Ensisynnyttäjän tositarina sairaalasta: ”Hävettävin osa elämästäni tapahtui”

Turha hävetä, jos synnytyksessä tapahtuu jotain epätavallista – kätilöt ovat kyllä nähneet kaiken! Kirjoitus osallistui Kaksplussan synnytystarinakilpailuun.

Teksti Toimitus
Kuvat iStock
Synnytys hävettää? Turhaan, kyllä kätilöt ovat nähneet kaiken! Ei sellaista olekaan kuin nolo synnytys.
Nolo synnytys? Ei sellaista ole olemassakaan. Ensisynnyttäjää jäi silti vaivaamaan synnytyssalin tapahtuma.

Vaikka synnytys hävettää joskus ensikertalaista, nolot tuntemukset on syytä unohtaa. Pieni uusi elämä korvaa kaiken!

”Heräsin aamulla kello neljä kipuun. Luulin sitä harjoitussupistuksiksi, joten yritin jatkaa nukkumista. Kipu kuitenkin toistui ja toistui, paheni ja paheni.

Kävelin edestakaisin, sängystä olohuoneeseen, olohuoneesta vessaan ja takaisin. Lopulta siirryin suihkuun, koska lämmin suihku oli aikaisemmin auttanut harjoitussupistuksissa… ei nyt tosin.

Tunnin siinä kärsin yksin, kunnes soitin naistenklinikalle – minulle kerrottiin, että ”ensisynnyttäjillä yleensä kestää, odota kotona, ota panadolia, seuraa vauvan liikkeitä.”

Lue myös: Niina, 27, synnytti samaan vessaan, jossa teki raskaustestin: ”En olisi ikinä ajatellut kotisynnyttäväni”

45 minuuttia istuin sohvalla. Koira lepäsi vatsaani vasten ja yritin tunnustella vauvan liikkeitä, turhaan, mitään ei tuntunut. Soitin uudestaan naistenklinikalle ja nyt meille sanottiin, että kannattaa tulla tarkistukseen.

Aloimme miehen kanssa valmistella lähtöä, laitoimme koiralle vettä ja pari luuta. Pakkasin neuvolakortin ja henkkarit, en muuta, koska luulin, että päästään pian kotiin.

Lähdimme pimeässä marraskuun aamussa ajamaan autonromullamme sitten naistenklinikalle. Matka tuntui kamalalta. Katsoin navigaattoria, yritin tuntea vauvan liikkeitä ja laskin supistuksia samaan aikaan.

Lopulta pääsimme naistenklinikalle, missä kivuissani tokaisin: ”Haluaisin puskea tämän otuksen pois vatsastani.”

Hetken odotimme kätilöä, sillä aikaa hikosin jännityksestä. Mitä jos kaikki ei ole hyvin, mitä jos vauva syntyy nyt? Laskettuun aikaan oli vielä kaksi viikkoa.

Synnytys hävettää

Pääsin tarkistettavaksi ja kätilö tokaisi, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta synnytys on alkanut.

Mies lähti hoitamaan koiran ja viemään sen hoitoon. Jäin yksin kipujeni kanssa.

Sain panadolia, kävin suihkussa, vaihdoin vaatteeni kauheaan sairaalakaapuun. Kipu ei millään hellittänyt ja lopulta minulle iskettiin reiteen joku lievitys (en enää muista mikä se oli).

Nukuin varmaan tunnin tai kaksi, unetonta unta, levotonta unta. Heräsin siihen, kun mies palasi ja kivut myös. Soitin kelloa ja kätilö tuli paikalle.

Lue myös: Johanna synnytti, väsyi ja alkoi puhua outoja – välikohtaus kaupassa oli lapsivuodepsykoosin ensimmäinen selvä merkki

Hän huomasi, että nyt voi epiduraalin laittaa. Ponnistusvaihe voisi myös alkaa piakkoin. Odotellessani epiduraalia sain ilokaasua, mistä tuli vain huono olo.

Epiduraalin laiton jälkeen kätilö auttoi minut vessaan, missä sekavassa mielentilassa huudahdin: ”Minusta tulee verta, apua!” Kätilö vain nauroi ja kertoi, että se on normaalia.

Kun olin palannut sänkyyn ja epiduraali vaikutti, jouduin puskemaan. Oletin, että se olisi sattunut enemmän, mutta ei se sitten  puudutusten takia sattunutkaan. Pian jo vauvan pää oli ulkona. Sekavassa mielentilassa taas kysyin: ”Miksi se ei itke?” Siinä taas kätilö vähän hymähteli ja selitti, että vauva ei ole vielä kokonaan ulkona.

No ei siinä kauaa mennyt, kun vauva oli ulkona ja pientä vikinää kuului. En itkenyt, eikös kaikki aina itke, minä nauroin! Olin helpottunut, kipu loppu. Itseasiassa tunto lähti vyötäröstä alaspäin.

Vauva vietiin pois, hän tarvitsi lisähappea. Minulle tuli levoton olo. Hävettävin osa elämästäni tapahtui seuraavaksi.

Minun piti päästä vessaan ja totesin kätilölle, että ”kyllä minä pärjään.” Mutta ei, olin kuin Bambi jäällä ja meinasin kaatua. Minun piti pissata avustettuna sängyssä sellaiseen kippojuttuun.

Pian tyttöni tuotiin luokseni ja mies lähti hakemaan ruokaa, emme olleet syöneet yhtään mitään koko päivänä. Olisimme voineet kuolla nälkään.

Lopulta kaiken jälkeen pääsimme koko konkkaronkka perhehuoneeseen, väsyneinä ja onnellisina – minä hieman häpeissäni, koska hoitaja sanoi miehelle, ettei minua hetkeen saa päästää edes vessaan yksin.”

Kristelli

Lue lisää synnytystarinoita:

Kipeä synnytystarina voitti Kaksplussan kilpailun: ”Ääneni sai vauvan avaamaan silmänsä”

Kaksplussan synnytystarinakisan hopeasija: Puskin syntymäpäivänäni kaksosia, kun lääkärit katosivat

Lue myös: 

10 noloa kysymystä terveydestä – Erikoislääkäri vastaa

Kommentit

38 kommenttia
Avatar

Kirjoittajalla pissaamiskokemukseen saattaa liittyä joku lapsuuden trauma, jossa häntä on selvästi jollain tavalla nöyryytetty esim.potallakäymisen yhteydessä. Aikuiset kun usein nauravat pienokaisilleen ikäänkuin heillä ei olisi tunteita taikka he ovat niin pieniä vielä etteivät muka tajua. Ulostamisessakin liikutaan seksuaalisuuden alueella ja se on usein ihmisen elämän herkimpiä alueita elämässä. Se minkä toinen kokee nöyrtyttävänä tai traumaattisena voi toist naurattaa, mutta ei tee asiasta kokijalle yhtään helpompaa, päinvastoin. Itse rankan ja traumaattisen synnytyksen kokeneena tiedän mistä kirjoitan, mutta en koskaan lähtisi vähättälemään sitä, minkä joku toinen kokee kamalana, vaikkei tapahtuneet asiat olisikaan mittakaavssa kovin kamalia toimenpiteinä. Kuitenkin kyse on emootioista ja ko.ihmisen kokemusmaailmasta, silloin ei voi lähteä vähättelemään kenenkään kokemusta vaikka se toisesta tuntuisi kuinka typerältä taikka vähäpätöiseltä, eikä sitä varsinkaan kannata sanoa kokijalle itselleen. Toinen mitä ei myöskään kannata sanoa synnyttäjälle, joka on mielestään kokenut kovia, että mutta Loppu hyvin kaikki hyvin! Se on teaumaattisen tapahtuman täydellinen mitätöinti eikä auta yhtään kokijaa van hänet tunteman itsensä entistä viallisemmaksinja epäonnistuneemmaksi. Lapsen syntymä, niin onnellinen asia kuin se onkin kun lapsi syntyy toivottuna, pitäisi olla tapahtumana korjaava, ei päin vastoin. Jos synnyttäjälle siitä jää kuitenkin jollain tavalla traumaattinen kokemus taikka hävettävä taikka ruma muisto, voi se vaikuttaa traagisella tavalla vauvan ja äidin väliseen suhteeseen ja on siksi hyvin vakava asia(vaikka tapahtuneet asiat kulostaisivat miten vöhäpätöisiltä tahansa. Tämä on hyvä pitää mielessä ennen kuin lähtee vähättelemään tai mitätöimään mistään syystä toisen kokemuksi. Myöskään se, että tokaisee toisen kokemukseen tpahtuneen olevan yleistä ei lohduta ollenkaan. Joten älä koskaan kyseenalaista kokijan kokemaan kauheutta, nolotusta tms.asiaa, se on hänelle totta ja kestää aikaa ennen kuin negatiivisten synnytyskokemusten yli pääsee, jos pääsekään.Voimia kaikille teille joilla sellaisia kokemuksia/muistoja on❤️

Avatar

Äh, ei sairaalassa kyllä pidä häpeään energiaansa tuhlata!

Sairaalamaailma on ihan omanlaisensa kupla, jossa oma ihmisyys pitää ikään kuin laittaa hetkeksi syrjään. Esimerkiksi monen hengen potilashuoneessa tulee kuultua ja jaettua tiedot ventovieraiden ihmisten ruumiintoiminnoista, joista ei kyllä normaalielämässä puhuttaisi edes hyvien ystävien kesken 😅.

Avatar

Mikä tässä oli se hävettävä osuus? Se kuppiin pissaaminen? Ei peräruisketta ja vessassa ripulointia? Ei sormea anaaliin tikkauksen jälkeen? Ei viittä työntekijää purkamassa väärin ommeltuja tikkejä suolen seinästä? Ei katetrointia? Ei heräämistä keskellä yötä yltäpäältä omassa virtassa katetrin vuotaessa vuoteeseen? C’moon…

Avatar

WHAT? Olipa uutinen!? Todella hävettävää tuo hirveä ”pissajuttu”, hyi!! 🤣🤣 Mistä näitä uutisia tulee🙄!?

Avatar

Mahtaa olla vaikea elämä, jos elämän hävettävin asia sairaalassa alusastian käyttö… toivottavasti ei opeta syntyneelle lapselleen vastaavaa ajatusmaailmaa, jossa pitää kaikkea normaalia hävetä.

Avatar

Niinpä. Oman raskauteni takia jouduin 3vk osastolle ja jouduin käyttää alusastiaa jatkuvasti. Tän lukiessa, tuli vaan mieleen että olisko mun pitänyt muka hävetä sitä? Pikkusen on tämän uutisen päähenkilöllä hankala elämä jos tuo on hänestä noloa..

Avatar

Minäkään en nyt löydä tarinasta yhtään mitään noloa. Menikö minulta joku kohta ohi?

Avatar

Niin missä se nolo kohta oli?

Avatar

Helppo elämä, jos pitää alusastian käyttämistä vasta synnyttäneen elämän hövettävimpänä asiana.

Minö menetin synnytyksessä sen verran verta, etten pysynyt tolpillani, eikä minua päästetty vessaan, ja minut piti katetroida. Ei tullut edes mieleen pitää tuota millään tavalla hävettävänä asiana.

Avatar

Asiat koetaan erilailla. Minua esim ei hävettänyt synnytyksen aikana ulos putkahtanut uloste mutta mieheni nolosteleva naurahdus kylläkin hävetti. Teki mieli vetää jesarilla suu umpeen ukolta, niin älyvapaita juttuja jännityksissään päästi.

Avatar

Mulla sama kokemus, Jemppa. Hirveetä lukee synnytyskertomuksesta mitä mies on puhunut ja tehnyt. Ite en esikoisen synnytyksestä paljoa muista kun vedin vähän liikaa kaasua 😅

Avatar

Kyllähän sitä riitti eritettä suolesta vereen niin salissa kun vuodeosastollakin. Mutta mitäpä noita häpeämään normaaleja asioita ja hlökunta on jo kaiken nähnyt sekä hoitivat hommat täysin asiallisesti. Ensimmäinen putsari tuumi vain jotta otetaampa tämä pois ja kuuluu asiaan (puudutteessa en tuntenut että pienen pää painoi suolta). Vuodepuolella taas oli katetria ja sänky veressä kun ei ollu mitään suojaa leikkurin jäljiltä, paita vain. Tuokin pissakippo on täysin normaali sairaalajuttu kun ei vessaan aina voi mennä.

Avatar

Voi kiesus että ihmiset osaa hävetä elämää! Voi vain kuvitella miten kamalassa jatkuvassa häpeässä tämä aloittaja joutuu elämään! Jos ei elämän alun hetkellä ymmärrä mistä lapsi syntyy ja mitä kaikkea eritettä toimintaan liittyy niin kannattaa tutustua ihmisen anatomiaan. Ja muutenkin opetella päästämään jatkuvasta kontrolloimiseen pakosta pois. Huh huh. Nimimerkillä 2vrk pissannut ja paskonut alusastiaan hoitajan avustuksella. Muuten ei ois lapsikaan päässyt laskeutumaan ja syntymään.

Avatar

No, eipä tuossa mitään noloa ollut. Ekassa synnytyksessä verta tuli lattialle niin, että harjoittelijakin meinas pyörtyä. Kätilö putsas lattiaa lastalla. Tokalla kerralla ennen varsinaista ponnistusta, tulikin kakka. Se oli todella inhottavaa, vaikka kätilö siivosi kaiken pois, mulla oli nenässä se kuvittava ulosteen haju. No, kätilöt ovat kaikkea nähneet, mut kakkaaminen toisen nenän edessä on kyllä häpeällistä.

Avatar

Kakka mullakin tuli housuihin, kun oli niin kova ponnistus ja synnytys oli edennyt vauhdilla. Kaikeksi onneksi olin laittanut kunnon Pampperssit lapsiveden tulon takia. Kätilö sitten vain nappasi vaipat siististi pois housujen jälkeen, kuin lapsilta ikään :D
Lapsikin tuli sitten melkein perässä.

Avatar

No eihän tuossa ollut mitään hävettävää.. Ihan normaalia, etenkin tuo ettei vessaan saa yksin päästää jos epiduraali noinkin onnistuneesti on vaikuttanut että tunto lähtenyt hyvin. Olisin pelkästään tyytyväinen noin onnistuneesta puudutuksesta, kaiken muun lisäksi.

Avatar

Ja tuskinpa olisitte nälkään kuolleet, voi herranjumala sentään oikeasti…

Avatar

No enpäs tajunnut, mikä tuossa oli se hävettävä juttu?! Se oli Ihan tavallinen ensisynnyttäjän tarina minusta..:) Eihän kaikkea voi tietää kun on ensi kertaa asialla, ei sitäkään jaksaako yksin vessaan heti tapahtuman jälkeen. Hyvin pärjäsit!:)

Avatar

Minut piti katetroida synnytyksen jälkeen, koska en pysynyt tolpillani menetettyäni 1,5 litraa verta. Ei tullut edes mieleen nolostua siitä.

Avatar

Eihän tuossa nyt mitään noloa ollut🙂

Avatar

Jaa, että kuolla nälkään. Ehkä lievä dramatisointia.

Avatar

Joo ei mitään noloa. :) Perussettiä. Lisäks, kätilö ei todellakaan pahalla hymähdellyt tai naurahtanut, ystävällisesti uskoisin.

Avatar

Ei ollut mitään noloa. Kätilö vaan ohjeisti ettei saa päästää yksin vessaan. Niin minuakin ohjeistettiin. Synnytyksen jälkeen ei välttämättä ole ihan kartalla omista kyvyistään ja jos on puudutettukin..
Älä mieti enää asiaa. Kätilö ei sitä muista.

Avatar

Ei mitään noloa. Minulle tuli myös pissahätä ensimmäisessä synnytyksessä (toisessa tulikin sitten kakat synnystyspöydälle ponnistusvaiheessa..) enkä epiduraalin laiton takia saanut mennä vessaan. Kätilö laittoi alusastian ja sanoi, että anna tulla. Ja minähän annoin… mutta mitään ei tullut! Lopulta kätilö joutui laittamaan katetrin ja käsin vatsaa painamalla pumppaamaan virtsarakon tyhjemmäksi. Eikä nolottanut yhtään.

Avatar

Luin koko homman ja en vieläkään ymmärrä mikä tossa oli noloa?😅

Avatar

😂 mietin samaa…mitä noloa on hiukan huterassa kävelyssä? After all, olit just synnyttänyt, erittäin vahvasti lääkitty jne… Paskat plintillä ja muut pierut, siitä on nolo synnytyskokemus tehty!!

Avatar

JOuduin lukeman kaksi kertaa, enkä vieläkään ymmärtänyt mikä oli hävettävää tässä synnytyksessä. Mutta ihmisetpä ovat niin erilaisia ja häpeävät mitä kummallisimpia asioita.

Minä kakkasin synnytyksessä, ensimmäisellä ponnistuksella pitkän kakkapökäleen kätilön käteen… Seuraavilla kahdella ponnistuksella tuli vauva. Synnytyksen aikana ja sen jälkeen mua myös katetroitiin useita kertoja. Sain virtsaputkentulehduksen jonka seurauksena pissahätä ja kipu olivat niin kovia, että jouduin vuodeosastolla huoneessani pissaamaan mehukannuun, kun en ehtinyt käytävälle vessaan. Ei mitään hävettävää!

Avatar

Voi elämä, siis onko tässä kamalaa että pissasi alusastiaan? Tai että miehen pitäisi vessaan auttaa?
Kirjoittaja nyt hieman liioittelee ja kuvittelee itsestään hieman liikoja.

Avatar

Jos jonkun pitäisi hävetä, niin kätilön, joka päästi vessareissulle äidin, jolla ei ollut alaraajoissa tuntoa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Avatar

Ammatinvalinta se on kätilölläkin. Pari päivää ummetusta takana ja ponnistusvaiheessa tuli ensin kaikki muu ja sitten vauva. Taisin kysyä houreissa, että tuliko vauva, mutta kätilö vain nauroi, että ensin tyhjenee kaikki muu 🙈😆 vähän nolotti nuorena ensisynnyttäjänä, mutta kipu meni sen edelle!

Avatar

Voin kertoa, että sama kävi mulla ja lopuksi vielä hätäsektioon, kun ei se sitten vaan onnistunut. Ehkä ummetuksen sekä murtuneen häntäluu vuoksi. Ja se oli lapsi nro kaksi.

Avatar

Voi no onpahan häpeät jollakin. Itse kuusi lasta synnyttäneenä voisin kertoa tarinan jos toisenkin, mutta ei kyllä ole hävettänyt yhtään. Kyseessä on niin luonnolliset kuviot. Synnytyksistä on kyllä monenlaisia muita koettuja tunteita mielessä, eivätkä kaikki niin kivoja.

Avatar

Olipa idiootti ja huonosti kirjoitettu juttu.

Avatar

Ensisynnyttäjän häpeän sinänsä tunnistan tunteena, mutta eihän tuossa ollut kuin että ei itse päässyt vessaan. Minä häpesin ensisynnyttäjänä jo sitä, että minut pantiin polvilleen niinku joku lehmä. Ja vaikka oli suolihuuhtelu, niin ulosteet tuli kesken kaiken alusille.

Avatar

No ette te nyt nälkään olisi kuolleet. Onnea perheen jäsenestä!

Avatar

Nykyihminen elää niin siloiteltua ja kaunista elämää että tällaiset ihan luonnolliset asiat saa ihan järjettömät mittasuhteet. Tuossa ei ollut kyllä mitään noloa! Synnytys ei aina ole siistiä tai mene suunnitellusti, mutta vauvan syntymä on aina kaunis asia.

Avatar

No olipa niin Jeesuksen dramaattista taas, hohhoijaa. Ja vähintään sitä nälkään kuolee, jos yhden päivän on syömättä 🤦‍♀️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä