jaa, no ehkä tähän sitten vaikuttaa taustani, jossa asiat on nimenomaan toisinpäin, lapset hylänneet miehet eivät. ja vaikka lapsi jättäisikin, tottakai rakastaisin häntä silti.Alkuperäinen kirjoittaja niin:Mies voi jättää,lapset harvemminAlkuperäinen kirjoittaja Menhit:ehkä jollain tapaa rakastan miestäni enemmän. siis jos lapsemme kuolisi, jäätäisiin varmaan miehen kanssa eloon toisiamme tukien, mutta jos mies kuolisi.. huh. joutuisin varmaan suljetulle. Toisaalta jos pitäisivalita kumpi kuolee, niin kyllä se mies sitten siihen hommaan joutuisi -_- Myöskin kun ajattelee että mies on aina tukena, eikä lennä pesästä niinkuin lapset niin.. joo, tosi mutkikas juttu.
niinAlkuperäinen kirjoittaja Mhh...:Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.
Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?Alkuperäinen kirjoittaja Mhh...:Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.
Pointti ei ole asumisessa. Sanotaanko, että minusta lapsi on rakkauden hedelmä ja rakkaus lapseen on ehdottomampaa, mutta rakkaus mieheen taas on molemminpuolin vapaaehtoista, tasa-arvoista, syvää kunnioitusta ja yhteisiä muistoja täynnä.. se on kahden aikuisen suhde. Lapsi on "lainassa", minua tarvitaan ensimmäiset 20 vuotta todella paljon, mutta sitten tehtäväni on mennä sivummalle ja antaa lapsen elää omaa elämäänsä. Rinnalle jää kuitenkin mieheni, jonka kanssa on tarkoitus elää yhdessä elämän loppuun saakka arkea jakaen ja lasten elämää yhdessä seuraten. En voisi siis sanoa rakastavani lastani sen enempää kuin miestäni: miehen kanssa me lapsi ja tämä yhteinen elämä luotiin puhtaasta rakkaudesta ja se loppuun asti myös kuljetaan.Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?Alkuperäinen kirjoittaja Mhh...:Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.
Alkuperäinen kirjoittaja .a.:Pointti ei ole asumisessa. Sanotaanko, että minusta lapsi on rakkauden hedelmä ja rakkaus lapseen on ehdottomampaa, mutta rakkaus mieheen taas on molemminpuolin vapaaehtoista, tasa-arvoista, syvää kunnioitusta ja yhteisiä muistoja täynnä.. se on kahden aikuisen suhde. Lapsi on "lainassa", minua tarvitaan ensimmäiset 20 vuotta todella paljon, mutta sitten tehtäväni on mennä sivummalle ja antaa lapsen elää omaa elämäänsä. Rinnalle jää kuitenkin mieheni, jonka kanssa on tarkoitus elää yhdessä elämän loppuun saakka arkea jakaen ja lasten elämää yhdessä seuraten. En voisi siis sanoa rakastavani lastani sen enempää kuin miestäni: miehen kanssa me lapsi ja tämä yhteinen elämä luotiin puhtaasta rakkaudesta ja se loppuun asti myös kuljetaan.Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?Alkuperäinen kirjoittaja Mhh...:Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.
Nimenomaan minusta mieheni on enemmän "minun" jos näin voi edes sanoa toisesta erillisestä ihmisestä) kuin lapseni, joka aloittaa oman itsenäisen elämänsä, kun taas me miehen kanssa jaetaan arki ja elämä yhteisestä sopimuksesta ja halusta.. suhde mieheen on intiimimpi ja monipuolisempi. Mieheltä toki vaadinkin enemmän, hän joutuu enemmän "ansaitsemaan" rakkauden. Ja toki mies voi vaikka ottaa minusta eron, mutta nimenomaan: me rakastetaan toisiamme, eikä olla esim. hoiva- tai riippuvuussuhteessa, vaan nimenomaan vapaaehtoinen halu rakastaa, taistella läpi ongelmien ja halu olla yhdessä tekee suhteesta erityisen ja syvän. Äidinrakkaus on ehdotonta ja äitiys itsessään upea juttu, mutta ihan mahdoton minun on omassa tilanteessa sanoa, kumpi rakkaus on suurempaa.Alkuperäinen kirjoittaja pata akka:Mistäs tiedät varmaksi että mies on ja pysyy siinä vierellä?
Mies voi yhtäkkiä ollakin ex, mutta lapset tulee aina olemaan "sinun", osa sinua.
näin on, pystyin hyvin kertomaan juuri sen mitä itse ajattelin mutten saanut sanoiksi!Alkuperäinen kirjoittaja ölömölö:Hienosti kirjoitettu .a.! =)
Lapset jättävät aina, aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa. Perustavat oman perheen, jossa äiti on enää mummo ja vieras.Alkuperäinen kirjoittaja niin:Mies voi jättää,lapset harvemminAlkuperäinen kirjoittaja Menhit:ehkä jollain tapaa rakastan miestäni enemmän. siis jos lapsemme kuolisi, jäätäisiin varmaan miehen kanssa eloon toisiamme tukien, mutta jos mies kuolisi.. huh. joutuisin varmaan suljetulle. Toisaalta jos pitäisivalita kumpi kuolee, niin kyllä se mies sitten siihen hommaan joutuisi -_- Myöskin kun ajattelee että mies on aina tukena, eikä lennä pesästä niinkuin lapset niin.. joo, tosi mutkikas juttu.
Mutta vähänpä odotan sitä että saan olla ihana mummo! No, riippu tietysti myös muusta kuin minusta (esim. lapsen kanssa lapsia saavasta henkilöstä, halusta tehdä lapsia jne. ), mutta teen kyllä kaikkeni että olisin se ihana mummo jonka luokse lapsenlapset haluavat ja halutaan viedä, ja jonka luona isot (tai pienet) sukujuhlat vietetään.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Lapset jättävät aina, aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa. Perustavat oman perheen, jossa äiti on enää mummo ja vieras.Alkuperäinen kirjoittaja niin:Mies voi jättää,lapset harvemminAlkuperäinen kirjoittaja Menhit:ehkä jollain tapaa rakastan miestäni enemmän. siis jos lapsemme kuolisi, jäätäisiin varmaan miehen kanssa eloon toisiamme tukien, mutta jos mies kuolisi.. huh. joutuisin varmaan suljetulle. Toisaalta jos pitäisivalita kumpi kuolee, niin kyllä se mies sitten siihen hommaan joutuisi -_- Myöskin kun ajattelee että mies on aina tukena, eikä lennä pesästä niinkuin lapset niin.. joo, tosi mutkikas juttu.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.
Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.
Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.
Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.
Tottaki tuo on ihanaa aikaa ja lapsenlapsista saa nauttia sitten jo ihan eritavalla kuin omista lapsista. Saa olla se kiva mummo jonka luona tehdään kaikkea hauskaa, kasvatusvastuu ja ikävät asiat jäävät vanhemmille.Alkuperäinen kirjoittaja ölömölö:Mutta vähänpä odotan sitä että saan olla ihana mummo! No, riippu tietysti myös muusta kuin minusta (esim. lapsen kanssa lapsia saavasta henkilöstä, halusta tehdä lapsia jne. ), mutta teen kyllä kaikkeni että olisin se ihana mummo jonka luokse lapsenlapset haluavat ja halutaan viedä, ja jonka luona isot (tai pienet) sukujuhlat vietetään.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Lapset jättävät aina, aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa. Perustavat oman perheen, jossa äiti on enää mummo ja vieras.Alkuperäinen kirjoittaja niin:Mies voi jättää,lapset harvemminAlkuperäinen kirjoittaja Menhit:ehkä jollain tapaa rakastan miestäni enemmän. siis jos lapsemme kuolisi, jäätäisiin varmaan miehen kanssa eloon toisiamme tukien, mutta jos mies kuolisi.. huh. joutuisin varmaan suljetulle. Toisaalta jos pitäisivalita kumpi kuolee, niin kyllä se mies sitten siihen hommaan joutuisi -_- Myöskin kun ajattelee että mies on aina tukena, eikä lennä pesästä niinkuin lapset niin.. joo, tosi mutkikas juttu.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.
Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.
Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.
Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.
Kysymykseen piti vastata suoraan fiilispohjalta, ei se yleensä vaadi miettimistä, ketä rakastaa ja ketä ei, ketä enemmän jne. Jotain kohtaan se rakkauden tunne vain on voimakkaampi kuin jotakin toista kohtaan. On täysin luonnollista, että lastaan/lapsiaan rakastaa eniten maailmassa, sellaista se äidinrakkaus on: lapsi menee kaiken edelle. Ihan biologinen juttu, selkeästi yli 90% äideistä rakastaa eniten maailmassa omia lapsiaan. Veri on vettä sakeampaa.
Juu tottakai, aivan näin, en ole muuta väittänytkään. Sitähän myös odotan että pääsen tekemään enemmän eja eri asioita kuin silloin kun lapset asuvat kotonaAlkuperäinen kirjoittaja vieras:Siksi tuntuisi ihanalta ajatella että tuolloin saisi miehen kanssa yhdessä nauttia lasten perheiden seuraamisesta, lapsenlapsista ja siitä kahdenkeskeisestä ajasta ja vapaudesta. Kokea onnea ja ylpeyttä lapsista mitä ollaan aikaan saatu ja heidän perheenlisäksyistä, suvun jatkumisesta.
niinpä, minusta hieman tuntuukin että tämä galluppi teltiin siltä pohjalta että suurin osa vastaa rakastavansa lasta enemmän ja ne jotka vastaavat mies joutuvat silmätikuiksi. tosin mietin aina asioita ehkäliian pitkälleAlkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.
Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.
Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.
Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.
Kysymykseen piti vastata suoraan fiilispohjalta, ei se yleensä vaadi miettimistä, ketä rakastaa ja ketä ei, ketä enemmän jne. Jotain kohtaan se rakkauden tunne vain on voimakkaampi kuin jotakin toista kohtaan. On täysin luonnollista, että lastaan/lapsiaan rakastaa eniten maailmassa, sellaista se äidinrakkaus on: lapsi menee kaiken edelle. Ihan biologinen juttu, selkeästi yli 90% äideistä rakastaa eniten maailmassa omia lapsiaan. Veri on vettä sakeampaa.
Minusta siinä pyydettiin rehellinen vastaus eikä fiilispohjalta ensimmäisenä mieleen juolahtanut ajatus. Toisaalta kuka on sanonut ettei tuo mies ole joillekin se fiilistelyvastaus? Selitystä varmasti tulee siksi että sitä vaaditaan niiltä jotka vastaavat erilailla.
Ainahan ei edes pysty sanomaan kumpaa rakastaa enemmän, ei edes fiilispohjalta. Esimerkiksi omista lapsistani en pysty millään sanomaan kumpaa rakastaisin enemmän kuin toista. Jollain voi sama juttu olla lapsen ja miehen välillä.
Toisaalta miksi ihmeessä edes kysellä tällaista jos tarkoituksena on että kaikki vastaisivat lapsi, koska se on ainoa oikea vastaus? Vähän tylsä galluppi.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.
Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.
Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.
Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.
Kysymykseen piti vastata suoraan fiilispohjalta, ei se yleensä vaadi miettimistä, ketä rakastaa ja ketä ei, ketä enemmän jne. Jotain kohtaan se rakkauden tunne vain on voimakkaampi kuin jotakin toista kohtaan. On täysin luonnollista, että lastaan/lapsiaan rakastaa eniten maailmassa, sellaista se äidinrakkaus on: lapsi menee kaiken edelle. Ihan biologinen juttu, selkeästi yli 90% äideistä rakastaa eniten maailmassa omia lapsiaan. Veri on vettä sakeampaa.
Minusta siinä pyydettiin rehellinen vastaus eikä fiilispohjalta ensimmäisenä mieleen juolahtanut ajatus. Toisaalta kuka on sanonut ettei tuo mies ole joillekin se fiilistelyvastaus? Selitystä varmasti tulee siksi että sitä vaaditaan niiltä jotka vastaavat erilailla.
Ainahan ei edes pysty sanomaan kumpaa rakastaa enemmän, ei edes fiilispohjalta. Esimerkiksi omista lapsistani en pysty millään sanomaan kumpaa rakastaisin enemmän kuin toista. Jollain voi sama juttu olla lapsen ja miehen välillä.
Toisaalta miksi ihmeessä edes kysellä tällaista jos tarkoituksena on että kaikki vastaisivat lapsi, koska se on ainoa oikea vastaus? Vähän tylsä galluppi.