Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

Niin, käsittääkseni abortin vastustaminen ja uskovaisuus ei kulje käsi kädessä? En tiennytkään, että on pakko uskoa jumalaan voidakseen olla sitä mieltä, että vauva on alusta asti vauva ja että vauvan murhaaminen ei ole sen hyväksyttävämpää sen jo maailmana synnytyä kuin mahassa.

En väittänytkään niin, mutta en ole koskaan tavannut kaltaistasi. Mielenkiintoista. Samanlainen aggressiivisuus sulla tuntuu olevan kuin vastaavilla uskiksilla.

 

heitä, jotka kirjoittivat, että älä tee aborttia, jos et ole asiasta aivan täysin varma...

 

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta ymmärsinkö oikein, että tämä mies oli tukenasi vasta aborttipäätöksen tehtyäsi ja ennen sitä olis jättänyt sut oman onnen nojaan. Itse olen myös paininut aborttiasian kanssa ja tein päätöksen jonka kanssa voin elää ja lapsi syntyykin päivänä minä hyvänsä. Olen onnellinen. Mutta en myöskään tuomitse toisten päätöksiä, ihmetyttää vain miehen käytös..

 

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta ymmärsinkö oikein, että tämä mies oli tukenasi vasta aborttipäätöksen tehtyäsi ja ennen sitä olis jättänyt sut oman onnen nojaan. Itse olen myös paininut aborttiasian kanssa ja tein päätöksen jonka kanssa voin elää ja lapsi syntyykin päivänä minä hyvänsä. Olen onnellinen. Mutta en myöskään tuomitse toisten päätöksiä, ihmetyttää vain miehen käytös..

olisin tehnyt tuon päätöksen kuin sinä. Olen onnellinen, että sinä päätit noin. Minä tein mielestäni myös päätöksen, jonka kanssa voin elää, etten aseta lasta miehen ja tämän perheen väliin. En voi sanoin kuvata miten paljon minua kaduttaa vaikka omatunto on puhdas, sisältä olen aivan rikki.

Mies reagoi aluksi niin, että vaati aborttia ym. kauheuksia lateli ja siksi panikoiduin vaikka heti saatuani tietää raskaudesta päätin, etten ikinä tekisi aborttia. Sitten hänen vaimonsa alkoi herjata ja uhkailla, että tekee elämästämme vaikeaa, jos lapsi syntyy jne.

Kun miehen akuutti paniikkivaihe laantui, pystyimme keskustelemaan asiasta avoimesti ja hän alkoi haluta lasta, mutta olisi kuitenkin ollut lapsemme elämässä vain etäältä. Monia kiemuroita ja kuvittelin tekeväni oikean ratkaisun. Tulevaisuus näyttää, ehkä se sitä vielä onkin, mutta näin kaden vuorokauden jälkeen vannon, että jos voisin kelata kaksi vuorokautta taaksepäin niin tekisin toisin!

 

Älä kadu. Oikeesti, mieti mitä säätöä lapsen elämästä olis tullut. Ja jos isä olisikin päättänyt yhtäkkiä ettei halua nähdä lasta. Tai oikeasti miehen vaimo olisi alkanut vainota lasta sitten kun lapsi olisi ollut vähän isompi. Ja lapsi ei varmaan kovin iloinen olisi ollut kun tietäisi missä tilanteessa on saanut alkunsa. Älä kadu, mutta ota opiksesi. Sitäpaitsi ei ole mitään takuita että lasta olisi koskaan syntynytkään, olisi voinut mennä kesken tms. vielä.

 

Älä kadu aborttia, mutta oikeasti, unohda se mies. Veikkaan että nyt kun et enää ole raskaana, uiskentelee tämä mies taas elämääsi, antaa katteettomia lupauksia jne.

 

Kyllä mulle ainakin sanottiin että jos äiti vastustaa niin isä ei voi vaatia isyystestiä. Sinun tapauksessa en ilmoittaisi isän nimeä mihinkään ja vaatisin/pysyisin yksinhuoltajana. Enkä pitäisi mieheen mitään yhteyttä. Lapsen antaisin isompana sitten halutessaan ottaa yhteyttä isäänsä, jos siis lapsi haluaa.

Musta tuntuu että tämän miehen vaimo ehkä kärsii jonkun asteisesta vauvakuumeesta ja kun miehelle nyt sitten vauva tulee ja vahinko on tapahtunut niin voisi samantien sitten ottaakin vauvan itselleen, eikä tarvitse itse olla edes raskaana.

Älä pidä mieheen yhteyttä äläkä anna suostumusta isyyden tunnustukseen, äläkä missään nimessä suostu yhteishuoltajuuteen. Sillä jos niihin suostut niin varmasti tulee stressiä ja sotaa huoltajuusasioista. Sillä mieshän on jo monesti todistanut ettei ole luottamuksen arvoinen!

Jos olet sitä mieltä ettet jaksa neljättä lasta niin sitten on eri asia..

 

En minäkään kovin helpolla päästäisi naista joka olisi minun miehelleni raskaana. Tosin olisin kyllä kastroinut mieheni ensin omin käsin.

 

[QUOTE="vieras";25483386]Älä kadu aborttia, mutta oikeasti, unohda se mies. Veikkaan että nyt kun et enää ole raskaana, uiskentelee tämä mies taas elämääsi, antaa katteettomia lupauksia jne.[/QUOTE]

Mut ku se on NIIN ihana kuitenki ja ihan varmasti rakastaa ap:tä! ... :headwall:

 

Kyllä mulle ainakin sanottiin että jos äiti vastustaa niin isä ei voi vaatia isyystestiä. Sinun tapauksessa en ilmoittaisi isän nimeä mihinkään ja vaatisin/pysyisin yksinhuoltajana. Enkä pitäisi mieheen mitään yhteyttä. Lapsen antaisin isompana sitten halutessaan ottaa yhteyttä isäänsä, jos siis lapsi haluaa.

Musta tuntuu että tämän miehen vaimo ehkä kärsii jonkun asteisesta vauvakuumeesta ja kun miehelle nyt sitten vauva tulee ja vahinko on tapahtunut niin voisi samantien sitten ottaakin vauvan itselleen, eikä tarvitse itse olla edes raskaana.

Älä pidä mieheen yhteyttä äläkä anna suostumusta isyyden tunnustukseen, äläkä missään nimessä suostu yhteishuoltajuuteen. Sillä jos niihin suostut niin varmasti tulee stressiä ja sotaa huoltajuusasioista. Sillä mieshän on jo monesti todistanut ettei ole luottamuksen arvoinen!

Jos olet sitä mieltä ettet jaksa neljättä lasta niin sitten on eri asia..

Kyllä mies voi vaatia oikeuden kautta isyyden selvittämistä vaikka äiti pystyykin sitä vastustaa. Tiedän koska olen itse tämän käynyt läpi.

 

Mut ku se on NIIN ihana kuitenki ja ihan varmasti rakastaa ap:tä! ... :headwall:

rakastaa kyllä ap:ta. Ei olisi muuten noin tukena ja kantaisi huolta hänen jaksamisestaan. Ei riskeeraisi perhettään vielä suhteen paljastumisen jälkeen, jos ap ei olisi hänelle todella tärkeä. Ja toki mies tässä on isänä menettänyt syntymättömän lapsensa, joten se on asia, joka sitoo hänet ja ap:n ikuisesti yhteen.

Minusta kuulostaa rakkaustarinalta, jonka uskon vielä saavan onnellisen lopun. Toki se olisi ansainnut saada onnellisemman alun ja tämän raskauskäänteen, mutta toivon ap:lle ja miehelle kaikkea hyvää. Luonto kyllä järjestää vielä asiat niin, että saatte olla yhdessä.

 

[QUOTE="vierailija";25484199]rakastaa kyllä ap:ta. Ei olisi muuten noin tukena ja kantaisi huolta hänen jaksamisestaan. Ei riskeeraisi perhettään vielä suhteen paljastumisen jälkeen, jos ap ei olisi hänelle todella tärkeä. Ja toki mies tässä on isänä menettänyt syntymättömän lapsensa, joten se on asia, joka sitoo hänet ja ap:n ikuisesti yhteen.

Minusta kuulostaa rakkaustarinalta, jonka uskon vielä saavan onnellisen lopun. Toki se olisi ansainnut saada onnellisemman alun ja tämän raskauskäänteen, mutta toivon ap:lle ja miehelle kaikkea hyvää. Luonto kyllä järjestää vielä asiat niin, että saatte olla yhdessä.[/QUOTE]

Toki mies varmaan ap:stä jollakin tavalla välittää. Henkilökohtaisesti minulle olisi luultavasti kyllä liikaa se, jos toinen osapuoli alkaisi tiukan paikan tullen kiristämään ja vielä noin herkässä asiassa. Ja mies vaikutti erityisesti tukevalta, kun oli saanut tahtonsa läpi, vai ymmärsinkö väärin? Tässä on tietysti vähän pätkittäin tullut tämä kertomus.

Ja voihan olla, ettei mies välitä perheestäkään kovin paljoa, jolloin tästä suhtautumisesta ei voida päätellä suhtautumista ap:hen.

 

[QUOTE="vierailija";25484199]rakastaa kyllä ap:ta. Ei olisi muuten noin tukena ja kantaisi huolta hänen jaksamisestaan. Ei riskeeraisi perhettään vielä suhteen paljastumisen jälkeen, jos ap ei olisi hänelle todella tärkeä. Ja toki mies tässä on isänä menettänyt syntymättömän lapsensa, joten se on asia, joka sitoo hänet ja ap:n ikuisesti yhteen.

Minusta kuulostaa rakkaustarinalta, jonka uskon vielä saavan onnellisen lopun. Toki se olisi ansainnut saada onnellisemman alun ja tämän raskauskäänteen, mutta toivon ap:lle ja miehelle kaikkea hyvää. Luonto kyllä järjestää vielä asiat niin, että saatte olla yhdessä.[/QUOTE]

Luepas uudestaan, mitä schaissea sinä kirjoitat. Lopeta niiden hertta-sarjojen lukeminen ja ala käyttää aivojasi.

 

niiden puolesta, jotka eivät ole saaneet kokea ja tuntea niin valtaisaa ja kaiken voittavaa rakkautta, joka saa tekemään toisen vuoksi mitä tahansa. Minä sain sen käsityksen, että ap päätyi aborttiin juuri sen vuoksi, että hänen rakastamansa mies voisi edes yrittää rakentaa avioliittonsa ja parisuhteensa uudelleen, niin kuin tämä oli ensin valinnut. Minusta se jos mikä on rakkautta, epäitsekkyyttä syvimmillään. Rakastaa toista niin paljon, että on valmis luopumaan jopa syntymättömästä lapsestaan osoittaakseen rakkaalleen, että hänen onnellisuutensa on kaikkein tärkeintä.

Ap, tuhannesti voimia sinulle. En voi käsittää mitä olet joutunut kokemaan, mutta noin lämmin, herkkä ja sydämellinen ihminen tulee saamaan elämässään osakseen vielä paljon rakkautta. Ratkaisusi teit rakkaudesta ja rakkaudella. Enkelinne ymmärtää sen kyllä.

 

[QUOTE="vieras";25484583]niiden puolesta, jotka eivät ole saaneet kokea ja tuntea niin valtaisaa ja kaiken voittavaa rakkautta, joka saa tekemään toisen vuoksi mitä tahansa. Minä sain sen käsityksen, että ap päätyi aborttiin juuri sen vuoksi, että hänen rakastamansa mies voisi edes yrittää rakentaa avioliittonsa ja parisuhteensa uudelleen, niin kuin tämä oli ensin valinnut. Minusta se jos mikä on rakkautta, epäitsekkyyttä syvimmillään. Rakastaa toista niin paljon, että on valmis luopumaan jopa syntymättömästä lapsestaan osoittaakseen rakkaalleen, että hänen onnellisuutensa on kaikkein tärkeintä.

Ap, tuhannesti voimia sinulle. En voi käsittää mitä olet joutunut kokemaan, mutta noin lämmin, herkkä ja sydämellinen ihminen tulee saamaan elämässään osakseen vielä paljon rakkautta. Ratkaisusi teit rakkaudesta ja rakkaudella. Enkelinne ymmärtää sen kyllä.[/QUOTE]

Niin, voihan sen näinkin nähdä, MUTTA: Missä on se miehen vastaava tai edes normaalitasoinen rakkaus ap:tä kohtaan? Mies olisi voinut
-jättää vaimonsa
-Olla jättämättä vaimoaan, mutta sanoa, että jos ap haluaa pitää lapsen, hän osallistuu eikä anna vaimonsa häiriköidä
-Olla jättämättä vaimoaan, ja sanoa, ettei pysty osallistumaan lapsen elämään mutta huolehtimaan kuitenkin siitä, ettei vaimo kiusaa ap:tä, mikäli ap näillä parametreillä silti haluaa kasvattaa lapsen yksin.

Mikä tahansa yllä listatuista vaihtoehdoista olisi ollut parempi kuin nyt toteutunut.

 

lyö ylitseni ylivoimaiselta tuntuvalla voimalla. En ole koskaan ollut jossittelevaa sorttia. Ja taistelen sitä vastaan nytkin. Itse asiassa sillä ei ole väliä, mitä ihmiset, lapsen isä mukaan lukien, shokkivaiheessa sanovat tai sanoivat, mutta sillä on merkitystä, missä nyt mennään, mitä nyt tunnemme ja osoitamme toisillemme.

Mies olisi toki voinut jossain vaiheessa toimia toisin, mutta mikään ei saa tehtyä tekemättömäksi. Nyt voimme vain olla toistemme tukena yhteisen menetyksemme äärellä ja aika näyttää millaisin langoin elämämme punoutuvat. Sen tiedän, että jo nyt olemme kietoutuneet yhteen tuhansin säikein...

 

Täydentääkseni vielä hieman, suren kyllä kahta eri asiaa, jotka kuitenkin liittyvät läheisesti toisiinsa. Suren syntymätöntä lastani ja suren rakkaussuhteeni päättymistä, sitä etten voi jakaa arkeani ja elämääni tämän miehen kanssa vaikka kaikki välillämme on käsin kosketeltavaa.

Raskaus alkoi totaalisena yllätyksenä, olosuhteissa jotka olivat vähintäänkin haasteelliset. Sitä ne olisivat todennäköisesti olleet lapselleni myös silloin jos hän olisi saanut syntyä tähän maailmaan. Hänen vuokseen ja tämän rakastamani miehen vuoksi valitsin toisin. Ja nyt itsekkäistä syistä minuun sattuu - koska minä olisin halunnut hänet.

Aika parantaa haavat, mutta arvet jää. Niin kliseistä, etten haluaisi edes kirjoittaa sitä. Ehkä suru laimenee ajan myötä, kaikenlainen suru. Toivon sydämestäni, että tapahtuu mitä tahansa voimme elää surumme läpi yhdessä, saaden uskoa ja voimaa toinen toisistamme.

 

Antaisin aloittajalle neuvon, että kannattaa elää rehellistä ja avointa elämää, sellainen kantaa.

 

Voi hyi, mikä mies. Unohda moinen kuvotus ja jatka elämääsi, tuollainen asia on sellainen että sillä ei uhkailla.

 

Voimia sinulle, ihan varmasti teit oikean ratkaisun, lapsen kannalta!

 

lyö ylitseni ylivoimaiselta tuntuvalla voimalla. En ole koskaan ollut jossittelevaa sorttia. Ja taistelen sitä vastaan nytkin. Itse asiassa sillä ei ole väliä, mitä ihmiset, lapsen isä mukaan lukien, shokkivaiheessa sanovat tai sanoivat, mutta sillä on merkitystä, missä nyt mennään, mitä nyt tunnemme ja osoitamme toisillemme.

Mies olisi toki voinut jossain vaiheessa toimia toisin, mutta mikään ei saa tehtyä tekemättömäksi. Nyt voimme vain olla toistemme tukena yhteisen menetyksemme äärellä ja aika näyttää millaisin langoin elämämme punoutuvat. Sen tiedän, että jo nyt olemme kietoutuneet yhteen tuhansin säikein...

Et kai sinä todella usko miehen nyt palaavan luoksesi abortin jälkeen? Valitettavasti hän heivaa sinut elämästään, kun sai tuon lapsi-ongelman pois elämästään, ja palaa vaimonsa luokse. Sinun täytyy nyt ottaa järki käteen, ja etsiä itsellesi vapaa mies. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi

 

Voimia ap;lle, ja kehoitus; ethän luota jatkossa mieheen? Miksi kukaan mies antaisi tilanteen mennä näin,
että jokainen kärsii?
Olen myös kuullut monia tarinoita, että suhde harvoin kestää, kun on jouduttu tekemään abortti, siinä voi olla paljon tunteita pinnan alla,ja syytöksiä toisiaan kohtaan miksi niin piti käydä.

Parhainta sinun kannaltasi olisi nyt tehdä surutyö myös miehen osalta, ja päästää irti, ei selvästi ole tarkoitettu että olisitte yhdessä. Ja jos olisikin, miehen olisi jo pitänyt tehdä päätös sinun suuntaasi, MUTTA HÄN EI OLE SITÄ TEHNYT.
Parasta sinulle olisi nyt elää omaa elämääsi ja myöhemmin kohdata joku uusi mies.
Voimia jatkoon, ja iloitse lapsistasi jotka sinulla ON, he ovat ne jotka tarvitsevat sinua, ei tuollainen tuuliviiri mies!!!!

 

Mä uskon et nyt kun ap on hoitanut asia,mies liukenee lopullisesti. Hän on jo valintansa tehnyt,ap ei vain näy sitä ymmärtävän.

 

[QUOTE="tilli";25485445]Mä uskon et nyt kun ap on hoitanut asia,mies liukenee lopullisesti. Hän on jo valintansa tehnyt,ap ei vain näy sitä ymmärtävän.[/QUOTE]

tälle. Ap ei todellakaan ole asiaa hahmottanut, mutta mies häipyy kuvioista hyvin nopeasti tämän tapauksen jälkeen.

 

Mies kuulostaa vahvasti narsistilta!! Erittäin vaarallinen. Ota etäisyyttä ja heti! Pitää ihmisiä otteessaan ja hakee vain omaa hyvää. Vaimo on siksi kiinni miehessään, että mies on narsisti ja manipuloinut vaimonsa ajatukset ja tunteet jne...

Ensimmäiseksi: anteeksi nimimerkkini, mutta olen sitä mieltä että se on perusteltu. Ei olisi ollut kivaa lapsellesi havaita joskus aikuisiällä, että isä olikin täysimittainen narsisti. Olisi tullut paljon vahinkoa mielenterveydelle paitsi äidille niin myös lapselle. Minua ihmetyttää, että vain yksi keskustelija on käyttänyt N-sanaa, mutta siitä tässä taitaa olla kysymys.

Päinvastoin kuin niin moni veikkaa, epäilenpä että mies ei lähde vähin äänin luikkimaan nyt kun abortti on saavutettu - näinhän normaali lusmu tekisi. Päinvastoin, uusi piiritys käynnistyy, koska nyt ap ei ole uhka. Tilanne muuttuu sitten, jos ap tulee uudelleen raskaaksi, ja piiri pieni pyörii jälleen. Ehkä se pyörii tällä kertaa jengoiltaan ja tasapaino valahtaa ap:n iloksi, mutta epäilen sitäkin.

Ap, sinulle ei vaikuta tulleen mieleen, että mies voisi olla hiukan liian täydellinen ollakseen totta. Mutta jos luet uudelleen kolmen kohdan listan mitä Jehnny
tuossa yllä ehdotti: "Niin, voihan sen näinkin nähdä, MUTTA: Missä on se miehen vastaava tai edes normaalitasoinen rakkaus ap:tä kohtaan? Mies olisi voinut
-jättää vaimonsa
-Olla jättämättä vaimoaan, mutta sanoa, että jos ap haluaa pitää lapsen, hän osallistuu eikä anna vaimonsa häiriköidä
-Olla jättämättä vaimoaan, ja sanoa, ettei pysty osallistumaan lapsen elämään mutta huolehtimaan kuitenkin siitä, ettei vaimo kiusaa ap:tä, mikäli ap näillä parametreillä silti haluaa kasvattaa lapsen yksin."

niin nämä kohdat olisivat olleet aidosti vastuuntuntoisen miehen ratkaisuja. Sinulle on sen sijaan jäänyt käteen lahjakas ja älykäs lapsi, joka imitoi vastuuntuntoisuutta, ja pyörittää sinua sen mukaan, mistä milloinkin tuulee.

Olen törmännyt tuollaisen ihmeolennon "rakkauteen" minäkin, ja olihan se lumoavaa. Rakastuin ihannemieheen, mutta en omaani, vaan hänen: siihen mieheen joka hän halusi olla! Sellaisen virtuaaliolennon tunteet ovat yliärsyke, koska ne ovat niitä haaveellisia pidäkkeettömän suoria ja väkeviä tunteita, joita pieni lapsi kokee idealisoitua vanhempaa kohtaan. Huono puoli asiassa on sitten se, että sinua ei ole oikeasti sille ihmiselle olemassa. Hän näkee vain ideaalityyppejä, ja kun lakkaat edustamasta sellaista hänelle, saat potkut kuin Trumpilta konsanaan. PAM! Täysin kylmästi. Näin kävi, kun raskautesi tuli tietoon.

Eli minunkin tapauksessani todellinen mies olikin teoiltaan sitten jotain ihan muuta kuin vastuullisuutta. Onneksi tiesin psykologiasta tarpeeksi, että aloin hyvin varhaisessa vaiheessa kirjaamaan hänen tekojaan puheiden sijasta. Ymmärsin ajoissa missä mennään, ja pelastin vanhan liittoni. Meidät armahti keskenmeno. Mitä pidempään asiasta kuluu, sitä onnellisempi olen tuosta keskenmenosta. Jonain päivänä sinäkin toteat pelastaneesi paljon abortin myötä.

Narsistien uhrien tuki ry on olemassa. Ota yhteyttä heihin.