**Esikoishaaveista plussanneet**

Heips! Tulisin mukaan jos sopii?? Ekan haalean plussan sain perjantaina, sunnuntaina vahvempi plussa apteekin omalla ja tänään cb:llä raskaana 2-3.. Tämä tuli hieman puun takaa kun yritys oli laitettu taka-alalle. Olin raskaana alku vuodesta mutta minulla todettiin 4.2 tuulimunaraskaus joka rupesi vuotamaan viikoilla 9+0 pois. Lääkkeellisesti yritettiin tyhjentää ei onnistunut jotenka vaadin kaavintaa. Tuota tuulimunaa ennen kerettiin yrittää melkein 2vuotta ja nyt tm:n jälkeen meni melkein puol vuotta.. Olin jo varannu gynelle ajan koska luulin että en tulis raskaaksi ilman apuja. Mutta ehkä mä meen kurkkaamaan vauvan alkua tonne gynelle 2.9 jos onni suosii että tää ei kans ole tm tai muuta vastaavaa.. Vielä en ole uskaltanu riemuita tuosta plussasta eikä mieskään johtuen tuosta tuulimunasta.. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin.
Ai niin ne tiedot esikoista odotellaan LA 28.3,KAKS

Katjahei ja nimetön 4+1

 

katjahei Tottakai sopii. Tervetuloa ja onnea plussasta ja pahoittelut aikaisemmasta tm:sta. Mulle sanottiin, että jos jotain tapahtuu, ei se tunnu yhtään sen pahemmalta vaikka olisi aluksi jo iloinnut raskaudesta, joten positiivisia ajatuksia!

lähettelee mariaana

 

tervetuloa mukaan katjahei!

 

katjahei, tervetuloa!! Kurjaa että teillä on tm takana. Suurella todennäköisyydellä saatte kuitenkin tällä kertaa oman nyytin kainaloon :heart: Epävarmuus on kyllä tuttu tunne varmaan kaikille meille jotka eivät ole vielä sykettä nähneet, mutta ei auta kuin olla positiivinen!

pokemoni, kiitos linkeistä! Hyvä että ratkaisuja on keksitty. Ja teillä oli kyllä aikamoinen ketjureaktio Kyllähän kissat varmasti aluksi ihmettelevät kun on outoja hajuja ja joku outo uusi pikkutyyppi, mutta luotan kans siihen että kissat tottuvat

Heipa, mutustaa töissä jälkiuunileipää ettei etoisi...

 

Tervetuloa TaCa ja katjahei!

Mites neulainen, saitko saikkua? Yritä kuunnella nyt itsekkästi vain omaa napaa ja saikulle vaan jos ei jaksa.

Itsellä ei lemmikkejä ole, mutta kaverilla kisumisu ja kolme lasta, ja se kissa on ihana löllykkä, joka antaa muksujen kiskoa karvoisa ja vetää hännästä ja jos kyllästyy, niin menee sohvan alle vähäksi aikaa

Pahoinvoinista, itsellä eilen ensimmäinen oikea yökötyspäivä Pöntön kanssa en joutunut lähempään tuttavuuteen, mutta läheltä piti. Ei kyllä yhtään helpota olla töissä palveluasumisessa, jossa aamulla on aikas sakeat tuoksut vessareissuilla. Hajut muutenkin etoo välillä aika pahasti, mutta toisaalta hyvätkin hajut on korostunu kivasti.

Tissejä ja masua täällä minäkin haikailen. Oviksen ja hedelmöittymisen jälkeen oli vähän aikaa ihan valtavat tissit, mutta jonnekin ne on nyt kadonneet?? Masua odottelen innolla, tällä hetkellä ainoa masunkasvattaja on iltaa kohti paheneva turvotus. Ihania masukuvia jotkut jo laitelleetkin!

Tsemppiä kaikille ultraa odotteleville, toivotaan että kaikilla sydämet sykkii ja pikkukaverit jaksaa pysyä mukana :heart: Itseä kanssa välillä huolettaa km:t ja tm:t, mutta ei auta muu kuin ajatella, että kaikki menee hyvin.

tupunen ja rymy 6+0 "poks" (Jee pääsin poksauttamaan, ja nyt meidän pikkuisella on nimikin)

Ja hei, onko teillä tyttö- tai poikaoloa? Täällä on ihan poikaolo!

 

:wave:

Minäkin voisin pinoututa tänne! Esikoista odotellaan jännityksellä Meillä kävi niinkin ihmeellisesti, että tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta. Juhannuksena päätettiin aloittaa yritys. Joten on tässä ollut totuttelua kun kaikki kävikin niin äkkiä! Vauvahaaveita meillä on kuitenkin ollut jo kauaaaan, joten olemme tietenkin todella iloisia raskaudesta :heart:

Vauvan myötä muuttuu kyllä moni asia... Täytyy hankkia auto ja muuttaa isompaan asuntoon. Mieskin valmistuu koulusta ensi talvena joten suuria elämänmuutoksia on tulossa!

Toisaalta, me ei olla mitään meneviä ihmisiä vaan viihdytään kotioloissa. Jotenkin mua ärsyttää ihan hirveästi, kun aina annetaan ymmärtää, että vauva muuttaa kaikki arvot täysin. Meille mikään "oma vapaus" ei ole näyttäytynyt minkään baarijuoksentelun tms. kautta ja perhe (Siis me) on aina ollut tärkein.

Harmistuksen aiheena mulla on ollut muutaman päivän ajan stressi siitä, miten kertoisin odotuksesta omalle suvulleni. Ihan on pitänyt itkuakin vääntää. Olen ollut ihan lapsesta saakka erittäin harkitsevainen ja vastuuntuntoinen, enkä ole tehnyt mitään villiä ikinä. En tupakoinut, ryypännyt, roikkunut kylillä tai tehnyt suuria puhelinlaskuja. Oman pään olen pitänyt asioissa joita haluan, mutta mitään tyhmää en ole tehnyt. Silti, kaikki ratkaisuni, pienetkin, saavat aina vastaansa kamalaa vastarintaa ja saarnoja siitä, miten ymmärtämätön, typerä tyttö olen |O No, asiasta voisi avautua vaikka loppupäivän. On niin surkeaa, kun tuntuu, ettei tärkeät ihmiset ikinä voi iloita elämästäni. Olen erittäin onnellinen ja asiat on hyvin, mutta silti paremmin tietävät osaavat aina ilmaista vähemmän asiallisesti kuinka huonoa elämäni on ja miten suuria virhearviointeja jatkuvasti teen.

Masussa on säännöllisesti jomottelua ja varsinkin iltaisin alaselkä on kipeä. Eilen nukkumaanmennessä mies muisti, että meillä on kauratyyny jossain, joten se pomppasi sängystä ylös ja etsi vartin sitä Kauratyynyt löytyi, mies käytti sen mikrossa ja asetteli mun selän päälle. Kului max. 2 min kunnes näin tyytyväisenä unia

Eilen varasin myös ekan neuvolan. Se olisi sitten 10.8. Ja alkuraskauden ultra on 3.8. Ei enää kyllä pitkä aika! :heart: Yritän olla pelkäämättä ja pohtimatta keskenmenoja, tuulimunaa yms. Ei se murehtiminen asiaa auta ja vie ilon odotukselta. Otetaan asiat vastaan niinkuin ne tulee ja eletään päivän mukaan!

Lueskelen ketjua pikkuhiljaa, ei näin vastaheränneenä aivot ole vielä vastaanottavaisimmillaan :ashamed:

Plink & Pähkinä 4+5

Muoks. Tosiaan ikää 22- vuotta ja näillä laskuin LA 25.3

 

Plink tervetuloa ja onnea! Kuulostaa kurjalta että tommoinen vastaanotto on Ootko koskaan puhunut sun läheisten kanssa asiasta? Oletko minkä ikäinen? Toiset ne luulee aina tietävänsä paremmin... mutta tää on sun elämä ja tärkeintä on, että olet itse onnellinen! Vaikka ymmärrän kyllä että sitä onnea syö, jos läheiset eivät osaa olla myös onnellisia sun puolesta. Kaikki ei taida tajuta miten vahvasti voi mielipiteilläään toisen elämään vaikuttaa. Tsemppiä! :heart:

Heipa

 

niin ja tupunen, mulla on ehkä vähän tyttöolo (tai ehkä enemmänkin salainen haave ) Mutta ihan oikeasti saa tulla ihan kumpi vaan! Ja meillä on suvut täynnä poikia joten voi hyvinkin olla että poika tulee kuitenkin

 

kopioin tosta toisesta ketjusta, kun olen laiska:

lääkärissä käyty pahan olon takia :ashamed: Eilen alkoi siis ihan kaamea päänsärkykohtaus, kera oksennusten ja ihan jumalattoman huonon olon. Päänsärky jatkui iltaan asti, ja oli pakko mennä nukkumaan jo seitsemältä. Noh, sama jatkui tänä aamuna, ja jatkuu edelleen. Onneksi eilen varasin itselleni lääkärin, ja nyt juuri tulin sieltä. Sain pahoinvointilääkettä ja pancodia päänsärkyyn. Ei kuulemma ole migreeniä, kun ei mulla ole ollut sitä aiemmin. Auringonpistoksestakin olisi saanut olla ulkona enemmän aikaa, vaikkakin aurinko on aiheuttanut mulle päänsärkyä jo pari viikkoa.

Ei tietoa mistä tämä johtuu, tänäänkin olen jo mukavasti oksennellut. Päänsärky on ihan tajutonta :ashamed: Pitäisi käyttää koira vielä tänään lääkärissä myös, sillä on varmaan silmätulehdus. Onneksi sain parin viikon saikun, mutta ei sillä niin väliä. Haluan vaan päästä tästä kamalasta olosta eroon, millään muulla ei mitään väliä.

Jos jatkuu vielä huomenna näin pahana, niin sitten meikä taitaa painua päivystykseen.


Sori kun en jaksa nyt muita kommentoida, on vaan niin pirun huono olo. :$ Niin ja tervetuloa kaikki uudet, olen teidät huomioinut, vaikka en vielä jaksakaan ihan just päivittää tuota etusivua. Meilläkin on elukoita, kolme kissaa ja koira. Koiraa ollaan totutettu kavereiden lapsiin, samoin kissoja yritetty. Nyt muuten raskauden myötä yksi kissoista on alkanut enemmän tamppaamaan mun vatsaa, tulee öisinkin mun vatsan päälle nukkumaan. Miehen mukaan mun vatsasta kuuluu pulputusta, joten kai ne kissatkin jotain nyt aavistaa. Meillä mies muuten nykyään siivoaa hiekkalaatikot. Jossain vaiheessa mun nenä ei yhtään kestänyt niiden hajua, joten jätin sen suosiolla miehelle

neulainen ja klöntti 12+6

 

Plink tervetuloa ja onnea! Kuulostaa kurjalta että tommoinen vastaanotto on Ootko koskaan puhunut sun läheisten kanssa asiasta? Oletko minkä ikäinen? Toiset ne luulee aina tietävänsä paremmin... mutta tää on sun elämä ja tärkeintä on, että olet itse onnellinen! Vaikka ymmärrän kyllä että sitä onnea syö, jos läheiset eivät osaa olla myös onnellisia sun puolesta. Kaikki ei taida tajuta miten vahvasti voi mielipiteilläään toisen elämään vaikuttaa. Tsemppiä! :heart:

Heipa

Ikää on 22- vuotta ja elämänkokemustakin takana enempi mitä olisi tarpeen. Puhuttu on, ties miten monta kertaa, mutta ei mene perille ei. Ovat kai niin erilaisia ihmisiä kuin minä. Ja toisaalta isä samanlainen jästipää kuin minä. Olisi edes yksi ihminen sukulaisissa jolle haluaisi tästä kertoa. Toivottavasti miehen suku suhtautuu toisin. Todennäköistä on, että sieltä suunnalta vastaanotto on todella iloinen ja onnellinen. Toisaalta pelkään, että jos sieltäkin tulee jotain kakkaa niskaan... Jännä miten tässä on nyt niin herkillä. Ehkä sen voi lukea oireeksi

 

Plink: tervetuloa mukaan! Ikävää että tuollain suhtaudutaan sukulaisten kesken sun tekemisiin, ehkä sä oot niille joku superihminen jonka pitäis tehdä kaikki niiden mielen mukaan, kun kerta olet aina ollut vastuuntuntoinen. Mulla on vähän samankaltainen tilanne ollut. Esim. kerran erehdyin mainitsemaan äidille (muutama vuosi takaperin), että mulla on vauvakuumetta. Olisin halunnut vain keskustella asiasta niin äiti kivahti siihen että älä sinä tuollaisia hulluja puhu, nyt ei ole perheen aika! :ashamed: Onneksi nyt kuitenkin uutiset oli toivottuja ja tervetulleita.
Mulla tilannetta on helpottanut tosi paljon se, että muutin 18-vuotiaana parinsadan kilometrin päähän vanhemmista, nykyään asun vielä kauempana. Lisäksi olin Yhdysvalloissa puoli vuotta opiskelemassa. Sukulaiset on varmaan näistä tajunneet, että kyllä mä osaan oman elämäni ihan ite elää Tietysti, meninhän mä naimisiinkin tässä keväällä, se jotekin tuntuu oikeuttavan lapsen saannin, vaikka sillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa...

No anyways, tärkeintä on se, että lapsi on tervetullut ja se, että itse tiedetään meistä tulevan hyviä (ja tietty parhaita ) vanhempia

Ja tosta "vauva muuttaa elämän täysin", tottakai se muuttaa, mutta onko se muutos pahasta? Me ollaan kans nykyään sellasia kotimöllyköitä, viihdytään hirmu hyvin kotona ja ryyppäysillat on aikalailla taakse jäänyttä elämää. Molemmilla on muutamia omia menoja sekä yhteisiä harrastuksia, joista kuitenkin suurin osa voi tapahtua myös kotona. Mä ehkä jopa vähän odotan sitä muutosta

tyttö-/poikaolosta: mulla ei oikeestaan ole mitään oloa. Kovasti välillä koitan hakea että kumpaa odottelisin, mutta en osaa päättää. Lähipiirissä on vain yksi poikavauva, kaikki muut on tyttöjä, joten olen altistunut enemmän tytöille. Oon kattellu enempi tyttöjen vaatteita mutta kuitenkin ihan samalla lailla toivoisin sen olevan poika. Tai tyttö. En osaa päättää

neulainen: nyt vain lepoa ja keskityt omaan oloosi :hug: pikaisia paranemisia, toivottavasti päänsärky ja huono olo helpottaa pian!

Täällä yritän keskittyä työntekoon, on vähän motivaatio hukassa :| Tai kyllä motivaatiotakin on mutta ei vaan huvita! Onneksi ei ole suorituspaineita, mun lisäksi täällä on yksi henkilö töissä ja sekin toisella puolella käytävää, ei oo kukaan kyttäämässä

pokemoni & myttynen 9+0

 

TACA tervetuloa :wave:

Multa on turha odottaa vauvamasu kuvia, kun niin möhö maha, ettei siitä vauvamasua erota Mut ihanat mahat teillä, joilla vauvamaha näkyy. Mahani puolesta mä pystyn salaan pitkällekin.

Mulla on akvaario, jonka nyt lahjoitan pois. Siihen kohtaa tulee vaavin sänky ja muutenkin alkanut ällöttään koko akvaario.
Kissakuume mulla on ollut kova jo pidempään, mut ollaan sovittu, et vasta uuteen asuntoon sittten. No sillon onkin jo pikkunen maailmassa, eli varmasti sopeutuvat.
Yleensä neuvotaan jo sairaalassa olo aikana tuomaan kotio vaatteita jotka tuoksuvat uudelle tulokkaalle, niin eläimet sopeutuu paremmin.

Pahoinvointi alkoi laantuun eillen illalal ja ilta meni mukavasti ja suurin osa tätäkin päivää, ihanaa

Ensimmäisessä ultrassa sitten käyty ja oikeesta paikasta löyty epämääräinen mötti, joka näyttää epäilyttävästi liskolta, jolla oli syke :heart: Limakalvokin oli hyvä, eli kaiken pitäis sujua hyvin.
uä:n mukaan koko vastas 6+5, eli laskettu aika ei muuttunut.
Nyt sitten varaileen sokerirasitusta ja kunnallista uä:tä

sane & Toivo rv 6+4

 

Pokemoni, kiitos

Sepä se, kun toisten mielestä se täydellinen elämä on jotain muuta kuin mun mielestäni Ikinä ei voi elää elämää niin, että se menisi jokaisen mielestä oikein. On miellytettävä vain itseään.

Mä en usko, ihan oikeasti, että vauva muuttaa elämän täysin. Riippuu siitä, miten asiaa katsoo. Mä pysyn edelleen ihan itsenäni ja uskon hyvin vahvasti, että useimmat mun nykyarvoistani säilyvät. On tietenkin selvää, että vauva hyppää kaikkein ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessä, mutta ei se silti välttämättä muuta kaikkia muita ajatuksiani. Miksi muka persoonan yms. pitäisi muuttua? Ja onhan ainakin meidän taloudessa kaksi vanhempaa, eli ei vauvan tulo tarkoita sitä, että äiti on jatkossa 24/7 kiinni vauvassa usean vuoden ajan. Siis rajansa kaikella. Varmasti vauva muuttaa paljon ja tuo elämään ulottuvuuden joka on aivan uusi. Vauva voi tulla tärkeimmäksi elämässä, muttei se silti välttämättä poista niitä asioita jotka ennen ovat olleet myös tärkeitä.

Ja juu mäkin odotan kaikkea sitä mitä vauva tuo tullessaan Ei sitä varmaan muuten olisi ryhtynytkään vauvan tekoon

 

katjahei & Plink tervetuloa myös
:wave:

meikäläinen oli taas hypännyt vauhdissaan kokonaan sivun 5 pois :snotty:
plink, ymmärrän tunteesi. Mummuni aikoinaan aina jaksoi mainita, ettei musta ole kun soppakauhan varren jatkoksi. no kyl musta tuli paljon muutakin. Raskaus on ihanaa ja raskasta aikaa johon tarvisi tukea.

Mua taas ärsyttää ylihuolehtivaisuus. Perheeni tietää, et on vaikeutta tulla raskaaksi ja yritys on ollut kova. Nyt kun tietävät, niin en saisi edes mattojani itte pestä. Siis koska musta tuli niin sairas, et en voi mattojapestä

Pesin tuossa parit ikkuna ja pohdiskelin, et jos kuitenkin oman mielenrauhan vuoksi varaisi yksityiselle uä:N raskausviikolle 9, jolloin keskenmenon vaara suurimmillaan. Vai osaisko sitä vaan olla ja relata?
Mä olen nyt ottanut päiväunet harvase päivä, vaik ei nyt mnitään ylisuurta väsymistä olekaan ollut. Viimeviikola jäi taas kuntoilu vähemmälle ja nyt pitäs taas koittaa ryhdistäytyä.

Tyttö / poika, no mie luulen et tänne tulee tyttö. nimiä olen kyl pohtinut kummallekin vaihtoehdolle,

sane

 

Heipähei kaikille!
Hetkisen olen jo teidän keskustelujanne taustalla lukenut, ja ehkä minäkin nyt uskallan varovaisesti liittyä joukkoon...plussa ilmaantui testiin viime viikolla, ja omien laskelmien mukaan olisin juurikin 6. viikon alussa, jolloin LA olisi nettilaskurin mukaan 22.3.
Olen 31 v ensikertalainen ja aika uskomattomalta tuntuu ajatus että todella raskaana ollaan, esikoisen yritystä kun on takana vasta muutama kuukausi, ja pillereiden poisjäämisen jälkeen kierto on ollut täysin ennalta-arvaamaton 30-50 päivää. Mutta niin vaan näkyi tärppäävän!
Asustellaan miehen kanssa tällä hetkellä Saksassa, ja paikallinen "neuvola" systeemi on mulle vielä aika tuntematon. Täällä kaikki hoidetaan käytännössä yksityisten lääkäreiden kautta, jonka kustannukset sairaskassa/vakuutus sitten maksaa joko kokonaan tai osittain jos on kyse jostain erikoisemmasta tutkimuksesta. Arvoinpa minäkin siis sitten omilta nurkiltamme yhden naistenlääkäriklinikan, jonne olen ensi viikon keskiviikkona menossa tätä ihmettä ihmettelemään. Ymmärsin että ultra kuuluu jo näin varhaisessa vaiheessa standardina kuvioon, mikä on kyllä ihan hyvä - eihän sitä muuten mitenkään voi uskoa tätä asiaa todeksi! Ja sittenhän sitä tietää vasta varmemmin että homma on lähtenyt oikeaan suuntaan liikenteeseen...senpä takia vielä varovaisin mielin täällä, nimim ikuinen pessimisti.

-Jaspis & ihme, 5+0

 

Jos minäkin tänne varovaisesti hyppäisin mukaan? 1km takana 2vuotta sitten. Tarvittiin 2 yhdyntäkertaa, (joissa mies tuli sisälle asti) tähän raskauteen Jotenkin tuntuu uskomattomalta, kun toiset yrittää kuukausia ja jopa vuosia ja meillä tais tämä tärpätä ekasta yhdynnästä, jos oikein laskin. No, mitään ei vielä tiedä. Neuvolaan on aika 11.8, jolloin lääkärin mukaan olisin viikolla 9 ja jännittää kovasti onko kaikki hyvin. Haamun sain viime perjantaina ja eilen tein pari selvää plussaa testiin. Ihan rauhassa nyt otetaan ja "kuulostellaan". Liikaa en halua innostua, mutta en liian negatiivinenkään halua olla. Luen, seurailen ja ilmoittelen tilannetta.. =)

innoM & (?) vk 6?

 

Tervetuloa katjahei, Plink, Jaspis ja innoM!

Ja ihanaa sane, hienoja liskouutisia.

Elämän muuttumisesta vauvan myötä oli ollut tässä välissä puhetta. Kyllähän se varmasti muuttuu täysin... Mutta jotenkin kuvittelisi, että silti se ihminen kaiken sen muutoksen keskellä säilyisi perustaltaan suunnilleen itsenään. Mutta mistäpä sen tietää. Ehkä nämä on niitä kuuluisia hetkiä, kun sitä alkaa enenevissä määrin muistuttaa äitiään? Noin niin kuin muuten odotan kyllä sitä muutosta. Vauva-arkea ja myöhemmin lapsiperhe-elämää. Siihen kaikkeen muuhun, (tältä erää) töihin, (tältä erää) opiskeluihin ja (semilopullisesti) yöjuoksemiseen kun on tullut aivan riittävästi keskityttyä.

Ai niin. Jostain luin (varmaan tältä palstalta, ehkä jopa tästä ketjusta, en vain jaksa tarkistaa mistä), että keskenmenoista 80% olisi tuulimunaraskauksia. Jäi mietityttämään. Sattuuko jollain olemaan tietoa, onko tuulimunien osuus todella noin suuri tuosta? Sehän antaisi varhaisultralle ihan uutta pointtia (tai siis itselleni painavampia perusteita mennä), vaikkei ultra koskaan tietysti mitään takaakaan.

En vieläkään pysty uskomaan tätä, vaan tänäänkin piti pissata tikkuun. Lupasin itselleni, että oli viimeinen kerta. Mutta on niitä viivoja vaan niin kiva tuijotella. Sitä paitsi väsymys ja päiväunien vahingossaottoalttius on sitä luokkaa, että ehkä omaa kroppaakin kandeis kuunnella. B)

muoks: ylimäärähymiöitä pukkaa tuonne sulkeiden yhteyteen, en ummarra.

 

sane: onnea liskosta

Tervetuloa mukaan Jaspis ja innoM :flower:

Jinda: ei kai se noin iso prosentti ollut Täytyypä selvitellä asiaa...

hymiöistä: tää pukkaa vinkkausta aina kun on ä ja ) vierekkäin, tän mielestä se on selkeästikin hymiön paikka

muoks. Vähän googlailin tuota tuulimunaa ja keskenmenoa. Perhesuunnittelusivuilla tosiaan peloteltiin tuolla 70 % tuulimunilla, mutta samalla sivulla sanottiin, että keskenmenoista yli puolet johtuu sikiön kromosomipoikkeavuuksista. Joten on vähän ristiriitaista tietoa.
Keskenmenon riski on kuitenkin raskauden havainnin jälkeen noin 15 % ennen rv 12. Sen jälkeen luku on 0,5 % raskauden loppuun asti. (duodecimin sivujen mukaan)

Ajatellaan asiaa näin, 15/100 eli 3/20 saa keskenmenon, mutta koska meitä on tässä pinossa huomattavasti vähemmän, niin sehän ei koske meitä

 

Pettämätöntä logiikkaa, pokemoni!

I agree, ajatellaan asiaa näin.

 

Juuh, näin toivotaan, ettei noi prosentit meitä koske

 

Huomenta pinoon

eläimistä jep kaksi karvalasta aka kissaa löytyy meiltä :heart: Mietitytiin kanssa sitä kissaverkon ostoa, pääasiassa miehen mielenrauhan takia itsellä ei asiasta huolto ole, mutta täytyy antaa miehelle mielenrauha Saas nähdä kuinka meillä tulokas sitten otetaan vastaan. Luulen, että nuorempi kissa viettää piilossa ensimmäiset päivät ja vanhempaa kissaa kiinnostaa kamalasti, että mikä tämä nyt oikein oli

mariaana ja pokemoni Kiitoksia :flower: itestä se näyttää lähinnä siltä, että olisin kitannu kaljaa tänäkesänä pullokaupalla

pokemoni vähän repeilin tolle ketjureaktiolle jotenkin luotan siihen, että osaan meidän kissoja hyvin jo nyt lukea, että oman kissansa tuntee. Vaikkakin täytyy sanoa, että onhan eläin aina arvaamaton, mutta ollaan nyt vähän naiivi tässä asiassa

katjahei, Plink, Jaspis ja innoM tervetuloa mukaan :wave: Ja onneksi olkoon :heart:

tyttö / poikaolo Ollut plussasta asti poikaolo jostain syystä Rakenne ultra olis 25.8, itse en haluaisi sukupuolta tietää, mutta mies haluaa, että katsotaan miten käy

muutoksesta odotan kanssa sitä muutosta, niin kuin pokemoni Jotenkin niin luonnollinen tapahtuma ja muutos. Tuo elämään niin paljon enemmän sisältöä. Ollaan myös miehen kanssa sellasia koti-ihmisiä, että ei meidänkään elämä paljon sen suhteen muutu, muuten kyllä

(.) Plaah, eilen oli huuono mahapäivä alotin piiiitkästä aikaa aamun oksentamalla, sitten taas ruuan jälkeen ja illalla meinas tulle, kun söi iltaruokaa.. Oli kyllä muutenkin jotenkin tuskaolo mahan kanssa eile ja väsymys taas jotain ihan omaa luokkaansa Mutta en valita, enää ei ole 24/7 huono-olo liikeitä odottelen kokoajan, että koska tuntuis.. Vielä menee varmaan muutama viikko, ennen kun niitä alkaa tuntemaan kunnolla. Hmm.. ei kait tässä muuta

piupula ja leevi 15+5

 

Huomenta!

Jaspis ja InnoM, tervetuloa! :flower:

Kommentoinpa minäkin noihin tuulimuna- ja keskenmenoriskeihin, kun on tullut googleteltua Olen lukenut jostain saman kuin Jinda, että tuulimunien määrä keskenmenoista olisi 80%. Näihin varmastikin lasketaan mukaan keskenmenot jo ennen plussausta, eli ns. kemialliset keskenmenot. Eli suurin osa tuulimunista keskeytyy ennen kuin raskaudesta edes olisi tiennyt.

Keskenmenoriski ei ole niin suuri kuin on aiemmin oletettu rv12 asti. Katsokaapas linkki: http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article124049.ece Rv12-raja on varmaan aiemmin tullut sen takia, että että ennen ensimmäinen ultra oli vasta tuolloin, jolloin myös vasta keskenmenot huomattiin. Nyt kun varhaisultra on lisääntynyt, niin niissä havaitaan jo poikkeamat ja jos kaikki on hyvin, raskauden jatkuminen onnistuneesti on paljon todennäköisempää. Riski keskenmenolle on tuon mukaan enää 2% ekan ultran jälkeen (jos ultrassa on kaikki hyvin)!

Tämä on mielestäni myös mielenkiintoinen linkki: http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66 Senkin mukaan keskenmenoriski on enää 4%, kun raskaus on kestänyt 8-11 viikkoa (6-9 viikkoa hedelmöityksestä ).

Alkaa olla tuskaista odottaa varhaisultraa kun se lähenee...

Mä kanssa uskon, että elämä mullistuu vauvan myötä mutta perusasiat (toivottavasti) pysyy samana. Odotan niin innolla että saisin vauvan jo syliin. Vähän kyllä mietityttää että miten osaisi elää mahdollisimman hyvin hetkessä, kun olen luonteeltani huolehtija. Omaa lasta rakastaa niin paljon että varmasti myös välillä pelottaa että jotain sattuu (niin kuin nyt raskausaikanakin). Ja osaako sen lapsen varmasti kasvattaa oikein?! Näen itseni pienen vauvan äitinä, mutten vielä kouluikäisen. Siihen kyllä varmasti kasvaa sitten lapsen myötä. Mutta pointtina oikeastaan se, että samalla kun tätä toivoo ja odottaa kovasti, niin herää myös pelkoja ja mietteitä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Keskiviikkoaamun pohdintoja...

Heipa rv 7+1

 

Kiitos vaan kaikille Mä en ole vielä uskaltanut pohtia juuri mitään. Odottelen vain.. Kyllä se elämä tulee muuttumaan jollain tapaa. Ei enää sitten ajatellakkaan vaan minua ensimmäisenä (Vitsi!) Tein aamulla vielä testin ja nyt neljäs plussa saatu :heart: Nyt, kun vaan jaksaisi odotella sinne 11.8 asti, että pääsis neuvolaan katsomaan onko kaikki hyvin..

 

Jaspis ja InnoM Tervetuloa
Meidän sakkihan kasvaa mukavaa vauhtia =)

Olen ollut mieheni kanssa kaksistaan yli 13 vuotta, eli kyl tässä tulee kaipaamaamme muutosta elämään. Pakko myöntää, et olemme eläneet täysillä tän ajan kaksistaan ja nauttineet, kun ei ole tarvinnut ajatella kun omaa napaa. Mieheni suurin pelko on, et hän joutuu hoitamaan lapsen yksistään ja minä jatkan viilettelyä. itse en kyl usko et näin käy. Ja baarissa tai missään en ole käynyt 2 vuoteen mut harrastan kaikenlaista muuta menemistä ystävieni kanssa ja kaikki sellaista et lapsen voi ottaa mukaan

Äidille kerroin ultrakuulumisia eillen ja ihan selkeesti tuli tippa linssiin, hän kun on nyt 500km päässä kotoa. Sitten alko litania mitä pitää syödä ja miten elää.... ihanan raivostuttavaa!

Keskenmenoista, niin joskus joku viisas sanoi, et viikolla 9 suurin keskenmenoriski, et jos sen yli pääsee, niin yleensä kaikki menee hyvin. Serkkuni vaimo koki kohtukuoleman 5 kuukaudella ja lapsuuden tutun vauva eli 3 päivää synnytyksen jälkeen, et kyl täs ihan realistinen on, et kaikki on hyvin sitten vasta kun vauva on syntynyt ja todettu, et kaikki kunnossa.

Kaverini kanssa puhuimme lapsen vammaisuudesta. Sanoin et mun ei tee mieli sikiöseulontaan, koska mulle on ihan sama onko lapseni vammainen vai ei, Mut toisaalta kiva tietää ja ehtiä valmistautuun henkisesti.
Olen kuitenkin lapsettomuushoitojen kautta saanut Toivoni alulle ja tuntuu tyhmältä, etten huolisi häntä jos hänessä jotain vikaa on. Lapsettomuushoitoihin liittyy kohonnut keskenmenovaara ja kehityshäiriömahdollisuus ja mielestäni minun on pitänyt tämä riski ottaa, kun olen päättänyt hoitoihin lähteväni.


Ostin pienne päiväkirjan jota ajattelin kirjoittaa nyt raskausaikana ja antaa lapselleni joskus luettavaksi, kun hän on tarpeeksi iso. Nyt pitäs vaan päästä alkuun kirjoittamisessa.

Viimeyönä pahoinvointi iski oikein kunnolla ja kaksi kertaa tuli halattua pönttöä. Tokalla kerralla tein välietapin keittiön lavuaariin.
Tuntuu et pahoinvointi pahimmillaan aina yöaikaan ja unet jää heikoksi. nyt itse asiassa taas parempi olo, ihan selkeesti laattaamisesta oli apua. Mut oksennappa yöllä tyhjää mahaa, ei mukava kokemus.
Nyt kauppaan hakeen pastilleja ensi yötä varten

sane & Toivo rv 6+5

 

Laitanpa vielä linkin tuohon artikkeliin, jossa on tutkittu keskenmenoriskiä varhaisultran jälkeen oireettomilla (=ei keskenmenon oireita) naisilla, jos jota kuta kiinnostaa lukea tarkemmin! http://journals.lww.com/greenjournal/Fulltext/2008/03000/Miscarriage_Risk_for_Asymptomatic_Women_After_a.18.aspx Kantsii lukea pdf:nä. Mielenkiintoinen artikkeli!

sanelle tsemppiä pahoinvoinnin kanssa, ei kiva :x

Sikiöseulonnoista: me halutaan seulontoihin... en tiedä olisiko meistä vammaisen lapsen vanhemmiksi ja jos vamma on paha, niin en usko että se on elämisen arvoista elämää lapsellekaan. Seulonnathan eivät takaa tervettä lasta, mutta osa riskeistä saadaan kuitenkin kartoitettua. En tietenkään osaa sanoa miten reagoisi, jos seulonnoista jotain selviäisi. Miehen tädillä on down-tyttö, ja täti sanoi meille, että vaikka rakastaakin tyttöä kauheasti, niin ei samaa kenellekään kuitenkaan toivoisi :/

Heipa 7+1