Istukka – Raskausajan ihmeellinen elin on odotukselle välttämätön
Istukka on raskauden onnistumisen kannalta välttämätön elin. Sen tehtävä on huolehtia sikiön hapen ja ravinnonsaannista ja tuottaa hormoneja. Jos istukan toiminta häiriintyy, vaarantuu myös sikiön hyvinvointi.
Istukka on elin, johon napanuora kiinnittyy raskausaikana vauvan kehittyessä äitinsä kohdussa, ja jonka tehtävä on kuljettaa ravintoaineita ja happea äidiltä lapselle ja kuona-aineita lapselta äidille.
Istukka alkaa kehittyä 4. raskausviikolla, kun hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt kohdun limakalvolle. Istukan muodostuessa siihen kehittyy haaramaisia ulokkeita, jotka tunkeutuvat kohdun limakalvokudokseen. Äidin ja sikiön verenkierrot eivät silti sekoitu keskenään, vaan niitä erottaa ohut kalvo.
Tämä istukkakalvo läpäisee vasta-aineita, joten sikiö saa äidiltä suojaa taudinaiheuttajia vastaan. Valitettavasti se läpäisee myös osan viruksista ja bakteereista sekä tupakan myrkyt, alkoholin, monet lääkkeet ja huumeet. Tämän takia päihteet tulee jättää pois heti raskauden selvittyä.
Ensimmäiset merkit tämän raskaudelle tärkeän elimen kehittymisestä voi huomata positiivisesta raskaustestistä – kun istukka on kehittynyt ja kiinnittynyt kohtuun, sen tuottama hormoni erittyy virtsaan ja ilmaisee alkaneen raskauden.
Istukan toiminta on täydellistä 15.-16. raskausviikolla, minkä jälkeen se vielä kasvaa ja uudistuu. Vasta 32. viikon jälkeen se saavuttaa lopullisen muotonsa.
Loppuraskaudessa se alkaa hitaasti rappeutua. Syntymän hetkellä noin puolikiloinen, halkaisijaltaan 20-25-senttinen istukka on tehnyt tehtävänsä. Lapsen syntymän jälkeen on alkaa jälkeisvaihe, jossa istukka syntyy tai se irrotetaan kohdusta.
Istukan tärkeät tehtävät
Istukka huolehtii sikiön hapen ja ravinnonsaannista ja tuottaa hormoneja. Sillä on tärkeitä tehtäviä, joita ilman raskaus ei voi onnistua:
- Sen kautta sikiön verestä poistuvat hiilidioksidi ja aineenvaihdunnan kuona-aineet.
- Istukkakalvon läpi sikiön veri hapettuu ja saa ravinteita.
- Ylimääräinen lapsivesi suodattuu pois istukan ja sikiökalvojen kautta.
- Se on tärkeä raskausajan hormonitoimintaan liittyvä umpieritysrauhanen. Istukka tuottaa hCG-hormonia, joka ylläpitää alkuraskaudessa keltarauhasen toimintaa sekä raskautta.
- Noin 6.-7. raskausviikolla istukka alkaa tuottaa estrogeenia, progesteronia ja muita hormoneja sekä kasvutekijöitä, joilla kaikilla on keskeinen osuus raskauden ylläpidossa, sikiön kehityksessä ja aikanaan synnytyksen alkamisessa.
- Lisäksi istukan tuottamat hormonit lisäävät odottavan äidin lantion nivelten liikkuvuutta, auttavat kohdunsuun laajenemisessa synnytyksen aikana ja valmistavat rintoja maidontuotantoon.
Istukan sijainti – Etinen istukka voi olla riski
Istukka voi sijaita joko kohdun etu- tai takaseinässä. Jos istukka sijaitsee kohdun etuseinässä, saattaa tämä vaikuttaa siihen, missä vaiheessa odottaja alkaa havaita sikiön liikkeet. Etuseinässä sijaitseva istukka nimittäin vaimentaa sikiön liikkeitä hieman enemmän kuin silloin, jos istukka sijaitsee kohdun takaosassa.
Vatsan kokoon istukan sijainnin ei pitäisi vaikuttaa. Jos istukka on edessä, voi vatsa mahdollisesti olla muodoltaan erilainen kuin jos istukka olisi jossain muualla. On hyvä myös muistaa, että myös istukan koko vaihtelee yksilöllisesti jonkin verran: tämä voi vaikuttaa myös raskausvatsan kokoon samoin kuin esimerkiksi kohdun asento.
Istukan sijainti ei vaikuta raskauden sujumiseen, ellei se ole alhaalla kohdunsuun päällä. Tällöin puhutaan eteisistukasta tai etisestä istukasta.
Eteisistukkaan liittyy raskauden aikana kohonnut verenvuodon riski. Eteisistukan yhteydessä ennakoiviin supistuksiin tulee suhtautua vakavasti.
Eteisistukka saattaa kohdun kasvaessa nousta pois kohdunsuulta. Jos istukka sijaitsee kokonaan tai osittain kohdunsuun päällä vielä raskauden lopussa, synnytys hoidetaan sektiolla hieman ennen laskettua aikaa.
Artikkeli päivitetty 11.6.2024. Lisätty tietoa istukan sijainnin vaikutuksesta vatsan kokoon.
Jaa oma kokemuksesi