Hain 4-vuotiaan lapseni tarhasta tänään ja siellä ryhmässä oli 9kk vauva

Ei muuten kolahtanut, omani vein 3 vuotiaina. Mutta häpeän kanssasisariani tästä ahdasmielisyydestä ja toisten asioiden mollaamisesta. Häpeän naisia ja pyydän jokaista toisia haukkuvaa häpeämään myös. Näinkö teidät on kasvatettu. . . ?

Mitenhän sut on kasvatettu kun tuolla tavalla puhut muista?

no hyvähän se on että joku sanoo totuuden paskanpuhujille. toisten asioiden kauhistelu on paskanpuhumista.

Totuus on se, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa muiden jalkoissa. Joka muuta väittää ei ihan täysillä käy. Jokainen varmaan myöntää, että ideaalitilanne olisi se, että vauva olisi kotona vanhempiensa kanssa?

olin tänään kylässä 3,5 kk poikani kanssa paikassa jossa 9 kk ikäinen poju...ei se minusta ollut vauvaa nähnytkään eikä taatusti suostuis makaan missään penkillä. et ei yleistetä...ja kyl meidänkin poju menee hoitoon vuoden ikäisenä. rahat ei riitä muuten ja äidin päälle tekee hyvää olla aikuistenkin seurassa...

9 kk ikäinen ON vauva, vaikka voissa paistais. Ja sen paikka olisi tietenkin mieluiten kotona ( jos äiti normaali ja muutenkin olosuhteet ok ), miten kukaan voi edes väittää muuta?

 

Surullista on varmaan sekin että toooodella isoissa perheissä vauvat ja taaperot joutuvat odottamaan vuoroaan kun heitä puetaan, koska äidillä on vain kaksi kättä.
Miten muuten luulette että Aurinkokunta selviää katraastaan yksin? Varmasti siinä porukassa odotellaan että saadaan päälle puettua.

Hieman eri asia kuitenkin siinä mielessä, että päiväkotiryhmässä lapset on melko samanikäisiä kaikki. Perheessä ne lapset on kuitenkin vanhimmasta päästä jo sen verran isompia että osaavat toimia itse eikä tarvi samanlaista vahtia ja auttaa kuin pienempiä.

 

Ihan sama mitkä selitykset on hoitoon viemisille, vauvan paikka ei ole päiväkodissa vaan kotona :/

 

Surullista on varmaan sekin että toooodella isoissa perheissä vauvat ja taaperot joutuvat odottamaan vuoroaan kun heitä puetaan, koska äidillä on vain kaksi kättä.
Miten muuten luulette että Aurinkokunta selviää katraastaan yksin? Varmasti siinä porukassa odotellaan että saadaan päälle puettua.

asiaa!!

 

joskus vaan on pakko.Ei se vauva siitä loppupeleissä kärsi.Elämä vaan on sellaista joskus että on pakko.Halusi tai ei.Ei rakkauden määrää vähennä tai tee huonommaksi vanhemmaksi.Hieman epäonnea elämään oikeassa kohdassa ja se siitä.Turhat lässytykset pois.

 

joskus vaan on pakko.Ei se vauva siitä loppupeleissä kärsi.Elämä vaan on sellaista joskus että on pakko.Halusi tai ei.Ei rakkauden määrää vähennä tai tee huonommaksi vanhemmaksi.Hieman epäonnea elämään oikeassa kohdassa ja se siitä.Turhat lässytykset pois.

Mä olen ihan varma että mun lapseni kärsisi jos jättäisin hänet joka päivä hoitoon 8-9 tunniksi ja vielä sellaiseen hoitoon, jossa häntä ei voida ottaa niin usein syliin ja huomioida kuin mitä vauva tarvitsee huomiota.

 

Ilman häpeän häivää sanon että mun kaikki lapset on meneet tarhaan alle 1-vuotiaina. Miksi hävetä?

 

Joillekin se talodellinen selvityminen kattaa vähän isommat kriteerit kuin sen, että on varaa ostaa jotain kaurapuuroa.

Mielestäni lapselle syli ja äidin rakkaus on tärkeitä, mutta ihan yhtä tärkänä pidän sitä, että minulla on tarjota lapselleni laadukkaat elinolosuhteet (eli voimme asua mukavasti, voin ostaa lapselleni mieleisiä vaatteita, voimme syödä laadukkaita ja sellaisia ruokia, joista pidämme jne.)

Minulla on varaa tällaiseen, jos käyn töissä. Kun ainakaan meillä sitä rahaa ei taivaasta sada.

 

joskus vaan on pakko.Ei se vauva siitä loppupeleissä kärsi.Elämä vaan on sellaista joskus että on pakko.Halusi tai ei.Ei rakkauden määrää vähennä tai tee huonommaksi vanhemmaksi.Hieman epäonnea elämään oikeassa kohdassa ja se siitä.Turhat lässytykset pois.

Mä olen ihan varma että mun lapseni kärsisi jos jättäisin hänet joka päivä hoitoon 8-9 tunniksi ja vielä sellaiseen hoitoon, jossa häntä ei voida ottaa niin usein syliin ja huomioida kuin mitä vauva tarvitsee huomiota.

Peesi!

 

Joillekin se talodellinen selvityminen kattaa vähän isommat kriteerit kuin sen, että on varaa ostaa jotain kaurapuuroa.

Mielestäni lapselle syli ja äidin rakkaus on tärkeitä, mutta ihan yhtä tärkänä pidän sitä, että minulla on tarjota lapselleni laadukkaat elinolosuhteet (eli voimme asua mukavasti, voin ostaa lapselleni mieleisiä vaatteita, voimme syödä laadukkaita ja sellaisia ruokia, joista pidämme jne.)

Minulla on varaa tällaiseen, jos käyn töissä. Kun ainakaan meillä sitä rahaa ei taivaasta sada.

Se nyt vaan on niin että tosi moni hassaa sitä rahaa turhuuksiin. Meillä on käytössä n. 2000 euroa kuussa ja elämme todella hyvin ja säästöönkin jää. Siksi mä en purematta niele näitä "ei ole varaa" kotiin kun pitäisi syödä vaan kaurapuuroa. Suurimmassa osassa kyse on vaan uusavuttomuudesta ja suurista tarpeista.

 

Jos mies saa käteen 2300, miten ei ole varaa olla kotihoidontuella, etenkin jos vain yksi lapsi? Mun mies saa käteen 1600, lapsia on kolme, vanhin jo koulussa. Silti pystytään elämään sen verran tiukasti, että olen kotona kunnes lapsi 1,5 v.. Ja lainoihin menee kuussa n. 1100 euroa..

 

Suurin osa meistä nyt pienten lasten äideistä on aloittanut hoitotaipaleensa 70-luvulla n. 3kk iässä, eikä suuria traumoja ainakaan laajassa tuttavapiirissäni asiasta ole tullut.

Ja tunnen perheen, joissa kotiäiti ei esim.koskaan vie lapsia ulos, koska "se on niin vaikeaa". Perheessä on 3 alle kuusivuotiasta. Kyllä säälittää. Jos olisivat kodin ulkopuolella hoidossa, pääsisivät edes joskus pihalle. Eli aina kotihoito ei kuitenkaan ehkä ole ihan paras mahdollinen lapsen kannalta.

Ja vielä yksi pointti: on ammatteja, joista ei voi olla useita vuosia pois jos haluaa jatkossakin tehdä töitä. Esim. näyttelijät, muusikot ym. taiteilijat ja useat tutkijat ja tiettyjen alojen lääkärit ovat sellaisia. On "pakko näkyä", jotta töitä olisi tulevaisuudessa tai on pakko kouluttautua koko ajan lisää, jotta ei putoa kelkasta. Eli voi olla niinkin, että saadakseen jatkossa ruokaa pöytään, on lapsi vietävä hoitoon, kun työ niin vaatii. Elämä on...

 

Joillekin se talodellinen selvityminen kattaa vähän isommat kriteerit kuin sen, että on varaa ostaa jotain kaurapuuroa.

Mielestäni lapselle syli ja äidin rakkaus on tärkeitä, mutta ihan yhtä tärkänä pidän sitä, että minulla on tarjota lapselleni laadukkaat elinolosuhteet (eli voimme asua mukavasti, voin ostaa lapselleni mieleisiä vaatteita, voimme syödä laadukkaita ja sellaisia ruokia, joista pidämme jne.)

Minulla on varaa tällaiseen, jos käyn töissä. Kun ainakaan meillä sitä rahaa ei taivaasta sada.

Se nyt vaan on niin että tosi moni hassaa sitä rahaa turhuuksiin. Meillä on käytössä n. 2000 euroa kuussa ja elämme todella hyvin ja säästöönkin jää. Siksi mä en purematta niele näitä "ei ole varaa" kotiin kun pitäisi syödä vaan kaurapuuroa. Suurimmassa osassa kyse on vaan uusavuttomuudesta ja suurista tarpeista.

Ihmisillä on niin eri käsitys siitä, mikä on turhaa. Mikä sinulle on turhaa, ei välttämättä ole sitä jollekin muulle. Ja onko se nyt niin väärin, jos ei halua elää kädestä suuhun?

 

Meillä ei ole varaa laadukkaisiin vaatteisiin eikä uusimpiin pelikoneisiin. Eipä tuo tokaluokkalainenkaan ole kertaakaan valittanut tarjoustalon tai kirpparin vaatteista, ja vanha ps2 pelittää ihan riittävästi. Miten laadukkaat vaatteet voi olla esim 1-vuotiaalle jonkun mielestä yhtä tärkeitä kuin läsnäoleva äiti? Ei meillä puuropäiviä tarviste viettää, vaikka kalliisiin ruoka-aineksiin ei ole varaa. Terveellistä hyvää ruokaa saa halvallakin.

 

Joillekin se talodellinen selvityminen kattaa vähän isommat kriteerit kuin sen, että on varaa ostaa jotain kaurapuuroa.

Mielestäni lapselle syli ja äidin rakkaus on tärkeitä, mutta ihan yhtä tärkänä pidän sitä, että minulla on tarjota lapselleni laadukkaat elinolosuhteet (eli voimme asua mukavasti, voin ostaa lapselleni mieleisiä vaatteita, voimme syödä laadukkaita ja sellaisia ruokia, joista pidämme jne.)

Minulla on varaa tällaiseen, jos käyn töissä. Kun ainakaan meillä sitä rahaa ei taivaasta sada.

Se nyt vaan on niin että tosi moni hassaa sitä rahaa turhuuksiin. Meillä on käytössä n. 2000 euroa kuussa ja elämme todella hyvin ja säästöönkin jää. Siksi mä en purematta niele näitä "ei ole varaa" kotiin kun pitäisi syödä vaan kaurapuuroa. Suurimmassa osassa kyse on vaan uusavuttomuudesta ja suurista tarpeista.

Ihmisillä on niin eri käsitys siitä, mikä on turhaa. Mikä sinulle on turhaa, ei välttämättä ole sitä jollekin muulle. Ja onko se nyt niin väärin, jos ei halua elää kädestä suuhun?

Nimen omaan! Meillä on pelikonsolit, asunto- auto- ja opintolainat, reimatecit, sisäfileet sun muut ja silti jää säästöön. Me emme todellakaan elä kädestä suuhun niin on naurettavaa väittää, etteikö suht pienillä rahoilla vois olla kotona. Se on vaan sitä, kun on tarve elää yli varojen ja saada sitä sun tätä.

 

Vuoden päästä on minunkin poikani päiväkodissa ainakin yksi 9-kuinen pienten ryhmässä. Tämä, joka nyt mahassani vielä kasvaa.

 

Joillekin se talodellinen selvityminen kattaa vähän isommat kriteerit kuin sen, että on varaa ostaa jotain kaurapuuroa.

Mielestäni lapselle syli ja äidin rakkaus on tärkeitä, mutta ihan yhtä tärkänä pidän sitä, että minulla on tarjota lapselleni laadukkaat elinolosuhteet (eli voimme asua mukavasti, voin ostaa lapselleni mieleisiä vaatteita, voimme syödä laadukkaita ja sellaisia ruokia, joista pidämme jne.)

Minulla on varaa tällaiseen, jos käyn töissä. Kun ainakaan meillä sitä rahaa ei taivaasta sada.

Se nyt vaan on niin että tosi moni hassaa sitä rahaa turhuuksiin. Meillä on käytössä n. 2000 euroa kuussa ja elämme todella hyvin ja säästöönkin jää. Siksi mä en purematta niele näitä "ei ole varaa" kotiin kun pitäisi syödä vaan kaurapuuroa. Suurimmassa osassa kyse on vaan uusavuttomuudesta ja suurista tarpeista.

Ihmisillä on niin eri käsitys siitä, mikä on turhaa. Mikä sinulle on turhaa, ei välttämättä ole sitä jollekin muulle. Ja onko se nyt niin väärin, jos ei halua elää kädestä suuhun?

Olen vähän samoilla linjoilla. Haluan tarjota lapsille laadukkaan elämän. Pidän tärkeänä, että pystyn esim. kustantamaan lapsille ne harrastukset, jotka he haluavat. Tai että jos vakava sairaus iskee, ei se kaada koko palettia ihan heti, koska rahaa on säästössä.Toisaalta, pidin myös tärkeänä lasten kotihoitoa ja mielestäni he aloittaessaan päiväkotitaipaleensa 1,5-vuotiaina olivat siihen tarpeeksi valmiita ja hyvin on mennyt kaikin puolin.

 

Meillä ei ole varaa laadukkaisiin vaatteisiin eikä uusimpiin pelikoneisiin. Eipä tuo tokaluokkalainenkaan ole kertaakaan valittanut tarjoustalon tai kirpparin vaatteista, ja vanha ps2 pelittää ihan riittävästi. Miten laadukkaat vaatteet voi olla esim 1-vuotiaalle jonkun mielestä yhtä tärkeitä kuin läsnäoleva äiti? Ei meillä puuropäiviä tarviste viettää, vaikka kalliisiin ruoka-aineksiin ei ole varaa. Terveellistä hyvää ruokaa saa halvallakin.

Meidän perheelle on ainakin elämän laatu aika tärkeä seikka. Tokihan se riittää joillekin, että on varaa perustarpeisiin. Minä ainakin haluan nauttia elämästä.

Ja lisään vielä, ennen kuin joku ehtii tulla huutelemaan ja haukkumaan paskaksi äidiksi, en toki aseta "turhuuksia" lapsen rakkauden ja hyvin voinnin edelle. Mutta miksei lapselle voisi tarjota molempia? Minun mielestäni alle 1-vuotiaan lapsen päivähoitoon vieminen ei sulje näitä seikkoja toisiltaan pois.

 

Se nyt vaan on niin että tosi moni hassaa sitä rahaa turhuuksiin. Meillä on käytössä n. 2000 euroa kuussa ja elämme todella hyvin ja säästöönkin jää. Siksi mä en purematta niele näitä "ei ole varaa" kotiin kun pitäisi syödä vaan kaurapuuroa. Suurimmassa osassa kyse on vaan uusavuttomuudesta ja suurista tarpeista.

Jaa no me ei olla uusavuttomia todellakaan, mutta meistä nyt vaan on mukavaa kun ei tartte pihistellä. Syödään hyvin, pukeudutaan hyvin, ajetaan hyvillä autoilla, lapset leikkii hyvillä leluilla, harrastetaan kaikkea kivaa, jne.

Ei muuten ole sulta pois, vai onko?

T. se jonka 9kk menee vuoden päästä päiväkotiin

 

Ja lisään vielä, ennen kuin joku ehtii tulla huutelemaan ja haukkumaan paskaksi äidiksi, en toki aseta "turhuuksia" lapsen rakkauden ja hyvin voinnin edelle. Mutta miksei lapselle voisi tarjota molempia? Minun mielestäni alle 1-vuotiaan lapsen päivähoitoon vieminen ei sulje näitä seikkoja toisiltaan pois.

No todellakin asetat. Sä tosiaan väität että sille pienelle lapselle on tärkeää kalliit harrastukset, hienot vaatteet, hienot, kalliit lelut jne.

 

Olen vähän samoilla linjoilla. Haluan tarjota lapsille laadukkaan elämän. Pidän tärkeänä, että pystyn esim. kustantamaan lapsille ne harrastukset, jotka he haluavat. Tai että jos vakava sairaus iskee, ei se kaada koko palettia ihan heti, koska rahaa on säästössä.Toisaalta, pidin myös tärkeänä lasten kotihoitoa ja mielestäni he aloittaessaan päiväkotitaipaleensa 1,5-vuotiaina olivat siihen tarpeeksi valmiita ja hyvin on mennyt kaikin puolin.

1-vuotiaalle laadukas elämä on aivan jotain muuta kuin kalliit autot, vaatteet, harrastukset ja asunnot. Mutta osa ei vaan osaa käyttää rahaa

 

Se nyt vaan on niin että tosi moni hassaa sitä rahaa turhuuksiin. Meillä on käytössä n. 2000 euroa kuussa ja elämme todella hyvin ja säästöönkin jää. Siksi mä en purematta niele näitä "ei ole varaa" kotiin kun pitäisi syödä vaan kaurapuuroa. Suurimmassa osassa kyse on vaan uusavuttomuudesta ja suurista tarpeista.

Jaa no me ei olla uusavuttomia todellakaan, mutta meistä nyt vaan on mukavaa kun ei tartte pihistellä. Syödään hyvin, pukeudutaan hyvin, ajetaan hyvillä autoilla, lapset leikkii hyvillä leluilla, harrastetaan kaikkea kivaa, jne.

Ei muuten ole sulta pois, vai onko?

T. se jonka 9kk menee vuoden päästä päiväkotiin

Todellakin olette jos tarvitsette tonneja ja tonneja noiden saamiseen
Ei ole multa pois vaan sun lapselta. Onneksi itsellä ei tarvitse tinkiä mistään ja saa vielä lapsi olla kotona

 

säälitti kyllä kun se söpöliini vaan pantiin makaamaan penkille kun muut puki uloslähtöä varten. Kyllä se taitaa olla niin ettei ole alle 1v paikka tarhassa. Tuossakin ryhmässä se vauva vei selvästi yhden henkilön huomion koko ajan, ettei ne isommat vaan loukkaa sitä pientä.

meijän poitsu oli n 10 kk ku laitettiin tarhaan. ja hyvin siellä pärjäs. uusia taitoja tuli ropinalla sen jälkeen ku oli tarhaan laitettu. ja samaa kohtelua sai kun muutkin ryhmän lapset.

 

Ja lisään vielä, ennen kuin joku ehtii tulla huutelemaan ja haukkumaan paskaksi äidiksi, en toki aseta "turhuuksia" lapsen rakkauden ja hyvin voinnin edelle. Mutta miksei lapselle voisi tarjota molempia? Minun mielestäni alle 1-vuotiaan lapsen päivähoitoon vieminen ei sulje näitä seikkoja toisiltaan pois.

No todellakin asetat. Sä tosiaan väität että sille pienelle lapselle on tärkeää kalliit harrastukset, hienot vaatteet, hienot, kalliit lelut jne.

Olet muuten tosi törkeä jos kehtaat väittää, että lode ei rakastaisi lapsiaan yli kaiken vain, koska ei köki kotona köyhänä kolmea vuotta. Noinko pahsti kotiäitiys homehduttaa aivot ja rappeuttaa järjenjuoksun?

Minä ja sadattuhannet muut 70-luvun lapset on siis rakkaudetta kasvaneet, niinkö? Ai hitsi, mitenhän mä oon aina tuntenut olevani vanhemmille rakas, osaatko selittää?

 

Jos mies saa käteen 2300, miten ei ole varaa olla kotihoidontuella, etenkin jos vain yksi lapsi? Mun mies saa käteen 1600, lapsia on kolme, vanhin jo koulussa. Silti pystytään elämään sen verran tiukasti, että olen kotona kunnes lapsi 1,5 v.. Ja lainoihin menee kuussa n. 1100 euroa..

jokanan elää tyylillään....