Ensimmäinen pienokainen tulossa 2012

oi oikein paljon onnea l.love tytön johdosta

saako kysyä et millanen olo / tuntemukset sulla tuli ennen synnytystä tai mistä tiesit et nyt on tosi kysees

Kiitos. <3

Todellakin saa kysyä! Siksikinhän täällä ollaan että saadaan vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Kirjoittelin eilen koko päivän sepostuksen blogiini päivästä miten se meni ennen kun edes tajusin lähteä päivystykseen. ketustelua.blogspot.com

Mutta tässä silleen lyhykäisyydessään: Menkkamainen kipu alaselässä, kova vessassa ravaamisen tarve, lopulta myös oikeasti ne viiden minuutin välein tulevat kamalat kivut jotka itsellä kohdistuivat selkään, mahaan ja vetivät ne jotenkin jalkoihinkin asti. Kaikki tämä tapahtui kohdallani siis alta yhdessä päivässä. Ensin en edes tajunnut supistuksia sellaisiksi "oikeiksi" synnytyksen käynnistäviksi supistuksiksi.

 

Onnea l.love tytöstä! :flower:

Täällä on ihmetelty harjotussuppareita, oon ihmetelly miks maha on välillä nii kova ja keskiviikkona neuvolakäynnillä selvisi että ne on niitä suppareita Kysymysmerkki leijuu ilmassa synnytystavasta rv 37+1 ois se tutkimus jos eivät nyt aikaista ku muutama sokeriarvo pomppas ylös ilman mitään selitystä. Pääasiassa sokerit kuitenkin olleet hyvin aisoissa

Eilen käytiin puita tekemässä tai mies teki ja mie kuuntelin sahan ääntä. Tuli jotenki nii turhautunu olo tän mahan kanssa olemisesta ku ei voi toista auttaa oikeen mitenkään. Nyt eletään siinä toivossa että lapsi syntyis jo ennen juhannusta ja pääsisin ehkä loppukesästä sit jo auttelee. Eilisestä jalat eivät taaskaan oikein tykänneet ku en saanu jalkoja ylös vasta ku illalla. Nukkumaan mennessä nilkat oli ku puupölkyt mut yön aikana onneks turvotus oli laskenu kokonaan.

jauhopeukalo rv 35 tasan!

 

Paaljon onnea l.love!!

Minä täällä vielä odottelen lähtöä, tällä hetkellä rv 40+3 menossa..
Mulla oli viikonloppuna n. 3 tuntia samantyyppisiä tuntemuksia kuin l.lovella, et alaselkään ja -vatsaan koski menkkamaisesti, joka myös säteili jalkoihin. Tämä kuitenkin meni ohi, ja vastaavia tuntemuksia on ollut vaan ei noin pitkän aikaa. Välillä jo turhauttaa tuttujen kommentit vaikka kaupassa, että etkö sä vieläkään ole synnyttämässä.. no ei se niin yksinkertaista kuitenkaan ole, olisin jo jos ite vois vaikuttaa.

Mutta mutta, eiköhän tämä tästä jo ala kohta putkahteleen maailmaan.

 

Onnea l.love!

Tänään oli synnytystapa-arvio, joka oli ihan pska reissu. Tiedän nyt vain sen, että olen auki 2,5 senttiä ja kohdunkaula on kadonnut. Koko viikon on ollut harjotussuppareita. Ja oon tosi kipeä.

Kätilö sai mut melkein parkumaan ja muutenkin jäi tosi kurja mieli. Ei keskusteltu yhtään synnytyksestä, ei mitään. Lääkäri vain totesi ettei alatiesynnytykselle pitäisi olla estettä.

Taitaa olla vähän hormonejakin liikkeellä, kun vitutus on herkässä ja tippa linsissä vielä herkemmin.

 

jauhopeukalo, Kannattaa muuten ottaa rauhallisesti niiden vatsan kovettumisien aikana ettei vauva pyri ulos ennen aikojaan. Ainakin näin minua peloteltiin. Silloin olisi kuulema parempi vaikka istua alas. Itse ainakin otin hyvin rennosti kun niitä tuli. Ja niitähän tuli paljon. Itsellä saattoi tulla putkeen 3 päivääkin niitä harjoitus supisteluja lähes kokoaikaisesti. Siksikin varmana kehottivat minua olemaan rauhassa.

Merywind, tosi kurjaa että reissu meni pieleen. Ja tuosta tiedosta joudut luultavasti vielä maksamaan (jos se oli sairaalalla?). Luulis nyt tosiaan että synnytys-tapaarviossa juteltais just synnytyksestä. En ymmärrä niiden toimintaa..

um91, mullakin oli tyyliin viikkoa aijemmin (vai vähemmin? ääks en muista..) joku 2 tunnin kammoittava supistelu hetki menossa kotona jolloin vähän itkinkin säikähdyksestä. Siitä ei monta päivääkään sitten kulunut että lähdin oikeasti synnyttelemänä supistusten voimin. Että ei sitä tiedä.. Minäkään en tiennyt. Tai kukapa alakautta synnyttävä (ta hätäsektiolla..) voisi tietää milloin se lähtö tulee. Ei kukaan.

Ja hei! Vaikka supistukset sattuvatkin ihan älyttömästi niin voin kertoa että ilman niitä en ainakaan itse olisi pystynyt ponnistamaan tuota ketaletta ulos itsestäni. Supistuksiani jopa vahvistettiin oksitosiinilla.

 

joo tulipa käytyä äitipolilla kontrollissa . kaikki oli hyvin ja loppujen lopuksi vastaus oli et 6.6 harkitsevat käynistystä jos ei aikasemmin synny. kohdun tilanne oli jo alkanu muuttumaan ..

 

Täällä edelleenkin kärvistellään mahan kanssa, ei ole asukki halunnut ulos. Pari, kolme kipeämpää supistusta tulee päivittäin, mutta ne jää vaan siihen pariin kertaan. Mutta, lohduttavaa tässä on se että minulla on aika huomiseksi käynnistykseen.. sitä odotellessa.. parit edelliset yötkin olen saanut nukuttua kohtalaisen hyvin, kun tietää että viimeistään maanantaina tapahtuu, jee..

l.love onko arki lähtenyt rullaan pienen tytön kanssa? heräileekö paljon öisin?


nyt 41+2..

 

Terve kaikille
olen ollut kauna hiljaa ja poissa täältä ja mut kummisk sillon tällön kurkkaamasaa.
Onnea kaikille jo vaavan saaneile ja h-hetkeä oottaville,peuut täällä pystyssä.
Itse haluisin jo kovasti vauvelin pois ku alkaa olee kipeetä kävely,siivous tms tms ja 8vk pitäs oottaa!!!edes tukivyöstä ei apua...mut eiköhä tää tästä iloksi muutu,viimeistää ku mato on ulkona<3
Aika on täällä mennyt mahaa hiplatessa ja ihmetellessä sitä elämää joka näkyy ja tuntuu erittäin hyvin
Viime kerralla neuvolassa (31+3) katottiin et vauva on jo pää alaspäin,kuha pysyis vaan ja paina tullut sen reilu 15kg vaik ei silee huomaakaa mut polvista rintoihin kaikki tuo on kiinnittynyt!hih!
Täällä kärsitää aika kovista liitoskivuista ja selkäkivuista,peilistä tuijottaa aika pöhöttönyt akka-näin kauniisti sanottuna
KAikista veemäisin juttu mikä on tullut mukaan niin alakuloisuus ja masiksen poikanen,vaikka uskon et kaik nää johtuu näist hormoneist,ukon kaa tapeltu ku hää pekää tulevaa ni purkaa sitä sit vähä muhun ja mieku olen niiiiiin läheisyyden ja hellyyden kipeä että oksat pois!Kauheita pelkotiloi et mies jättää ku kaik vapaat menee jossaa muualla ku kotona (tuntuu et ei haluu ees olla munkaa)ja itse kun ei pääse liikkuu mihkää ilman autoa ja kaikki kaverit ja sukulaiset on automatkan päässä....Onneks nyt ei hetkeen olla tapeltu eikä oo tullu masiskohtauksia et ehkä tää tästä,ehkä jopa ukkoki ymmärtää mua<3

Kaikki ihmettelee et miks en jännitä yhtää synnytystä tai ees aattele!!mie vaan aattelen sitä aikaa ku pitäs töihi palatatiedän ,oon vähä eellä mut enköhän mie ala nauttii nykyhetkestä enne h-hetkeä

Tsemiä teille jotka ovat synnäril täl hetke tai kovasti oottaa lähtöö

T. Kärsimätön mamma ja mato vk 32

 

Onnittelut l.lovelle!

Täällä stressiä pukkaa.. Yöt menee valvoessa, tai ainakin tunnin välein tulee katottua kelloa.. Muutto pitäis olla parin viikon päästä isompaan asuntoon ja takas miehen kans saman katon alle. Tää koko tilanne on ollut alusta asti outo ja eriskummallinen.

Nyt oon pikkuhiljaa päässyt yli itkupotkuraivareista ku oon lihonu yms.. Alkanut tajuamaan että jotain siellä massussa on minkä takia kiloja tulee ja näyttää lihavalta. Ja ehkä osaan jopa aika-ajoin nauttia raskaudesta. Vaikka ei mulle mitään vuoden odottaja -palkintoa vois kyllä ajatellakkaan!

Saatiin rattaat! Miehen siskolla jäi ylimääräseks. Ihan näppärän näköset yhdistelmät. Ainoo, et ei oo kääntyviä pyöriä, mut eiköhän me pärjätä.

Vatta alkaa oikeestaan vissiin vasta nyt kasvaan ihan kunnolla. Tähän asti sanoneet että on pikkunen vatta ja nyt alkaa tuleen kauhisteluja "ompa se kasvanut".

Hei! Mites teillä, missä vaiheessa neuvolassa puhuttiin synnytyksestä ja tollasista jutuista? Meillä ei vielä yhtään mainintaa sinne suuntaankaan! En sit tiiä puhutaanko ollenkaan vai jääkö perhevalmennusten varaan....

Taruolento ja rv 28+2

 

Onnittelut l.love, ihanaa kun täälläkin jo vauvoja alkaa tupsahdella maailmaan! Toivotaan että muilla sujuu loppuodotus hyvin ja pienokaiset tulis ajallaan ulos.

Meillä ollaan kasvettu hirmusesti, neiti täytti tänään 3kk ja vaatekoko tällä hetkellä on 62-68. Tänään on neuvola ja siellä saadaan ekat rokotukset pistoksina. Vähän pelottaa, et miten itse kestän kattoo vierestä, kun omaa pientä sattuu vaikka tuskin neidillä mitään hätää itellä onkaan

Nää ekat kuukaudet on mennyt tosi nopeesti ja oon nauttinut ihan joka hetkestä meidän ihanan vauvan kanssa <3 Suhde miehen ja mun välillä on vahvistunut. Alku oli toki rankkaa, kun kaikki ne alkuhormoonit sekotti pään ja vauva heräs parin tunnin välein yöllä syömään, mut nyt voin jo sanoo, et meillä nukutaan melkeinpä yöt putkeen 6-9h, joskus saattaa herätä kerran syömään. Vauva ei ole rajottanut elämää oikeestaan paljonkaan, jos johonkin lähtee, täytyy miettiä, missä voi imettää ja vaihtaa vaipan. Treffeillä pyritään käymään miehen kanssa ainakin kaks kertaa kuussa ja suosittelen sitä ihan kaikille! Ja yleensäkin oman ajan ottaminen on tosi tärkeetä eikä siitä kannata kokee huonoo omaatuntoo, jos hetkeks jättää vauvan tutulle hoitoon. Ja kannattaa tutustua muihin äiteihin, joilta sitten saa sitä vertaistukea

Mutta oikein mukavaa kesää kaikille! Ja odottajille jaksamista loppumetreille

 

Apua pamppa88 kohta sulla jännät paikat alkaa!! Iiks. Mullakin alkoi ihan jännittää.

um91, sinä oot kanssa nyt hyvällä lykyllä jo synnyttänyt tai sitten siellä kärvistelet vielä. Olen kuullut että vaikka synnytys käynnistettäisiin niin se ei välttämättä silti tuota pariin ekaan päivään haluttua vaikutusta. Toivotaan että olet saanut vauvasi nyt ja kaikki olisi mennyt tosi hyvin!

Meillä arki menee ihan jees. Kyllähän tuo kolme kertaa yössä herää. Yleensä menee niin että eka herätys on keskiyöllä, toinen kahden-kolmen maissa ja kolmas neljän viiden maissa. Eli valvon itse yleensä siitä viidestä sitten seuraavaan iltaan saakka.. Ei hirveästi ol tullut nukuttua. Kaksi kertaa olen saanut päikkärit otettua. Joskus hän innostuu öisin vaan tuijottelemaan ja minua ottaa aivoihin koska haluaisin nukkua. Onneksi nyt hän on alkanut tuijotella päivisnkin jopa kaksi tuntia putkeen joten yö-tuijoittelut ovat vähentyneet.

Ostin viikonlppuna vihdoin rintapumpun ja sitten se saa ollamies joka ruokkii vauvan jossain vaiheessa yötä ja meitsi aikoo vedellä onnellisenä unia. ;D ahihuHIH-HAHAH.

taruolento, kiitos onnitteluista. Meidän neuvolassa itsessään normi käynneillä ei synnytyksestä taidettu puhua juuri lainkaan. Perhevalmennuksissa oli sitten oma kertansa synnytykselle, mutta ainakaan minusta se ei ollut erikoisen kattava tietopaketti. Sain siitä niin vähän irti että huh huh. Ainakin täällä Tampereella saa käydä tutustumassa synnytyssairaalaan joka voi helpottaa omaa oloa että tietää minne menee. Meiltä jäi kokonaan se virallinen synnytyssairaalan tutustumis kerta väliin koska synnytys lähti etuajassa. Onneksi oltiin käyty edes katsomassa missä se synnytys päivystys oikein sijaitsee. Olisin ollut muuten aikamoisessa lirissä sitä etsiessäni yksinäni yöllä.

jenniii90, kiitos. Ihana kuulla että teidän kolmikuukautinen osaa nukkua jo noin hienosti! Sitä odottaen.. Mekin jätettiin vauva (jo nyt) mummon helliin hoiviin pariksi kolmeksi tunniksi kun käytiin kuuntelemassa keikkaa. Ei sieltä onneksi tutuilta ja tuttujen tutuilta tullut ilkeitä kommentteja tästä arjen irtiotosta.

 

Hei kaikille. Olen viettänyt taas hetken hiljaiseloa, mutta syykin on ilmeinen. Meille syntyi 6.6. tyttö, mitat neidillä oli 2940g ja 47,5cm eli ihan reilun kokoinen 36+2 viikkoihin nähden. Alku meni sokeriseurannassa ja perjantaina kun päästiin siitä alkoi tyttö kellertämään. Vielä ollaan ainakin ensi yö sairaalassa, viime yönä meni likan osalta valohoidossa keltaisuuden vuoksi. Tämän aamun labrakokeiden perusteella valo tehoaa ja arvot on laskusuhdanteessa. Itse pääsin käymään kotona päiväseltään valmistamaan kotiin tuloa. Meillä ku jäi sänky kasaamatta ja muutenkin koti hieman rempalleen kun lähtö tuli tiistai-iltana.

Kirjoittelen paremmin kun kotiudutaan.

 

Onnea jauhopeukalollekin!

Mulla oli tänään neuvola ja siellä olivat sitä mieltä että pitäis tehä ylimääräinen ultra kun sf-mitta liian pieni. 29+3 viikoilla on mitta nyt 22 cm.. Lääkärikäynnillä pari viikkoa sitten oli 20, eikä sillon maininnut mitään että liian pieni ois ollu vaikka oli reilusti alakäyrien alla. Nyt sit viikon päästä uus neuvola ja katotaan vissiin ylimäärästä ultra-aikaa.
Kuulemma voi olla että pienikokoinen tai johtuu minun pituudesta ymsyms... Tiiä sitten.. Onko muilla ollu häikkää sf:n kanssa?

Lisäks tässä ois ens viikonlopun aikana muuttohommat ja neuvola vaihtuu ja tavaroiden hommaus alkaa. APUVA!

 

onnea jauhopeukalo!

Täällä viellä yhtenä kappaleena ollaan. äitipolilla tullu rampattua ihan tarpeeksi.. 3 lääkärin luona on tullu käytyä ja kaikilta eri vastaus aina. no perjantaina ois laskettu aika ja uus poliaika saa nähä mitä sielt sit vastaukseksi saa.. paino arvio on jo 4kg et pikkasen jänskättää ku viimeinen lääkäri jonka luona kävin sanoi et ei mitään ongelmaa synnyttää alakautta jos tulee ongelmaa meillä leikkaus valmius heti.. (ihan niinku tuo vastaus ois minua helpottanu yhtään huoh ) no kyl se ulos tulee ei se mahaankaan voi jäädä


pamppa88 ja masuasukki 39+4

 

Paljon onnea Jauhopeukalo hyvät mitat oli pikkusella ja hyvä et kaikki hyvin
Pitää ihan kysyä ku tu "ajoissa" et oliko mitä tuntemuksia kuinka ajoissa jo vai oliko se nopea lähtö sairaalaan?
Itelläni kun ollut vissiin kipeitä harjotussuppareita,kestää pienen hetken armoton "menkkakipu" ja ne alapääjomotukset on jotaa kamalaa ku vauva oikee vissii työntää päätää lähtöviivalle
Onko teillä muilla kuinka ajoissa tulleet näitä harkkareit /muita kipui?

 

Pamppa taitaa olla mun sivupersoona Mä jouduin äippäpolille ylimääräiseen kontrolliin vauvan koon takia, kun sf-mitta kulkenut koko ajan yläkäyrillä ja viimeksi painoarvioksi tuli liki 4kg. Mut haukkui yksi kätilö pystyyn kun olen syönyt ja lääkäri piti hyvin todennäköisenä että jos ei nyt viikolle 39 mennessä ollut tullut omia aikojaan, olisi ainakin käynnistys ellei leikkaus harkinnassa. Nyt olikin eri lääkäri, joka käski mut suorilta käsin kotiin ja sanoi, ettei vauvani ole kuin reilu kolmekiloinen. Sanoin sitten, että olen aika hermona kun mut on kaikkiin eri testeihin käsketty, peloteltu vauvan koolla, valmisteltu käynnistykseen ja haukuttu syömisistä pystyyn niin mun on vaikea niellä sitä, että mut laitetaankin kotiin. Ettei oikein enää onnistu rentoutuminen ja että synnytys on alkanut pelottaa.

Yliaikaiskontrolli olisi ollut 2,5 viikon päästä, 41+6. Tehtiin lekurin kanssa sitten kompromissi ja menen viikon päästä kontrolliin. Lääkäri tosin ei uskonut näkevänsä mua siellä vaan uskoi, että synnytys käynnistyy ennen sitä omia aikojaan. Edellinen lääkäri uskoi samaa jo 2 viikkoa sitten.

Alkaa olla melko vittuuntunut olo ja mulle sanottiin just niin kuin pampalle, että "kyllä se nelikiloinenkin ulos tulee ja jos jotain sattuu niin meillä on heti lääkäri että voidaan leikata". Mun näkemys siitä, että suunniteltu sektio on parempi kuin yritys ja epäonnistuminen polettiin aika lailla jalkoihin. Ilmeisesti on parempi epäselvissäkin tapauksissa yrittää ja sitten päätyä hätäsektioon.. Jännä logiikka.

VanillaNinja Mulla on jo varmaan kolme-neljä viikkoa tullut todella kipeitäkin ja säännöllisiäkin harjoitussupistuksia. On menkkakipua, symfyysikipuja kun pientä päätä juntataan lähtökuoppaan ja sitten oikein kunnon supistuksia, jotka pistää puhisemaan ja huutamaan. Oon tässä kans miettinyt, että mistä vitusta mä tiedän, koska lähteä sairaalaan- matkaa kuitenkin 100km. Kai sen sitten tietää kivun määrästä, että milloin pakko lähteä.

Hermokimppu ja ei-sittenkään-niin-iso-vauva 39+2

 

merywind sivupersoona tosiaan mie en saanu viel sitä paino arviota alemmas mut saa nähä minkäkokoinen loppujen lopuksi oikeasti on.. mulla on sokereita seurattu ja niissä ei oo muutoksia sit painoakaan ei oo tullu niin alkaa kummastuttaan nuo kätilöt et kun kysyvät aina et olethan muisnu pysyä ruokavaliossa misää vit.. ruokavaliossa kun ei oo kukaan sanonu mitään.. viime kerralla kysyivät et kävitkö diapeteshoitajan luona niin sanoin et sillon alussa ku oli se heitto arvoissa et ei ulle oo sanottu mitään et ois pitäny varata uus aika .. ukkokin oli ihmeissään ku joka kerta puhutaan toista... et hirveen luottavainen mieli on lähtä synnyttään sit ... perjantaina ois uus aikä äippäpolille saa nähä mitä siel nyt sanotaan vai pitääkö jo jäädä sinne. eilen kävin neuvolassa ja juttelin hoitajan kans näistä niin sekin oli ihmeissän. mut alkaa tosiaan oleen pikkunen hermoromahdus kohta ku ei tiiä mitä tekee tai kehen uskoo ..
ja sit oon iettiny nuita supistuksia ja sairaaalaan lähtöä en minä tiiä yhtään millon pitäs lähtä.. ku ei mulla omasta mielestä oo ollu mitän kipeitä supistuksia vaan sellasia et vetää mahan kivikovaksia mut kuitenkin pystyt liikkumaan sen aikana... takareidet ja perse on ollu kipiänä .pitää lyllertää niinku vanhat ihmiset ja aamulla tuntuu et sängystä ei ylös pääse. yöllä jos yrrittää vaihtaa kylkee niin tuntuu et kylenkääntämisessä menee puolituntia ku käy kipeetä koipiin .(selälläänhän en ole pystyny enään moneen moneen kuukauteen nukkumaan ku tuntuu et tukehtuu)... et vähän jänskättää mitä tuleman pitää mut jospa se tästä ...

 

On tää kyl ihanaa aikaa,arvuutteluu harkkarisuppareiden ja itse h-hetken suppareiden kaa:/itel läks tänää vk 34 käyntii e tois se 6 vk jälel mut suurin osa sietä mieltä et tulee 2 vk aikasemmin(mummot sun muut) ja nyt ku noit kivuliait kouristuksia ja mahan kovettumia tulee ni ei oikee tiiä miten asiaan suhatutua.Neuvola ois tos ens ma et siel vähä lisää tiedustelua,mullakin vaihtii nyt 3 kertaa täti et kiva sille sit taas selittää ja kattoo mitä se sanoo mun tilanteesta-toiv ei oo mikää koppava akka!

Synnärille ku käytii tutustuu ni sielki kätilö sano et suppareita pitää tulla säännöllisesti mut kysymys kuuluu et kuinka monta yötä/päivää pitää niit kestää...ku ihan normaalia on jos muutaman tunnin tulee säännöllisesti:/ meilki sen melkeen tunnin ajomatka sairaalaa et et...Mut jos tää uss neuvolatäti vois kattoo tilannetta ja onneks on tuo lääkärikin siin 2 vk pääst ja sit alkaaki ramppaus viikon välein ihanaa ihanaa!

Tänää just sain kuulla kuinka iso mun maha on ja pinkee,et ei uskois et oon vasta vk 34..omast mielest ei nyt niin iso mut tosi eteenpäin sojottava eli siis kunnon poikamaha Välil ky tuntuu et matonen venyttää oikeen kunnolla itteesä et maha näyttää ohjustangon kärjeltä

Missä vaihees teil oli synnytystapa arvio ja painoarvio??
Paljon tsemiä teille h-hetkiläisille<3

 

jauhopeukalolle paljon onnea!

Munkin neuvoloissa ja sairaalalla kaikilla ihmisillä oli erilaiset mielipiteet ja neuvot asioihini. Menin itsekkin täysin sekaisin ja vollotin poikakaverilleni asiaa. Poikkis sitten sairaalassa vuodeosastolla ollessamme ärähti ihan kunnolla hoitajille koska joka hetki ohjeet muuttuivat ja minä olin hermorauniona.. Niin sitä vaan luulisi että 2+2 on neljä eikä jotain muuta hetken päästä. Näin ei kuitenkaan näköjään ole.

Eiks ne mahan kovaksi menemis supparit ole just harjoitus supistuksia? Ainakin näin olen itse käsittänyt. Niitä ei taideta laskea siihen 'viiden minsan välein supistuksia jotka kestävät n.minuutin ja sitten sairaalaan'.

Tsemppiä nyt vielä teille!

 

Onnea jauhopeukalo!

Meillekin syntyi tyttö 6.6, 3330g ja 50cm. <3 Käynnistyksellähän se lähti tulemaan ja viikkoja oli jo 41+5 kun tyttö syntyi.
Synnytys oli kaikinpuolin hieno kokemus, ei jäänyt kammoa tms vaikka käynnistys olikin. Kun olin tosiaan kuullut "kauhutarinoita" käynnistyksistä, niin tämä ei ollut ainakaan kamalaa. neidin kans ollaan kohta oltu viikko kotona, ja hyvin on lähtenyt sujumaan kaikinpuolin.

Tsemppiä h-hetkiläisille!!

 

onnea um91

tänään meil oli käynti äitipolilla ja taas kerran oli eri lääkäri ja erit mielipiteet. tältä lääkäriltä sain 10+ pitettä kun paino ei ole nousut kuin noin 5kg.. kotia laitto takas sanoi et ei kannat alkaa käynistämään viel et amntaa mennä viikko / 10 pv eteen päin josko itestään lähtis käynistymään. painosta sano et hän ei saa tälle lapselle millään 4kg painoksi ja sit selvitti että ultran mittaus tuloksiin ei ole luottaminen kun on niin monta vaikuttavaa tekiää siihen mittaa.. joten tääl sitä ollaan viel yhtenä kappaleena ja odotetaan et asukas malttais tulla jo ulos

Pamppa88 ja asukas 40+0

 

Kiitos kaikille ja isot onnittelut um91! Hyvän päivän valitsi teijänkin tyttö syntyä. Miteä lie sitte tuo syntymäpäivä merkkaaki (6.6.-12 = 6+6=12)...

VanillaNinja Miulla ois ollu synnytystapatutkimus 37+1, mutta neitipä päätti tulla viikkoa aikasemmin niin sitä ei sit tehty...

Ennakoivia merkkejä synnytyksen lähestymisestä ja synnytyskertomus Olin sunnuntaina tosi kipee lantion seudulta ja maanantaina huomasin ett on paljon helpompi istua autossa ja hengittää ku ennen, eikä maha-asukkikaan enää potkinu pahasti kylkiluihin. Maha oli myös selvästi laskeutunu alas. Tiistai-iltana meni sitten vedet kymmenen aikaan, vielä ei ollu suppareita. Mikään kiire sairaalaan meillä ei siis ollu ja mielellään olinki kotona pitempään ku vesi vuoti tiputtamalla ja välillä valahtamalla. Soitin kylläkin sairaalaan ja varoittelin tulevasta. Kävelin kylpypyyhe taiteltuna haaroissa, side ei pitänyt niitä valahteluja. Sairaalaan saavuttiin seuraavan vuorokauden puolella (säästettiin 30e!)

Käyrällä olin ensin tunnin, jonka jälkeen mies lähti nukkumaan vanhempiensa luo (ei uskaltanu lähteä kotiin jonne olisi ollu n.50km matkaa). En ollut auennut vielä oikein nimeksikään. Puol tuntii sen jälkeen ku pääsin käyrältä pois alkoi supistukset 10 min välein ja puolen tunnin päästä siitä alkoi jytkimään 5min välein. Kuuntelin sitä puol tuntii jonka jälkeen kutsuin hoitajan joka antoi kipupiikin lihakseen, sain torkuttua sen avulla n.40min.

Mieheni tuli paikalle ja ilmoitettuani haluavani ammeeseen, laitettiin käyrälle joka sitten venyi vauvan uneliaisuuden vuoksi (odottelua kesti yli tunti joka oli yhtä tuskaa). Noustuani seisomaan alkoi vauvan sykkeet paranemaan ja lopulta voitiin lähteä kohti ammetta. Matka käytävän toiseen päähän oli tuskainen, alussa tuli supistus jonka aikana mieheni tuki minua, loppumatkan yritin sipsutella mahd. nopeasti jotta pääsisin nojaamaan johonkin muuhun. Vaatteista päästyäni eroon saapui labrahoitaja joka otti vielä vasta-aineet ja jonkin muun verinäytteen. Sen jälkeen pääsin ammeeseen. Olin ennen ammetta auki nihkeesti yhdelle sormelle. Ammeessa lilluin n. tunnin jonka jälkeen pyysin miestäni kutsumaan kätilön. Ammeesta päästyäni sängylle hän totesi olevani 5cm auki, sitten mietittiin kipulääkitystä. Päädyin epiduraaliin. Siirryttiin toiseen synnytyssaliin jossa sitten selvisi että anestesialääkärillä menisi yli puol tuntia ennen kuin kerkiäisi. Päädyttiin kokeilemaan kohdunkaulan puudutusta, jonka tuli sitten laittamaan sama gyne joka oli meijän pientä alkoita siirtämässä ICSIssä ja ultraamassa 7 raskausviikolla. Puudutus auttoi hyvin ja olin kivuton tuntien kyllä supistusten paineen. Anestesialääkärin tultua pääsyttiin laittamaan spinaali epiduraalin sijaan koska olin auennut jo 8 cm:iin. Sain puudutuksen laiton aikana kaksi supistusta jotka oli helppo kestää puudutuksen avulla

Kahentoista aikaan olin jo täysin auki ja aloitin passiivisen ponnistuksen. Klo 14.14 näki tyttäremme päivän valon. Lastenlääkäri tarkasti tytön heti syntymän jälkeen ennenaikaisuuden vuoksi ja antoi ruokintaohjeiksi 20mlx8.

Istukka oli epämuodostunut, mutta kerta se oli tehtävänsä hoitanut mallikkaasti ei lisätutkimuksille ollut aihetta.

Erinomaisen kätilöopiskelijan ansiosta selvisin pahimmilta repeämiltä, kolme pientä pintanirhaumaa tuli jotka tikattiin nopeamman parentumisen vuoksi.

Perjantaina päästiin siis pois sokeriseurannasta ja näytti että oltaisiin päästy jo lauantaina kotiin, mutta keltaisuuden takia päättivät pitää vielä yhden yön, saatiin perhehuone. Sunnuntai-iltana tyttö laitettiin valokaappiin puoleksi vuorokaudeksi. Siitä seurasivat verikokein vielä puoli vrk, jonka jälkeen päästiin tiistaina kotiutumaan. Tyttö nukkui ensimmäisen yön kotona paremmin kuin mitään muuta yötä sairaalassa.

Sanoisin että helppo ja tyytyväinen lapsi on... Tietää että nyt ollaan kotona

 

Onnittelut jauhopeukalo ja um!

Minulla oli synnytystapa-arvio viikolla 37. Siitähän tämä rumba alkoi. Maanantaina on LA ja keskiviikkona on taas kontrolli äippäpolilla. Vihaan sitä paikkaa, osastolla on paljon mukavampaa sakkia.

Pidän täällä peukkuja, että tulisi spontaani lähtö ennen tuota keskiviikkoa, mutta mulle on lääkärit sitä ennustaneet jo kolmisen viikkoa. Mä olen ollut sormelle vai kahdelle auki jo pari viikkoa, että se siitä. Supistuksia tulee säännöllisesti ja epäsäännöllisesti välillä ja oon kipeä milloin mistäkin. Suoraan sanottuna oon ihan vittuuntunut enkä edes tiedä milloin pitäisi lähteä sairaalaan. Luotan siihen, että sitten alkaa ottaa niin kipeää ettei ole muuta vaihtoehtoa.

Samoin pelkään, että kun mä olen ollut auki ja mulla on ollut toooosi paljon supistuksia jo muutaman viikon, että siinä vaiheessa kun lähtö tulee ja oon sairaalassa, oonkin niin reteesti auki etten saa epiduraalia tai pahimmassa tapauksessa yhtään mitään kipulääkettä jos loppu meneekin tosi nopeasti.

39+6 nyt, onneksi on keskiviikolla se äippäpoli. Jos seuraava käynti olisi vasta yliaikaisuuskontrolli 41+6 niin mulla hajoaisi kupoli.

 

Terve vaan! Hirmuisen paljon onnea kaikille vauvan saaneille!

Minä taidan olla jo hieman kateellinen kaikille heille, jotka saavat tuhisevaa nyyttiä jo pitää sylissään. Minä sinnittelen vielä. Viikkoja kasassa jo huimat 41+3. Huomenna on aika äitiyspolille. En osaa yhtään aavistaa mitä siellä sanotaan vai sanotaanko mitään. Torstaina tulee täyteen tasan kaksi viikkoa lasketusta ajasta. Ehkä ne laittavat vielä takaisin kotiin tai sitten ottavat osastolle. Kaksi vaihtoehtoa. Ristiriitaisia tunteita kummastakin. Haluaisin todella kovasti, että käynnistyisi luonnollisesti, mutta toisaalta en jaksaisi enää odottaa. Mieliala vaihtelee hurjasti! Kuinkakohan pitkään ne antaa odotuttaa?

Kaikenlaisia tuntemuksia on jatkuvasti, jomottaa millon mistäkin. On menkkamaista kipua, vihlontaa ja kivuttomia supistuksia. Kuitenkaan ei ole sellaista tunnetta, että vauva syntyisi pian. Päinvastoin. Se tässä kärsimätöntä ihmistä turhauttaa vähän.

Noin pari viikkoa sitten käytyäni polilla olin noin sormelle auki ja kohdunkaulaa jäljellä pari senttiä. Huomenna varmaan saan hermoromahduksen, jos ei mitään muutosta ole tullut. Vauvalla näyttää olevan varsin mukavaa masussani, eikä näytä olevan mikään kiire ulos. Ollaan miehen kanssa jo melkoisen toivottomia eikä jaksettais enää odottaa! Synnytyskään ei enää jännitä, kun sitä odottaa vaan jo niin kovasti.

Tsemppiä kaikille!

 

nadouessioux, mä osaan samaistua suhun. Mulla ei ole vasta kuin 40+1, mutta alunperin vauvan piti olla niin suuri ettei sitä ollut tarkoitus päästää edes laskettuun aikaan asti kasvamaan. Sen takia musta nyt tuntuukin, kuin mulla olisi joku kuukauden(!) ylimääräinen rangaistus päällänsä.

Mutta sähän olet jo voiton puolella! Meillä täällä päin yliaikaiskontrolli on 41+6 ja silloin viimeistään pistetään synnytys käyntiin Luulisi, että politiikka on varsin samanlainen muuallakin?

Odotus rassaa jo mun ja miehen välejäkin, ei me riidellä oltu mutta kyllä sen huomaa että jatkuva varpaillaan oleminen ja lähdetään-ei-lähdetä- väittely syö hermoja. Mies olisi joka supistuksesta lähdössä sairaalalle ja minä vain surkeana puistelen päätäni ja sanon etten lähde kuuntelemaan sinne käskyä lähteä kotiin.

Joopa, mun ei pitänyt "selvitä" huomiseen kontrolliin saakka vaan se ylimielinen lekuri oli sitä mieltä että synnytän kyllä ennen sitä. Jos tässä nyt ei suuria ihmeitä tapahdu, niin jälleen kerran ilmestyn väsähtäneenä sinne polille, saan seuraavan ajan ja leveän hymyn kera sanojen "ei me enää seuraavalla kontrollilla tavata, kyllä sä olet silloin jo osastolla".. Jepjep, mun piti olla siellä kuukausi sitten?

Hermoheikko ja sen pienisuuri mattimyöhäinen 40+1