En voi ajatuksilleni mitään, mutta pidän kotiäitiyttä luuserien valintana

Kyllä se on toisten rahoilla elämistä, ihan sama miksi sitä kutsut. Eli jotain muuta, kun omillaan toimeen tulemista. Siitä nyt ei päästä mihinkään.

=)

Olen tehnyt töitä ennen tätä. Meillä on paljon säästöjä ja mieheni on hyväpalkkaisessa työssä. Saamme ainoastaan lapsilisän kahdesta lapsesta. Sen saavat kaikki, niin työssäkäyvät kuin työttömät tai lapsensa itse kotona hoitavat.

Et ymmärtänyt pointtiani mutta ei se mitään. Olet silti väärässä, ellei sitten julkisen terveydenhuollon käyttäminen, koulunkäynti, kirjastossa asiointi ja kaikki muutkin julkisilla varoilla ylläpidettävien asioiden käyttö ole myöskin toisilta kuppaamista. Puhumattakaan sairauspäivärahoilla eläminen tai vammaistuki. Yhteiskunta on vähän monimuotoisempi kuin sinä kuvittelet.

 

[QUOTE="miitta";22467311]Senkus teet töitä- ilmaiseksi, sitähän se on. Eihän siinä mitään. Toiset vaan tosiaan saa noista "virikeistä" rahaa ja näin kansankielellä sitä kutsutaan palkkatyöksi.[/QUOTE]

Vapaaehtoistyö on jotain ihan muuta kuin palkkatyö, sitä ei tehdä palkan takia. Et taida tietää, että moni vapaaehtoinen homma jäisi kokonaan tekemättä jos kaikki vaatisivat itselleen tehdystä työstä sen rahallisen palkan. Minä saan siitä arvokasta kokemusta niin elämään itseensä kuin myös ammattiini lisäystä.

 

Kyllä näin on, että jokainen kuluttaa verorahoja, mutta toiset vain kuluttavat yli oman osuutensa, roikkumalla kotona vuosikausia.

joo, mutta sitten kun sinä itse kustannat lapsesi kulut, joita tulee kun häntä ei kotona hoideta, siis ilman mitään avustuksia, on sinulla vasta oikea oikeus arvostella.
ja minä en ole roikkumassa kotona vuosikausia, joten haukut väärää puuta nimittelemällä minua ihmispoloksi ja kohtelemalla minua väitteinesi alentuvasti. (kunpa tietäisit kenen kanssa kirjoittelet)

 

[QUOTE="äityliini";22467205]Niin, toisilla on varaa tehdä ilmaistyötä ja toisten vain on "pakko" tehdä ihanaa ja niin fiksua työtä, josta saa palkkaa...

Otatko huomioon ne naiset, jotka elävät kotona lasten kanssa, mutta jotka saavat rahaa mm. asuntojen vuokratuloilla tai osingoilla... Ei kaikki ole niin köyhiä, että joutuvat joka aamu menemään siihen "kivaan" ja "hauskaan" työpaikkaan [/QUOTE]

Onko joillekin niin utopistinen ajatus että toisilla on OIKEASTI työ josta nauttii? Josta kaiken lisäks maksetaan palkaa? Eikö äiti saa nauttia mistään muusta kuin lasten kanssa olosta? Joo, äidille sallitaan kaiken maailman harrastustoiminta, liikunta, kerhot ym. Mutta jos kyse onkin työstä, silloin äiti on vain omaa napaansa tuijottava uraohjus.

Entäpä jos mun oma-aika onkin mun työ jota teen 6h/5pvä/vko? Entäs jos mä en silloin tarvitsekaan elämääni muita kissanristiäisiä ja juorukerhoja?

 

=)

Olen tehnyt töitä ennen tätä. Meillä on paljon säästöjä ja mieheni on hyväpalkkaisessa työssä. Saamme ainoastaan lapsilisän kahdesta lapsesta. Sen saavat kaikki, niin työssäkäyvät kuin työttömät tai lapsensa itse kotona hoitavat.

Et ymmärtänyt pointtiani mutta ei se mitään. Olet silti väärässä, ellei sitten julkisen terveydenhuollon käyttäminen, koulunkäynti, kirjastossa asiointi ja kaikki muutkin julkisilla varoilla ylläpidettävien asioiden käyttö ole myöskin toisilta kuppaamista. Puhumattakaan sairauspäivärahoilla eläminen tai vammaistuki. Yhteiskunta on vähän monimuotoisempi kuin sinä kuvittelet.

Ai et muka nosta hoitotukea, työttömyyskorvausta tai mitään muutakaan... en oikein usko.
Koulut ja terveydenhuolto ovat hyviä järjestelmiä siksi, että ne takaavat yhteiskunnalle terveistä ja osaavia veronmaksajia. Mitä tulee esim. sairaspäivärahalla oleviin ja vammaistukiin, niin näillä ihmisillä ei ole vaihtoehtoa. Veikkaisin että moni kotiin sidottu sairas/vammainen antaisi mitä tahansa, jos pääsisi kodin ulkopuolelle tuottavaan työhön. Sen sijaan vuosikausia kotiäitinä roikkuva omasta tahdostaa lorvii kotona, sen sijaan että osallistuisi yhteiskunnan pyörittämiseen.

 

Vapaaehtoistyö on jotain ihan muuta kuin palkkatyö, sitä ei tehdä palkan takia. Et taida tietää, että moni vapaaehtoinen homma jäisi kokonaan tekemättä jos kaikki vaatisivat itselleen tehdystä työstä sen rahallisen palkan. Minä saan siitä arvokasta kokemusta niin elämään itseensä kuin myös ammattiini lisäystä.

kappas kun en älynnyt...mutta miten nyt sitten eroat työssä kävästä äidistä, kuitenkin työtä teet vapaaehtoisesti? On äitejä jotka tekevät sellaisiakin vuoroja joissa voivat tehdä kaikki luettelemasi asiat, kuten laittaa aamupalan lapselle, pukea ulos, leikkiä... Kun sinä paneudut vapaaehtoistyöhösi, joku paneutuu työhönsä. Et silloin poikkea mitenkään siitä "uraäidistä" joka tekee työtä virkistääkseen mieltään. Oletettavasti et voi vapaaehtoistyössäsikään aina lasta mukana pitää.

 

En tosiaan nosta hoitotukea enkä työttömyyskorvausta, miksi se on niin vaikea uskoa?

Mieheni tämänhetkisen työn takia en mene omaan työhöni vaan olen kotona. Oma työni on minulle rakas ja palkitseva sekin, mutta se on kolmivuorotyötä ja meidän pienempi lapsemme on vasta vähän alle kaksivuotias: en halua laittaa häntä vuoropäiväkotiin. Kun miehen työtilanne toivottavasti hieman muuttuu ja lapsi kasvaa, jatkan työntekoa.

Kaikki ei ole oikeasti niin mustavalkoista (tai köyhää) kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää.

 

[QUOTE="hups";22467416]kappas kun en älynnyt...mutta miten nyt sitten eroat työssä kävästä äidistä, kuitenkin työtä teet vapaaehtoisesti? On äitejä jotka tekevät sellaisiakin vuoroja joissa voivat tehdä kaikki luettelemasi asiat, kuten laittaa aamupalan lapselle, pukea ulos, leikkiä... Kun sinä paneudut vapaaehtoistyöhösi, joku paneutuu työhönsä. Et silloin poikkea mitenkään siitä "uraäidistä" joka tekee työtä virkistääkseen mieltään. Oletettavasti et voi vapaaehtoistyössäsikään aina lasta mukana pitää.[/QUOTE]

Niin, minähän laitoin ensimmäisen kommenttini tässä ketjussa hänelle, joka ei osannut löytää elämälleen muuta virikettä, haastetta ym. kuin sen oman palkkatyönsä. Toin esille sen, että monikin kotiäiti kyllä virkistyy ja osaa tehdä muutakin kuin olla lasten kanssa koko ajan.

Mainitsin matkustamisen koska se on osa omia mielenkiintojani. Minä en päässyt kovinkaan paljoa matkustamaan ennen lapsia, joten matkustelen lyhyitä matkoja nyt ja sitten myöhemmin pidemälle, lasten kanssa ja ilman. Eräiden hyökkäävä sävy tässä ketjussa toisaalta naurattaa, toisaalta kummastuttaa. Ei kotiäitiys ole kuin hyvin harvalle se elämäntyö, aika moni on tehnyt töitä ennen kotonaoloa ja palaa töihin sen jälkeen.

Niinpä yhteiskunnan (hyvinkin pienen) tuen nostaminen ei minusta ole se läpeensä paha asia, eikä edes "työelämästä vieraantuminen" joka niin monen kohdalla muka on totta. Aika harva on sellaisessa työssä, oli sitten mies tai nainen, josta jää kokonaan kelkasta pian lapsen synnyttyä.

 

Täällä moni perustelee kantaansa että ehtiihän töitä loppuelämänkin tehdä. Totta. Mutta kuinka moni miettii asiaa niin että jos olet poissa työelämästä tyliin 10 vuotta, millaiset mahdollisuudet on työllistyä? Kun edellisestä työkokemuksesta on jo aikaa, rinnalla töistä taistelemassa nuoria jotka ovat juuri valmistuneet ja joilla on uusinta tietoa plakkarissa. Yllättävän moni palkaa mieluummin tuoretta verta, valitettavasti.

Toki on aloja joissa tälläinen ei merkitse mitään, mutta on myös niitä joissa asialla voi olla hyvinkin ratkaiseva merkitys.

 

Ja varmasti vaatimattomaksi....
OIkeasti noista kotona kaksin äidin kanssa nyhvänneistä lapsista tulee yleensä joko säikkyjä ja sosiaalisesti vajaita yksilöitä tai sitten niitä suuna ja päänä meuhkaavia pikkuprinsessoja ja prinssejä, joilla ei ole mitään taitoja huomioida toisia ihmisiä.

Niin ja päiväkotilapsista tulee kuuroja huutajia, jotka ovat omimassa kaiken etunenässä, koska muuten et mitään saa ellet pidä puoliasi.

Tämmöiset tenavat oppivat jo pienenä vanhemmiltaan, mitä on kyynärpää taktiikka ja ovat aivan haltioissaan kun äiti sanoo teininä, että sinut laitettiin siksi päiväkotiin vauvana, jotta äiti saisi lisää ja enemmän rahaa, koska se on meidän perheen prioriteetti yksi.

Oi arvoja oi tapoja

 

[QUOTE="juulia";22467492]Täällä moni perustelee kantaansa että ehtiihän töitä loppuelämänkin tehdä. Totta. Mutta kuinka moni miettii asiaa niin että jos olet poissa työelämästä tyliin 10 vuotta, millaiset mahdollisuudet on työllistyä? Kun edellisestä työkokemuksesta on jo aikaa, rinnalla töistä taistelemassa nuoria jotka ovat juuri valmistuneet ja joilla on uusinta tietoa plakkarissa. Yllättävän moni palkaa mieluummin tuoretta verta, valitettavasti.

Toki on aloja joissa tälläinen ei merkitse mitään, mutta on myös niitä joissa asialla voi olla hyvinkin ratkaiseva merkitys.[/QUOTE]

Riippuu täysin alasta. Moni kotona pitkiä aikoja loikova äiti toimii ns. suorittavassa työssä, jossa ei perusasiat muutu miksikään kymmenessäkään vuodessa (hoitotyö yms.). Heille on ihan sama, onko kotona pari vuotta vai kymmenn vuotta, kun taas monessa työssä jo yhdessä vuodessa putoaa aika tehokkaasti kelkasta.

 

[QUOTE="vieras";22467114]juu ei meilläkään mies suisin surminkaan laittaisi essua eteensä ja alkaisi kotiäidiksi, kyllä se on jäänyt mun tehtäväksi. Luultavasti myös se vaikuttaa asiaan että mun palkka olisi 1500e ja hänen palkkansa on 7000e.[/QUOTE]

Tuon palkkahomman ymmärrän kyllä. Mutta en sitä, että mitkä hommat on muka naisten ja mitkä miesten töitä. Mun mies tekee kaikkia samoja kotitöitä kuin minäkin, ja hoitaa lasta. On aina tehnyt. Eikä se hänestä mitään kotiäitiä tee.

 

Kyllä mullekin tuo tylsyys nimenomaan on se haaste. Siis oikeasti, ymmärrän kyllä, jos joitain ihmisiä ei aivojen vajaatoiminta haittaa, mutta itse ainakin kaipaan nimen omaan töissä sitä älyllistä itsensä haastamista. Tätä koti ei millään pysty tarjoamaan. Enkä oikeasti olisi niin varma, että lapsen kannalta on parasta olla kotona kaksin tylsistyneen äidin kanssa, vaan mielummin hoidossa, jossa on ikäistä seuraa.

Onhan se tietysti...erilaisiahan me kaikki ollaan. Jos näin karkeasti jakais, ni toisilla semmone älyllinen, järjestelmällinen puoli on vahvempi, toisilla luovuus, tunne yms. Toiset nauttii hitaammasta elämästä, toiset tarvii paljon ärsykkeitä.

Mut kyllä niitä älyllisiä haasteita kotiinki voi järjestää, jos niin haluaa. Omaa aktiivisuutta vaan vaatii kun ne ei tule jonkun muun sanelemana.

 

Saas nähdä jos tämä uusi vanhempainloma uudistus joskus menee läpi. Oliko se nt niin että äidille ekat 6kk "lomaa" tuettuna ja toiset 6kk sitten isälle (äiti ei saa tätä pitää, joko rahatta on sitten kotona, tai lähtee töihin). Ton vuoden jälkeen sitten sai olla jompi kumpi kotihoidon tuen tyylisellä "lomalla". En nyt noita aikoja tarkalleen muista, mutta siinä tosiaan jaetaan vastuu tasan molemmille vanhemmille. Hvä puoli se että miehenkin työnantaja joutuu osallistumaan lasten hoito kustannuksiin/möntämään lomaa isälle tuon puolivuotta. Näin työelämässä ei voida vaan syrjiä naisia lapsiin liittyvien kustannusten/lomien vuoksi. Yksi perustelu oli myös se että äidit eivät vieraannu työelämästä niin pahasti ja kuitenkin lapsen kanssa voidaan olla pitempää kotona, tuetusti.

Ja jos äidillä ei ole töitä siksi puoleksi vuodeksi, ni siinäpä perhe sitte kituuttaa pelkällä isän tuella. Ei kuulosta siltä että olis mitenkään perheen hyvinvoinnin parhaaksi...

Minusta on hyvä, että jos perhe niin haluaa, niin myös mies voi olla yhtälailla kotona. Mutta se ei oo hyvä että pakotetaan olemaan... Jos perhe näkee parhaimmaksi ratkaisuksi sen, että äiti hoitaa kotona lapset ja kodin ja isä käy töissä, niin ei mun mielestä oo oikein että se päätös, ne arvot olis jotenki huonommat ku se toinen ratkaisu.

 

Onhan se tietysti...erilaisiahan me kaikki ollaan. Jos näin karkeasti jakais, ni toisilla semmone älyllinen, järjestelmällinen puoli on vahvempi, toisilla luovuus, tunne yms. Toiset nauttii hitaammasta elämästä, toiset tarvii paljon ärsykkeitä.

Mut kyllä niitä älyllisiä haasteita kotiinki voi järjestää, jos niin haluaa. Omaa aktiivisuutta vaan vaatii kun ne ei tule jonkun muun sanelemana.

Olin vuoden verran lapsen kanssa kotona, ja ihan kivaahan se oli, mutta en kyllä mitään kovin älyllisesti haastavaa puuhaa keksinyt. Lukeminen nyt on tietysti yksi, mutta yleensä älyllinen haastaminen edellyttää muita aikuisia ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella, vaihtaa ajatuksia, kehittää uutta jne... ja niitä ei kotoa löydy.

 

Ja jos äidillä ei ole töitä siksi puoleksi vuodeksi, ni siinäpä perhe sitte kituuttaa pelkällä isän tuella. Ei kuulosta siltä että olis mitenkään perheen hyvinvoinnin parhaaksi...

No jos äiti ei löydä töitä, jatkaa isä varmaan siellä töissä. Erona nykyiseen on vain se, että äiti ei saa tukirahoja.

 

Ja jos äidillä ei ole töitä siksi puoleksi vuodeksi, ni siinäpä perhe sitte kituuttaa pelkällä isän tuella. Ei kuulosta siltä että olis mitenkään perheen hyvinvoinnin parhaaksi...

Itse uskon, että tuo toimii nimenomaan kokonaisuutena perheen hyväksi. Nykyisinhän pääsääntöisesti äiti on yksin kotona koko hoitoajan, vaikka hänellä olisi paremmat tulotkin. Näin saadaan järjestämän kautta painostettua tilannetta tasa-arvoisemmaksi.

 

Onhan se tietysti...erilaisiahan me kaikki ollaan. Jos näin karkeasti jakais, ni toisilla semmone älyllinen, järjestelmällinen puoli on vahvempi, toisilla luovuus, tunne yms. Toiset nauttii hitaammasta elämästä, toiset tarvii paljon ärsykkeitä.

Mut kyllä niitä älyllisiä haasteita kotiinki voi järjestää, jos niin haluaa. Omaa aktiivisuutta vaan vaatii kun ne ei tule jonkun muun sanelemana.

Kerro esimerkki? Kotiin liittvästä haasteesta joka olisi esim. matemaattisesti/teknisesti/prosessimielessä haastava?

 

No jos äiti ei löydä töitä, jatkaa isä varmaan siellä töissä. Erona nykyiseen on vain se, että äiti ei saa tukirahoja.

Saa hän työttömyyskorvauksen kuitenkin.

 

Kerro esimerkki? Kotiin liittvästä haasteesta joka olisi esim. matemaattisesti/teknisesti/prosessimielessä haastava?

Eihän kenenkään ole pakko siellä kotona olla koko aikaa? Haastetta voi tulla muualtakin kuin kotoa tai palkkatyöstä, on itsestä kiinni mistä sen hakee vai hakeeko mistään. Jos ei hae ,niin sittenhän se on oma moka?

 

No jos äiti ei löydä töitä, jatkaa isä varmaan siellä töissä. Erona nykyiseen on vain se, että äiti ei saa tukirahoja.

Entä jos se perheen elanto on kiinni niistä perheen (en sano äidin, koska koko perheen hyväksihän se on) tuista? Sossunluukulleko vaan, vai jalat ristiin (entäpä jos "vahinko" on jo käynyt..) ? Sitte kituutellaan, kärsitään nälästä ja muistellaan katkerana vanhoja hyviä aikoja, odotellaan malttamattomana sen puolen vuoden kärsimyksen päättymistä.

 

Kotiäitiys ei ole mitään työtä. Äitiys ei ole mitään työtä eikä kotityöt ole mitään työtä.

 

Nytt käsi sydämmelle. Kuinka moni äiti vaihtaisi roolia miehensä kanssa? Niin että mies saisi jäädä lapsen kanssa kotiin viettämään vuorostaan sitä kiireetöntä laatuaikaa; kasvattamaan omaa lastansa kelvolliseksi yksilökis ja nauttimaan hänen kehitysvaiheista. Jos talous olisi niin päin että nainen tienaa enemmän, tai ainakin saman verran kuin mies...

 

Kotiäitiys ei ole mitään työtä. Äitiys ei ole mitään työtä eikä kotityöt ole mitään työtä.

Niin ja mitä sitten?

 

Kerro esimerkki? Kotiin liittvästä haasteesta joka olisi esim. matemaattisesti/teknisesti/prosessimielessä haastava?

En osaa sanoa esimerkkiä kun en tiedä millaisia nuo olis työelämässäkään... Mutta mutta...opiskelee vaikka itsekseen kotona, tai jos mahdollista ottaa hieman töitä kotiin, ja tehdä sitten kun tulee niitä tylsiä aikoja. Eikä oo pakko olla koko aikaa kotona lastenkaan kans. Ja onko pakko olla just tuollaisia haasteita, miten olis vaikka kitaran soitto tms? Lasten kans voi rakennella jotain haastavampaa juttua... Luovuutta vaatii.