Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

[QUOTE="vieras";25483386]Älä kadu aborttia, mutta oikeasti, unohda se mies. Veikkaan että nyt kun et enää ole raskaana, uiskentelee tämä mies taas elämääsi, antaa katteettomia lupauksia jne.[/QUOTE]

Tämän kirjoittajan kanssa minä olen vainunnut samaa. Ap:llä on kolme olemassaolevaa lasta, joiden takia olisi nyt tarkkaan syytä pysyä kaukana koukusta tällä kertaa. Ovat menettäneet jo asioita, mutta tulevat menettämään paljon enemmän sitten kun narsistin pyöriteltävänä kierrostolkulla riepoteltu äiti on ihan oikeastikin rikki, eikä kysymys ole enää vain siitä, että hänestä tuntuu että hän on rikki.

Nyt voi tuntua suuren menetyksen hetkellä, että ei ole enää paljon menetettävää. Mutta on, todella paljon. Lapset tarvitsevat äidin, jolla on mielenterveys tallessa.

 

Tähän allaolevaan lainaukseen on ehkä myöhäistä ottaa kantaa enää, mutta taidan olla sen kanssa samaa mieltä vain viimeisestä lauseesta. En kuitenkaan ole eri mieltä kirjoittajan kanssa siitä etteikö pokerista olisi ollut kyse, vaan siitä, olisiko kannattanut ruveta pelaamaan.

Pelkään, että pelaamaan ryhtyessään ap olisi saattanut olla jopa hengenvaarassa, joko miehen tai vaimon tai molempien taholta. Aina ei kannata pysyttäytyä lähtöoletuksessa, että toiset ovat suht koht normaaleja ihmisiä. Kun meno menee luonnottoman oloiseksi, on hyvä miettiä uudelleen. Useimmat narsistit eivät ole kuolemaksi, mutta jotkut ovat sitäkin.

Mun mielestä sä tarvit kahta asiaa:
#1 lyödä miehelle luu kurkkuun ihan totaalisesti, niin että hän tajuaa että SINÄ teet päätöksen abortista, eikä kukaan muu
#2 sen jälkeen itse omassa rauhassa päättää haluatko pitää lapsen vai et

Mies pelaa sun kanssa pokeria. Sun on katsottava sen bluffi. Sano tosiaankin, että jos hänellä on aikeena hakea lapsen huoltajuutta vaimonsa kanssa, niin haluaisit keskustella asiasta kolmestaan. Kerro, että voit ihan pokkana ottaa sen riskin että he onnistuvat, mutta mikäli voitat huoltajuuden itsellesi, aiot kyniä äijältä maksimielarit. Sen lisäksi voit sanoa, että aiot paljastaa hänen vaimolleen kaiken teidän suhteestanne, ja että mikäli eukko heittää hänet pellolle, on turha tulla sun oven taakse kolkuttelemaan. Lopeta vasta sitten kun hän anelee armoa.

Silloin voit todella sanoa, että teet oman päätöksesi ilman kenenkään painostusta. Ja mikäli päädyt aborttiin (kuten varmaan itse tekisin) voit olla ylpeä siitä, että sua ei siihen ole painostettu vaan se on oma valintasi. Parasta varmaan olisi loppujen lopuksi, jos ei tarvitsisi sen äijän kanssa olla ikinä enää missään tekemisissä.

 

Ei rakkaus ole mikään pakkotila jota vastaan ei voisi taistella. Ap on itse valinnut vaikean rakkautensa. Siihen päätyminen ei olisi ollut mikään pakko. Me voimme itse valita annammeko sydämemme jollekin. Tunteet pystyy kyllä jäädyttämään järjellä alkuvaiheessa.

Mua säälittää naiset jotka aina vaan antaa miesten kohdella miten sattuu. Riittää kun mies sanoo jotain hellää ja taas mennään. Missä on naisten oma ylpeys?

 

Mua säälittää naiset jotka aina vaan antaa miesten kohdella miten sattuu. Riittää kun mies sanoo jotain hellää ja taas mennään. Missä on naisten oma ylpeys?

Tätä mä olen itse monesti ihmetellyt kanssa, läheltä kun olen joutunut seuraamaan hyvän ystävän ja hänen narsistin ex-miehensä suhdetta. Itse oon tullut siihen johtopäätökseen että hirveän moni tämmösistä naisista ei ole oppinut 'seisomaan omilla jaloillaan' ja kun narsisti on vuosikausia systemaattisesti nakertanut itsetuntoa, nää naiset ajattelee et mikä tahansa sekopää on parempi kun ei mitään.

Ei siinä, itsekin opin rehellisesti olemaan itsenäinen ja 'vastuussa omasta onnestani' vasta lähempänä 30 ikävuotta mutta voi että se oli vapauttava tunne kun tajusi että elämä voi olla aivan mahtavaa ilman miestä ja parisuhdetta.

 

En nyt lukenut muuta kuin aloituksen, mutta veikkaan miehen vaan kiristävän sinua. En usko että on vaimolleen välttämättä sanonut edes raskaudestasi. Voi olla että yrittää sinut saada tekemään abortin tuolla kommentilla "jos päätät pitää vauvan niin haemme sen vaimoni kanssa pois".

 

Ensimmäiseksi: anteeksi nimimerkkini, mutta olen sitä mieltä että se on perusteltu. Ei olisi ollut kivaa lapsellesi havaita joskus aikuisiällä, että isä olikin täysimittainen narsisti. Olisi tullut paljon vahinkoa mielenterveydelle paitsi äidille niin myös lapselle. Minua ihmetyttää, että vain yksi keskustelija on käyttänyt N-sanaa, mutta siitä tässä taitaa olla kysymys.

Päinvastoin kuin niin moni veikkaa, epäilenpä että mies ei lähde vähin äänin luikkimaan nyt kun abortti on saavutettu - näinhän normaali lusmu tekisi. Päinvastoin, uusi piiritys käynnistyy, koska nyt ap ei ole uhka. Tilanne muuttuu sitten, jos ap tulee uudelleen raskaaksi, ja piiri pieni pyörii jälleen. Ehkä se pyörii tällä kertaa jengoiltaan ja tasapaino valahtaa ap:n iloksi, mutta epäilen sitäkin.

Totta. Tilanteessa on paljon sellaista, joka ei viittaa ihan normaaliin lusmuiluun.
-Kiristäminen
-Jatkuva soittelu ilman asiaa tai pointtia, jotta langat pysyisivät käsissä
-Palkitseminen ja hellyys _sen jälkeen_ kun toinen on toteuttanut miehen tahdon

Eli tuohon soitteluun vielä. En tiedä (enkä usko) että normaalin lusmun käytöstä olisi ollut tuollaisen tempun jälkeen vielä soitella päivittäin perään ja kysellä kuulumisia muina miehinä, kun kuitenkin tietää (tai narsisti tuskin tietää), että nainen haluaisi siinä kohdassa kuulla jonkun linjanvedon eikä mitään jaaritteluja.

Mutta olen tämän "onneksi olkoon" kirjoittajan kanssa myös eri mieltä. Näillä tiedoilla ei voida mitenkään varmaksi sanoa, että mies olisi geneettisesti aivotoiminnaltaan häiriintynyt psykopaatti, vaan hän (jos on siis narsisti, en nyt haluaisi tietysti sitäkään 100% mennä sanomaan) voi olla myös lapsuuden seurauksena kehittänyt narsistisen suojakuoren. Nykyisinhän psykologiassa käsittääkseni nähdään narsismin johtuvan lapsuudesta, itse uskon että jonkinlainen geneettinen alttius yhdistettynä lapsuuteen tuottaa useimmat tavalliset n:t. Psykopaateilla eroja näkyy aivokuvassa. Mutta siis pointtini oli, että syntyneestä lapsesta ei sinänsä automaattisesti olisi tullut manipuloijaa, vaikka kohonnut riski sille varmaan olisi ollutkin.

Ja käytännössä, mitä ap:n kannattaisi tehdä minusta nyt on se, että rakentaisi kaikin mahdollisin voimin siltoja kaikkiin muihin suuntiin paitsi tähän mieheen. Pelkkä välien katkaiseminen ei ehkä onnistu eikä siihen ehkä ole nyt voimiakaan, mutta koeta saada muita tukijoita mahdollisimman paljon. Vaikket uskoisikaan miestä pahaksi, varmaan uskot, ettei muiden tukijoiden olemassaolo ainakaan tilannetta pahenna, eikös?

 

Kun kyse on ihmissuhteista ja tunteista, omalla kohdalla, en hirveän mielelläni lähde diagnosoimaan ihmisiä, vaikka tiedän, että tässäkin tapauksessa olisi todennäköisiä syitä siihen. Monesti ulkopuoliset näkevät enemmän kuin ko. suhteessa elävät. Sitä on sokea omalle tilanteelleen ja itse näkee sen missä eli vasta sitten kun on ottanut kaikkeen riittävästi etäisyyttä.

Meidän tapauksessamme sanoisin, ettei mies ole niinkään narsisti kuin läheisriippuvainen. Suurimmaksi osaksi tämä on seurausta hänen lapsuudestaan, kokemuksista joita hän on silloin kohdannut. Hän on tunneihminen, joka yrittää tehdä järkipäätöksiä, ettei koskaan loukkaisi ketään, ja oikeutaakseen oman olemassaolonsa olemalla muita varten. Joo, tiedän ettei lapsen viemisellä uhkailu ja aborttiin painostaminen olleet sellaista käytöstä, mutta se olikin se toinen äärilaita. Hän reagoi sillä tavoin, koska ajatteli suojelevansa sillä itseään ja omaa perhettään. Hän sanoi minulle jälkeenpäin, että ajatteli sen olevan ainoa tapa, jolla hän pystyy pysymään päätöksessään olla erossa minusta, kun hän ei mitenkään pysty kieltämään itseltään sitä rakkautta mitä hän minua kohtaan tuntee.

No joo, jos otan järjen käteen, ymmärrän tehneeni "oikein syntymätöntä lastani kohtaan", jos otetaan huomioon kaikki riskitekijät. Mutta onko koskaan oikein estää terveeltä lapselta oikeus elämään? Olivat olosuhteet sitten miten vaikeat hyvänsä. Tiedän että olisin rakastanut sitä lasta kko sydämestäni. Rakastan häntä vaikken koskaan saanut häntä syliini. Olisin ollut hänelle hyvä äiti. Nyt en koskaan saa siihen tilaisuutta. Mietin vaan koko ajan, että kunpa voisin vielä valita toisin, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Välillä tuntuu, että kuolen tähän suruun. Minun on niin ikävä häntä, enkeliäni...

Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi tukiverkostoa tuon miehen lisäksi. Minulla on monia ihania ystäviä ja perhettä, jotka ovat olleet tukenani koko ajan, ja ovat niin paljon kuin annan heidän olla. Mutta minusta tuntuu, etten halua jakaa tätä menetystä muiden kanssa kuin lapseni isän. Vain hän voi ymmärtää minua ja minä häntä tässä asiassa niin kuin sen oikeasti koemme. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mistä kaikesta tässä on kyse, ja kumpikaan meistä ei halua kuulla muiden kylmiä kommentteja ja tuomitsemista. Käydessämme yhdessä suruamme läpi, voimme tukea toinen toisiamme.

Tiedän, että se on toisaalta hieman vaarallista, koska sitä kautta kiinnitymme toisiimme lujemmin, mutta väistämätön lopputulema saattaa silti olla, ja todennäköisesti onkin, se että meidän pitä erota toisistamme lopullisesti, mutta juuri nyt sillä ei tunnu olevan meille kummallekaan merkitystä. Nyt on vain tässä ja nyt. Turvaudumme toisiimme. Olemme tunteidemme vietävissä. Kun vietimme yhdessä keskeytyksen jälkeiset pari yötä, annoimme tunteidemme viedä ja lohdutimme toisiamme hellyydellä ja rakkaudella. Se on ehkä "vaarallista", mutta jos se auttaa meitä juuri nyt suurimman surun hetkellä, niin onko se väärin?!

 

Hän reagoi sillä tavoin, koska ajatteli suojelevansa sillä itseään ja omaa perhettään. Hän sanoi minulle jälkeenpäin, että ajatteli sen olevan ainoa tapa, jolla hän pystyy pysymään päätöksessään olla erossa minusta, kun hän ei mitenkään pysty kieltämään itseltään sitä rakkautta mitä hän minua kohtaan tuntee.

Mutta minusta tuntuu, etten halua jakaa tätä menetystä muiden kanssa kuin lapseni isän. Vain hän voi ymmärtää minua ja minä häntä tässä asiassa niin kuin sen oikeasti koemme. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mistä kaikesta tässä on kyse, ja kumpikaan meistä ei halua kuulla muiden kylmiä kommentteja ja tuomitsemista. Käydessämme yhdessä suruamme läpi, voimme tukea toinen toisiamme.

Tiedän, että se on toisaalta hieman vaarallista, koska sitä kautta kiinnitymme toisiimme lujemmin, mutta väistämätön lopputulema saattaa silti olla, ja todennäköisesti onkin, se että meidän pitä erota toisistamme lopullisesti, mutta juuri nyt sillä ei tunnu olevan meille kummallekaan merkitystä. Nyt on vain tässä ja nyt. Turvaudumme toisiimme. Olemme tunteidemme vietävissä. Kun vietimme yhdessä keskeytyksen jälkeiset pari yötä, annoimme tunteidemme viedä ja lohdutimme toisiamme hellyydellä ja rakkaudella. Se on ehkä "vaarallista", mutta jos se auttaa meitä juuri nyt suurimman surun hetkellä, niin onko se väärin?!

Ei millään pahalla ap, mutta olet harvinaisen naivi ihminen vielä tuonkin kokemuksen jälkeen. Sinua viedään kuin pässiä narussa, etkä vieläkään tajua sitä. Sinä vaan jaksat jauhaa suurista tunteista ja rakkaudesta.

 

Ei tää voi olla totta... jos on, niin ap. on ihan sokee

 

Mieti asiaa hetki muutamasta näkökulmasta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voit, ja sinun pitää, ajatella tulevaa. Jos rakkautenne tämän miehen kanssa on niin suurta ja syvää, se ei kuole abortin myötä eikä siitä, että hän katsoo nyt kortit vaimonsa kanssa. Ei, vaan hän huomaa, ettei kaikesta huolimatta pysty unohtamaan sinua, ja silloin hän palaa luoksesi. Siinä kohtaa sinun pitää kuunnella sydäntäsi ja kysyä itseltäsi, haluatko juuri tämän miehen ja miksi?! Jos kyse on rakkaudesta, niin sille ei koskaan pitäisi kääntää selkäänsä. Eikä ole mitenkään sanottua, että abortti erottaisi parin toisistaan, tiedän lähipiiristäni kolme tapausta, joissa se on nimenomaan yhdistänyt entistä tiiviimmin. Yhdessä läpikäyty surutyö kietoo ihmiset yhteen ja auttaa näkemään selkeämmin, keta ilman et voi etkä halua elää. Ehkä teillä on vielä joskus jopa yhteinen lapsi sylissänne, mutta tämä syntymätön enkelinne elää kuitenkin aina sydämissänne.

Sitten mieti asiaa lapsiesi kannalta, heidän jotka sinulla on sylissäsi. Hekin ovat syntyneet rakkaudesta ja he tarvitsevat sinua. Vaikka ehkä näetkin heitä katsoessasi enkelisi, niin he myös pitävät sinut kiinni elämässä ja antavat elämääsi tuhansia onnenhetkiä. Nauti heistä, elä heidän kanssaan hetki kerrallaan, koita edes hetkeksi olla ajattelematta menetystäsi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta usko pois, vielä tulee päivä, jolloin et ajattele aborttia tai enkelilastasi joka hetki. Suru siirtyy ihon alta ensin ihno pinnalle ja siitä viereen. Haavat eivät repeydy auki jokaisesta ajatuksesta. Arvet jäävät, mutta niiden kanssa oppii elämään, ja kohta huomaat, ettei sinun tarvitse enää taistella sitä vastaan, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Tunnuit ajattelevan ratkaisua tehdessäsi erittäin epäitsekkäästi, ja ennen kaikkea tämän lapsen isän, hänen lastensa ja vaimonsa elämää, tulevaisuutta. Vaimonsa on varmasti nyt ennen kaikkea helpottunut ja onnellinen siitä, että teit tämän ratkaisun. Hän ehkä kuvittelee että mies vihdoin unohtaa sinut, kun välillänne ei ole enää lasta. Mutta kyllä teillä on, ja lapsen lisäksi teitä yhdistää yhteinen suru, yhteinen kokemus lapsenne menettämisestä. Miehellä on vaimonsa kanssa yhteinen historia ja lapsia, mutta monesti yhteiset menetykset ovat voimakkaampia tunnekokemuksia ja aiheuttavat yhdistymistä enemmän kuin posiitiviset tunnekokemukset.

Kirjoitit, että jaoitte abortin jälkeen toisillenne hellyyttä ja rakkautta. Osa siitä oli luonnollisesti surutyötä, mutta iso osa välillänne aidosti olevaa rakkautta, halua olla toiselle hyvä ja hellä. Jos mies ei rakastaisi sinua aidosti, hän ei olisi ollut luonasi kahta yötä. Hän olisi vain pessyt kätensä ja tivottanut hyvää jatkoa. Mutta sen sijaan hän piti sinua sylissään, rakasti sinua, päästi lähelleen.

Älä ruoski itseäsi nyt liikaa. Ole itsellesi armollinen ja kuuntele sydäntäsi.

 

Vastaus kysymykseesi: on se väärin,ja lähinnä idioottimaista. Mies on jo torjunut sinut, miksi hemmetissä menisit takaisin sen seitteihin,joita se kutoo ympärillesi?


Enkä aliarvioi suruasi;mutta sanonpa silti; minusta ei pidä puhua "yhteisestä menetyksestä"ja "lapsesta", kun kyse on vasta alkiosta,ja takana abortti.Se oli raskaudenkeskeytys,ei vielä mikään valmis lapsi, vasta alkuraskaus. Surun ymmärrän, mutta minusta olet draamakuningatar,ja HALUAT kokea tunteita vahvoina, ja HALUAT draamaa elämääsi, varsinkin kun edelleen uskot ja luotat mieheen joka on jo sinut pettänyt ja valinnut toisen,SEKÄ pakottanut sinut aborttiin!!!!

HERÄTYS nyt todellisuuteen ap, elämä ei ole saippuaoopperaa, irroittaudu tuhoisesta suhteesta.
Olet idiootti ja vieläpä itsekäs jos jatkat, koska sinulla on olemassaolevia lapsia, jotka tarvitsevat normaalia äitiä, eikä varattujen miehien perässä juoksevaa "teiniä".

 

[QUOTE="vierailija";25488466]Mieti asiaa hetki muutamasta näkökulmasta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voit, ja sinun pitää, ajatella tulevaa. Jos rakkautenne tämän miehen kanssa on niin suurta ja syvää, se ei kuole abortin myötä eikä siitä, että hän katsoo nyt kortit vaimonsa kanssa. Ei, vaan hän huomaa, ettei kaikesta huolimatta pysty unohtamaan sinua, ja silloin hän palaa luoksesi. Siinä kohtaa sinun pitää kuunnella sydäntäsi ja kysyä itseltäsi, haluatko juuri tämän miehen ja miksi?! Jos kyse on rakkaudesta, niin sille ei koskaan pitäisi kääntää selkäänsä. Eikä ole mitenkään sanottua, että abortti erottaisi parin toisistaan, tiedän lähipiiristäni kolme tapausta, joissa se on nimenomaan yhdistänyt entistä tiiviimmin. Yhdessä läpikäyty surutyö kietoo ihmiset yhteen ja auttaa näkemään selkeämmin, keta ilman et voi etkä halua elää. Ehkä teillä on vielä joskus jopa yhteinen lapsi sylissänne, mutta tämä syntymätön enkelinne elää kuitenkin aina sydämissänne.

Sitten mieti asiaa lapsiesi kannalta, heidän jotka sinulla on sylissäsi. Hekin ovat syntyneet rakkaudesta ja he tarvitsevat sinua. Vaikka ehkä näetkin heitä katsoessasi enkelisi, niin he myös pitävät sinut kiinni elämässä ja antavat elämääsi tuhansia onnenhetkiä. Nauti heistä, elä heidän kanssaan hetki kerrallaan, koita edes hetkeksi olla ajattelematta menetystäsi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta usko pois, vielä tulee päivä, jolloin et ajattele aborttia tai enkelilastasi joka hetki. Suru siirtyy ihon alta ensin ihno pinnalle ja siitä viereen. Haavat eivät repeydy auki jokaisesta ajatuksesta. Arvet jäävät, mutta niiden kanssa oppii elämään, ja kohta huomaat, ettei sinun tarvitse enää taistella sitä vastaan, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Tunnuit ajattelevan ratkaisua tehdessäsi erittäin epäitsekkäästi, ja ennen kaikkea tämän lapsen isän, hänen lastensa ja vaimonsa elämää, tulevaisuutta. Vaimonsa on varmasti nyt ennen kaikkea helpottunut ja onnellinen siitä, että teit tämän ratkaisun. Hän ehkä kuvittelee että mies vihdoin unohtaa sinut, kun välillänne ei ole enää lasta. Mutta kyllä teillä on, ja lapsen lisäksi teitä yhdistää yhteinen suru, yhteinen kokemus lapsenne menettämisestä. Miehellä on vaimonsa kanssa yhteinen historia ja lapsia, mutta monesti yhteiset menetykset ovat voimakkaampia tunnekokemuksia ja aiheuttavat yhdistymistä enemmän kuin posiitiviset tunnekokemukset.

Kirjoitit, että jaoitte abortin jälkeen toisillenne hellyyttä ja rakkautta. Osa siitä oli luonnollisesti surutyötä, mutta iso osa välillänne aidosti olevaa rakkautta, halua olla toiselle hyvä ja hellä. Jos mies ei rakastaisi sinua aidosti, hän ei olisi ollut luonasi kahta yötä. Hän olisi vain pessyt kätensä ja tivottanut hyvää jatkoa. Mutta sen sijaan hän piti sinua sylissään, rakasti sinua, päästi lähelleen.

Älä ruoski itseäsi nyt liikaa. Ole itsellesi armollinen ja kuuntele sydäntäsi.[/QUOTE]


Onko järkevää romantisoida näitä tunteita ja peesata naivia ap;ta???
Lueppa koko ketju ja mieti millainen mies on kyseessä? Mies joka kiristää että jos et tee aborttia,hän vie vauvasi vaimonsa kanssa????HALOO.

Nyt alan ymmärtää näitä toisia naisia, jotka idiootteina uskovat miehen sanoihin ja "ah niin ihanaan hellään käytökseen". EI hemmetti!!
Vihaksi pistää, katsokaa nyt ensi mitä ap ja tämä mies on saanut aikaiseksi miehen perheelle,teineille,vaimolle jne. Ja miehen uhkaukset ap,ta kohtaan.
TÄllaistenko kusipää-miesten perässä te toiset naiset juoksette?
En voi uskoa tätä.

ja p.s. Kyllä uskon rakkauteen, Mutta jos rakkaus on aitoa ja halutaan olla yhdessä, tehdään se REHELLISESTI ja AIDOSTI, ei pettämällä. Ensin edellisestä suhteesta pois, sitten lapsentekoon uuden kanssa.

 

noista kylmistä kommenteista ihmisiltä, jotka eivät voi ymmärtää sitä mitä olette nyt yhdessä kokeneet. Usein he ovat vain lukeneet aiheesta, joissa kylmät ja itsekkäät ihmiset käyttävät toista hyväkseen, mutta eivät ole itse kokeneet elämässään todellista rakkautta tai isoja mnetyksiä. Silloin on helppo arvostella ja kommentoida muiden elämää.

Minä tulin vielä naimisissa ollessani raskaaksi varatulle miesystävälleni. Jätin mieheni, hän sanoi haluavansa lapsemme, mutta ei ollut kuitenkaan valmis eroamaan vaimostaan ja rikkomaan perhettään. Päädyin aborttiin, jota kadun vieläkin, vuoden jälkeenkin. Me elimme surutyön läpi yhdessä. Mies sanoi, ettei olisi uskonut, miten paljon voi ikävöidä ja surra syntymätöntä lastaan. Hän kuvitteli olevansa helpottunut, mutta kokikin elämänsä suurimman surun. Ystäväni sanoivat minulle, että "hyvä kun pääsit tuollaisesta miehestä", mutta sydämessäni tunsin toisin.

Noin reilut puoli vuotta abortin jälkeen mies erosi vaimostaan ja me olemme nyt onnellisia yhdessä. Emme voineet enää kieltää suuria tunteitamme ja ainakin meillä ne tulivat huomattavasti voimakkaammiksi yhteisen surumme myötä. Aiemmin mies yritti työntää tunteet syrjään ja uskotella itselleen, että voi jatkaa nkulissielämäänsä, mutta yhteinen surutyömme muutti kaiken. Ex-vaimonsa sanoikin minulle jälkeenpäin, ettei hänkään voinut olla näkemättä, miten paljon mies rakasti minua. Hän ei myöskään, tietnkään, voinut ymmärtää, miksi hänen miehensä suri menetetyä lastaan, että olisi ennemmin keskittynyt avioliittonsa paikkaamiseen.

Me olemme tehneet päätöksen, ettemme hanki enää yhteistä lasta, vaan nautimme toisistamme ja olemassa olevista lapsistamme. Keskinäinen rakkautemme on suuri lahja ja ihme, ja enkelimme elää sydämissämme, kuten teidänkin. Kun sain suuren rakkauteni takaisin elämääni, abortista tullut suru alkoi helpottaa hieman, mutta koskaan se ei unohdu.

 

itsekkääksi ja naiviksi haukkuvat ihmiset! On totta, että suhde tuohon mieheen saattaa olla tuhoava. Olet sen jo itsekin moneen otteeseen kokenut. Miten hän rikkoo sinua. Hänellä on varmasti paljon aitoja tunteita sinua kohtaan, mutta toisaalta hän tietää myös mistä langoista vetää, jotta saa pidettyä sinut elämässän. En kehota tekemään niin, mutta uskon, että jos sinä suoraan sanoisit hänelle, että päätät suteenne nyt tähän, tai esim. sanoisit tapailevasi toista miestä, tämä mies todennäköisesti ottaisi vihdoin eron vaimostaan, koska ei kestäisi sitä, että menettää otteensa sinuun, että katoaisit kokonaan hänen elämästään. Mutta todennäköisesti pelaatte hänen säännöillään niin kauan kun annat hänen olla ohjaksissa.

 

en ehkä jaksa hirveästi ottaa kantaa kommentteihinne, joita on tullut monesta eri näkökulmasta, mutta sanon, että jokainen niistä on äärimmäisen arvokas. Tällä hetkellä energiani menee surun ja menetysten prosessoimiseen sekä lapsieni kanssa olemiseen. Ja toisaalta saan lapsiltani myös hyvin paljon energiaa. Olen niin onnellinen heistä, vaikka huomaan heitä katsoessani ajattelevani, että miksen antanut vielä tälle yhdelle tilaisuutta syntyä... Annoinko lapsen isälle ja hänen vaimolleen tässä päätöksessä liikaa valtaa?? Olen kuitenkin pohjimmiltani hyvin epäitsekäs ja uskon, että vaikka sydämeni onkin nyt palaisina, pystyn elämään tämän ratkaisun kanssa tulevaisuudessa paljon paremmin kuin jos olisin valinnut itsekkäästi ja pitänyt lapsen.

Mies soitti minulle äsken. Itki puhelimessa lohduttomana, aivan rikkinäisenä, kuten minäkin. Kertoi lähteneensä eilen töistä kesken päivän, kun suru yltyi niin suureksi. Miten vaikeaa onkaan, kun ei voi kertoa siellä kenellekään, miksi käy läpi niin suurta surua. Hän itki, miten toivoisi minun olevan nyt hänen vierellään, jotta voisi paremmin tukea minua, pitää sylissään ja halata, pyyhkiä kyyneleeni pois. Hän vannotti minua pitämään huolta itsestäni; sanoi menettäneensä jo yhteisen lapsemme, ettei kestäisi jos menettäisi vielä minutkin. Ymmärrän häntä, tunnenhan itse samoin. Ei yhteisen lapsen menettämisestä kumpuavaa surua voi, tai ole tarkoituskaan, käydä läpi yksin.

 

Ei yhteisen lapsen menettämisestä kumpuavaa surua voi, tai ole tarkoituskaan, käydä läpi yksin.

Tuollaisen surun kanssa ei missään nimessä pidä jäädä yksin. ON erittäin tärkeää, että pystytte käymäänmenetyksenne läpi yhdessä vaikka tilanteenne onkin mikä on. Voi olla, että jatkatte vielä kaiken jälkeen yhdessä, tai sitten ette, mutta onneksi teillä on nyt toisenne. Se on parasta mitä tässä tilanteessa voi olla!

Voimia!

 

Ap: tilanteessa oikea ratkaisu olisi mielestäni ollut katkaista seurustelu varatun miehen kanssa ja synnyttää vauva ja alkaa keskittyä lapsiin ja omaan elämään.

 

[QUOTE="vieras";25488802]Ap: tilanteessa oikea ratkaisu olisi mielestäni ollut katkaista seurustelu varatun miehen kanssa ja synnyttää vauva ja alkaa keskittyä lapsiin ja omaan elämään.[/QUOTE]

niin minäkin pitkään ajattelin. Mutta kun en olisi ollut lapsen kanssa yksin, sillä lapsen isä sanoi haluavansa tunnustaa lapsen ja olla hänelle isä vaikkakin naimisissa toisen kanssa. Olisin saanut "kaupan päälle" miehen avioliiton, vaimon joka ei koskaan olisi tullut hyväksymään lastamme ja ties mitä se olisi lapsellemme aiheuttanut. En halunnut, että lapsi saisi osakseen sellaista, enkä myöskään halunnut, että lapsemme olisi esteenä, jos mies kerran haluaa vielä yrittää saada avioliittonsa toimimaan.

 

Juuri tuon vuoksi, mitä viimeeksi kirjoitit, teit mielestäni oikean ratkaisun, nimen omaan lapsenne kannalta. Ei olisi ollut vain sinun ja lapsen isän käsissä mitä lapsenne olisi elämässään tullut kohtamaan, siis jos isä olisi kuitenkin kaikesta huolimatta jatkanut avioliittoaan. Silloin lapsenne olisi joutunut keskelle todella haasteellisia ja monimutkaisia olosuhteita. Se ei poista ikävääsi lastanne kohtaan, mutta sydämessäsi tiedät tehneesi oikean ratkaisun.

 

mies vielä palaa yhteen kanssasi. Surette aikanne, onneksi yhdessä, mutta myös erillänne. Hän tajuaa, ettei voi elää ilman sinua. Sen jälkeen voitte alkaa rakentamaan aikuisten välistä rakkautta ja vaalia enkelinne muistoa sydämissänne.

Minuakin alkoi itkettämään, kuin luin siitä, miten hän oli soittanut sinulle itkien ja pyytänyt sinua pitämän itsestäsi huolta, ettei menettäisi vielä sinuakin. Sellaista ei sanota ihmiselle, jota ei aidosti rakasta!

 

Mulla on sellainen aavistus että tämä biologinen isä haluaa eroon lapsesta eikä halua maksaa elareita. Siksi uhkailee ottavansa vauvan, todellisuudessa ei sitä kuitenkaan tekisi. En todellakaan tiedä näistä kuvioista mitään, mutta jos ois mahdollista pitäisin vauvan, selvittäisin isyyden, hankkisin yksinhuoltajuuden. Näin lapsella kuitenkin olisi kirkonkirjoissa isä ja isä joutuis maksamaan elarit. Vaikka et rahasta välittäiskään niin olishan se edes pieni kosto niistä valheista joita sulle syötti. Jos et rahoja häneltä halua laita ne menemään suoraan lapsen pitkäaikais tilille

 

Mulla on sellainen aavistus että tämä biologinen isä haluaa eroon lapsesta eikä halua maksaa elareita. Siksi uhkailee ottavansa vauvan, todellisuudessa ei sitä kuitenkaan tekisi. En todellakaan tiedä näistä kuvioista mitään, mutta jos ois mahdollista pitäisin vauvan, selvittäisin isyyden, hankkisin yksinhuoltajuuden. Näin lapsella kuitenkin olisi kirkonkirjoissa isä ja isä joutuis maksamaan elarit. Vaikka et rahasta välittäiskään niin olishan se edes pieni kosto niistä valheista joita sulle syötti. Jos et rahoja häneltä halua laita ne menemään suoraan lapsen pitkäaikais tilille

Et vissiin lukenu koko ketjua..? Se on ns. vähän turha juosta vessaan ku p*ska on jo housussa.

 

Ap:lle. Ehkä tämä asia kääntyy sillä tavalla hyväksi, että käännyt Jumalan puoleen ja löydät elämääsi sen suurimman rakkauden, eli Jeesuksen rakkauden. Hän antaa myös anteeksi pahat tekomme jos me aidosti pyydämme anteeksi ja kadumme.
Lapsesi on nyt Taivaassa ja voit nähdä hänet eräänä päivänä jos omat välisi Jumalaan ovat kunnossa.

 

ja tämä näyttää juuri sen, että elämässä ei koskaan tiedä, miten asiat tulevat menemään ja mitä vain voi tapahtua melko lyhyessäkin ajassa. Tapasit miehen, erosit omastasi, rakastuitte, suunnittelitte yhteistä elämää, tulit ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja sitten mies perääntyi. Uhkaili ja painosti aborttiin, mutta oli sitten kuitenkin "pakotettu" myöntämään tunteensa sinua kohtaan. Hän ei voinut kieltää sen olemassa oloa, mitä teidän välillänne on. Sitä hän sinulle osoitte abortin jälkeisinä öinä. Hellyyttään ja rakkauttaan sinua kohtaan. Naisen, joka oli tehnyt abortin hänen vuokseen, luopunut omasta syntymättömästä lapsestaan hänen vuokseen, jotta hän voisi ehkä tulla onnelliseksi toisen naisen kanssa.

Viimeistään nyt tämä mies huomasi, miten hyvä ja rakastettava ihminen sinä olet, miten suuri sydän sinulla on ja miten vahvat ja syvät tunteet teidän välillänne ovat. Niitä ei voi kieltää. Joku sanoi, että järjen äänellä voi tunteet kieltää alussa, mutta te olette kulkeneet tästä jo vuoden eteenpäin ja käyneet läpi yhteisen lapsenne menetyksen. Järjellä ei ole tässä enää mitään tekemistä!

Minä arvostan sinussa ap erityisesti sitä, että kaikkien vaikeiden vaiheiden jälkeen, kaikkien kokemiesi menetysten ja pettymyksien jälkeenkin, sinä kykenet ajattelemaan edelleen muita ja olemaan riittävän vahva ja rohkea tekemään vaikeita päätöksiä. Ole ylpeä itsestäsi, moni muukin on. Lapsesi ovat onnellisia kun heillä on sinut äitinään ja tämä enkelilapsenne ymmärtää kyllä, mitä hänen vanhempansa tekivät hänen vuokseen. Se oli rakkauden teko.

 

voit pelastaa itsesi. Ajattelit syntymättömän lapsesi parasta, se oli sinulta iso teko. Elämäsi vaikein päätös, jonka kanssa joudut elämään aina. Älä ruoski itseäsi, älä syytä itseäsi, et ole sitä ansainnut. Kunpa voisin poistaa surusi, kunpa voisin antaa sinulle tilaisuuden valita uudelleen. Mutta en voi, kukaan ei voi. Tulevaisuus kysyy sinulta vahvuutta. Ole vahva, elä surusi lävitse, ota kaikki mahdollinen tuki vastaan. Myös lapsesi isältä, joka haluaa tukeaan, rakkauttaan ja hellyyttään sinulle tarjota. Lastanne ette saa takaisin, mutta olkaa nyt rehellisiä toisillenne, ettette menetä enää toisianne. Pitäkää kiinni rakkaudestanne!