Pinnis on Brion ja alunperin tummaa puuta, tuunasin edelliselle jo sen. Meillä oli edellisen odotusaikana remppa menossa asunnossa ja siinä samalla sitten maalailin sängyt tytöille tuolla korkeakiiltomaalilla ja koskapa tykkään nykyään että huoneessa on jotain pirteää tän musta-valko-harmaan lisäksi niin sängyt saa sitte olla väripilkkuja. Jos olis ollu oikein reipas niin olisin maalannut pinniksen vielä kertaalleen uudelleen. Siinä kun on jo vähä hampaan jälkiä. Mutta jospa se nyt kelpais. Nuo erikoismaalit on kyllä kalliita! Sängyille tuli kyllä hintaa ihan kivasti...samoin olohuoneen kiikulle jonka kans maalasin itse. Mutta saahan niistä nauttia sitten monta vuotta kuitenkin. Ja ite tykkään ainakin kovasti lastenhuoneesta kun siellä on selkeät värilinjat. Ja vaikka sen oon alun perin tytöille tehny niin kyllä siellä pojankin kelpaa asustella.
Boomkaa kyllä meilläkin nuo piirakat ja pullat häviäis pakkasesta hyvinkin vilkkaasti jos ei olis lukkojen takana!
varta vasten ostin pakastimen jossa on lukko. Tähän mennessä oon kironnut just sitä ettei mikään säily. Lisäksi nyt mies tietää mitä varten ne on leivottu ja visusti pakattu laatikoihin ni ei uskalla mennä koskemaan :kieh: nukkuvaa karhua ei kannata herättää
Kuulostaa liian hyvältä tuo parisuhdeilta!
Voi olla että täällä jää taas vaan haaveeksi pitkäksi aikaa...tarve ois suurempi varmaan kuin arvaakaan.
Noista aamuista..joo onhan se tuskaa kun tuo
uhmistaapero herää ihan kesken unien. Sitten sillä raukalla on heti nälkä ja nenä ihan tukossa. Eihän se ilkeyttään itke ja huuda mutta miehellä ei oikein kestä pinna tosiaan sillon kuuden aikaan aamulla. Mies on nyt nukkunu tyttöjen kans että minä saisin paremmat yöunet. Toi se tänäkin aamuna sen huutavan taaperon mun viereen. Raukka! Kävi niin sääliksi toista. Ilman peittoa oli taas yönsä nukkunu ja vaikka pitkä yökkäri päällä niin jalat oli ihan kylmät. Sukat repii aina pois jossain vaiheessa. No nyt laitoin yöksi ohkaset housut. Jospa se auttaa. Siinä vaan taas
äitihormoonit käy ylikierroksilla kun toinen itkee peloissaan ja kylmissään ja kun otan peiton alle viereen niin se kietoo ne pullukat kädet kaulan ympärille tiukasti ja sanoo että "äitin rakas" ja sitte se kääntää kylkeä ja nukahtaa viereen. :heart:
Koko päivän taas
taapero kulki perässä sanomassa "äitin tyttö". Raukka se pelkää niin kovasti varmaan että menettää paikkansa. Sitten se huutaa tuolle 3-vuotiaalle isosiskolle että "mee pois, minun paikka" kun sohvalla köllötellään vierekkäin. Vaikka se isompikin tarvii vielä syliä ja hellyyttä. Tänäänkin meni koko ilta sitten siihen että molemmat sai riittävästi syliä ja huomiota. Vuoron perään makas vieressä, silitellään, halitaan ja pussaillaan vuoron perään. Välillä kun uskaltaa nousta hakemaan lelua niin toinen varastaa paikan. Semmosta taistelua se on.
3-vee kysyi tänään kun huomasi vauvan sängyn valmiina että "äiti miksi se vauva saa nukkua aina äitin vieressä?" No minä siihen että siksi koska se vauva syö tissimammaa ja tarvii sitä öisinkin. No tyttö siihen vastasi että "miksi se ei voi syödä vaikka mun tissiä?"
no minä kysyin että tuleeko sulta maitoa? Tyttö totesi heti että ei kyllä tule. Noh päädyttiin siihen että on fiksumpaa kun vauva nukkuu äidin kanssa.
Vaan voihan se olla että nää isommat on aina sitten aamuyöstä hiipimässä viereen...onneksi saatiin lukko makkarin oveen niin on vauva ja äiti turvassa yllätysvisiiteiltä.
La karkkipäivä...3-vee sanoi isälleen ylpeänä että äitipä osti meille tämmöstä ja näytti herkkujaan. (Siihen ei paljoa sisältynyt: suklaasuukko, minttupötky ja Karkkirasia joka jäi syömättä) Iltapäivällä 3-vee katsoi mua silmät pyöreänä kun tarjosin pannukakkua..äiti miksi me saadaan pannukakkua? No minä kysyin että etkö halua sitä niin tyttö sanoi että haluaa toki. Varmaan se oli vaan niin yllättynyt kun eilen sai maistaa toscakakkua ja tänään oli vielä karkkipäivä ja pannaria. Tuntuu lapsesta niin isoilta asioilta. Vaikka meillä yleensä aina ruuan jälkeen (jos on syönyt hyvin) saa jotain pientä jälkiruokaa tai sitten tytöt syö jälkkärit välipalalla. Onneksi meillä lapset itse pyytää hedelmää ja syö myös salaattia. Ettei oo oppinu vaan makeisiin. Suklaa kyllä kelpais aina vaan ei niinkään karkki muuten.
Oma vointi tänään on mennyt taas aika laidasta laitaan. Aamulla oli ensin ihan ok olo. Sitten päivällä kun nukutin taaperoa ja olin siis lepoasennossa niin supisti niin että meni huono olo läpi koko kropan. Tulin itsekin levähtämään sänkyyn ja supistelut vähä rauhoittui. Sain jopa unta vissiin vähä aikaa ja kun heräsin niin kovasti jomotteli koko mahaan ja oli kipeä maha. Liikkuminen ollu illan tosi raskasta ja hidasta. Aina kun nousee ylös niin jalka menee alta kun painaa niin iskiashermoon. Jalat kramppaa helposti. Magnesiumia pitää ottaa tuplasti koko ajan että pystyy olemaan ja nukkumaan edes suunnilleen. Oon niin koko ajan toivonut että nyt se lähtö tulee tässä viikonlopun aikana...saas nähdä jospa sitä aamulla mentäis
