¤¤HUHTIKUISET¤¤ elokuussa

Lueskelin tässä viestejä ja mietin aikaa muutamakymmentä vuotta sitten. Nykyaikana monesti raskaustesti tehtään jo heti 4+0 ja ultraankin pitäisi päästä usemman kerran (itselläni syke toistuvasti tarkistettu jo...). Ajatelkaa, minkäänlaista se on ollut, kun kuukautiset olivat myöhässä, mutta raskauden pystyi toteamaan vasta silloin, kun lääkäri totesi kohdun selvästi suurentuneeksi! Ja sydänääniä kuuli vasta joskus lähempänä viikkoa 30 torvella! Keskenmenokin todettiin vasta siinä vaiheessa, kun rupesi oikein kovasti verta vuotamaan, jne... Ja ne yllätyskaksoset, kun "oi-oi, sieltä on vielä toinen tulossa!".

Tämä on musta vähän surullistakin. Naiset tuntuvat nykypäivänä luottavan paljon vähemmän omaan kehoonsa ja oman kehonsa tuntemuksiin ja enemmän taas teknisiin laitteisiin ja testeihin ja seuloihin jne. Siis tietenkin on hyvä asia, että nykyään on olemassa ultrat ja seulat yms. minkä avulla saadaan tärkeää tietoa. Minäkin haluan käydä näissä kahdessa tarjotussa ultrassa ja ne kyllä huojentavat omaa mieltäni. Nyt alkuraskaudessa on jotenkin vaikea luottaa omaan kroppaansa, vaan haluaa sen varmistuksen sieltä ultrastakin. Mutta sen jälkeen, kun kohtu kasvaa ja alkaa tuntemaan vauvan liikkeet, niin luottamus niihin omiin tuntemuksiin vaan voimistuu. En missään nimessä haluaisi rampata useammissa ultrissa enkä hankkia mitään kotidoplereita. Toisaalta, ymmärrän myös sen, että varsinkin jos raskautta on yritetty pitkään ja takana on huonoja kokemuksia, koetaan suurempi tarve saada kaikesta enemmän varmisteluita (useammat ultrat yms.). Joten, kaipa tässäkin kukin taplaa omalla tyylillään. :heart:

Hirveästi haleja kaikille huonoja uutisia saaneille ja vuotojen kanssa panikoiville! Kyllä se vessassa käyminen (alku)raskaudessa on aina sellainen jännitysmomentti, vaikkei vuotoja olisi näkynytkään... Joku totesikin tossa ylempänä osuvasti, että miten tällainen yksi elämän ihanimmista ja merkityksellisimmistä asioista voi olla niin täynnä stressiä ja huolta. :hug: Ja sitten samalla pitäisi olla tyyni ja rauhallinen ja luottavainen ja välttää stressaamista. Pah!

MayBeibi 9+5

 

Hui kuinka paljon tullu tekstiä! Hetki menee kun kaikki uudet taas lukee

Mutta Siiri80:lle onnittelut plussasta!! =)

Ja kaikille menetyksen kokeneille iso :hug: !

Quukkeli: Onko tuplaVAUNUJA olemassa? Itse oon nähny vaan tuplarattaita missä on sit kantokassi? Ja sellaiset tuun varmaankin itse ostamaan. Voi olla että oon väärässä?

EjaV: Onnittelut plussasta! =) Ja pahoittelut enkelipojista, ihan tippa tuli kun luin.. :hug:

Mulla on myös tuo alavatsa sellainen kova. Mutta kaippa se johtuu siitä kun kohtu alkaa kasvamaan??

Synnytyksestä: Mä olisin halunnut esikoisesta kokeilla ammetta, mutta niitä on kai TAYSissa vaan yks (?) enkä tiedä kuinka se onnistuis? Pitäiskö vaan sanoo, et haluu kokeilla jos se on vapaa? Mutta loppujen lopuks synnytys oli niin nopee, että sillä ammeella ei ois ollu mitään väliä
Nyt varmaankin haluan synnyttää sängyssä niinkuin viimeksi ja ILMAN epiduraalia! Sitä en viimeks kerenny saamaan, enkä halua sitä nytkään!

Mä haluan kans sitten jossain vaiheessa testata tota sormustestiä! =)

Katyana & "Luigi" 6+2

 

Synnytyksestä: Esikoisen synnytin ilokaasun, epiduraalin ja keinutuolin voimin. En kokenu pystyssä olemista miellyttäväksi. Tuo ilokaasu oli mulle tosi hyvä juttu! Ponnistin sängyllä puoliks istuvassa asennossa. Sopi mulle. Synnytyksestä jäi ihan hyvät muistot. Nyt kyllä aijon toppuutella kätilöä jos on liian innokas tekeen epparin, mulla se oli NIIN kipeä pitkään. Lisäks toinen synnytys sais olla vähän nopeampi, 23h ottaa voimille.

EjaV, Tervetuloa mukaan. Teillä rankka kokemus takana, toivottavasti nyt kaikki menee hyvin ja saatte vauvan syliin. :hug:

Myös muut uudet tervetuloa ja jarrusukkia matkaan!

Täällä ei mitään ihmeempää, rennosti vietellään viikonloppua.

Syysmama & muru rv 9+2

 

Heips!

Aktiivinen taustalukija, laiska kirjoittaja ilmottautuu..
Eli "specsejä": Fantastic4 - la 9.4.10 (?) - KOS - viideslapsi
(meniköhän edes lähelle oikeaa järjestystä... )

Noista vaunuista on heti alkuun pakko kommentoida, on toki tuplavaunuja
Meidän kuopuksilla 2x 1v1kk kaksospojilla ainakin on..
Emmaljungat meillä, brioltakin ja oralta löytyy ihan vaunumallia, oralla jopa yhdellä vaunukopalla..

Synnytyksestä; kahdesti sectioituna ei kai ole vaihtoehtoja. Tosin aion joka lääkäriltä kysyä voisinko mitenkään alakautta synnyttää.. Vähän jopa pelkään tuota sectiota koska olen molemmilla kerroilla section jälkeen ollut niin jumalattomassa horkassa heräämössä että se "synnytyksen ilo" on hävinnyt siinä.. Ja ensi päivät menneet niin tokkurassa hikoillessa että...
Tämä ei siis ole section pelottelua, mulla vain keho reagoi näin.. Alatiesynnytyksen jälkeen olo oli ihan muuta, vaikka istukan kanssa oli ongelmia ja tas leikkaussali kutsui..

Mutta siis jos saisin valita, haluaisin kokeillla ammetta avautumisvaiheessa.

EjaV:lle iso :hug: . Ja muillekin menetyksen kokeneille.
Ei oikein löydä koskaan sanoja ..

Näin tähän alkuun, tosiaan olen vähän laiskan puoleinen kirjoittelija..
Jaksamisia kaikille!

 

Ihan vaan ilmoittelen, että täällä vielä roikutaan. :hug: ikäviä uutisia saaneille ja :wave: uusille.
Mulla vaan väsymys ihan mahdotonta, samoin pahoinvointi. Nyt ei ole ihan oksennus lentänyt, mutta on pakko olla syömättä tai vetää jotain suolasta tai raikasta. Moni asia oksettaa. Maha turpoillut niin, että ehkä pari viikkoo vielä pystyy peitteleen tuskin pidempään.
Neukkaan aion soittaa ensi viikolla aikaa, sinne np-ultraan kans sitten varmaan.
Ei kovinkaan hauska olotila tämä, mutta jospa se tietäis hyvää (hormonit toimii)
:$ .
Lyra 7+6

 

Tervetuloa uusille!

(.) Täällä paha olo jatkuu ja voimistuu entisestään. On paljon huonompi olo kun tyttöä odottaessa. Naama kukkii yhtä kauniisti kun viimeksikin. Hajut varmasti yököttäisivät myös, mutta sattuu olemaan räkätaudin takia tuo nenä niin tukossa, etten onneksi haista mitään! Jotain hyötyä flunssastakin!

Sukupuoli olisi toki mukava tietää, mutta koska tyttö piti salaisuutensa loppuun asti, en odottele nytkään asian selviävän.

Vaatteiden värit herättivät esikoisen ollessa ihan pieni suuri tunteita. En missään tapauksessa olisi halunnut pukea tyttöä vaaleanpunaiseen, ja protestoin melko kovaan ääneen yksipuolisen värivalikoiman takia. No, juuri äsken kun vilkaisin pyykkinarulle, huomasin, että siellä näkyy roikkuvan melko vaaleanpunaista vaatetta kuivumassa... Nyt tärkeimmältä tuntuukin että lapsella vaan on jotain päällä, värillä niin väliä.

Synnytystä en ole vielä ehtinyt miettiä tai suunnitella sen kummemmin. Olisin halunnut viimeksi olla pitkään kylvyssä tai suihkussa, kävellä tai muuten liikkua, synnytysjakkaraakin mietin, en olisi halunnut epiduraalia jne, mutta tilanne vaati toisenlaisia järjestelyjä. Toinen jalka ei kantanut ollenkaan ja siksi seisominen tai käveleminen ei onnistunut ilman tukea, keinutuoli oli aivan kamala paikka avautumisvaiheen loppupuolella, ammeessakaan ei oikein ollut hyvä olla. Suihkussa olisin muuten viihtynyt, mutta en sitten kehdannut pyytää ketään tulemaan seisomaan suihkuun kanssani Epiduraali laitettiin kun kätilö tarpeeksi kauan sitä ehdotteli. Sen jälkeen olinkin visusti sängyssä ja siitä ponnisteltiin tyttö maailmaan. Siinä tilanteessa se oli ainoa järkevä vaihtoehto. Mutta nyt on menossa "uusi kierros" ja kenties uudet kujeet. Ehkäpä ne toiveet alkavat taas vähitellen hahmottua kun h-hetki on lähempänä.

Mieli alkaa olla aika herkkä Huomaan hermostuvani aivan olemattomista. Eilen illalla mies etsi jotain paitaa ja sanoi ihan tavallisesti, että tänään täytyy pestä pari koneellista pyykkiä ja minähän sitten otin ja suutuin asiasta. En tosin sanonut ääneen mitään mutta kihisin sisimmässäni oikein olan takaa. Mitä lie mahtoi hormonihöyryisessä päässä liikkua sillä hetkellä kun niin pisti suututtamaan! Ja kyllä se porukin aika hätäseen tulee nykyään. Voi kun ei kovin pahenisi nämä tunnemyllerrykset. Yksi keskenmenneistä raskauksista oli pelkkää raivoa ja itkua vuoronperään ja fiilis muuttui ihan lennossa. Se oli aivan kamalaa, varsinkin kun sille ei mahtanut mitään!

Donu ja Pikkuinen

 

Yksi keskenmenneistä raskauksista oli pelkkää raivoa ja itkua vuoronperään ja fiilis muuttui ihan lennossa. Se oli aivan kamalaa, varsinkin kun sille ei mahtanut mitään!

Mulla oli kans noin. Nyt ei vielä ole hirveesti mitään tunnemyllerryksiä ollut. Noita eläinohjelmia katsoessa on vähän tullut tippaa linssiin.

Synnytyksestä en osaa yhtään sanoa! Jos silleen ihan normaalisti vaan?


Empuuu ja Tirppana rv6+1

 

Voi että kun mä tunnen oloni onnekkaaks, kun lukee teidän huonosta olosta. Mulla ei ollut esikoisesta minkäänlaisia oireita, eikä nytkään oo ollut. Ainakaan vielä ja toivottavasti niiltä säästyisinkin =)
Ja toivottavasti myös synnytys menee yhtä nopeasti, esikoisesta kesti 7h joista 3h kerettiin olemaan sairaalassa.

Joo sori, en oikeesti tiennyt, että on myös tuplavaunuja, koska oon aina vaan nähnyt rattaita. *Pahoittelut tyhmyydestä* :ashamed:

Musta tuntuu, et mul on esikoisen syntymän jälkeen jäänyt toi herkkyys jotenkin päälle. Ja nyt siis ehkä hieman "pahentunut"..?
Muistan hauskan tilanteen kun poikaa odotin ja olimme nykyisen mieheni kanssa ruokapöydässä ja kaadoin limsapullon pöydälle jonka seurauksena tuli sitten poru
Että ei edes mitään kauhean pahaa oo täytynyt tapahtua että itku on tullut.

Nyt kyllä koitan saisinko ton laskurin lisättyä.

 

Jei, onnistu!

 

Synnytyksestä en osaa yhtään sanoa! Jos silleen ihan normaalisti vaan?

Tuo kuulostaa hyvältä suunnitelmalta!

 

Synnytyksestä en osaa yhtään sanoa! Jos silleen ihan normaalisti vaan?

Tuo kuulostaa hyvältä suunnitelmalta!

Jep, mutta saa nähdä miten sitten todellisuudessa menee. Mä en hirveesti tiedä eri vaihtoehdoista synnytyksessä enkä varsinkaan siitä, mikä sopis mulle parhaiten. Esikoinen kun on tulossa. Kai sitä sitten synnärillä kokeilemalla löytää parhaimman tyylin.

 

synnytyksestä en miekään osaa sanoo juuri mitään, se menee varmaan sit omalla painollaan, kaveri kerran tohkeissaan suositteli ammetta, lievittää kuulemma kipuja kivasti =)

tänään on ollu vähän känkkäränkkäpäivä, mies heti aamusta saanu kuunnella mun kiukutteluja :ashamed: otin tuossa sit päikkärit ku väsytti niin paljo. mies toi kaupsta tullessaa mulle karkkia, tietää miten saa hyvälle mielelle..

oireet rajottuu edelleen nuihin mielialojen vaihteluihin, hajuaistiherkkyyteen ja pieneen tissikipuun. alavatsaa kourii lähinnä iltasin ja öisin eikä sillonkaan nyt nii paljoo.

voi ku haluan et tää pieni syntyy meille! mietin vähän väliä sitä et jos taas ultrassa ei näy ku keskenmenny alkio.. prkl en tiiä miten sen kestää :'(

Marjutti ja Masuvauva

 

täällä taas, selkäsärkyä jatkunut edelleen ja vuoto ollut ainoastaan paperiin pyyhkiessä . Mutta jotenki tuntuu että olisi menkat päällä vaikea kuvailla ,,,tuntuu vaan niin pahalta että mistä johtuu, ja mistä mitään kukaan tietää ja saakaan tietää. Tässä täytyy siis vaan odotella ja kuulostella tapahtuuko mitään uutta ja soittaa maanantaina neuvolaan :heart:
toivotaan vaan että johtuisi niistä menkoista mitkä olisi para-aikaa päällä

kiitos kaikille jotka jaksoi kommentoida... :heart:

 

Hei taas. Olen koukussa tähän palstaan Ja nyt kun muistan jo muutaman nikin niin:
KatyanaSe vaunujuttu jo selvisikin, olen itsekin ihan ummikko noissa tuplakuljettimissa Ja sanoit pitäväsi porkkanalinjaa, hain itsekin pussillisen ja koitan kovasti pysyä tiukkana, niin helposti alkaa tuo makea houkuttaa
Donu Mulla oli edellinen raskaus sellaista hormonimylläkkää, että todellakin toivon seesteistä oloa nyt. Se on aika raskasta. Kiukuttelet miehelle kun ei ymmärrä raskaushormoneja vaikka oikeasti et itsekään osaa ennustaa mistä päin pian taas tuulee
Synnytyksestä Takana yksi sektio ja yksi normi synnytys. Synnytys oli sen verran epämiellyttävä kokemus, että en halua sitä enää uusia. Mutta asia ei suinkaan ole näin mustavalkoinen. Synnärillä ,kun käytiin synnytystä läpi ,jo luvattiin sektio, mutta menen nyt aikakin pelkopolille ensin, onhan tässä aikaa asenteen muutokseen. Olisi niin upeaa kun se haikara saapuisi huhtikuussa. Vetäisin punaisen rastin nurtsille laskeutumismerkiksi ja koko perhe oltais pyhävaatteet päällä vastaanottamassa uutta tulokasta B)

 

Huisi Mulla aiemmista aina verta juuri menkkojen aikoihin,ja varsinkin seksi lisää veren tuloa, mutta hyvin on mennyt raskaudet. Luultavasti se sullakin sitä vuotoa, eikös aika yleistäkin..

 

Huisi: Tuhruttelusta.. Mulla oli kaksosodotuksessa alkuvaiheessa tuhruttelua, on ihan normaalia.. Pää vaan on niin laho, etten muista mitä neuvolassa silloin sanottiin, muistelen että johtuis ihan hormoonimuutoksista, kohdun kasvusta ja limakalvojen muutoksista (kysyin muuten kättärilläkin asiasta).

Katyana.. En tarkoittanut että olisit tyhmä.. :ashamed: Näköjään joo vähän hassusti ilmoitin asian.. sorry... :ashamed:

Herkkyydestä.. Melkein äsken pääsi itku kun mies katteli esikoisen kanssa transformersia, olivat vaan jotenkin niin hellyyttäviä.. tohisivat autoroboista..

 

sukupuolesta ja sormuksesta:
kokeilin minäkin. Meillä on kotona tyttö ja poika. Sormus näytti poika-tyttö-poika-tyttö. Ei ole ennen esikoista mitään keskenmenoa, tuo oli kyllä aika varmasti ihan eka. Kokeilin uudelleen, sitten näytti vaan poika-tyttö ja pysähtyi siihen. Kultainen kihlasormus ja villalanka. :/

Jos sukupuoli näkyy, haluan tiedä, vaikka en minäkään harrasta tyttö-poika väreihin pukemista, molemmilla kaikkia kivoja värejä löytyy.
Siskoni myös käyttää pojalleen (7v) kirkkaita värejä paljon, varsinkin kirkkaanpunaista. Ja jos joku jotenkin kommentoi tyttömäisyydestä, sitten se vasta aina hämmentyneenä "mutta punainenhan on ilmiselvästi poikaväri!". Ihmiset hiljenevät yleensä heti.

 

Sukupuolesta yritetään kyllä ottaa selville jos vain mahdollista. Esikoisesta ei tiedetty ja ihan synnytykseen asti oltiin melko varmoja että poika tulee. No, tyttö sieltä tuli mutta menihän siinä hetken aikaa toteutellessa ajatukseen B)

Synnytyksestä itse toivon ettei käynnistystä tarvittaisi tällä kertaa. Jotenkin vaan on tunne että niinhän tässä nytkin käy (sellaista untakin oon kesällä nähnyt) :kieh: Ja että synnytyksen jälkeen saisi sen nyytin heti syliin. Se on mulla haaveena :snotty:

Jee, tyhrua ei ole tullut kohta ollenkaan 3 päivään. En kyllä silti aio perua alkuraskuden ultraa, vaan tiistaina mennään katsomaan onko siellä elämää =) Tänään sain kuulla järkyttäviä uutisia kun kuulin tätini miehen tehneen itsemurhan. Joten vähän on järkyttyneissä tunnelmissa mennyt tämä päivä :'(

Poppeliini ja Taito 7+3

 

Mun eilinen palkkakuitti oli niin masentava, että jää varhaisultra varaamatta. Plääh. :/

 

Nyt on niin huono päivä ollut, joten anteeksi kun en jaksa kommentoida. Pakko tulla tänne purkamaan, kun kukaan ystävä ei vielä tiedä..

On niiiiiiiiiin huono olo!!!! :x Välillä tulee siedettävä olo, että jaksaa vähän olla pojan kanssa. Mutta äsken oli taas sellanen puolen tunnin kaamea megapahoinvointi. Ei okseta. On sellanen ihme möykky kurkussa-olo. Mahakin on jotenkin outo.

Kuinka korkealla kohtu voi olla tällä hetkellä?? Mulla on vihlasuja ja kipuja navan ja pimpin puolessa välissä Eihän se kohtu vielä niin korkealla voi olla!!!

Kiitoksia kun tänne saa purkaa

 

Greddy Mullakin vihlaisut tuntuu samoilla paikkeilla koko ajan. En muista millä viikoilla sä olit, et ollaanko kuinka pitkällä erolla toisista. Mutta samoilla paikkeilla kyllä vihlaisut on.

Poppeliini Otan osaa ja koita jaksaa siellä :hug:

Mä sain kuulla tänään kivoja uutisia. Yks mun hyvä ystävä oottaa kansa vauvaa ja ollaan 7 viikon eroilla toisistaan. Mahtavaa kun on lähipiirissä ystävä joka kanssa on raskaana.
Vaikkakin ite on vasta niin alussa tässä mutta silti mä en edes epäile tätä raskautta. Jotenkin on vaan tosi varma olo kaikesta, kun on kokenu niin monta keskenmenoa niin aina on niissä ollut se epäilys ja varmuus että kaikki ei oo kunnossa ja jotenki on aina tienny sen että sieltä pian tullaan pois ja aina se vuoto on sitten alkanutki.
Nyt on vihlaisuja ja kipuja ja siltikään en pelkää että siellä jotain tapahtuu...huonoa siis.
Tietenkin voi olla et oon väärässä ja että meneekin kesken, mutta oon päättäny sen että sitä en ala nyt murehtimaan enkä pelkäämään vaan nautin tästä nyt täysin rinnoin. Senkin huomasin tänään että tämä on eka kerta kun oon rekannu itteni vauva palstalle et oon näinkin monta päivää täällä matkassa pysyny. Aina on käyny niin että kun oon näihin tullu, saman tien tulee kesken. Esikoisen aikana en omistanu ees tietokonetta, joten silloin en surffaillut.
Mutta ihanaa on se että tänne saa purkaa ja täällä saa olla ja kertoo kaikki mitä tuntee millonki....

Hyvät yöt kaikille!

 

Pahoittelut kaikille tippuneille! :hug:

Täällä kaikki samoin kuin aiemminkin. Etova olo, oikeastaan todella paha olo heti heräämisestä iltapäivään saakka. Hajuaisti on ihan ylitarkka ja metalli maistuu välillä suussa. Iltaisin masua turvottaa melkoisesti ja mietinkin, mihin asti onnistun salaamaan tämän... Plus sitten niitä liitos- ja kohdunkasvukipuja.

Sukupuolesta. Me ei varmaankaan kysytä sitä, kun ei kysytty esikoiseltakaan.

Kertomisesta. Hassua, kun melkein kaikki ystäväni ja osa sukulaisista ovat kysyneet, joko meille on toinen tulossa. Ja kaikille olen joutunut sanomaan, että ei, kun en halua kertoa asiasta eka kolmanneksella. Ensi viikolla sitten selviääkin, onko kaikki kunnossa. :heart:

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Piipa rv 7+5 (tai jotain sinnepäin)

 

buam En tiedä millä viikoilla menen.. Kierrot on olleet 29-45, joten ei mitään hajua milloin on hedelmöitys tapahtunut :ashamed: Maanantaina on vihdoin varhaisultra, jos siellä saisi jonkun arvion la:ksi ja rv:ksi. Sen jälkeen varaan neuvolan, niin tietää edes suurinpiirtein milloin sinnekin kannattaa mennä.

 

heips, täällä menat niinkuin alkoi lievänä mutta sellainen olo on siis ja viikkoja on jo kumminin aikas paljon ,soitin siis äippäpolille ja sanoi että tosiaan 90 % naisista kärsii vuodoista raskauden aikana, mutta jos tämä yltyy ja rupeaa olemaan hyytymiä joukossa , se olisi sitten menoa
mutta siteeseen tulee edelleen hyvin vähän , mutta taas äsken kun vessassa kävin , niin ihan kunnon vuoto

nyt vaan pakko odottaan huomista ja seurata tilannetta , jos vaikka pääsisi neuvolan kautta tarkastuttaa tilanteen .
Ei voi muuta sanoa kun PRKL! liian monelle jo kerkesin ilmoittaa onnellisesta odotuksesta ja enhän uskonut että itselle käy näin...

toivo rupeaa hiipumaan pikkuhiljaa, en tunne ketään kenellä olisi alkanut menkat toisella kuulla :|

kiitos kaikille edelleen lohdullisista viesteistä, mutta pessimisti luonteella sanon näin; kesken on varmaan menossa

 

Huisi :hug: Koita jaksaa siellä nyt.... :hug: