseltani jäin niissäkin jälkeen kahden edellisen viikon aikana mutta en aio panikoida. Tehdään pala kerrallaan. Lapset ovat yllättäen taas kipeänä, toivon että molemmat paranisi viikonloppuun mennessä jotta päästäisi ulkoilemaan kunnolla yhdessä. Mulla alkoi AMK opinnoissa nyt englannin preppauskurssi ja valinnainen EKG kurssi. Lisäksi mulla on vielä hieman kesken mielenterveys-ja päihdehoitotyön kurssiin liittyvä lääketieteen osio. Hurjaa miten nopeasti elokuu lähestyy, silloin mun olis tarkoitus mennä suorittamaan ensimmäinen harjoittelu riippuen siitä saanko itselleni harkkapaikan varattua tämän kuun loppupuolella. Jännää! Nähdään myös Instagramissa @niina.mantere