En voi ajatuksilleni mitään, mutta pidän kotiäitiyttä luuserien valintana

[QUOTE="qwer";22466768]Mitä ihmeen ämmien hommia???[/QUOTE]

juu ei meilläkään mies suisin surminkaan laittaisi essua eteensä ja alkaisi kotiäidiksi, kyllä se on jäänyt mun tehtäväksi. Luultavasti myös se vaikuttaa asiaan että mun palkka olisi 1500e ja hänen palkkansa on 7000e.

 

Aika jännä, kun lähes jokainen "itse" lapsestaan huolehtiva täällä itkee yhteiskunnan tukien pienuutta. Mitä itse huolehtimista se on, että toisten elätettävänä on omat muksut. Hävettävää pikemminkin.

No sehän se juuri on lapsestaan huolehtimista, kun pienillä tuloilla sen tekee. mutta on valmis selviämään siitä, lapsen edun nimissä.

 

Tämä on aika jännä. Kyllä minä keksin haasteita elämääni vaikka en töissä olekaan. Vapaaehtoistyö, opiskelu, puoluetoiminta, harrastukset. Välillä lähdetään matkalle, tutkitaan joku Euroopan kaupunki. Välillä istutaan iltaa ystävien kanssa jne.

Kotiäitiys on juuri niin tylsää kuin sen itse sellaiseksi tekee.

Eli teet tavalaan työtä, mutta siitä vaan ei makseta. Vai väitätkö että vapaaehtoistyössäsikin olet omistautunut kokoajan lapsillesi? Entä puoluetoiminnassa, lapset mukana kokouksissa (nauttivatko he...)? Nämä kaikki vievät aikaa siinä missä toisilla työ; sinä vaan teet sitä ilmatteeksi ja näet osana kotiäitiyttä. Minulla on työ joka tuo vaihtelua arkeeni. Se on harrastukseni ja mielenkiinnon ylläpitäjä ja tadaa, siitä maksetaan palkaa.

Euroopan kaupungit ei toisia kiinnosta; ei siinä mielessä että siellä voisi pienen lapsen kanssa käydä. Kun työnpuolesta on paljon matkustanut ennen lapsia, viikonloppuloma turistirysä kaupungeissa ei paljoa tuota "iloa". Ehkä sitten kun lapset sen verran isompia että voi lähteä omatoimisemmalle matkalle poikkeaviin kohteisiin.

 

Kyllä mullekin tuo tylsyys nimenomaan on se haaste. Siis oikeasti, ymmärrän kyllä, jos joitain ihmisiä ei aivojen vajaatoiminta haittaa, mutta itse ainakin kaipaan nimen omaan töissä sitä älyllistä itsensä haastamista. Tätä koti ei millään pysty tarjoamaan. Enkä oikeasti olisi niin varma, että lapsen kannalta on parasta olla kotona kaksin tylsistyneen äidin kanssa, vaan mielummin hoidossa, jossa on ikäistä seuraa.

no eihän sen lapsen kanssa tarvitse kotona loputtomiin olla, mutta suurin osa tässä ketjussa on nyt ollut sitä vastaan että pieni alle 3- vuotias tai pienempi laitetaan hoitoon ja se muka tekee äidistä luuserin. jos ei kestä edes ensimmäistä kokonaista vuotta kotona, niin kannataako niin viisaan ihmisen lapsia tehdäkään?

 

Minusta ihminen tarvitsee myös omaa tekemistä joka haastaa aivoja. Minä tarvitsen ainakin ja ilmeisesti monet muutkin.

Kyllä lapsen kasvattaminen on rankkaa ja vaativaa, mutta ei se älyllisesti valtavia vaadi. Ja fyysikko taisi tarkoittaa tätä samaa.

Minulla taas lapsen kasvattaminen on koko ajan palkitsevaa. Kun huomaa kuinka lapsi oppii opettamalla asioita, kehityy ikätovereitaan nopeammin, on minulle todella hienoa ja tunnen onnistuneeni "työssäni". Olen ylpeä itsestäni ja vielä ylpeämpi lapsestani, joka kasvaa ja kehityy kanssani hienoksi ja fiksuksi ihmiseksi Ja minä olen saanut olla hänen opettaja ja lähin ihminen kehen voi turvata ajasta ja paikasta riippumatta.

 

[QUOTE="miitta";22467127]Eli teet tavalaan työtä, mutta siitä vaan ei makseta. Vai väitätkö että vapaaehtoistyössäsikin olet omistautunut kokoajan lapsillesi? Entä puoluetoiminnassa, lapset mukana kokouksissa (nauttivatko he...)? Nämä kaikki vievät aikaa siinä missä toisilla työ; sinä vaan teet sitä ilmatteeksi ja näet osana kotiäitiyttä. Minulla on työ joka tuo vaihtelua arkeeni. Se on harrastukseni ja mielenkiinnon ylläpitäjä ja tadaa, siitä maksetaan palkaa.

Euroopan kaupungit ei toisia kiinnosta; ei siinä mielessä että siellä voisi pienen lapsen kanssa käydä. Kun työnpuolesta on paljon matkustanut ennen lapsia, viikonloppuloma turistirysä kaupungeissa ei paljoa tuota "iloa". Ehkä sitten kun lapset sen verran isompia että voi lähteä omatoimisemmalle matkalle poikkeaviin kohteisiin.[/QUOTE]

Hehheh, vai turistirysäkaupungit? Nythän se onkin sitten huono juttu, kun kulttuurinnälkäinen ja historiaa rakastava nainen onkin kotiäiti.

Se, että on kotiäiti ei tarkoita 24/7 omistautumista lapsille ja perheelle. Pitäisikö kaiken, mitä teen, olla myös lasten kanssa tekemistä?

Vastasin tuossa, että en tarvitse sitä ammattia tai työtä antamaan itselleni virikkeitä kotona olon vastapainoksi vaan että osaan ja pystyn itse hahmottamaan mikä ja kuka olen ja mistä olen kiinnostunut. Se vapaaehtoistyö, johon osallistun, on toivottavasti tulevaisuudessa ammattini. Politiikanteko, tai siis osallistuminen yhteiskunnan asioihin taas on minusta vain mukavaa. Näitä kaikkia tein töissä ollessakin.

 

Saas nähdä jos tämä uusi vanhempainloma uudistus joskus menee läpi. Oliko se nt niin että äidille ekat 6kk "lomaa" tuettuna ja toiset 6kk sitten isälle (äiti ei saa tätä pitää, joko rahatta on sitten kotona, tai lähtee töihin). Ton vuoden jälkeen sitten sai olla jompi kumpi kotihoidon tuen tyylisellä "lomalla". En nyt noita aikoja tarkalleen muista, mutta siinä tosiaan jaetaan vastuu tasan molemmille vanhemmille. Hvä puoli se että miehenkin työnantaja joutuu osallistumaan lasten hoito kustannuksiin/möntämään lomaa isälle tuon puolivuotta. Näin työelämässä ei voida vaan syrjiä naisia lapsiin liittyvien kustannusten/lomien vuoksi. Yksi perustelu oli myös se että äidit eivät vieraannu työelämästä niin pahasti ja kuitenkin lapsen kanssa voidaan olla pitempää kotona, tuetusti.

 

[QUOTE="vieras";22467121]No sehän se juuri on lapsestaan huolehtimista, kun pienillä tuloilla sen tekee. mutta on valmis selviämään siitä, lapsen edun nimissä.[/QUOTE]

Mutta ymmärrätkö ihmispolo, että ne pienetkin tulot tulevat niiden pussista, jotka siellä työssä käyvät, eli verorahoista. Ei se ole mitään omillaan toimeen tulemista, vaan toisilta kuppaamista.

 

[QUOTE="miitta";22467127]Eli teet tavalaan työtä, mutta siitä vaan ei makseta. Vai väitätkö että vapaaehtoistyössäsikin olet omistautunut kokoajan lapsillesi? Entä puoluetoiminnassa, lapset mukana kokouksissa (nauttivatko he...)? Nämä kaikki vievät aikaa siinä missä toisilla työ; sinä vaan teet sitä ilmatteeksi ja näet osana kotiäitiyttä. Minulla on työ joka tuo vaihtelua arkeeni. Se on harrastukseni ja mielenkiinnon ylläpitäjä ja tadaa, siitä maksetaan palkaa.

Euroopan kaupungit ei toisia kiinnosta; ei siinä mielessä että siellä voisi pienen lapsen kanssa käydä. Kun työnpuolesta on paljon matkustanut ennen lapsia, viikonloppuloma turistirysä kaupungeissa ei paljoa tuota "iloa". Ehkä sitten kun lapset sen verran isompia että voi lähteä omatoimisemmalle matkalle poikkeaviin kohteisiin.[/QUOTE]

Niin, toisilla on varaa tehdä ilmaistyötä ja toisten vain on "pakko" tehdä ihanaa ja niin fiksua työtä, josta saa palkkaa...

Otatko huomioon ne naiset, jotka elävät kotona lasten kanssa, mutta jotka saavat rahaa mm. asuntojen vuokratuloilla tai osingoilla... Ei kaikki ole niin köyhiä, että joutuvat joka aamu menemään siihen "kivaan" ja "hauskaan" työpaikkaan

 

Saas nähdä jos tämä uusi vanhempainloma uudistus joskus menee läpi. Oliko se nt niin että äidille ekat 6kk "lomaa" tuettuna ja toiset 6kk sitten isälle (äiti ei saa tätä pitää, joko rahatta on sitten kotona, tai lähtee töihin). Ton vuoden jälkeen sitten sai olla jompi kumpi kotihoidon tuen tyylisellä "lomalla". En nyt noita aikoja tarkalleen muista, mutta siinä tosiaan jaetaan vastuu tasan molemmille vanhemmille. Hvä puoli se että miehenkin työnantaja joutuu osallistumaan lasten hoito kustannuksiin/möntämään lomaa isälle tuon puolivuotta. Näin työelämässä ei voida vaan syrjiä naisia lapsiin liittyvien kustannusten/lomien vuoksi. Yksi perustelu oli myös se että äidit eivät vieraannu työelämästä niin pahasti ja kuitenkin lapsen kanssa voidaan olla pitempää kotona, tuetusti.

Tuo olisi kyllä aivan loistava uudistus. Näin isille saataisiin myös mahdollisuus luoda kunnon suhteet jo alusta alkaen lapseen, kun äiti ei automaattisesti omisi sitä kotonaolo-mahdollisuutta. Ja samoin tuolla olisi varmasti melkoinen vaikutus asenteisiin, eli kotiin jäävälle isälle ei enää naureskeltaisi tossun alla olemisesta yms.

 

[QUOTE="mamma";22463364]Kotona voi ja saakin olla vanhempainvapaan ajan, mutta jos sen jälkeen jää vielä kotiin, alkaa olla jo hivenen luuseri. Ja mitä pidempään, sen pahempi.[/QUOTE]

mun mielestä 1vuotiaana lapsensa hoitoon vievät pääsee paljon helpommalla kuin he jotka hoitavat 24/7 lapset itse! mä olisin ainakin päässyt helpommalla töissä tai koulussa kuin kotna yksin lapsen kanssa.

 

Mutta ymmärrätkö ihmispolo, että ne pienetkin tulot tulevat niiden pussista, jotka siellä työssä käyvät, eli verorahoista. Ei se ole mitään omillaan toimeen tulemista, vaan toisilta kuppaamista.

Se ei ole mitään kuppaamista, vaan yhdessä päätetty, toisille annettava etuus jonka vastapainona on sitten päiväkoti/pph. Ei ole ilmaista kunnalle sekään: päiväkodin kunnossapito, työntekijöiden palkat ja vakuutukset, ruoka...

 

Saas nähdä jos tämä uusi vanhempainloma uudistus joskus menee läpi. Oliko se nt niin että äidille ekat 6kk "lomaa" tuettuna ja toiset 6kk sitten isälle (äiti ei saa tätä pitää, joko rahatta on sitten kotona, tai lähtee töihin). Ton vuoden jälkeen sitten sai olla jompi kumpi kotihoidon tuen tyylisellä "lomalla". En nyt noita aikoja tarkalleen muista, mutta siinä tosiaan jaetaan vastuu tasan molemmille vanhemmille. Hvä puoli se että miehenkin työnantaja joutuu osallistumaan lasten hoito kustannuksiin/möntämään lomaa isälle tuon puolivuotta. Näin työelämässä ei voida vaan syrjiä naisia lapsiin liittyvien kustannusten/lomien vuoksi. Yksi perustelu oli myös se että äidit eivät vieraannu työelämästä niin pahasti ja kuitenkin lapsen kanssa voidaan olla pitempää kotona, tuetusti.

No tuossa nyt ei ole taas ajateltu loppuun asti. Ensinnäkin imetyssuositukset ovat vähintään vuosi ja kaksikin on hyväksi. Tuossa imetys loppuu sitten 6 kk ikäisenä ja isät on lasten kanssa kotona. Meillä ainakin käytäisiin niin että vähintään isoin olisi hoidossa, mies ei arvosta sitä 60-90e niin paljon että pitäis isot kotona ulkoilutettavana yms.

 

Miten tästä aina jaksetaan? Kaikista ei missään tapauksessa oo kotiäideiksi, joillakin on pokkaa sanoa ihan suoraan, että nuppi sekoo jo vuodessa himassa ja jotkut rakastaa olla kotona suuren lapsilauman kanssa.

Miksei suomalainen äiti saa tehdä montaa lasta, kasvattaa niitä hyvin kotona ja mennä sitten vanhempana töihin muualle tai jatkaa vieraiden lasten hoitoa omassa kodissa perhepäivähoitajana? Empä näissä keskusteluissa oo nähny mitään mollausta pakolasia vastan, jotka tulee tänne, tekee lisää lapsia vuosittain ja ei ole töissä mm. kielitaidottomuuden takia. Ja arvatkaa mitä, jostain syystä niillä on varaa istua suhteellisen hintavissa kahviloissa pitkin päivää kahvien ja leivosten kanssa, joista ei alle femmalla selviä pernuppi. No, nehän maksaa kaikki suomen työssä käyvät ja kotona lapsia hoitavat ja myöhemmin taas seuraavat sukupolvet.

Jos valinta on se nuukailu rahasta ja kotiäitiys, antaa mennä. Sitä en tajua ja arvosta jos sitä sitten täytyy itkeä ettei ole rahaa siihen tähän ja tuohon. Tottamooses töissä tienaa paremmin, mutta sitten taas meillä lieveilmiöinä on aika paljon sairastelua ja lasten aikavalitusta, koska mamman on pakko mennä sinne töihin iltaisin, viikonloppuisin ja sitä rataa. Kaikki kun ei voi ees olla 8-16 töissä, sitä duunia vaan ei riitä kaikille. Ei oo ihan sankari olo työäitinä. Ja p.s. ei oo rahaa yhtään enempää käytös kun kotona ollessa, kyllä verottaja ja pk-maksut hoitaa sen osan..

 

[QUOTE="äityliini";22467158]Minulla taas lapsen kasvattaminen on koko ajan palkitsevaa. Kun huomaa kuinka lapsi oppii opettamalla asioita, kehityy ikätovereitaan nopeammin, on minulle todella hienoa ja tunnen onnistuneeni "työssäni". Olen ylpeä itsestäni ja vielä ylpeämpi lapsestani, joka kasvaa ja kehityy kanssani hienoksi ja fiksuksi ihmiseksi Ja minä olen saanut olla hänen opettaja ja lähin ihminen kehen voi turvata ajasta ja paikasta riippumatta.[/QUOTE]

Ja varmasti vaatimattomaksi....
OIkeasti noista kotona kaksin äidin kanssa nyhvänneistä lapsista tulee yleensä joko säikkyjä ja sosiaalisesti vajaita yksilöitä tai sitten niitä suuna ja päänä meuhkaavia pikkuprinsessoja ja prinssejä, joilla ei ole mitään taitoja huomioida toisia ihmisiä.

 

Tuo olisi kyllä mahtava uudistus!

 

Se ei ole mitään kuppaamista, vaan yhdessä päätetty, toisille annettava etuus jonka vastapainona on sitten päiväkoti/pph. Ei ole ilmaista kunnalle sekään: päiväkodin kunnossapito, työntekijöiden palkat ja vakuutukset, ruoka...

Kyllä se on toisten rahoilla elämistä, ihan sama miksi sitä kutsut. Eli jotain muuta, kun omillaan toimeen tulemista. Siitä nyt ei päästä mihinkään.

 

Mutta ymmärrätkö ihmispolo, että ne pienetkin tulot tulevat niiden pussista, jotka siellä työssä käyvät, eli verorahoista. Ei se ole mitään omillaan toimeen tulemista, vaan toisilta kuppaamista.

ymmärrän, samoin kun sinun lapsesi hoidosta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta aiheutuvat kulut, menee niistä myös.
lisäksi olen kyllä työssä käynyt ja sinne palaamassa ja mieheni tuo varmasti myös osansa verorahoihin, joten eiköhän niillä kateta, mun parin vuoden kotona olo. ja jos ei niin, entäs sitten? kokoa ihmiselämän ajan, ihminen käyttää ja kuluttaa yhteiskunnan verorahoja.

 

Miun perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset. Se on ydin. Ja jotta me voitaisiin kaikki yhdessä olla kotona mahdollisimman paljon, on minunkin nostettava persaus penkistä ja tehtävä töitä sen eteen. Näin mieskin voi ottaa enemmän vapaata ja tehdä lyhyempää päivää. Lapset ovat hoidossa vaan osa-aikaisesti; menee "kerhosta" siinä missä joku seurakunnan kerho tms. Koko perheelle jää paljon yhteistä aikaa. Se jos mikä minusta on lapselle tärkeää. Ja myös se että rahasta ei ole niin tiukkaa. Juurihan lehdistäkin sai lukea että raha on jonkin asteinen riidan aihe joka toisessa taloudessa. Onko riidat ja kittuuttelu hyväksi lapselle? En usko. Kireä ilmapiiri ja huoli pärjäämisestä on pienenkin lapsen aistittavissa. Toki kaikille ei rahasta riitta synny, mutta tilastot kuitenkin kertovat että todella monelle...onhan se yksi pahimpia perheriitojen syitä esim. alkoholin käytön rinnalla.

Sanottiinko siinä jutussa että rahariidat on vain pienituloisten ongelma?

 

Provohan tämä.

Mun mielestä on oikeasti sääli ap:n lasta kohtaan se, että jos ei arvosta kotiäitiyttä pätkääkään niin samalla ei arvosta sitä omaa lastaan!
Ja toisekseen, pitää kyllä ihmisen olla mustavalkoinen että noin ajattelee. Minä en IKINÄ veisi alle 2-vuotiasta hoitoon mutta niin työtä vieroksuva olen että hoitovapaallakin tein töitä. Sekin kun on mahdollista

 

Ja jossain ketjussa täällä monikin väitti tekevänsä kaikki samat työt kuin kotiäiti, mutta käyvänsä lisäksi vielä töissä. Tämä on hauska väite jolle työssäkäyvän ystäväni kanssa naurettiin

Kun hän aamulla herättää ja pukee lapset, vie heidät päiväkotiin jossa he saavat aamupalan nenän eteen, leikkivät, heidät puetaan ja viedään ulos, tuodaan takaisin sisälle, ruokitaan, laitetaan nukkumaan, siivotaan heidän jäljet, puetaan taas ... kun ystäväni samalla vähän tekee töitä

Minä taas herätän lapset, teen itse heille aamupalan ja ruuat, puen itse ja vien ulos/kerhoihin jne. Sitten siihen päälle ne normi kotityöt joita on työssäkäyvällä vähemmän kuin minulla. Enkä nyt valita, tämä on mukavaa elämää. Mutta ei mitenkään verrattavissa työssäkäyvän äidin elämään =)

 

[QUOTE="vieras";22467237]No tuossa nyt ei ole taas ajateltu loppuun asti. Ensinnäkin imetyssuositukset ovat vähintään vuosi ja kaksikin on hyväksi. Tuossa imetys loppuu sitten 6 kk ikäisenä ja isät on lasten kanssa kotona. Meillä ainakin käytäisiin niin että vähintään isoin olisi hoidossa, mies ei arvosta sitä 60-90e niin paljon että pitäis isot kotona ulkoilutettavana yms.[/QUOTE]

Kyllä sitä maitoa voi pumpata valmiiksi pulloon... ei ole maailman monimutkaisin homma.

Ja se että oma miehesi ei halua viettää lasten kanssa aikaa, ei tarkoita, etteikö moni muu isä kuitenkin haluaisi.

 

Hehheh, vai turistirysäkaupungit? Nythän se onkin sitten huono juttu, kun kulttuurinnälkäinen ja historiaa rakastava nainen onkin kotiäiti.

Se, että on kotiäiti ei tarkoita 24/7 omistautumista lapsille ja perheelle. Pitäisikö kaiken, mitä teen, olla myös lasten kanssa tekemistä?

Vastasin tuossa, että en tarvitse sitä ammattia tai työtä antamaan itselleni virikkeitä kotona olon vastapainoksi vaan että osaan ja pystyn itse hahmottamaan mikä ja kuka olen ja mistä olen kiinnostunut. Se vapaaehtoistyö, johon osallistun, on toivottavasti tulevaisuudessa ammattini. Politiikanteko, tai siis osallistuminen yhteiskunnan asioihin taas on minusta vain mukavaa. Näitä kaikkia tein töissä ollessakin.

Senkus teet töitä- ilmaiseksi, sitähän se on. Eihän siinä mitään. Toiset vaan tosiaan saa noista "virikeistä" rahaa ja näin kansankielellä sitä kutsutaan palkkatyöksi. Minäkin kykenen määrittämään itseni. Olen äiti, mutta sellainen joka käy aivoja kutkuttavassa työssä. Lapset antavat minulle paljon - tunne tasolla. Mutta eivät he sellaisia haasteita anna kuin työni josta valitettavasti satun pitämään. Pyykäys, siivous, ruuanlaitto, leikkiminen, ulkoilu...ne ovat osa liukuhihna-arkea, mitä haasteita niissä on? En koe kaksosten pukemista metsäretkelle haasteeksi, tai sitä että kakkavaipat on vaihdettava laavulla ilman "puhdistusvälineitä". Tiedän että monelle nuo riittävät arjen haasteiksi, mutta ei niissä käytetä kovinkaan suurta osaa aivojen kapasiteetista. Siksi, koska ne ovat kuitenkin hyvin ennalta arvattavia tilanteita ja toistuvia.

Ehken töihin haluaisi mennä jos olisin jollain hihnalla pakkaamassa laatikoita toiseen laatikkoon. Vaan kun en ole; työni on joka päiväistä kampailua oman oppimiskvyn rajoilla. Mikään ei ole ihananpaa kuin aivoja rassaneen päivän jälkeen istua ilta lasten kanssa ja rakentaan maailman suurinta junarataa. Tai herätä lauantai aamuna laavussa nauttimaan ihanasta luonnosta, lasten ja miehen kanssa.

juu, kotiäiti saa olla niin kultturellin kuin vaan haluaa. Mutta kun oikeasti nuo kaupungit on tullut koluttua jo ennen lapsia niin mieluummiin passaan ne ja odotan aikaa jolloin uskallan lasen kanssa lähteä kohti uudempia seikkailuja

 

[QUOTE="vieras";22467270]ymmärrän, samoin kun sinun lapsesi hoidosta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta aiheutuvat kulut, menee niistä myös.
lisäksi olen kyllä työssä käynyt ja sinne palaamassa ja mieheni tuo varmasti myös osansa verorahoihin, joten eiköhän niillä kateta, mun parin vuoden kotona olo. ja jos ei niin, entäs sitten? kokoa ihmiselämän ajan, ihminen käyttää ja kuluttaa yhteiskunnan verorahoja.[/QUOTE]

Kyllä näin on, että jokainen kuluttaa verorahoja, mutta toiset vain kuluttavat yli oman osuutensa, roikkumalla kotona vuosikausia.

 

"kun ystäväni samalla vähän tekee töitä"

Varmasti mukava työpaikka hänellä, mutta jotkut joutuvat tekemään työssään paljon töitä. Minäkin teen kotona kotitöitä ja hoidan lapsia. Niitä en tosin laske työksi, ne kuuluvat lapsiperheen elämään.