Hei te yli 30v äidiksi tulleet!

[QUOTE="hehehehe";27380475]Aikuinen ei ole oikeastaan koskaan. 30v:kin on vielä kesken kehityksessään. Kyllä ihminen on aikuiSEMPI 50vuotiaana kuin 30 vuotiaana sehän nyt on selvää, kyse onkin siitä onko tarpeeksi aikuinen äitiyteen.
23v on tarpeeksi aikuinen äidiksi, jotkut jarruttelevat mutta se sopii heille.

Keskenkasvuisia vanhempia ikävä kyllä löytyy joka ikäluokasta.[/QUOTE]

Pointtinsa tässäkin. Mutta kahdenkympin tienoilla immeiset tuppaavat tietämään kaikesta kaiken ja ego on suurempi kuin ovesta sisään mahtuu. Ollaan kaikesta niin kovin varmoja ja selvillä ja tietoisia. Luojan kiitos se ego pienee kun 30 lähenee.

Se että selviääkö äitiydestä ei ole iästä kiinni varmastikaan. Mutta se että kykenekö elämään jo nuorena lukkoon lyötyjen asioiden kanssa (siinä kaikki voipaisuudessa tehdyt päätökset) on eri juttu. Puhumattakaan niistä pojan kolleista, jos naisesta äidiksi onkin niin jaksaako se samaa ikäluokkaa oleva isi ollakaan se isi. Miehet kun jälkijunassa aina tuppaavat vähän tulemaan.

23- vuotiaan on mielestäni turha hehkuttaa että tietää mitä tuleman on. Että tietää ettei tartte "juosta" tai tietää varmati että perhe ei hajoa. En minäkään tiedä vaikka tein lapset +30v. Mutta tunnen taatusti useamman karikon. JA itseni. Realistisesti. Oman pienuuteni tässä elämässä ja elämän yllätyksellisyyden.

 

Mulla suurin syy siihen, että tulin äidiksi vasta 30+ on se, ettei sopivaa parisuhdetta ollut aikaisemmin. Mutta kyllä mä voin sanoa, ettei se haitannut yhtään. En tiedä, olisinko lapsia aikaisemmin halunnutkaan. Halusin "juosta" baarissa, keikoilla ja ulkomailla. Elää huoletonta elämää. Mulle ne muistot noilta ajoilta on oikeasti tärkeitä, ja olen iloinen, että kaikki se on tapahtunut, mikä on. Jos olisin nuorempana tullut esim. vahingossa raskaaksi, olisin tietysti lapsen pitänyt, ja varmasti ollut hyvä äiti silloinkin.

 

Minun moni iäkkäämpi ystävä on eronnut pettämisen takia. Kyse on enemmän ihmistyypistä kuin siitä oletko 23v vai 30v.
On myös ihan eri asia onko lapsi vahinko vai suunniteltu huomioipas se. Jos lapsi syntyy yllättäen vanhemmille jotka eivät suunnitelleet vielä lasta haluavansa, niin onhan se nyt selvää että ei välttämättä ole SE OIKEA juuri sillä hetkellä kumppanina ja sitten näitä eroja tulee enemmän. Ja vahinkolapsia syntyy keskimäärin enemmän nuoremmille koska vanhemmilla yleensä se lapsentekovaihe meneillään joten vahinkoa ei voi syntyä tietenkään.

Tarkennuksena, ovatko nämä iäkäämpänä eronneet kenties solmineet nuorena sen aiemman suhteen?

 

Minun moni iäkkäämpi ystävä on eronnut pettämisen takia. Kyse on enemmän ihmistyypistä kuin siitä oletko 23v vai 30v.
On myös ihan eri asia onko lapsi vahinko vai suunniteltu huomioipas se. Jos lapsi syntyy yllättäen vanhemmille jotka eivät suunnitelleet vielä lasta haluavansa, niin onhan se nyt selvää että ei välttämättä ole SE OIKEA juuri sillä hetkellä kumppanina ja sitten näitä eroja tulee enemmän. Ja vahinkolapsia syntyy keskimäärin enemmän nuoremmille koska vanhemmilla yleensä se lapsentekovaihe meneillään joten vahinkoa ei voi syntyä tietenkään.

Mien ihmeessä ne vanhempana oikeasti vanhemmaksi haluavat ovatkaan onnistuneet kulkemaan nuoruuden läpi ilman vanhkolapsia?

Kun veikkaan että samalla tapaa on tullut seksiäkin harrastettua. Eikä välttis vakikumppanin kanssa.

Ja miettien käytössä olevien ehkäisymenetelmien teho on 95%=> niin kummallisen paljon vahinkoraskausksia tuntuu olevan nuorilla jos niillä ero perustellaan että ei raskauduttu halutulle puolisolle. Vai olisko vaan niin että toiset on niin lapsia vielä ettei välitä kunnollisen ehkäiyn käytöstä? Tai sitten vaan tosiaan vauvakuumeisena pykätään se lapsi ensimmäisen suurin piirtein ok ehdokaan kanssa.

 

[QUOTE="henni";27380520]Pointtinsa tässäkin. Mutta kahdenkympin tienoilla immeiset tuppaavat tietämään kaikesta kaiken ja ego on suurempi kuin ovesta sisään mahtuu. Ollaan kaikesta niin kovin varmoja ja selvillä ja tietoisia. Luojan kiitos se ego pienee kun 30 lähenee.

Se että selviääkö äitiydestä ei ole iästä kiinni varmastikaan. Mutta se että kykenekö elämään jo nuorena lukkoon lyötyjen asioiden kanssa (siinä kaikki voipaisuudessa tehdyt päätökset) on eri juttu. Puhumattakaan niistä pojan kolleista, jos naisesta äidiksi onkin niin jaksaako se samaa ikäluokkaa oleva isi ollakaan se isi. Miehet kun jälkijunassa aina tuppaavat vähän tulemaan.

23- vuotiaan on mielestäni turha hehkuttaa että tietää mitä tuleman on. Että tietää ettei tartte "juosta" tai tietää varmati että perhe ei hajoa. En minäkään tiedä vaikka tein lapset +30v. Mutta tunnen taatusti useamman karikon. JA itseni. Realistisesti. Oman pienuuteni tässä elämässä ja elämän yllätyksellisyyden.[/QUOTE]
20v ei voi täysin tietää, 30v ei voi täysin tietää. Sitä vain tekee päätöksiä joiden kuvittelisi olevan oikeita ja toivoo tekevänsä oikeat päätökset. Kenenkään päätös ei ole sen vähänpätöisempi. Ego on suuri myös 30vuotiaalla. Yleensä sitä opitaan näkemään maailma ilman isoa egoa ja reliteetit vasta sitten 60+ ikäisenä. Sitä ennen ihminen on vielä niin kovinkin tietävä olevinaan. Näitä viisaita sanoja kuulen mummoilta jatkuvasti ja oikeassa varmasti ovatkin. Kesken olemme ja niin kuuluukin olla, niin me jaksamme itseämme eteenpäin potkia kun iässämme vielä tarvitsee näin tehdä, suurilla luuloilla, haaveilla ja tiedolla jota kuvittelemme paljonkin olevan.


Tuosta oman ikäisestä miehestä en tiedä, omani oli muutaman vuoden vanhempi. Oman ikäiset tuntuivat vähän liian nuorilta. Olinkin todella nuori kun tavattiin.

 

Mien ihmeessä ne vanhempana oikeasti vanhemmaksi haluavat ovatkaan onnistuneet kulkemaan nuoruuden läpi ilman vanhkolapsia?

Kun veikkaan että samalla tapaa on tullut seksiäkin harrastettua. Eikä välttis vakikumppanin kanssa.

Ja miettien käytössä olevien ehkäisymenetelmien teho on 95%=> niin kummallisen paljon vahinkoraskausksia tuntuu olevan nuorilla jos niillä ero perustellaan että ei raskauduttu halutulle puolisolle. Vai olisko vaan niin että toiset on niin lapsia vielä ettei välitä kunnollisen ehkäiyn käytöstä? Tai sitten vaan tosiaan vauvakuumeisena pykätään se lapsi ensimmäisen suurin piirtein ok ehdokaan kanssa.

Ymmärsit kai tahallaan väärin?

 

Ihmettelen miksi näillä nyt vastanneilla on niin kova tarve perustella kuinka ihan tavalliset parikymppiset äidit ovat huonompia kuin he itse. Saatteko te tuosta jotain? Ei ole tainnut ikä tuoda kovasti kypsyyttä vaikka kovasti suurella egolla sitä huutelette...

 

Ymmärsit kai tahallaan väärin?

En. Vaan perustelu todellakin oli ontuva. Sait tarkalleen sen kuulostamaan siltä että peruteluina sille, että nuorena perustettu perhe eroaa on se että se lapsi oli vahinko lapsi.

Mäpä veikkaa että se syy ei ole vahninko lapsi vaan kliseemäinen "kasvoimme erilleen" juttu.

 

Mä en ole koskaan harrastanut viinan juontia enkä baareissa juoksemista, silti sain esikoisen vasta 32 -vuotiaana. Koskaan en ole sitä joutunut kenellekään perustelemaan, mutta ehkäpä se johtuu siitä, että nykyisen mieheni tapasin vasta kolmikymppisenä Aiemmissa suhteissa ei ole lasten hankinta edes tullut mieleen.

 

En. Vaan perustelu todellakin oli ontuva. Sait tarkalleen sen kuulostamaan siltä että peruteluina sille, että nuorena perustettu perhe eroaa on se että se lapsi oli vahinko lapsi.

Mäpä veikkaa että se syy ei ole vahninko lapsi vaan kliseemäinen "kasvoimme erilleen" juttu.

Noita kasvetaan erilleen -perusteluja kuulee kaikenikäisiltä.
En kyllä tuota tarkoittanut, osalla noin ja varmasti on yleisempää erota niillä pareilla, joille lapsi on tullut yllättäen. Eli ei olla voitu pohtia onko oikea suhde varmasti, onko talous kunnossa jne muita asioita mitkä sitten ovat voineet vaikuttaa eroon.

Ymmärsitkö?
Älä päässäsi yleistä tätä tapahtuvan kaikille.

 

20v ei voi täysin tietää, 30v ei voi täysin tietää. Sitä vain tekee päätöksiä joiden kuvittelisi olevan oikeita ja toivoo tekevänsä oikeat päätökset. Kenenkään päätös ei ole sen vähänpätöisempi. Ego on suuri myös 30vuotiaalla. Yleensä sitä opitaan näkemään maailma ilman isoa egoa ja reliteetit vasta sitten 60+ ikäisenä. Sitä ennen ihminen on vielä niin kovinkin tietävä olevinaan. Näitä viisaita sanoja kuulen mummoilta jatkuvasti ja oikeassa varmasti ovatkin. Kesken olemme ja niin kuuluukin olla, niin me jaksamme itseämme eteenpäin potkia kun iässämme vielä tarvitsee näin tehdä, suurilla luuloilla, haaveilla ja tiedolla jota kuvittelemme paljonkin olevan.


Tuosta oman ikäisestä miehestä en tiedä, omani oli muutaman vuoden vanhempi. Oman ikäiset tuntuivat vähän liian nuorilta. Olinkin todella nuori kun tavattiin.

Näin!

 

20v ei voi täysin tietää, 30v ei voi täysin tietää. Sitä vain tekee päätöksiä joiden kuvittelisi olevan oikeita ja toivoo tekevänsä oikeat päätökset. Kenenkään päätös ei ole sen vähänpätöisempi. Ego on suuri myös 30vuotiaalla. Yleensä sitä opitaan näkemään maailma ilman isoa egoa ja reliteetit vasta sitten 60+ ikäisenä. Sitä ennen ihminen on vielä niin kovinkin tietävä olevinaan. Näitä viisaita sanoja kuulen mummoilta jatkuvasti ja oikeassa varmasti ovatkin. Kesken olemme ja niin kuuluukin olla, niin me jaksamme itseämme eteenpäin potkia kun iässämme vielä tarvitsee näin tehdä, suurilla luuloilla, haaveilla ja tiedolla jota kuvittelemme paljonkin olevan.


Tuosta oman ikäisestä miehestä en tiedä, omani oli muutaman vuoden vanhempi. Oman ikäiset tuntuivat vähän liian nuorilta. Olinkin todella nuori kun tavattiin.

Mutta tiedtkös kuinka moni 20 päälle ajattelee elämää jatkuva oppimisen jatkumona? se ei mahdu vielä siinä kohtaa kaaliin kaikilla koska vasta ollaan aikuisuus noin näennäisesti saavutettu. Ja sitä suoritetaan oikein huollella. Ollaan niin aikuista kuin aikuinen voi olla. Täti joskus tokaisi fiksusti (65v) että hän ei ikinä ole ollut niin aikuinen kuin oli 20-25 vuotiaana. Sen jälkeen matka on vaan ollut matalalentoa todellisuuden rinnalla.

Poikeuksia on. Ja kuten sanoin, periaatteessa nuorikin kykenee täysin vanhemmaksi. Ei siinä. Mutta tässä maailmassa jossa lapsuuskin on jo typistetty niin miksi typistämällä typistää nuoruuttakin? Mikä kiire on siihen aikuisuuteen ja kaikkiin vastuisiin kun aikuinen saa luoja paratkoo olla loppuelämän.

 

[QUOTE="henni";27380646]Mutta tiedtkös kuinka moni 20 päälle ajattelee elämää jatkuva oppimisen jatkumona? se ei mahdu vielä siinä kohtaa kaaliin kaikilla koska vasta ollaan aikuisuus noin näennäisesti saavutettu. Ja sitä suoritetaan oikein huollella. Ollaan niin aikuista kuin aikuinen voi olla. Täti joskus tokaisi fiksusti (65v) että hän ei ikinä ole ollut niin aikuinen kuin oli 20-25 vuotiaana. Sen jälkeen matka on vaan ollut matalalentoa todellisuuden rinnalla.

Poikeuksia on. Ja kuten sanoin, periaatteessa nuorikin kykenee täysin vanhemmaksi. Ei siinä. Mutta tässä maailmassa jossa lapsuuskin on jo typistetty niin miksi typistämällä typistää nuoruuttakin? Mikä kiire on siihen aikuisuuteen ja kaikkiin vastuisiin kun aikuinen saa luoja paratkoo olla loppuelämän.[/QUOTE]
En minä typistänyt lainkaan nuoruuttani. Kyse onkin siitä minkä SINÄ koet nuoruudeksi. Minun nuoruuteeni kuuluu pienet lapset.

Onneksi viisaat mummut osaavat kertoa, kuinka lapsi me molemmat vielä elämässä todellisuudessa olemme.

 

[QUOTE="henni";27380646]Mutta tiedtkös kuinka moni 20 päälle ajattelee elämää jatkuva oppimisen jatkumona? se ei mahdu vielä siinä kohtaa kaaliin kaikilla koska vasta ollaan aikuisuus noin näennäisesti saavutettu. Ja sitä suoritetaan oikein huollella. Ollaan niin aikuista kuin aikuinen voi olla. Täti joskus tokaisi fiksusti (65v) että hän ei ikinä ole ollut niin aikuinen kuin oli 20-25 vuotiaana. Sen jälkeen matka on vaan ollut matalalentoa todellisuuden rinnalla.

Poikeuksia on. Ja kuten sanoin, periaatteessa nuorikin kykenee täysin vanhemmaksi. Ei siinä. Mutta tässä maailmassa jossa lapsuuskin on jo typistetty niin miksi typistämällä typistää nuoruuttakin? Mikä kiire on siihen aikuisuuteen ja kaikkiin vastuisiin kun aikuinen saa luoja paratkoo olla loppuelämän.[/QUOTE]
Oho oletpas ollut tätisi kanssa lapsellinen pitkään! Enemmän tuon lausahduksen sanoisin alaikäisistä tytöistä, n.16v tytöistä.

Itse olin oikein sopiva äidiksi ja tarpeeksi aikuinen. Elämä on jatkuvaa oppimista, niin se vain on. Vaikutat vähän keskenkasvuiselta, ja mainittakoot että taidankin olla sinua vanhempia ja osaan kyllä katsoa tätä keskustelua aikuisen silmin. Tai niin aikuisen kuin alta 60v osaa katsoa maailmaa.

 

[QUOTE="henni";27380646]Mutta tiedtkös kuinka moni 20 päälle ajattelee elämää jatkuva oppimisen jatkumona? se ei mahdu vielä siinä kohtaa kaaliin kaikilla koska vasta ollaan aikuisuus noin näennäisesti saavutettu. Ja sitä suoritetaan oikein huollella. Ollaan niin aikuista kuin aikuinen voi olla. Täti joskus tokaisi fiksusti (65v) että hän ei ikinä ole ollut niin aikuinen kuin oli 20-25 vuotiaana. Sen jälkeen matka on vaan ollut matalalentoa todellisuuden rinnalla.

Poikeuksia on. Ja kuten sanoin, periaatteessa nuorikin kykenee täysin vanhemmaksi. Ei siinä. Mutta tässä maailmassa jossa lapsuuskin on jo typistetty niin miksi typistämällä typistää nuoruuttakin? Mikä kiire on siihen aikuisuuteen ja kaikkiin vastuisiin kun aikuinen saa luoja paratkoo olla loppuelämän.[/QUOTE]

Ihme etten minä ole tuollaista huomannut vielä tähänkään ikään mennessä. Sensijaan sinä vaikutat henkisesti vielä hyvin keskenkasvuiselta. Ehdottomasti nuoremmalta kuin henkilö jonka kanssa kiistelet.

 

Minä olen näitä geriatrivanhempia. Syyt vanhemmalla iällä lapsen hankkimiseen ovat kyllä muualla kuin alkoholin tai bielttämisen määrissä. Ensisijaisesti siinä, että tapasin lasteni isän vasta yli kolmekymppisenä.

Molemmilla ikäjakaumilla on puolensa. Minä olen miettinyt näitä nuorena lapsensa tekeviä, jotka perustelevat nuorta lastentekoikää sillä, että on kiva sitten nelikymppisenä mennä ja kulkea. Jotenkin ajattelen, että joo, silloin voi olla kiva olla "vapaa", mutta toisaalta sellaista nuoruuden huolettomuutta ei enää nelikymppisenä tavoita. Minulla elämä meni siis näin ja koen, että se on ollut hyvä ratkaisu.

 

Näitä teiniäitidokkareita katsellessa tulee mieleen, että ihan osuva ja fiksu perusteluhan tuo on.

 

Oho oletpas ollut tätisi kanssa lapsellinen pitkään! Enemmän tuon lausahduksen sanoisin alaikäisistä tytöistä, n.16v tytöistä.

Itse olin oikein sopiva äidiksi ja tarpeeksi aikuinen. Elämä on jatkuvaa oppimista, niin se vain on. Vaikutat vähän keskenkasvuiselta, ja mainittakoot että taidankin olla sinua vanhempia ja osaan kyllä katsoa tätä keskustelua aikuisen silmin. Tai niin aikuisen kuin alta 60v osaa katsoa maailmaa.

Voi hyvänen aika. olikin liian vaikea ymmärrettäväksi.
Tätini on viisas ihminen joka tiesti tuossa juuri mitä sanoi. Aikuisuuden ego on suurimmillaan juuri tuolla heti aikuistumisen alkumetreillä. Teininä leikitään aikuista vaikka tiedetään että ei vielä sitä olla. Kun numerot täytyy niin sitten ollaan ja lujaa aikuisia.

Keskenkasvuinen. Todellakin. Sitä varmasti olen. Mutta paljon oppikoulujakin käynnyt, uso pois.

 

[QUOTE="henni";27380890]Voi hyvänen aika. olikin liian vaikea ymmärrettäväksi.
Tätini on viisas ihminen joka tiesti tuossa juuri mitä sanoi. Aikuisuuden ego on suurimmillaan juuri tuolla heti aikuistumisen alkumetreillä. Teininä leikitään aikuista vaikka tiedetään että ei vielä sitä olla. Kun numerot täytyy niin sitten ollaan ja lujaa aikuisia.

Keskenkasvuinen. Todellakin. Sitä varmasti olen. Mutta paljon oppikoulujakin käynnyt, uso pois.[/QUOTE]

Olen havainnut aivan yhtä suuren egon kasvun kun ihminen täyttää sen maagisen 30v. Yhtäkkiä ollaan taas niin tietäviä aikuisia kun ollaanhan jo 30v.
Todellisuudessa 20 vrt 30 välillä eroa on yllättävän vähän. Yksilötasolla erot on tietenkin huimat.
Näin sanoo jo tuon iän elänyt ja katselee sitä aikaa nyt "kauempaa" hymyillen.

 

Ihme etten minä ole tuollaista huomannut vielä tähänkään ikään mennessä. Sensijaan sinä vaikutat henkisesti vielä hyvin keskenkasvuiselta. Ehdottomasti nuoremmalta kuin henkilö jonka kanssa kiistelet.

Liekköhän sitä. Luojan kiitos ei tartte enää elää tuossa "minä tiedän ihan kaiken" iässä. Minä henkoht en tiedä. Tiedän vaan sen mitä havannoin. Ympärilläni. Meillä ja muualla.

Tai sitten ympärilleni on osunut vaan tavattoman paljon erikoisia tapauksia. Vuoden sisällä neljä eronnut pariskuntaa, jotka kaikki nuorina aloittaneet perhe-elämän. Nyt sitten eletään viikko-viikko elämää. Ja ah - niin varmoja oltiin kun perhe perustettiin että "juoksemiset" ei kiinnosta. Mutta näemmä hyvin kapea ja subjektiivinen piiri minulla

Toki täytyy sanoa, kummipoikani vanhemmat ovat yhdessä, ja nuorena lapsensa saanneet. Ja onnellisia. Yksi viidestä siis on mennyt hyvin, ilman "erilleen" kasvamista.

 

[QUOTE="henni";27380927]Liekköhän sitä. Luojan kiitos ei tartte enää elää tuossa "minä tiedän ihan kaiken" iässä. Minä henkoht en tiedä. Tiedän vaan sen mitä havannoin. Ympärilläni. Meillä ja muualla.

Tai sitten ympärilleni on osunut vaan tavattoman paljon erikoisia tapauksia. Vuoden sisällä neljä eronnut pariskuntaa, jotka kaikki nuorina aloittaneet perhe-elämän. Nyt sitten eletään viikko-viikko elämää. Ja ah - niin varmoja oltiin kun perhe perustettiin että "juoksemiset" ei kiinnosta. Mutta näemmä hyvin kapea ja subjektiivinen piiri minulla

Toki täytyy sanoa, kummipoikani vanhemmat ovat yhdessä, ja nuorena lapsensa saanneet. Ja onnellisia. Yksi viidestä siis on mennyt hyvin, ilman "erilleen" kasvamista.[/QUOTE]

Kyllä näitä eroja sattuu hyvin paljon kaikenikäisillä. Se on tilastollinen fakta jolta ei säästy edes 30+ ikäisenä äidiksi tulleet. Ikävä kyllä. Nuorena solmitut esim 20+ ikäisenä, hajoavat useammin, mutta tässäkin ero on melko pieni verrattuna vanhempiin pariskuntiin, sillä ei voi seilata.
Ette te nyt hyvänen aika saa perusteltua muita huonommiksi huomaatteko? Ihan yhtä tyhmiä ja ei tyhmiä ovat olleet omat päätöksenne.

 

Olen havainnut aivan yhtä suuren egon kasvun kun ihminen täyttää sen maagisen 30v. Yhtäkkiä ollaan taas niin tietäviä aikuisia kun ollaanhan jo 30v.
Todellisuudessa 20 vrt 30 välillä eroa on yllättävän vähän. Yksilötasolla erot on tietenkin huimat.
Näin sanoo jo tuon iän elänyt ja katselee sitä aikaa nyt "kauempaa" hymyillen.

Varmasti näinkin. 30 aikanaan kun täyttyi niin tokihan se tuntui paremmalta kuin 20v. Oli saavuttanut jo elämässään paljon. Mutta pyrkimykset tavoittaa jotain oli edelleen aika suuret. Taas kun on tultu lähemmäs seuraavaa kymmentä voi toki katsoa itseään toisin. Nykyään ei tarvitse juosta kisaa, osaa varmasti nauttia enemmän.

 

[QUOTE="hehee";27380948]Kyllä näitä eroja sattuu hyvin paljon kaikenikäisillä. Se on tilastollinen fakta jolta ei säästy edes 30+ ikäisenä äidiksi tulleet. Ikävä kyllä. Nuorena solmitut esim 20+ ikäisenä, hajoavat useammin, mutta tässäkin ero on melko pieni verrattuna vanhempiin pariskuntiin, sillä ei voi seilata.
Ette te nyt hyvänen aika saa perusteltua muita huonommiksi huomaatteko? Ihan yhtä tyhmiä ja ei tyhmiä ovat olleet omat päätöksenne. [/QUOTE]

Tilastollisesti nuorena solmitut liitot hajoavat todennäköisemmin ennen eläkeiän saavuttamista kuin vanhempana solmitut liitot.

 

Tilastollisesti nuorena solmitut liitot hajoavat todennäköisemmin ennen eläkeiän saavuttamista kuin vanhempana solmitut liitot.

Niinhän siinä luki.

Onhan se todennäköisempää erota liitosta joka kestää eläkeikään vielä 10v kauemmin kuin toisen!
Ja jos nainen on 23v mennyt naimisiin ja verrataan 32v niin eroamisprosentti eroaa yllättävän vähän. Siihen on ihan turha tuijottaa jos naimisiin aikoo, se ei kenestäkään kerro yhtään mitään.

Tai no joo kaikista. 50% pareista eroaa.

 

Kamalan kiivaasti nämä 30v mammat yrittävät saada nuoret perheet ja avioliitot huonoon valoon.
Mikäköhän mahtaa olla motiivi?