En voi ajatuksilleni mitään, mutta pidän kotiäitiyttä luuserien valintana

Hei mäkin olen luuseri, mutta ainakin onnellinen sellainen!
tosin mä en osannut tätäkään hommaa kunnolla tehdä, olisi pitänyt odottaa että esikko lähenee sitä 3-vuotta ja sitten tehdä vasta toinen, niin ei olisi jäänyt saamatta tukia, nyt menee ainakin vuoden tuet ihan hukkaan, kun alkaakin uusi äitiysloma :/
mutta ainakaan, mä en stressaa mun työnantajaa poissaoloilla, kun lapsi sairastuu yllättäen. ei tarvii palkata kalliita sijaisia, lyhyellä varoajalla. tai olla jatkuvasti sopimassa mihin aikaan voin olla töissä ja koska ja odottaa että kaikki muut joustaa mun takia.
olen itsekäs luuseri, koska haluan että lapseni saa ensimmäiset vuodet jakamatonta huomiota, kiiretöntä oloa ja rauhallista elämää.
enkä halunnut, että alle vuoden ikäiseni istuu kököttää tarhan pihalla, ulkoilun ajan kun ei osaa vielä muuta tehdä, mutta kun muiden lasten pitää saada ulkoilla. en myöskään halunnut, laittaa lasta päiväkotiin n. 8-17 väliseksi ajaksi, jonka jälkeen kiireellä kauppaan, väsyneen lapsen kanssa, nopeasti kotiin syömään ja nukkumaan, jotta jaksetaan taas herätä aamulla kuuden maissa, että pääsee taas sinne melun, hälinän ja kiireen keskelle.

 

Luuserit tekevät lapsia ja laittavat ne pienenä hoitoon. Ei pitäisi suoda heille lainkaan lapsia mikäli ei pysty jälkikasvustaan itse huolehtimaan. Minulle lapsi on tärkeämpi kuin työ!

 

Ja sina yksinkertaisesti "unohdat" etta valtio menettaa hurjat maarat verotuloja jos aidit ovat kotona...

Niin ja kun kaikille ei vain löydy töitä! itselläni monta tutkintoa, mutta eipä vaan niitä mielenkiintoisia ja haastavia töitä löydy... Ne menevät usein niille uraohjuksille, perseen nuolijoille ja tai pomon kaverille. Joten se siitä.

Halvemmaksi meidän perheessä tulee olla toisen kotona. Miksi perheemme uhraisi lasten tulevaisuuden yms. itsekkäiden rahan ahneiden ämmien alttarilla?!

 

Olen myös luuseri kun hoidan 4 alle kouluikäistä kotona. Säästämme ison summan kun ei tarvitse maksaa hoitomaksuja. Töihin menen sitten kun on sen aika eli kun lapset ovat jo koulussa. Pienenä tarvitsevat omia vanhempiaan.

 

Olen nyt viimeaikoina tavannut muutaman kotiäidin ja eipä näytä hääppöiseltä heidän elämänsä. Lapsia yleensä käytetään tekosyynä kotona olemiseen, oikeat syyt löytyvät pintaa syvemmältä, yleensä äiti on jo valmiiksi hieman syrjääntynyt elämästä. Halutaan vain paeta siihen omaan koloon, kauaksi "pahasta maailmasta", eli kuljeskelemaan kotipiirissä.

Voi apua! eli minun pitää viedä 8kk.n vauva hoitoon. Vauva, joka ei osaa kävellä tai puhua... Siis semmoinen pieni ihminen pitää erottaa äidistään, jotta SINÄ olisit tyytyväinen

Aika kauheeta, millaisia k---päitä sinäkin kasvatat tähän maailmaan? Itse ole työni puolesta nähnyt kuinka lapsia voidaan kohdella päiväkodeissa, kouluissa yms.... Se kohtelu, mitä jotkut lapset ovat saaneet, on tehnyt minun kantani selväksi. Jos vain mahdollista, en ikinä laittaisi lastani päiväkodin hoitajien armoille. Siellä, jos missä voi lapsi saada aika moista käsittelyä. Ja se vain hiljaa hyväksytään muiden työntekijöiden taholta. Ja tietenkin hoitajan "onni" on se, ettei lapsi osaa pukea kokemaansa sanoiksi että sellaista kivaa....

 

Kotiäidit muka perustelevat valintaansa lapsen parhaalla. Aivan takuulla ensisijainen syy on työn vieroksuminen ja työelämän pakoilu.

Minä en ole ikinä pakoillut työtä ja olen enimmäkseen tykännyt kotiäitiydestä! Peruskoulun jälkeen sain ensimmäisen lapseni ja hoidin häntä 2v kotona, sitten koulutin itseäni 3v ja sain ammatin, sitten sain toisen lapseni ja hoidin häntä myös 2v kotona ja tässä välissä odotin kolmatta lasta joka kuoli synnytyksessä,mutta olisin häntäkin hoitanut 2v kotona. Sain vasta työpaikan, joka ei todellakaan vastaa ammattiani,mutta töitä kumminkin. Nyt kouluikäinen lapseni itkee kun ei voi tulla kotiin koulun jälkeen, kun hänelle tulee kuitenkin pisimmillään 10½ tunnin päiviä,ONKO SE SINUSTA OIKEIN 8 VUOTIAALLE? Minusta ei! Mutta ei ole vaihtoehtoja kun molemmat vanhemmat töissä ja pakko saada jostain rahaa,kun ei tuo kotihoidontuki oikein jaksa naurattaa suuruudellaan.

 

Eiköhän se ole ihan päivänselvä asia, että aloitus on provosoimista varten tehty.

Mutta syy, miksi tälläistä pitää harrastaa, kertoo varmasti ihmisestä paljon. Pahaa oloa, henkistä pahoinvointia tälläisella ihmisellä varmasti on. Ehkä hän on katkeroitunut ihminen...masentunut, lapseton itse. Joka purkaa pahaa oloaan härnäämällä muita, jotka omaa elämänvalintaansa puolustaa.

Minä itse olen valinnut hoitaa lapsiani kotona niin kauan, kuin vaan kukkaronnyörit antavat myöte. Töitä kerkiän tehdä tulevaisuudessa, lapset ovat pieniä vain sen pienen lyhyen ajan.

Kaikki eivät varmaan jaksa olla kotona juuri niiden väärien olettamuksien takia. Esim. vauvat ei koskaan itke tms.

 

[QUOTE="diudiu";22463438]No en minä ainakaan niin VÄSSYKKÄÄ miestä itselleni ottanut, että suostuisi ämmien hommia tekemään minun ollessani töissä

Jotain rajaa sentään. Miehen pitää olla kunnon mies kovalla palkkapussilla Näin on näreet![/QUOTE]

Mitä ihmeen ämmien hommia???

 

[QUOTE="vieras";22463442]Mä oon samaa mieltä. En tiedä ainuttakaan hyvinpalkatussa, korkeaa koulutusta vaativassa, viihtyisässä, arvostetussa, kilpailuhenkisessä, kasvua ja kehitystä ihmisenä tukevassa työpaikassa olevaa naista joka olisi ollut kotona kauemmin kun alle 2 vuotta. Ne taas joilla on huonosti palkattu paskaduuni johon on päässyt suoraa peruskoulusta, jääkin kotiin seuraavaksi 7 vuodeksi.[/QUOTE]

Höpsis. Minä olin 2v kotona, kollegani 14. Ja teemme tismalleen samaa työtä, samassa paikassa.

 

Minusta kotona monta vuotta olevan naiset on kunnianhimottomia, koska itselle ura on tärkeä. Heistä minä olen ilmeisesti huono äiti, koska heille ura ei ole tärkeä. Eipä tartte silti alkaa nimitellä. Pitää pystyä seisomaan oman valintansa takana niin paljon ettei provosoidu ja lähde haukkumaan muita.

Minun duuni on kivaa ja kesti kauan lukea tohtoriksi, joten en halua jäädä kotiin moneksi vuodeksi, vaikka varmaan jotain kehittävää puuhaa voisin keksiä sielläkin. Mutta jos joku haluaa olla kotona ja lapset on ainoa asia minkä ympärillä elämä pyörii vuosia niin fine by me.

 

Kiitokset tästä provo- ketjusta, meni hyvin lasten päikkäri aika tätä lukiessani
luuseroin ja makasin sohvalla nettailemassa

 

Ihan rauhassa saat olla sitä mieltä Tuskin se silti muiden elämää muuttaa.

 

Minusta kotona monta vuotta olevan naiset on kunnianhimottomia, koska itselle ura on tärkeä. Heistä minä olen ilmeisesti huono äiti, koska heille ura ei ole tärkeä. Eipä tartte silti alkaa nimitellä. Pitää pystyä seisomaan oman valintansa takana niin paljon ettei provosoidu ja lähde haukkumaan muita.

Minun duuni on kivaa ja kesti kauan lukea tohtoriksi, joten en halua jäädä kotiin moneksi vuodeksi, vaikka varmaan jotain kehittävää puuhaa voisin keksiä sielläkin. Mutta jos joku haluaa olla kotona ja lapset on ainoa asia minkä ympärillä elämä pyörii vuosia niin fine by me.

Heh, sua ei saa nimitellä, mutta sä voit alentuvaan sävyyn antaa lupasi myös kotiäideille, voi sinua jaloa ihmistä!

 

mä olen todella paska kun olen kotona! mieluusti olisin koulussa jos voisin mutta lapseni menevät edelle kun ovat erit.lapsia joista toinen ei kykene kuin 2 tunnin pviin et tere vaa

 

Missä kohdin olin alentuva? Totesin vain miten itse ajattelen ja miten minusta ajatellaan.
Minun ei tarvitse antaa lupaa aikuiselle ihmiselle tehdä valintoja. Eikä muiden minulle.

 

jokaisella on mielipide ja p***sereikä ja toisten aina haisee. Itse pidän itseäni luuserina koska minusta ei ollut jäämään kotiin. Oli pakko lähteä töihin "pakoon" kun ei vaan kuuppa kestänyt olla yli kolmea vuotta kotihommissa, on ne päivät töissä vaan niin paljon helpompia kun kotona. Ja tähän yhtyisi varmasti moni mieskin joka karkaa kotioloja työpaikalle. Kunnioitan todella paljon äitejä jotka kotona pystyvät hymyssäsuin tekeemään yhteiskunnan kovinta duunia.

 

Aloittaja ei varmasti tarkoittanut tilannetta, jossa perheessä on erityistä hoitoa vaativia lapsia? Tai aloittaja saa itse kommentoida, mutta jokainen varmasti ymmärtää tilanteen olevan silloin eri.

 

Missä kohdin olin alentuva? Totesin vain miten itse ajattelen ja miten minusta ajatellaan.
Minun ei tarvitse antaa lupaa aikuiselle ihmiselle tehdä valintoja. Eikä muiden minulle.

Nimittäessäsi kotona pitkään olevia äitejä kunnianhimottomiksi ja mainitessasi, että sinun korkea koulutuksesi vaatii työssä oloa, koska kotona ei ole kehittävää puuhaa.
mun mielestä lapsen kasvatus on aika kehittävää ja vaativaa, mutta kuin vaan.
ja minäkin olen muuten työelämässä, en kotona vaikka haluaisinkin.

 

Ja vaikka äiti olisi kotona lastensa 20 vuotta niin silti sillä äidillä on koko loppuelämä aikaa viettää työtä tehden. Se ei todellakaan ole työtävieroksuvaa jos tietää kuitenkin tekevänsä koko loppuelämänsä töitä tehden.

Ja oma elämä on aina se paras elämä ellei nyt satu olemaan kateellinen jonkun toisen elämän ulkokuoresta..

 

Ei se nyt aina mene niin että polla ei kestä lasta ja duuni on tärkeämpää. Mulla polla ei kestänyt sitä tylsyyttä mitä kotona olo oli. Haasteet puutui. Olen matemaattisesti hyvinkin lahjakas ja työkuva on ollut erillaisten ongelma tilanteiden ratkominen hektisessä aikataulussa. Kotona olo meinasi ajaa minut hulluuden partaalle. Sehän on yhtä liukuhihnatyötä; okei lapset tekevät siitä aina hitusen muuttuvaa, mutta samaa kaavaa ne päivät toistaa. Mun aivot ei kertakaikkiaan vaan saanneet kotona tarpeeks "virikettä" ja tylsistyminen iski rajuna.

Lapsissa ei ole mitään vikaa ja heidän touhujaan on kiva seurata. Mutta kuten psykiatrini (jouduin sellaiseen turvautumaan) sanoi, toiset ihmiset tarvitsevat enemmän ärsykeitä elämään. Hän vertasi asiaa koululaiseen joka pärjää hyvin jossain aineessa, paremmin kuin muut, mutta joutuu tekemään omaa tasoaan helpompia tehtäviä. Tälläinen lapsi turhautuu ja alkaa alisuoriutua, koska ei saa "taitojaan" vastaavaa tekemistä.

Mulle kotiäitiys oli jollain muotoa alisuoriutumista, vaikka rankkaa työtä se onkin. 2 vuotiaaks saakka molempia lapsia hoidin kotona, sitten en enää kyennyt. Onneksi työ jossa saa tehdä lyhennettyä työaikaa; optimi ratkaisu minulle. Työ antaa aivoille tarvittavia pähkinöitä purtavaksi ja kotona taas saan vaan olla ja nauttia lapsistani. Tasapaino löytyi meillä näin. Ja positiivista vielä sekin että mun työskentely mahdollistaa miehellekin lyhennetyn työviikon. Näin ollen lapsemme ovat 3 pvä/vko hoidossa, viikoon mahtuu yksi isä-lapsi päivä, yksi äiti-lapsi päivä ja 2 koko perheen yhteisä päivää.

Eli kotiäitiyden haasteesta et selvinnyt, vaan halusit itsellesi helpompiin töihi. Et selvinnyt tylsyyden haasteesta, et osannut itse keksiä sitä miten saada aika mielenkiintoisemmin kulumaan.

 

[QUOTE="vieras";22467014]Nimittäessäsi kotona pitkään olevia äitejä kunnianhimottomiksi ja mainitessasi, että sinun korkea koulutuksesi vaatii työssä oloa, koska kotona ei ole kehittävää puuhaa.
mun mielestä lapsen kasvatus on aika kehittävää ja vaativaa, mutta kuin vaan.
ja minäkin olen muuten työelämässä, en kotona vaikka haluaisinkin.[/QUOTE]

Minunkin mielestäni lapsen kasvatus on aika kehittävää ja vaativaa, mutta ehkä nämä työssä käyvät eivät pidä sitä tarpeeksi kehittävänä omille aivoilleen.. Sääli lasten vuoksi.

 

[QUOTE="vieras";22466491]Luuserit tekevät lapsia ja laittavat ne pienenä hoitoon. Ei pitäisi suoda heille lainkaan lapsia mikäli ei pysty jälkikasvustaan itse huolehtimaan. Minulle lapsi on tärkeämpi kuin työ![/QUOTE]

Aika jännä, kun lähes jokainen "itse" lapsestaan huolehtiva täällä itkee yhteiskunnan tukien pienuutta. Mitä itse huolehtimista se on, että toisten elätettävänä on omat muksut. Hävettävää pikemminkin.

 

Mä en ole lainkaan vakuuttunut että yli 3v lasten kanssa kotona oleminen olisi juuri lasten etu.

Mutta sekin on vain oma mielipiteeni.

 

Minusta ihminen tarvitsee myös omaa tekemistä joka haastaa aivoja. Minä tarvitsen ainakin ja ilmeisesti monet muutkin.

Kyllä lapsen kasvattaminen on rankkaa ja vaativaa, mutta ei se älyllisesti valtavia vaadi. Ja fyysikko taisi tarkoittaa tätä samaa.

 

Eli kotiäitiyden haasteesta et selvinnyt, vaan halusit itsellesi helpompiin töihi. Et selvinnyt tylsyyden haasteesta, et osannut itse keksiä sitä miten saada aika mielenkiintoisemmin kulumaan.

Kyllä mullekin tuo tylsyys nimenomaan on se haaste. Siis oikeasti, ymmärrän kyllä, jos joitain ihmisiä ei aivojen vajaatoiminta haittaa, mutta itse ainakin kaipaan nimen omaan töissä sitä älyllistä itsensä haastamista. Tätä koti ei millään pysty tarjoamaan. Enkä oikeasti olisi niin varma, että lapsen kannalta on parasta olla kotona kaksin tylsistyneen äidin kanssa, vaan mielummin hoidossa, jossa on ikäistä seuraa.