[QUOTE="vierailija";25488466]Mieti asiaa hetki muutamasta näkökulmasta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voit, ja sinun pitää, ajatella tulevaa. Jos rakkautenne tämän miehen kanssa on niin suurta ja syvää, se ei kuole abortin myötä eikä siitä, että hän katsoo nyt kortit vaimonsa kanssa. Ei, vaan hän huomaa, ettei kaikesta huolimatta pysty unohtamaan sinua, ja silloin hän palaa luoksesi. Siinä kohtaa sinun pitää kuunnella sydäntäsi ja kysyä itseltäsi, haluatko juuri tämän miehen ja miksi?! Jos kyse on rakkaudesta, niin sille ei koskaan pitäisi kääntää selkäänsä. Eikä ole mitenkään sanottua, että abortti erottaisi parin toisistaan, tiedän lähipiiristäni kolme tapausta, joissa se on nimenomaan yhdistänyt entistä tiiviimmin. Yhdessä läpikäyty surutyö kietoo ihmiset yhteen ja auttaa näkemään selkeämmin, keta ilman et voi etkä halua elää. Ehkä teillä on vielä joskus jopa yhteinen lapsi sylissänne, mutta tämä syntymätön enkelinne elää kuitenkin aina sydämissänne.
Sitten mieti asiaa lapsiesi kannalta, heidän jotka sinulla on sylissäsi. Hekin ovat syntyneet rakkaudesta ja he tarvitsevat sinua. Vaikka ehkä näetkin heitä katsoessasi enkelisi, niin he myös pitävät sinut kiinni elämässä ja antavat elämääsi tuhansia onnenhetkiä. Nauti heistä, elä heidän kanssaan hetki kerrallaan, koita edes hetkeksi olla ajattelematta menetystäsi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta usko pois, vielä tulee päivä, jolloin et ajattele aborttia tai enkelilastasi joka hetki. Suru siirtyy ihon alta ensin ihno pinnalle ja siitä viereen. Haavat eivät repeydy auki jokaisesta ajatuksesta. Arvet jäävät, mutta niiden kanssa oppii elämään, ja kohta huomaat, ettei sinun tarvitse enää taistella sitä vastaan, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Tunnuit ajattelevan ratkaisua tehdessäsi erittäin epäitsekkäästi, ja ennen kaikkea tämän lapsen isän, hänen lastensa ja vaimonsa elämää, tulevaisuutta. Vaimonsa on varmasti nyt ennen kaikkea helpottunut ja onnellinen siitä, että teit tämän ratkaisun. Hän ehkä kuvittelee että mies vihdoin unohtaa sinut, kun välillänne ei ole enää lasta. Mutta kyllä teillä on, ja lapsen lisäksi teitä yhdistää yhteinen suru, yhteinen kokemus lapsenne menettämisestä. Miehellä on vaimonsa kanssa yhteinen historia ja lapsia, mutta monesti yhteiset menetykset ovat voimakkaampia tunnekokemuksia ja aiheuttavat yhdistymistä enemmän kuin posiitiviset tunnekokemukset.
Kirjoitit, että jaoitte abortin jälkeen toisillenne hellyyttä ja rakkautta. Osa siitä oli luonnollisesti surutyötä, mutta iso osa välillänne aidosti olevaa rakkautta, halua olla toiselle hyvä ja hellä. Jos mies ei rakastaisi sinua aidosti, hän ei olisi ollut luonasi kahta yötä. Hän olisi vain pessyt kätensä ja tivottanut hyvää jatkoa. Mutta sen sijaan hän piti sinua sylissään, rakasti sinua, päästi lähelleen.
Älä ruoski itseäsi nyt liikaa. Ole itsellesi armollinen ja kuuntele sydäntäsi.[/QUOTE]
Onko järkevää romantisoida näitä tunteita ja peesata naivia ap;ta???
Lueppa koko ketju ja mieti millainen mies on kyseessä? Mies joka kiristää että jos et tee aborttia,hän vie vauvasi vaimonsa kanssa????HALOO.
Nyt alan ymmärtää näitä toisia naisia, jotka idiootteina uskovat miehen sanoihin ja "ah niin ihanaan hellään käytökseen". EI hemmetti!!
Vihaksi pistää, katsokaa nyt ensi mitä ap ja tämä mies on saanut aikaiseksi miehen perheelle,teineille,vaimolle jne. Ja miehen uhkaukset ap,ta kohtaan.
TÄllaistenko kusipää-miesten perässä te toiset naiset juoksette?
En voi uskoa tätä.
ja p.s. Kyllä uskon rakkauteen, Mutta jos rakkaus on aitoa ja halutaan olla yhdessä, tehdään se REHELLISESTI ja AIDOSTI, ei pettämällä. Ensin edellisestä suhteesta pois, sitten lapsentekoon uuden kanssa.