Inseminaatio

Niinpä Caro, jossain tukiryhmässä tai terapiassa käyminen voisi olla hyväksi, olen miettinyt ihan samaa.
Itse sain tänään kuulla, että kaverini, joka yrittänyt suurin piirtein yhtä kauan vauvaa kuin me, on nyt tullut raskaaksi. Taidan olla ihan kamala ihminen kun olen itkenyt sen jälkeen silmät päästäni. En pysty näköjään enää olemaan muidenkaan puolesta onnellinen. Haave josta yhdessä unelmoitiin, on nyt toteutumassa heille mutta ei meille...kamala asenne mulla. En vaan voi tälle mitään.

 

Tiedän Hilpati tasan mitä tarkoitat, olen kokenut aivan saman. on todella vaikeaa olla onnellinen muitten puolesta tällaisissa asioissa, mullakin oli/on todella vaikeaa kun mieheni sisko sai lapsen, ja he olivat vaan yrittäneet enintään puoli vuotta ja heti tärppäs, ja hän oli jo aborttinkin tehny ajemmin mutta piti sentään tämän kun oli vissiin toivottu lapsi. Mut en oo vieläkään voinu hyväksyä sitä että he ovat saanneet niin suuren onnen, tyttö ei ollu edes kuukauden vanha ku äiti lähti jo ryyppäämään ym.. että suoraan sanoen v****a tollanen!
Ise kun tiedän että antaisin lapselleni kaikkeni, ja jättäisin ryyppäämiset ym.. väliin, pääasia että saisin olla lapseni kanssa ja antaa hänelle hyvän elämän!
Välillä mietin että millä perusteilla jumala suo lapsia ihmisille? välillä tuntuu että kaikki ne jotka ei olisi välttämättä lapsen arvoinen niin he saavat kuinka hlposti vaan lapsen, kun taas toiset jotka oikeesti toivoo lasta enemmän kun mitään muuta joutuu kärsimään lapsettomuudesta :'(

 

Tietysti se on turhauttavaa, kun lapsen saaminen ei ole niin yksinkertaista kuin muilla... Mutta en usko, että se tekee muistakaan sen huonompaa vanhempaa jos lähteekin viihteelle lapsen ollessa pieni. Itse asiassa uskon, että on parempi jos vanhemmat käyvät välillä tuulettumassa kodin ulkopuolella ja saavat siten irrottautua pienestä tulokkaasta. Itsekkin olin vahtimassa miehen veljen poikaa sen ollessa 3 viikkoa vanha ja vanhemmat olivat viettämässä laatuaikaa kahdestaan. Onhan tuosta jo aikaa 7 vuotta, mutta niin minäkin haluaisin joskus niin tapahtuvan jos meille onni suo ja lapsonen tulee =)
Arjesta pitää voida irrottautua, se lisää vaan vanhempien hyvinvointia.

 

Juu tietenkin pitää arjesta irrotella, en sitä sano. Mutta itse en ainankaan raaskis jättää vielä niin pientä lasta vielä minnekään yökylään, kyllähän sitä imettää ym. vielä silloin, tää on vaan mun mielipide.
Mut kaikki tehköön niinkun itse parhaaksi näkee, tiedä että niin ei tulisi käymään omalle kohdalle, koska minulle ryyppääminen ei ole niin tärkeä asia, mielummin menisin vaikka leffaan tai jotain ja sitt lapsi saisi tulla kotiin yöksi eikä tarttis vielä niin pienenä jäädä yökylään. Mut niinkun sanoin tämä on vaan minun mielipiteeni =)

 

Musta tuntuu kanssa et kaikki lähipiirissä tulee raskaaksi... Ja siitä vaan sen kummempia yrittämättä! Ihanaahan se on ja olen onnellinen heidän puolestaan, mutta silti sitä on valehtelematta myös kateellinen... :ashamed: Viimeisin oli kyllä sellainen et teki mieli ravistajaa ja kunnolla. Hups, kävi vahinko,isästä ei varmuutta ja niin kauan hän kuulemma toivoi keskenmenoa... Tuli sellainen fiilis et just joo tuollaiset niitä lapsia sitten saa :/ Ehkä hänestä tulee kuitenkin hyvä äiti Jokainen lapsi on kuitenkin lahja ja sen soisi monien ihmisten muistavan. Yllättävää kuinka usein se on niin, että ne ketkä haluaa ei saa ja ne ketkä ei halua, ei pysty hoitamaan tai ei vaan kiinnosta sikiää kuin pienet... :/ :x Tästä tuli tälläinen katkeroituvan ihmisen vuodatus Anteeksi :ashamed:

 

ja eniten sieppaa se et joku menee ja tekee abortin...siis ihan ilman mitään järkevää syytä, tai niin mikä nyt on syy kellekin ja onko mikään hyvä syy siihen (raiskauksista tms. en nyt puhu..pläähh) tasan ei aina käy onnen lahjat... :ashamed: murmuttaa tämäkin :ashamed:

 

HILPATI!! Musta meillä on ihan oikeus itkeä ja olla surullisia muiden onnistuessa! Ei se tarkoita ettemme olisi kuitenkin onnellisia heidän puolestaan!!!! Se vaan sattuu itseen kun kuulee muiden onnistuneen. Ystäväni sai keskenmenon kun yritimme samaan aikaan lasta. Itse emme olleet tuolloin vielä hoidoissa. Hän viesti mulle tuon keskenmenon jälkeen, että nyt olen varmaan onnellinen kun hän sai keskenmenon! En ymmärtänyt miksi ajatteli niin ja totesinkin siihen, että hän olisi asioiden ollessa toisinpäin ajatellutkin vissiin niin. Nyt ymmärrän kuinka pahalta hänestäkin mahtoi tuntua ja tuo oli tavallaan pahan olon purkamista. Tuon kommentin annoin anteeksi jo aikaa sitten, mutta välillä kyllä mietin olisiko hän oikeasti voinut ajatella niin tuon sattuessa minulle... No joo, mutta ehkä samalla tavalla se purkaa omaa pahaa oloa jos jonkun muun onnellisen uutisen kuultuaan vajoaa hetkeksi itsesäälin ja surun "syöväreihin" En tunne olevani huono ihminen vaikka muiden onni välillä pahalta tuntuukin. En silti kadehdi heiltä heidän raskauttaan tai heidän lapsiaan, enkä toivo heille mitään paha, vaan odotan vaan kovin sitä omaa

 

Kuinka monta inseminaatiota teille on tehty tai on suunnitelmissa tehdä? Asettaako sairaala tai klinikka rajan johonkin? Sairaalan lääkäri puhui meille jossain vaiheessa neljästä inssistä, mutta nyt näyttäisi siltä, että määrä jää kolmeen (ainakin julkisella puolella, en tiedä, jatkammeko yksityisellä ).

 

Heips ripsu, meille on tehty yksi inseminaatio, en tiedä kuinka monta on suunitelmissa, toivottavasti jäis tähän viimeiseen, ei oo vielä menkat alkanu ja tänään ensimmäisestä inssistä on tasan 2 viikkoo, toivon mukaan menkat ei alakaan, vaan saatais pian se oma nyytti :heart: Saanko kysyä että miksi ette jatkais yksityisellä puolella??

 

Yksityisellä puolella hinnat hirvittävät... Hoitoja varmaan jatkamme, mutta lääkäri suositteli siirtymistä IVF:ään, jos nyt ei tärppää.

Toivottavasti selvisit Martzu yhdellä inssillä! Kerrothan sitten, kun olet tehnyt testin.

 

mullekin lääkäri puhui ensin neljästä, sitten sanoi et kun mun kehossa kaikki näyttäis olevan kunnossa voisi niitä tarvittaessa tehdä vaikka kuusi, mutta toivon että ei tarttis enempää kuin se yksi joka on parin viikon päästä.. =) no toivossa on hyvä elää...
noiden kuuden hoitokerran jälkeen jos siihen mennään alkaa rahat kyllä vähiin käymään,mullakun ei ole edes sitä toista maksavaa osapuolta, mutta hetki kerrallaan... =)

 

Ilmeisesti olet jennuli yksityisellä puolella hoidossa?

Onnea sullekin tulevaan inssiin!

 

Eipsä tarvinnut edes testiä tehdä, tänään alko menkat :'(
Mä oon niin surullinen ja pettyny, mut toisalta mä arvasin että ei me näin helpolla päästä!!
Miks aina käy näin?! :'(
Uusi inssi tiedossa, mutta jotenkin ei innosta yhtään kun kuitenkin joutuu aina pettymään, ja muutenkin huolettaa että riittääkö rahat tähän touhuun enään! En haluis perikskään antaa :'(

 

hei Ripsu..yksityisellä joo, kun olen lasta hankkimassa tosiaan yksin, niin eihän mua kunnallisella puolella hoidettaisi, tai näin ainakin olen aina olettanut...
martzu87.. :hug: koita jaksaa..en osaa muuta sanoa

 

Mulle tehtiin eka inssi viime viikolla ja nyt pitäis jaksaa odotella tuloksia. Ei ole yhtään kaltaiseni kärsimättömän ihmisen hommaa. Yritän olla positiivisin mielin vaikkei odotukset olekaan kovin korkealla. Mieheni on jotenkin aivan ylioptimistinen hoitojen suhteen ja sekin aiheuttaa vähän paineita. Lisäksi anoppi tuntuu kalastelevan koko ajan uutisia jälkikasvusta. Huoh!

 

Taalla uusi palstalainen. Aikani luin vauvakuume kirjoituksia ja toivoin etta itse olisin pian odottajien joukossa. Niin ei ole viela kaynyt ja olemme siirtyneet lapsettomuushoitopuolelle.

Elikka meilla on hormoonit testattu mulla ja miehella sperma-analyysi. Kaikki kunnossa, paitsi vahan PCO'ta. Munasarjan aukiolo tehtiin viime viikollla ja kaikki hyvin. Nyt on eka inseminaatio talla viikolla. Eli huomenna laakari, katsotaan sitten mina paivana se inseminaatio sitten tehtaisiin.

En tieda viela kuinka monta inssia tekevat tai tekisivat ennen IVF'aan menoa. Onneksi ei ole viela tarvinnut miettia. Katsotaan kuinka lahtee talla hoidolla kayntiin.

Onneksi taalla ei kauhean monet kalastele uutisia jalkikasvusta. Aidilleni olen sanonut etta on vahan ollut ongelmia ja han on varmaan varovasti kertonut isalleni joka ennen joka kerta sanoi tosi rajustikin odottavansa lapsenlapsia... Onneksi on lopettanut toitottamisen.

 

Pidän peukkuja teille kaikille ja onnea yritykseen.
Meidän esimmäinen inssi ei tärpännyt, nyt tehtiin toinen 2.5 ja nyt tein perjantaina eli 16.5 raskaustestin joka näytti haamua, käytiin sitten heti samanapäivänä verikokeissa joka näytti sitten positiivistä :heart: Olen onnellisin ikinä, toivon vaan kovasti että pikkuinen pysyy masussa loppuun saakka ja että kaikki menee hyvin. :heart: Pelkään kyllä kovast keskenmenoa! :'(

Martzu ja Nuppu 4+3

 

Pidän peukkuja teille kaikille ja onnea yritykseen.
Meidän esimmäinen inssi ei tärpännyt, nyt tehtiin toinen 2.5 ja nyt tein perjantaina eli 16.5 raskaustestin joka näytti haamua, käytiin sitten heti samanapäivänä verikokeissa joka näytti sitten positiivistä :heart: Olen onnellisin ikinä, toivon vaan kovasti että pikkuinen pysyy masussa loppuun saakka ja että kaikki menee hyvin. :heart: Pelkään kyllä kovast keskenmenoa! :'(

Martzu ja Nuppu 4+3

Lueskelin kirjoiituksianne...itse odottelen ensi kierrossa inssiä kun tän kierron ovis osu viikonlopulle ja sitä ei sitten tehty kun lääkäriasema kiinni viikonloppuisin..
Halusin tulla toivottamaan oikein paljon onnea sinulle Martzu

:heart: :heart: melkein tippa tuli silmään kun luin ilouutistasi..tämä herättää toiveet omalla kohdallanikin..oikein mielettömän paljon onnea ja tarrasukkia matkaan :flower:

 

Kiitos Minski26 :heart:

 

PAKKO TULLA KERTOMAAN OMA KOKEMUS....meillä siis oli yritystä takana n.6 vuotta ja vain yksu keskenmeno koko aikana...mulle tehtiin inssi 1.11 2006 jonka seurauksena heinäkuussa 2007 syntyi terve tyttö,joten ekalla kerralla onnistu meillä.
mulla kiusallinen ja aika pahakin endometrioosi.

TSEMPPIÄ KAIKILLE PIINAILIJOILLE!
mimima+minea 10kk

 

heippa kaikki :wave: meillä on ensiviikolla inssi.. ollaan yritetty nyt vähän yli vuosi saada esikoista mutta ei :'( yksi varhainen km.. pelottaa jo se inssi onnistuuko se vai eikö.. tuntuu ettei se voi onnistua kun ei muutenkaan onnistu.. samat prosentit onnistumisee kai kuin normaalisti.. mutta mulla lievo pco ja lievä endo, miehen simpat ok.. syön clomeja oviksen parantamiseen, ilmeisesti ilmankin tapahtuu mutta saattaa olla heikko.. ihania uutisia jotkut täällä ovatkin kertoneet, voi kun meillekin ja teille kaikille onni lykästäisi pian :heart:

 

Mulle tuli just laakarilta soitto asken... huomenna on inseminaatio. Olin tanaan ultrassa ja verikokeessa. Taytyy puolen tunnin paasta pistaa laake mika laukaisee sen munasolun kulun ja huomenna sitten poydalle. Jannaa. Eka inssi, olen nyt ihan positiivisella mielella!

 

Pidän pekkuja kaikille inssi meniöille :heart:

 

Supermum - Eiko sulla ole kohta selvilla onnistuiko inssi vai ei??? Toivon parasta sulle ja kaikille muillekin! Itse olen sua odottelussa viikkoa jaljessa!

 

Ensi viikon torstaina saa testata. Jotenkin on kyllä melkoisen skeptinen olo asian suhteen... Kuukautismaista vihlontaa on välillä ollut epäsäännöllisesti, mutta se saattaa johtua myös käyttämistäni Lugeista. Mulla oli heti inssin jälkeisenä päivänä jo ihan aavistuksenomaista kuukautismaista vihlontaa. Millaisia tuntemuksia teillä muilla on ollut?

On tämä piinaavaa... Henkisesti rankkaa, kun pitää jatkuvasti pettyä. Tämä oli meillä vasta ensimmäinen inssi. Luulen, että kesäkuussa ovulaatio ajoittuisi sellaiseen ajankohtaan, että inssi menisi sivusuun... :kieh: Olen kyllä ollut kuin persuksille ammuttu karhu. Voi mies raukkaa...