Inseminaatio 2011

tarantellah: Juu, kyl ivf-jonoon pitäis päästä samaan aikaan kun käy insseissä. Itse ainakin ajattelimme että haluamme jatkaa insseissä sen jonotuksen ajan. Ainakin muutaman kerran.

Ehkä ei pidä olla kauhean kärsimätön, siis jos ikä ei tuu vastaan. Jos jätät vauvan hankinnan ns.kesken, niin sitä voi katua myöhemmin...

 

Hei tarantellah, sanoisin samoin kuin Luru; ei kannata suhtautua kärsimättömästi, vaikka tiedän miten vaikeaa se on. Vuosia sitten yritin lasta n kolmen vuoden ajan, tuloksetta. Loppumetreillä toki vannoin minäkin, että ikinä en enää yritä ja ikäkin tulee vastaan jne. Ja tässä ollaan Uudelleen yrittämässä ja ikääkin jo 35 Se ikä on niin suhteellista. Vuosia se mullakin kesti ennen kuin hyväksyin että tähän asiaan ei ole mitään mahdollisuuksia itsellä vaikuttaa. Sen jälkeen onkin ollut paljon helpompaa.

 

Heippa, täällä olis yks uus inssiläinen keskusteluun mukaan. Eli siis meillä selittämätön lapsettomuus ja yritystä pari vuotta takana. Kummallakin kaikki ok tutkimusten mukaan. Tänään siis oli eka inssi ja olivat toiveikkaita koska kaks follia irronnut (oli muuten hirmu jomotus eilen oikeella puolella ) ja miehellä näyte priimaa. Mulla oli siis pelkkä clomifen käytössä 3-7pv. Joten tässä nyt sitten odotellaan ja veikkaan että sekoan tästä jännityksestä. Ei kiva.

 

Jade84 tervetuloa mukaan! Toi tilanne kuulostaa hyvältä, varsinki kun kaks follia, tuplaa mahdollisuudet (näin voi ainakin ajatella, faktasta en tiedä) Mulla eka inssi siis vasta kahden kierron päästä, ja mulla suunniteltiin myös käytettävän vain sitä clomia ja luultavasti irrotuspiikki laitetaan.. Ei tule ainakaan niin kalliiksi, joten toivotaan että onnistuu. Tsemppiä! Odotus on piinaa..

Mulla on vähän ristiriitaiset tunteet, kun mun kaveri yrittää nyt toista lasta (on siis yrittäny ihan pari kuukautta vasta) ja me haaveillaan samaan aikaan raskaana olemisesta Ei siinä mitään, mutta jotenki pelottaa, että se tulee nyt tosi nopeesti raskaaksi, koska sen eka lapsi tuli keskeytystä yhdynnästä, eli "vahingossa". pelottaa siksi, koska tiedän olevani sitten todella kateellinen, koska me olemme kuitenki yrittäneet jo yli vuoden. Toivon siis salaa, ettei tulisi raskaaksi, ennen kuin itse tulen, säälittävää, mutta totta. Tokikaan en halua hänen joutuvan odottelemaan yhtä kauaa kuin meidän, en tietenkään. Onko teillä tällaisia kokemuksia?

 

Iltoja! Ja tervetuloa Jade84 joukkoon

Itse en oikein tiedä että mites tässä nyt olis...tänään oli follikkeliultra ja siellä oli 3 suht samankokoista follia kasvamassa. Siis kolme, what!? Noh, sain ohjeen jatkaa pistämistä koska olivat vasta noin 12-15 millisiä. Perjantaina uusi ultra, jossa sitten tilanne mietitään tarkkaan. Eli jos on kolme suurta, niin irroituspiikkiä ei laiteta lainkaan ja annetaan follien vaan surkastua. Eli tulisi täysin turha lääkekierto. Mutta JOS vain max kaksi follia kasvaa suureksi ja yksi jää pienemmäksi niin irroituspiikki laitetaan ja inssiin mennään Lääkärit näkee tuossakin tilanteessa heti kolmoset vaikka itse näen kolminkertaisen mahdollisuuden onnistua saamaan edes yhden! Mutta ymmärrän siis hyvin että on hirmu suuri riski saada kolmoset ja se ei tällä iällä ole enää mahdollista (enkä sen puoleen haluaisikaan ihan välttämättä). Että kylläpä veti jännitysnäytelmäksi tilanteen, malttamattomana odotan perjantaina. Niin toivon että päästäis inssiin

 

No kyllähän se kieltämättä tuntuu pahalta kun kaveripiirissä sattuu ja tapahtuu, eikä ihan aina edes tarkoituksella. Jotenki tuntuu että tää "yläkerran herra" on tehny jonkun ihan ihme suunnitelman meidänkin varalle kun kaikki tuntuu olevan niin pirun vaikeaa. Ja Luru-73, oli mullakin kaks isoa ja pienempi kolmas ja kyllä inssi tehtiin, lääkäri vielä ultras että ne kaksi sieltä lähti ihan luomukeinoin ja se kolmas jäi mut ei varmaan irtoa. Ja todenteolla huomasin toissailtana kun nää kaks isoa irtos. Jumankekka mikä jomotus oli ja varmaan olivat oikeesti isoja.

 

Tuohon sattuu ja tapahtuu -juttuun voisin kommentoida sen verran että meille tupsahti eilen kutsu ristiäisiin. Mua pelottaa ihan helkkaristi mennä sinne, taitaa tuntee ryöpsähtää valloilleen ihan kympillä. Pelkään myös miten mies selviää siitä, tällä viikolla on nähnyt hänestä ensimmäisen kerran kuinka koville tämä homma ottaa. Miehiseen tyyliin vaan on yrittänyt tähän asti olla kuin ei mitään.

Niin ja ens viikolla on sitten se tyttöporukan pikkujouluhässäkkä josta jo aiemmin puhuin. Kaikenkukkuraksi ei ole kolmannen inssin jälkeen mitään tuntemuksia, ainoastaan eilen naama alkoi taas tuttuun tyyliin kukkia. Eli ens viikolla sitten varmaan täti saapuu vierailulle ja just parahiksi sen pikkujouluhässäkän aikaan että oikein on tunteet pinnassa. Pitäkää peukkuja ettei kukaan kavereistani kysy siellä yhtään mitään meidän perheen lapsiasioista!

 

Tervetuloa kyytiin Jade84!

Tiedän peikkoseni tuon tunteen, hyvä ystäväni muutamia viikkoja sitten kertoi olevansa raskaansa. Raskaus oli "iloinen yllätys", ei siis suunniteltu juttu. Onnittelin ja juteltiin niitä näitä vauvasta ja raskaudesta ja heti kun pääsin autoon rupesin täysillä vollottamaan. Miksi muille muttei meille? Olin niin kateellinen ja ehkä hetken katkerakin. Vaikka kuinka yritän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa, myös tällä lapsettomuudella, on sitä sellaisina hetkinä kamalan vaikea muistaa.

Mulla tuli eilen kolikon kokoinen läikkä rusehtavaa vuotoa, samoin tänään. Muutaman kerran on aikaisemminkin käynyt niin, ja reipas liikunta on aina saanut "hanat auki". Tein eilen (kp32/29-35) aamulla ovistestin, josta sain haalean positiivisen ja lähdin sitten koiran kanssa lenkkeilemään ajatuksena saada vuotoa kunnolla alkamaan, jos on alkaakseen. Kun takaisin tullessani en löytänyt pikkupöksyistä mitään uutta, kävin ostamassa raskaustestin. Tein sen iltapäivällä, tulos oli (tietysti) negatiivinen. Olen nyt epätietoisuuden vallassa. Ovatko nämä nyt kuukautiseni? Eikö jollekin teistä käynyt kanssa näin? Hitsi kun en muista kenelle. Mitä mä nyt teen??? Auttakaa, kanssasisaret!

 

KarolinaM, Ainakin mulle kävi. mun menkat tosin alkoi jo pp8 tuhrulla ja edelleen tuhruan. tai eilisen olisin voinut laskea kp1 kun tuli jo punaistakin mutta tänään taas melko vähäistä on vuoto ollut. Lääkäri oli sitä mieltä että mun pitää nyt kiskoa terolut-kuuri eli ei keritä tänä vuonna enää sitten hoitoihin :/ Aika pettynyt olo kyllä. No jos ensivuonna yrittää vielä pari kertaa ja luovuttaa sitten kokonaan. Nyt on vaan niin suuri pettymys ja epäusko enää mihinkään että voisin heittää jo nyt hanskat tiskiin..

 

Äh, just kun totesin ettei mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen niin... Naama täynnä finnejä, välillä tuskahiki, kiukku nostaa päätään. Eli tädin kyläily -oireita Just niinku aina about viikkoa ennen tätiä

 

Hei Jypy, eiks noi kuvaamasi oireet voi ihan yhtä hyvin olla raskauden kuin lähestyvien kuukautisten oireita Toivotaan vielä parasta!

Niinkuin aiemmin kirjoittelinkin, olen onnistunut estämään itseltäni kaikenlaisen muka-oireiden bongailun. No tänään aamulla sitten tuli ykskaks hirmuiset "viiltävät" / repivät kivut alavatsaan, samanlaista oli pienempänä jo eilen ja nyt ne on vähäsen jatkuneet pitkin päivää. Kipu ei mitenkään muistuta kuukautiskipuja jotka mulla ovat enemmänkin sellaisia kouristavia / jomottavia. Tää oli kuin joku olisi iskenyt veitsellä, vaikea selittää, mutta hyvin erilaista kipua kuitenkin. Nyt täytyisi pitää edelleen mopo visusti käsissä, joten voisiko joku ystävällisesti muistuttaa mua siitä, että TÄMÄKIN voi yhtälailla olla oire lähestyvistä menkoista kuin raskaudesta?

 

KarolinaM mulla tosiaan tuli tossa kesällä ylipitkän kierron jälkeen sellanen ihmeellinen muutaman päivän kestävä ruskea tuhru, joka ei kyllä missään vaiheessa muuttunut punaseksi eikä yhtään niin runsaaksi kun menkat normaalisti. Lopulta tulkitsin niiden olleen tosi oudot menkat ja asia jäi sikseen. Mutta mutta.. Kyseessähän voi myös kohdallasi olla alkuraskauteen liittyvää pientä tuhruttelua Toivotaan sitä! Tuliko ovistestiin siis kaksi tasavahvuista tai melkein tasavahvuista viivaa? Sehän on käsittääkseni herkempi kun raskaustesti, joten se raskasutesti voi ihan hyvin vielä näyttää negaa.

Toivotaan myös Jypyn kohdalla raskauteen - ei tätiin viittavista oireista. Ja Scarleth kuulostaa ihan kuuluisilta "repäisykivuilta", joita en tosin itse ole koskaan päässyt tunnistelemaan. meinaatko testata, eikö sulla jo sekin päivä lähene?

Ihanaa viikonloppua kaikille ja plussatuulia!

 

mökkelö; mun inssistä tulee vasta tiistaina 2 viikkoa, joten eikai tässä oikein ainakaan ennen maanantaita-tiistaita kannattaisi testata. Kärsivällisyys koetuksella siis

 

Ah, sieltähän ne kuukautiset lopulta alkoivat. Ihana tämä ihmisen mieli (tai ainakin omani) kun yli viidenkymmestä kierrosta ne on aina alkaneet, ja silti toivoo, josko ne ei tästä kierrosta nyt alkaisikaan. Olisiko clomi sitten aiheuttanut tämän erikoisen kierron. Me päätettiin pitää nyt inssitön kierto kun elämässä on muuten nyt niin paljon meneillään. Eilen kun kovissa kuukautiskivuissa makasin työpaikan vessan lattialla uhosin itselleni hakevani e-pillerireseptin ja syöväni niitä lopun ikäni niin ei tarvitse pohtia ja kärsiä joka kuukausi. Mieli tietysti muuttui kun kivut hellitti mut on tää niin veemäistä...

 

Tsemppiä KaroliinaM, täällä sama tilanne, menkat alkoi tänään (luomukierto ennen kolmatta inssiä). No, nyt sitten taas aikaa varaamaan kolmanteen. Hassua, kun olin ehtinyt fantasioida jo kaiken maailman raskausoireita.

Mutta "hevosen selkään" sit taas, kolmatta odottamaan. Palaamisiin, tsemppiä hurjasti kaikille!

 

Tsemppiä KarolinaM ja Syys77 :hug: Kyllä se plussajuna vielä pysähtyy meidänkin kohdalle sitten kun on sen aika

 

Heipä hei kanssasisaret ja pikainen viesti tuomaan toivoa listalle!

Kuten varmaan muistatte, mulla on menossa inssi nro 5, yksi ainoa folli kasvoi kystan taakse piiloon tosi hitaasti, ja oli melko pieni irrotuspiikkipäivänäkin. Sitten seurasivat piinaviikot ja ihan normimenkkaoireet: turvotus, vatsakivut, ihon kukkiminen, mieliala jne... Käytin jopa siteitä koko viime viikon loppuviikon varmuuden vuoksi, ettei täti yllättäisi pahassa paikassa kesken työmatkan. Tätiä ei kuitenkaan näkynyt, mutta pp14 testasin selkeän negan viikko sitten.

Nyt sitten tätiä on odoteltu toinenkin viikko, ja oireet ovat alkaneet muistuttaa enemmän raskausoireita: teräviä vihlaisuja alavatsassa, rintojen turpoaminen, ärsytys, kevyt kuvotus ellen syö jne... Tänä aamuna sitten uusi testi kehiin, ja vihdoinkin testiviivan viereen piirtyi haaleahko mutta selkeä toinen viiva. Eli mulle näyttää käyneen samoin kuin negrescolle viikko sitten ja nega muuttuikin ilmeisesti plussaksi...

Eli erittäin varovaisen toiveikkaana halusin vain jakaa kanssanne hyvät uutiset - tosin vielä pitää varmistella virallisemmin nyt ensi viikolla - niin että huomaatte, että tällä listalla on nyt plussajuna, joka ottaa kyytiin uusia matkustajia

 

Ihanaa Solsolet, ihan mielettömän paljon onnea ja toivottavasti kaikki menee hyvin!! Siinä sen näkee ettei kannata heittää kirvestä kaivoon ekan tai tokan inssin jälkeen, jos kerran viidennelläkin voi onnistaa! Nyt lähden paljon paremmin mielin kohti kolmatta inssiä, ovis tosin uhkaa taas mennä viikonlopulle joten saa nähdä päästäänlö inssiä tähän kiertoon tekemään..

 

Mahtavalta kuulostaa, Solsolet!!!!! Ja kiitos toivotuksista, Mökkelö.

Mietin just, että pitäisikö vielä miettiä sitä "kolme inssiä ja sit IVF:ään" ja jatkaa inssittelyä vielä. Onko kukaan tehnyt sellaista että jonottaa julkiselle IVF ja käy samalla yksityisellä insseissä? (anteeks jos tästä on juuri ollut puhe, olen ollut välillä pois keskustelusta...)

Täällä rasittavat menkkakivut (vaikka menkat jo alkaneet), ihan kuin keho jotenkin kettuilisi vielä päälle. Onneksi luojan kiitos miehen kanssa mennyt hyvin, parhaina hetkinä tuntuu että tämä rumba jopa lähentää, toivotaan et pysyy niin. Millaisia parisuhdeaikoja te koette? Mua pelotti yhdessä kohtaa, että mies ei halua IVF-prosessiin, mutta oli miettinyt asiaa ja nyt hyväksyvällä kannalla. Hänellä lapsi edellisestä liitosta ja tietenkään ei ikäkään silleen vastassa kuin meillä naisilla tahtoo olla, joten siitä ehkä lunkimpi otteensa asiaan. Vaikka kyllä hänkin yhteistä lasta kovasti toivoo.

Eilen olimme ystävien luona joilla ihana 1v tyttö ja mun teki mieli kertoa siinä pöydässä että joo, mekin haluttaisi lasta, mutta ei kuulu, mutta sitten tajusin että se voisi olla isäntäperheelle jotenkin kiusallista, siis he voisi kokea syyllisyyttä omasta onnestaan tms. Rasittavaa, kun haluaisi puhua asiasta "neutraalina" kuulumisena (siis ei syyllistävänä), muttei sitten oikein osaakaan...

Olkoon tuleva viikko meille kaikille suotuisa ja ihana! Ensi vuoden isänpäivään tähdäten!

 

Kolmas inssi tuotti myös suuren pettymyksen. Menkat alkoivat tänään :'(

Viime viikolla otettiin miehen kanssa yhteen pari kertaa tosi rajusti. Sormuksetkin lensivät jo nurkkaan. Jonkinlainen rauha on nyt maassa, mutta vaan jonkinlainen.

Yksinkertaisesti meillä ei ole varaa ottaa useiden tuhansien eurojen lisälainaa hoitoihin joiden onnistumisesta ei ole mitään takeita. Joten tämä oli tässä :'(

 

Jypy, iso halaus!!! :hug: Olisiko mahdollinen vielä neljäs kerta? Tosi paljon voimia sinne!

 

Voi itkun itku Jypy, olen pahoillani menkoista Oon todella harmissani puolestasi kun tiedän tilanteesi. Ja toi riitely, alkaa olla tuttua täälläkin. En ymmärrä miten meidän niin rauhallinen elo on yhtäkkiä muuttunut tällaiseksi. Pinna on tiukalla kun viulunkieli. Taitaa hormonit tehdä tehtävänsä. Ja epäonnistumisen pelko.

Noh, minulla siis kaksi follikkelia jatkoi kasvamista ja sillä perusteella inssi onneksi määrättiin. Inssi oli siis jo tänään (enää ei näkynyt kuin yksi iso folli joka oli juuri aloittanut ovuloimisen). Hieman helpotti kuulla että simpat oli taas priimaa, inssi tehtiin juuri oikeaan aikaan ja kohdun limakalvokin oli 9,9 mm. Tuli pieni onnen tunne että jospa se tästä... Pyytelin myös mieheltä anteeksi kiukkuisuuttani

Halit kaikille ja paljon onnea tulevaan! Koitetaan jotenkin rämpiä läpi tän syksyisen ja pimeän ajan kohti valoisempaa tulevaisuutta. Päätetään tiukasti että me kaikki onnistumme tässä, meidän on pakko onnistua, eiks niin?

 

Niin ja SOLSOLET: Hirmuisesti Onnea!!!!! Kyllä se plussa on, usko vaan, ei se negaksi enää muutu Tarrasukkia vaan pienelle paljon!

 

Moi! Paljon onnea Solsolet! Ihanaa kuulla tällaisia tarinoita. Valaa uskoa meihin muihin

Tsemppiä myös Syys77 ja muut jotka lähtevät sisukkaasti kohti seuraavaa yritystä.

Täällä oli puhuttu myös parisuhteista ja niiden kiemuroista. Tosi kurjaa Jypy, että teillä on räiskynyt. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ihan aidosti. Ja yleensä asioilla on tapana järjestyä, joten toivottavasti jaksat myös uskoa, ettei tämä hoitopolkukaan välttämättä teidän osaltanne vielä tyssännyt tähän. Eikö teillä ole mahdollisuutta päästä IVF:iin julkiselle puolelle?

Meillä on parisuhde kestänyt tosi hienosti tämän tilanteen, tosin yhteinen yrityksemme on vielä kestänyt aika vähän aikaa. Mun kohdallani tämä prosessi on alkanut tavallaan vuonna 2004 jolloin olin vielä edellisen puolisoni kanssa. Joten olen tutustunut myös lapsettomuuden nurjiin puoliin ja siitä, miten se voi pahimmillaan syödä suhdetta. Nykyisen puolison kanssa ollaan hyvin realistisesti keskusteltu myös siitä vaihtoehdosta, että yhteistä lasta ei ehkä koskaan tule. Myös siitäkin lähtökohdasta ollaan osattu suunnitella elämää eteenpäin mun mielestä ihan valoisalla tavalla. Mieheni on elämässä monenlaista nähnyt ja paljon viisaampi kuin minä, joten ihan turvalliselta tuntuu hänen kanssa käydä tällaistakin läpi. Toivotaan, että tilanne säilyisikin suht hyvänä.

Omasta inssistä tulee huomenna tasan 2 viikkoa. Vähän hermoja raastavaa on Inssihetkellä näytti siltä, että ovulaatio olis tapahtumassa just ko. päivänä, eli oletettu kuukautisten alkamispäivä vois olla ehkä noin ylihuomenna.... yritän saada testaamisen kanssa maltettua sinne keskiviikkoaamuun saakka ainakin, ellei sitten vähän pidempäänkin - en viitsisi suotta tuhlata testiä hötkyilemällä

Muoks. Ainiinjoo. Lämpö on koholla (n. 37, normaalisti ehkä 36,2) , pakko tunnustaa että olen muutamana päivänä sitä mittaillut. Toivottavasti se on joku hyvä merkki, vaikka käsittääkseni se voi kyllä olla loppukiertoon liittyvä ilmiö ilman raskauttakin. Heh - en siis täysin ilman oireiden arvailua ole pystynyt olemaan minäkään...

 

Mahdollisuuta IVF:ään julkisella ei ole, koska mulla on ikää 40.

Miehelle tämä on kovempi pala koska hänellä ei ole lapsia. Mulla on kaksi luomulasta edellisestä liitosta. Siks meinaa käydä homma myös mun hermoille kun ne tuli niin helposti. Ehkä tää on joku kosto :'(