Helmikuun helmet 2014 *tammikuussa*

Ainii, unohdin noista synnytystoiveista pistää. Ei mulla sen kummempia toiveita oo, kun että pääsis ajoissa sairaalaan ja lapsi syntyisi normaalisti alakautta. Ja toki, että vauvalla kaikki hyvin ja saisin sen heti ihokontaktiin :) Inhottavinta olisi, jos vauvalla tai itsellä on jotain häikkää ja joudutaan vauvan kanssa heti syntymän jälkeen erilleen.
 
  • Tykkää
Reactions: ritaliina83
Iltaa taas pitkästä aikaa :) Ja Onnea kaikille jo jakautuneille!!!

Tännekin sitten tuli valitettavasti se raskausdiabetes diagnoosi pari vkoa sitten :/ Nyt sitten mittaillaan verensokereita aamuisin ja kerran viikossa joka aterialla. Samalla lasken joka aterialla noin suunnilleen hiilarit, jotta pysyis sokerit tasaisena. Ja kaikki herkut tietysti kielletty...voi höh!

Neuvolalääkäri oli eilen (Rv 34+5) ja sf mitta 34!!! Eli huitelee jossain käyrän yläpuolella. Muutenkin siis ollut noususuuntainen, joten lähete extra ultraan tuli. Ite en kyllä usko, että vauva nyt niiiin iso olisi, mutta ehkäpä tuota lapsivettä sitten on liikaa...no hyvä, että tutkitaan oli syy mikä tahansa.

Mulla on kohdunsuu kuulemma jo auki, mutta kanavaa kuitenkin vielä jäljellä. Itseasiassa epäilinkin tätä, kun viime viikolla oli yhtenä päivänä niin pirun kipeä alaselkä koko pvän. Sitten yhtäkkiä kivut loppu kuin seinään illalla. Avautumiskipuja siis....uimakielto tuli, muuten normaali elämä jatkuu...Saas nähä tuleeko baby ennen laskettua aikaa...esikoinen tuli viikkoa ennen...

Synnytystoiveista...: 1. Toivon, että synnytys alkaa vesien menolla...se olis jotenkin niin konkreettinen juttu...tietäis heti, että nyt ei mee enää kauan/ taikka ei tule lähdettyä ns. turhaan sairaalaan...ja vedet sais kyllä mennä kotona (mutta ei nukkuessa sängyssä tai sohvalla :D )
2. Synnytys voisi alkaa perjantai iltapvällä...heh...sais helpoiten hoitajan kotiin esikoiselle...
3. Kivuton, KIVUTON, kivuton synnytys....tai siis sellanen kipu minkö kestäis ilman itkua...
4. Haluaisin ponnista jakkaralla...ekassa tätä jo kokeilin, mutta sitten sydänäänet laski ja käskettiin sänkyyn ponnistamaan...eli ei mennyt suunnitelmien mukaan...
5. Mukava kätilö ja kivat huonekaverit...

Onkos kellään tullut vielä mitään turvotuksia? Ite käytän melkein joka pvä tukisukkia vähän niinku ennaltaehkäisevästi. oon myös yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että tulis juotua enemmän vettä pvän aikana. Näillä konsteilla ainakin vielä vältytty suuremmilta turvotuksilta. (mitä nyt sormusta ei kannata koko pvää sormessa pitää, mutta noin muuten...)
 
Turvotuksistaei ole ollut koko raskaudessa mainittavaa turvotusta. Lähinnä vain nukkuessa puutuneita käsivarsia tai kämmeniä, mutta nekin menee ohi asentoa vaihtamalla. Nilkat pysynyt luisina, mitä nyt kerran 3h autossa istumisen jälkeen pientä turvotusta nilkoissa ja sormissa. Viimeksi neuvolassa neuvolantäti halusi nähdä nilkkani, ei ollut edes kuminauhajälkeä :)

Huomenna 35+0!!! :popcorn:

Jään myös huomenna mammalomalle! Upeaa! :cool:

MUTTA, kela ei ole vieläkään ratkaissut sitä rahapuolta, "käsiteltävänä" edelleen. Kelan täti sanoi että jäät kuitenkin lomalle, vaikka päätöstä ei postista tipukkaan. Kuinka mukavaa. :'(

Olen saanut kelasta yhden puhelun, ja itse olen käynyt kahdesti kysymässä kun ei edisty.
 
Viimeksi muokattu:
Juu en mäkään mitenkään tahallisesti yrittäny mitään käynnistellä vaikka viikot alkaaki jo "loppua". Kunhan vaan aattelin vielä siivoilla kunnolla ennen vauvaa ja hyödyntää hyvät pakkaset mattojen/petivaatteiden tuuletuksessa :) naureskelin sille, että hyvän päivän kaikki on valinnu, ku on iskeny joku siivousvimma kaikille samaanaikaan :D

Tänään oli taasen neuvola. Kaikki hyvin, syke huiteli 140 puolin ja toisin. Tytsy laskeutunu nyt niin hyvin, että neuvolatäti sano et ei ihmettele yhtään vaikka tuliskin ihan lasketunajan kohilla, mikä on siis sunnuntaina! Nähtäväks jää :)
Liikkunu on erittäin mukavasti, välillä niinkin paljon että tuntuu tulevan mahasta läpi. Pari vihlasua on tullu sillontällön alapäähän. Sf-mitta on noussu parina viime kertana 0,5cm/viikko. Nyt oli paino LASKENU -300g/viikko! Wuhuu :)

Toivoisin, että lapsivedet menis eka kotona ja siitä sit sairaalaan. Helpon synnytyksen tilaisin myös :D Äiti sano, että mulla on niin korkee kipukynnys, että käyn siellä vaan pierasemassa ni lapsi on jo pihalla :D meniski noin :p

39+2!
 
  • Tykkää
Reactions: EMY06 ja Iitu1810
Jokainen saa mun mielestä valmistautua synnytykseen miten haluaa :) Jos kokee jotenki tärkeäksi itse ns. vaikuttaa synnytyksen käynnistymiseen edes henkisellä tasolla on siihen äidit oikeutettuja kunhan lapsi on täyskasvuinen ja valmis tulemaan maailmaan :) Eipä siihen poppaskonstit auta välttämättä, mutta tuohan se nyt jotain jännitystä ja henkistä valmistautumista, että vauvaan on valmis myös äiti :D Että ei näitä juttuja kannata niin vakavalla mielellä lukea ja ajatella ;) Niinkuin minunkin kommentti "löylytellään vauvat pihalle" oli lähinnä vitsi ;)

Synnytystoiveita:

1. Luonnollisesti käynnistynyt synnytys esim. vesien menolla kotona tai ihan siis selkät supistukset. Matkaa kuitenki vain joku 5km, että hukka reissukaan ei maata kaada, mutta silti.
2. Mukavat ja asiansa osaavat kätilöt, että ei niiden käytös tuo mitään lisäressiä ja ahistusta.
3. Kivunlievitykset ajoissa, koska en todellakaan lähde sinne luomuna menemään jos kivut ovat sen mukaiset. Ja siis toivon toki, että ne myös auttavat vaikka synnytyksestä täysin kivutonta on kai turha edes haaveilla ;)
4. Rauhallisesti etenevä synnytys, mutta ei kuitenkaan monen vuorokauden kestävä ja ponnistusvaihe tulisi olla suht nopea mutta rauhallinen --> ei paikat repeäisi ihan hirveästi.
5. Syntyisi terve vauva ja kaikki ois hyvin ja mä voisin hyvin ja isi voisi hyvin ja me kaikki voitais hyvin ja ja ja saisin vauvan iholle ja ei ois mitään häslinkejä :heart:
 
synnytystoiveista:
1. sellaisella asenteella, että mahdollisimman vähän lääkkeitä. Luomuna haluaisin yrittää, männessä näkee kuinka eukon käy :D
2. altaassa, jos on vaan vapaana.
3. jos sattuu se "kuuleppas kulta pieni"-kätilö, ristin jalkani kunnes vaihtaavaat vuoroa ;)
4. isäntä olisi a) paikalla ja b) tajuissaan koko homman ajan.

en minä paljoa jaksa murehtia ja suunnitella koko synnytystä. se menee miten menee, hyvissä käsissä minä siellä olen. mies kyllä murehtii ja stressaa miunkin puolesta koko hommaa, pelkäämpä että hän tulee synnytys salista enemmän doupattuna kuin minä :D

huomenna poksutaan taas, neuvolan tätiä pitäisi käydä jututtaa ja alkaa ihan oikeesti se äippäloma..
Mihin nää viikot on oikein kadonnu?
 
  • Tykkää
Reactions: Iitu1810
Raskaus on ilmeisesti pehmentänyt pääni mutta mä niin tykästyin tohon äitipolin mieslääkäriin :D Voi ah mikä ihana apinamies karvaisine käsineen :D se akka oliki niin ärsyttävä ettei sen kans tienny miten ois pitäny olla ja se teki ihmediagnooseja mutta tuolla oli kyllä asia hallussa, oli paljon rauhallisempi oloki koko käynnin ajan :heart:

Mutta siis sf-mitta oli pudonnu 1,5cm (mittas oikein kahteen kertaan), vauvelin painoarvio 2949g, kohdunsuu auennut "kalvoja myöten" kuten hän asian ilmaisi ja kanavaa jäljellä n. 2cm. Pää oli todella alhaalla lantiossa. Sanoikin että tää taitaa tulla etuajassa :) Pitäskö nyt ottaa tuo 30.1. tähtäimeen - ukon mummo täyttää sillon 99v! :heart: Nyt ei vaan jaksais enään oottaa synnytyksen alkua :D

muoks. Olin niin ekstaasissa että unohin ihan mainita :D KELAsta tuli vihdoin postia! ja ihan mukavilla summilla näyttävät muistavan seuraavat 9kk :)

EMY06 ja Möykkis 36+6
 
Viimeksi muokattu:
miss_piggy
En meinaa käyttää kestovaippoja, ne olikin se ainut juttu ä-pakkauksessakin mitkä on täysin tarpeettomia tässä taloudessa.. En vaan voi kuvitella itseäni kestovaippailemassa.
 
Nla lääkärillä käyty aamusta. verenpaineet ja pissa ok. Painoa tullut 280g/vk. Ultralla varmennettu raivotarjonta. Kohdunkaula kova ja kiinni, 3cm pitkä viel... Lääkäri kehotti kävelemään et alkais pehmetä, lenkkeilen jo nyt joka pvä 2 kunnon kävelyä koiran kaa... Sf mitta ei ollut kasvanut ollenkaan 2 vk aikana, 34 cm mennään, johtunee alkavasta laskeutumisesta.

37+3
 
Tein mangotuorejuustokakkua mammaloman kunniaksi. Muuten hyvä olo, mutta ruikulivatsa jatkuu, ja pyörrytti useasti keittiössä puuhaillessani. Ihan piti istua jakkaralle välillä. Paineet 130/85, p. 80. Ei ole supistellut. Mukavasti lapsi asettaa koipiaan vatsassa. Entiset paidat menee päälle, mutta alavatsa vilkkuu kummasti :D
 
Mulla on olotila tehny ihan täyskäännöksen, nyt parina päivänä on ollu tosi paljon kipuja, viime yönä heräilin supistuksiin ja tänään ei oo kärsiny tehä oikein mitään ilman supisteluja.. Selässä on koko ajan semmonen menkkamainen kipu ja mitähä viel..

Kestovaippoja ei meillä aiota käyttää. Ajatus ei oo hassumpi, tuntuu vaan etten tän ekan kaa haluu mitään "ylimäärästä". Ehkä mahdollisen seuraavan lapsen kohalla voisin asiaa uudelleen harkita :)
 
En meinaa kestoilla, tuntuu liian hankalalta. Ajatuksena hyvä, mutta koska olen vauvan kanssa yksin, niin en halua mitään ylimääräistä häseltämistä ja vaivaa enää siihen.

Sain ajan ylimääräiseen ultraan, jossa vauvan koko arvioidaan. Aika on vasta 6.2. tosin, tuntuu pitkältä ajalta kaksi viikkoa...
 
Voi kunpa pääsis ultrralla tehtyyn kokoarvioon..

Synnytystoiveista:
- Toivon et synnytys alkais keskiviikkona tai torstaina
- Alkaisi perinteisesti lapsiveden menolla
-Ei tarvitsisi kärvistellä useita vuorokausia, kestäisi alle 12h
- Vaualla olisi kaikki hyvin, sisi heti syliin
- Imetys alkaisi toimimaan.

Mitä kaipaatte eniten ilman tätä mahaa?
Mulla ehdoton ykkönen on et pystyis nukkumaan mahalteen, se on mun lemppariuniasento enkä oo voinu alkukolmanneksen jälkeen niin olla.
Toinen ois et pystyin istumaan tavallisesti, 90 asteen kulmassa. Alkaa kyllästyttää ku aina huono asento ruokapöydässä, wc:ssä jne... Kokoajan pitää nojata taaksepäin et maha mahtuu olemaan....
 
Mä kaipaan omia vaatteita! Nyt vaatevalikoima on tuskallisen suppea, nytkin jalassa miehen pyjamahousut. :D (Äitiysfarkkuja ja housuja on muutamat, mutta niistäkin mahtuu jalkaan enää _yhdet_ (+ parit mammalegginsit)!)

Eniten kaipaan vaivatonta liikkumista ja olemista. Nyt tuntee itsensä maailman hitaimmaksi ja kömpelöimmäksi olennoksi. En meinaa päästä sohvalta ylös ilman apua, sukkia ja kenkiä on lähes mahdoton saada itse jalkaan. Jos jokin tavara putoaa maahan, täytyy tosissaan miettiä onko kaiken vaivan arvoista kumartua/kyykistyä sitä nostamaan ylös. Pieninkin ponnistelu tuntuu varsinaiselta urheilusuoritukselta. :D
 
miss_piggy
Eniten kaipaan sitä että saan käyttää omia vaatteita, ei tarttis käyttää noita kirppikseltä ostettuja kassialman talvitakkeja :D Niin ja sitä että pääsis taas liikkumaan aktiivisemmin.

Täällä ei mistään suppareista mitään tietoa. Tää loppuraskaus on niin ärsyttävää odottelemista ku ei mitään tapahdu suuntaan eikä toiseen. Tais kohdunsuun aukeaminenkin jämähtää siihen 2cm:iin.
Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että meneeköhän tää silti yliaikaiseksi...

37+6
 
Radilaisille: Tännekin tuli raskausdiabetesdiagnoosi viikolla 28, kun aamu/paastosokeri oli hiukan koholla. Kolme viikkoa noudatin tunnollisesti neuvolan ravinto-ohjeita, vaikka ihmettelin, kun ne sisältää niin järjettömän paljon ruisleipää. Ja mietin, että sehän on hiilaria ja sokeria. Aamuarvo ei vaan laskenut ja neuvolassa saarnattiin, että "tää pitäis kyllä saada kontrolliin". Lopulta neuvolassa harjoittelussa ollut terkkari vinkkas vaihtamaan iltapalalla hiilarit proteiiniin. Aloin syödä illalla viimeseks rahkaa, ja aamuarvo putos normaaliks saman tien. Eli kantsii kokeilla, jos ongelma on vain toi aamusokeri!

Kävin sit vielä diabeteshoitajan luona, jolle kerroin tämän, ja hän totesi, että itse asiassa pitäis olla ihan eri ruokaohjeet, jos koholla on vain aamusokeri. Harmittaa vieläkin neuvolassa saatu syyllistäminen, kun ohjeet eivät vain olleet oikeat :x Toivottavasti teillä muilla on ollut parempaa kohtelua ja ohjeistusta radin kanssa! Niin ja ultrassa viimeksi tyttö oli pienehkö, mikä oli myös helpottavaa, kun terkkari pelotteli myös "sokerivauvalla". Huh, ei tuu tätä terkkaria ikävä..

Radi-diagnoosi muuten kätevästi katosi, kun muutin Ruotsiin :D Täällä ovat raja-arvot paljon korkeammat. Koitan syödä edelleen suht järkevästi, mut mittailun oon lopettanut, kun se sormien pistäminen oli mulle yhtä tuskaa...

Tällä suunnalla Ruotsia ei muuten myöskään ole synnytystapa-arviota eikä neuvolalääkäriä, pelkkiä kätilön (kaikki neuvolalaiset kätilöitä) mittauksia ja tunnusteluja mahan ulkopuolelta. Eli ihan omin päin oireita ja tuntemuksia saa tunnistella =) Jos kaikki sujuu synnytyksessä hyvin, jo 6 tunnin (!) päästä voi lähteä joko kotiin tai siirtyä potilashotelliin. Synnytysosastolla ei yövytä eikä siellä ole perhehuoneita, mutta jos tulee komplikaatiota/keisarinleikkaus, jälkihoito on eri osastolla, ja siellä on tilan salliessa isänkin mahdollista yöpyä. Potilashotellissa on oma huone ja rauha, ja siellä pitääkin sit olla mukana kaikki omat varusteet mukana vaipoista lähtien... Jälkihoito-osastolle saa päivisin mennä käymään, jos on huolia tai haluu tukea imetykseen tms. Meillä on matkaa sairaalaan sellanen 60 km, joten ajatus on jäädä hotelliin, koska viimeset tutkimukset vauvalle tehdään aikasintaan 48 tunnin päästä synnytyksestä, niin ei sit tarvii ajella edestakas tutkimuksiin. Jännittää tietty, miten siellä hotellissa ensisynnyttäjinä omin voimin pärjätään, ja mitä kaikkea tässä tapauksessa sairaalakassissa kantsii olla...

38+3 (eikä mitään tuntemuksia eikä vielä kiirettä =) )
 
Moikka!

Täällä voidaan yllättävän hyvin. Oon innostunut taas liikkumaan enemmän ja olo on ok. Myöskin herkuttelua olen saanut vähän kuriin, joskin viikonloppuisin uppoaa kaikenlaiset herkut, niin suolaiset kuin makeatkin :) Mutta on se jo jotain että viikolla on itsehillintää...

Synnytystoiveita:
1) Vauvalla olisi kaikki hyvin
2) Ei tulisi kovin repeämiä. Ekasta tikkailtiin reilusti ja siitä palautumisessa menikin aikaa.
3) Imetys ei olisi kovin kivuliasta (kuten viimeksi)
4) Synnytys olisi nopea, mutta sellainen, että ehdittäisiin hyvin saada esikoinen hoitoon ja itse sairaalaan. Ekan kohdalla sairaalassa oltiin kaks tuntia, tuli vissiin oltua vähän turhan pitkään kotona, mutta kun ohje oli, että jos et ole varma, sattuuko niin paljon että pitää mennä, niin sit ei tartte.
5) Nopea kotiutuminen, jos vaan kaikki vauvalla ja mulla ok.
Ja normaali alatiesynnytys on ehdottomasti toiveena, toki jos tarve on niin sithän se on leikattava, mutta lähtökohtaisesti synnytys ei pelota lainkaan, joten mieluiten normaalisti alakautta.

Mitä kaipaan "normaalista" olotilasta
1) mahallaan nukkumista, tosin se ei tule onnistumaan vielä aikoihin, koska rinnat on aluksi niin arat
2) liikuntaa, kunnollista hikiliikuntaa
3) sitä, että saa syödä kaikkea miettimättä, onko tässä ruuassa kaikki ookoo. Graavikalaa, maksamakkaraa, tuorejuustojuttuja (joita oon yrittänyt välttää)... nam nam!
4) normaalipainoa, alkaa nää tulleet kilot vähän ahdistaa
5) seksiä ilman tiellä olevaa mahaa

Mutta jään kyllä kaipaamaan
1) Vauvan liikkeitä
2) Muiden huomaavaisuutta mua kohtaan (tosin miehen osalta siinä on ollut vähän toivomisen varaa :))
3) sitä raskaana olevan hehkuvaa onnea, joka välillä tännekin rantautui

Vähän olis vielä odoteltavaa. Viikkoja nyt 35+6. Esikoinen syntyi vähän etuajassa, saas nähdä miten nyt käy. Mä toivon kyllä että tulee vähän ennakkoon. Kaikki, joilla raskaudet on menneet yli, on kyllä kertoneet kuinka henkisesti raskaita ne ylimenneet päivät voi olla. Joten oon kyllä valmis kokeilemaan siivoomiset ja muut, kunhan viikkoja tulee vielä pari lisää :)

Hurjasti onnea jo vauvan saaneille ja ihanaa, kivutonta ja onnellista loppuodotusta ja synnytystä muille :)

-Merile
 
Voi, kaipaan kanssa niin paljon mahalteen nukkumista! Paras asento ikinä nukkua ja sen takia yhessä vaiheessa yöunet oli mitä oli, ku piti opetella nukahtaan kyljelteen tai mahalteen :p

Vieläkään ei oo ollu mitään ennakoivaa ilmassa. Sillonku likka päättää alkaa liikkuun, ni sillon sitä muljumista on todella paljon! Tuntuu siltä ku se "silittelis" välillä mun mahanpohjaa :D ihan pari potkua tulee välillä, siihen puuhaan ei ilmeisesti oo enää tilaa.
Viime yönä tunsin, ku tunki päätänsä alapäin.
Siitä ehkä huomaa parhaiten ton laskeutumisen, ku mulla tulee välillä sellanen olo kun en oiskaan raskaana :D Esim. ku vessassa istuu, ni maha näyttää siltä, että ei siä mitään vauvaa oo :p Kyykistymiset yms sujuu vieläkin ihan ongelmitta.

39+4
 
Kyllä mäkin kyykkyyn pääsen helposti, ongelma tulee siinä vaiheessa kun täytyy päästä takaisin ylös. :D

Mahallaan nukkumista en kaipaa, kun normaalistikin nukun pääasiassa selällään ja kyljellään.

Kunnon liikuntaa on kyllä kova ikävä. Ja vapautta syödä ja juoda ihan mitä tahtoo. Maksamakkarasta ja tuorejuustosta en tosin ole täysin luopunut raskauden aikana.
Heti kun kynnelle kykenen, ostan läjän kylmäsavulohta ja mussutan ruisleivän kera kitusistani alas!

Ei tällä meidän tyypillä vaikuta olevan mikään kiire ulos. Tänään ei ole tainnut tulla vielä ainuttakaan supistusta, eikä mitään paineentunnetta tai menkkakipuja. Olo on mitä mainioin (väsymystä lukuunottamatta). Toisaalta en ole kauheasti mitään puuhastellutkaan tänään, mitä nyt sängystä heitin peitot ja tyynyt ulos pakkaseen tuulettumaan.

Sairaalakassin pakkaaminen on edelleen vaiheessa. Hammasharja (kun en viitsi sähköhammasharjaa laitokselle raahata mukaan, niin ostin tavallisen hammasharjan ihan sitä varten), dödö ja Bepanthen-tuubi pakattuna. Wuhuu! :D

Hortensia ja Ensio 36+6
 
miss_piggy
Ällövaroitus

Epäilen,että mulla tuli tänään ulos palanen limatulppaa :rolleyes: Kävin aamupäivällä alapesulla vessassa, ja kun sitten pyyhin paikat, niin paperiin jäi semmonen räkämäinen, venyvä ja vaalea limakökkäre... Ei kyllä muistuttanu ainakaan mitään valkovuotoa..Ja parina päivänä tässä taas valkkariakin tullu vähän reilummasti, että joutui pikkarin suojat ottaa taas käyttöön...
Ei silti supistele, jotain minimaalisen pientä jomotusta vaan välillä tuntuu alamahassa... Mutta jännäks tää menee :D

37+6
 
miss_piggy: Siellä on sulla jännät paikat,synnytys voi käynnistyä tänään tai viikon päästä,mutta lähellä kuitenkin se on :)

Tänään käyty neuvolassa. Kaikki ok,vauva laskeutunut ja lähes kiinnittynyt,hiukan vielä pää heilui. 3.2 viimeinen neuvola ennen sektiota,jos sinne asti päästään.
 
  • Tykkää
Reactions: miss_piggy

Yhteistyössä