Täälläkin tänään kotiuduttu!! Olo on niin ihanan onnellinen ja kiitollinen tästä kaikesta! Oon ihan haltioissani vauvasta ja todella hyvilläni että päästiin kotiin ja tämä viimenen villahousumme ei KELLASTUNUT ollenkaan! :heart:
Olin ihan varma että taas on pitkässä kuusesa kotiutuminen mutta tänään päästiin ilman mitään ongelmia kotiin.
Kovasti nyt harjoitellaan vauva-arkea ja nautitaan täysin tuosta kaikkien sydämet sulattaneesta rakkaasta pienestä tytöstä!
Synnytyskertomusta: Eli mullehan tuli sit mahatauti mitä pelkäsin yöllä 11.8., kolmen aikaan aloitin ripuloinnin ja sitä jatku aamuun. Oksentaa ei tarvinnu ja maha ei ollut kipeä, kauhee vesiripuli vain ja tiesin että on samaa ku tytöllä oli pari päivää aiemmin. Sit alkoin tuntuun suppareita sillon tällön ripulin seurauksena. Menin paniikkiin että miten paskataudissa lähdetään synnyttään?? Nukuin sit aamuun saakka ja sillon tällön tuntu kummia juttuja mahassa, kunnes puol ykstoista aamulla tuli järkky iso supistus ja tuntu et ponnistuttaa
Sanoin miehelle, joka onneks jäi töistä kotiin mun mahataudin vuoksi (muuten ei ois ehtiny synnytykseen) että täytyy kai lähteä näytille (onneksi mentiin vaikka ajattelin että turhaako?). Vietiin kuopus siskon luo, isot tytöt olikin jo koulussa ja lähdettin ajeleen Oysiin. Perillä oltiin klo 11 matkalla oli kolme supistusta jotka teki kipeää. Sairaalassa suppareita alkoi tuleen kolmen minuutin välein, tullessa oli auki 3cm ja hetken päästä salissa jo 6cm. Saliin päästiin jo puoli kakstoista entisten nopeiden synnytysten vuoksi ja sitten alkoikin härdelli joka oli suoraan ku teho-osastolta
Vauvan sydänäänet alkoi romahteleen jokaisen supistuksen myötä, minä sain TAAS unohtaa kivunlievitykset koska vauvan vointia seurattiin tarkasti, minulle happiviikset, vauvan päähän pinni sydänäänimittausta varten, lääkäreitä kutsuttiin paikalle! Mulla järkyttävät supistukset melkein tauotta, ja vauvan sydänäänet romahteli tosi alas, mun piti mennä kontalleen, kyljelleen, selälleen jne. veri lensi kun eivät ehtineet tukkia verinäytteiden paikkoja..anestesia lääkäri paikalle, paljon verikokeita minusta, vauvan päästä, virtsakatetri pikaisesti paikalleen ja huone täynnä väkeä (3lääkäriä ja 4 hoitajaa pyöritteli mua). Hätäsektioon oltiin lähdössä heti kun vauvan toinen hapetusverikoe vielä otetaan. Meinasin jo mennä paniikkiin siitä jumalattomasta tuskasta ja pelosta että kaikki menee pahimmalla mahdollisella tavalla. Koko ajan ronklattiin alapäätä vaikka supistukset tuli tauotta, se oli HELVETTI! Kaikki ilman kivunlievitystä :'( Kun vauvan päästä alettiin ottaan sitä verikoetta että lähdetään leikkuriin, huusin että pakko ponnistaa ja KAIKKI HURRASIVAT! Tosi kova ponnistamisen tarve ja vauva syntyi alle minuutin ponnistuksella maailmaan klo 12.55! Lääkärit ja hoitajat hurrasivat ja iloitsivat että vauva syntyi niin nopeasti ja hätäsectio jäi tekemättä! Rinnalle nostettiin oikein terhakka, pieni tyttönen, jolla oli napanuora sykkyrässä rinnan päällä ja kädet vielä ristissä siinä rinnalla. Vauva oli käsillään puristanut napanuoraa joka supistuksella kun laskeutui synnytyskanavassa ja siitä johtui vakavat sydänäänten romahtelut. Mutta kaikki meni onnellisesti loppuun! Ja me ollaan niin kiitollisia ja onnellisia tästä rakkaasta ihmeestä, joka oli ihanan pikkuruinen 2818g ja 49cm, py 33cm! Synnytys oli taas nopea alle 2h ja onneksi lähdettiin näytille, muuten olisi syntynyt moottoritielle!
Oysissa oli ihanat kätilöt ja osastolla tosi mukavaa nyt kun asennoiduin oikein enkä hötkyillyt. Mukavan viileääkin oli, täyty vauvaa pitää peiton mutkassa. Ruoka oli aivan ihanaa ja voi että minä osaan nauttia että pääsee valmiiseen pöytään syömään! Maito ei oo vielä kunnolla noussut mutta nyt kun on rauhoituttu kotia niin pian nousee. Mammatee odottaa tuossa, täytyy illalla keittää pannullinen.
On aivan mahtavaa olla nyt rauhaksiin kotona, kaikki on valmiina mitä on vauvalle laitettu, ihmeellistä että niitä nyt tarvitaan käytännössäkin eikä vain koristeena
Ollaan saatu paljon ihania kukkia ja lahjoja, tekstareista ja onnitteluista puhumattakaan!
Jännitin kauheasti aamulla lastenlääkärin tarkistusta kun vauvan paino oli pikkasen pudonnut, josko ei laskekaan meitä vielä kotiin, mutta eipäs se puhunut mitään koko asiasta. Muutenkin kaikki oli vauvalla hyvin! Tytöillä oli kova ikävä äitiä, mutta helpotti kun joka ilta kävivät vierastunnilla hoitamassa vauvaa ja tervehtimässä äitiä. Isommat ikävöi eniten, neljävuotiaasta tuli vieläkin enemmän isin tyttö kun äiti oli sairaalassa.
Mutta tässäpä sitä tarinaa, voi olla vähän sekavaa kun tässä onnenhuuruissa kirjoittelen
Superisti voimia kaikille pallomahoille, pian teilläkin rakkauspakkaukset sylissä :heart:
Äitivaan, käytiin sit samana päivänä puskeen babyt pihalle!
Onnea sinullekin!!
jonnuli ja hertta 3vrk :heart: