Jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?

En jättänyt.

 

Oon ollu aiemmin uskovaisen kaa, itse asiassa kahdesti ja uskonto teki kaikesta mahdotonta. Kun ollaan tilanteessa, että puoliso sukupuolensa ja uskonsa oikeutuksella estää normaalin elämän muulta perheeltä niin kyllä siinä opin, ettei fanaatikon kanssa tuu toimeen.

No tuota tuota.. Tämäkö on sitten sitä kriittistä ajattelua, että oletetaan kaikkien uskovien olevan fanaattisia ja kaiken sekopäisyyden johtuvan uskosta? Mitenkään kokemuksiasi väheksymättä.

 

Viikingit (ja muinaiset pakanasuomalaiset) pitivät kristinuskon kaukana mailtaan satoja vuosia pitempään kuin esim. Etelä-Euroopan maat. Jotenkin tää korreloi mm.naisten paremman tasa-arvon puolesta kauemmin kristinuskolta säilyneissä maissa, joissa naisen asema oli ennen kristinuskoa vahva.

Oliko kristinusko kuitenkaan syynä etelä-Euroopan naisten huonoon asemaan, vaan se vanha perinnekin? Eli jos viikingeillä oli jo pohjalla naisten suurempi kunnioitus ja asema, niin mitä jos se näkyi myös Pohjolan yhteiskunnassa tasa-arvona myös kristinuskon tultuakin?

Mulla on köykäinen lähde (korjaa jos jotain menee vikaan), mutta lainaan nyt Wikipediaa roomalaisuudesta (ei sisällä kristinuskoa), siellä oli osaltaan naisilla ihan kivastikin oikeuksia mutta tossun alla elelivät silti:

Isänvalta oli roomalaisessa perheessä voimakas, ja se ulottui jopa aikuisiin lapsiin, niin poikiin kuin tyttäriin. Isänvalta koski paitsi lasten avioliittoja myös heidän omaisuuttaan. Keisarikaudella isänvaltaa rajoitettiin, ja naisen asema koheni. Tällöin naimisissa olevat naiset ja lesket hallitsivat itsenäisesti omaisuuttaan. Roomalaisella naisellla ei ollut poliittisia oikeuksia, eikä äidillä ollut perheessä samanlaista oikeudellisesti vahvaa asemaa kuin isällä. Avioerossa lapset jäivät aina isälle. Roomalaisessa perinnönjaossa oli kuitenkin erityistä, että tytär peri yhtä paljon kuin poika.

Vaikka kristinuskon pääopit ovat kaikille kansoille tarkoitettu, niin väkisinkin se kunkin maan kulttuuri puskee läpi: Usa:n kirkoissa korostetaan "yllättäen" menestystä ja hyvinvointia, täällä luterilaisuudessa hiljaisuuden retriitit ja rauhallinen meininki ovat suosittuja, latinokristityt taas näyttävät ilon paljon selkeämmin jne.
Samoin ihan yksilön oma persoona ja lapsuuskin voi määrittää sitä millaisena näkee uskonasiat ja Jumalan.
Ja huom, Raamattu ei kiellä esim. naisten äänioikeutta (vaikka hallitsijan valitseminen ei mennyt ihan äänestämällä, vaan annettiin Jumalan valita ja kuninkailla valta siirtyi isältä pojalle), ja vaikka meitä käsketään olemaan vaiti seurakunnassa niin silti on lukuisia esimerkkejä joissa naiset olivat hyvinkin tärkeitä viestinviejiä, Debora-profeetta toimi jopa maan johtajanakin.

 

Riippuu varmaan miten kiihkouskovainen on. Yhden uskovaisen kanssa seurustelin ja se tuputti koko ajan uskoaan minulle ja minun olisi pitänyt lähteä joka viikko kirkkoon hänen kanssa ja osallistua vielä jollekkin raamattu kurssille. Suhde tuhoon tuomittu kun toinen alkaa miten tulee elää ja olla. Paras ystäväni on uskovainen eikä hän tuputa uskoaan muille. Muut saa olla ja elää miten haluavat, eikä ystäväni ei tuomitse minun tapaani elää.
Eli riippuu siitä kuinka uskovainen kohtelee toisia ihmisiä.

 

Jos puoliso tulisi uskoon, niin toki yrittäisin häntä auttaa siinä missä muidenkin sairauksien kanssa. Uskossa kuitenkin on kyse jonkinluonteisestä psyykkisestä häiriöstä.

 

Surettaisihan se, jos puolisoni tunnustaisi minulle pettävänsä minua Jeesuksen kanssa, mutta enköhän pääsisi siitä yli.

 

[QUOTE="mart";29259750]Jos puoliso tulisi uskoon, niin toki yrittäisin häntä auttaa siinä missä muidenkin sairauksien kanssa. Uskossa kuitenkin on kyse jonkinluonteisestä psyykkisestä häiriöstä.[/QUOTE]

Sairaudeksi määritteleminen lienee useimmiten turhaa, läheskään kaikkia sairauksia ei pystytä poistamaan/parantamaan, mutta niiden kanssa opitaan elämään.

 

Mitkä asiat teidän mielestä kuuluu tosi uskontoon?

 

Mitkä asiat teidän mielestä kuuluu tosi uskontoon?

"tosi uskontoon" kuuluu mielestäni oleellisesti kuvitteellinen ulkopuolinen auktoriteetti, joka otetaan todesta ja jonka annetaan vaikuttaa arkeen.

Oikeasti luulen että kyse on jostain sosiaalisen elämän häiriöstä. Kuvitellulla auktoriteetilla paikkaillaan kesken jäänyttä vanhemmuussuhdetta, tervettä sosiaalista elämää tai mitä lienekkään. Joukolla sitten tyhmyys tiivistyy entisestään. Pitäisi perehtyä alan tutkimukseen, vaan nyt taida jaksaa välittää.

 

affordable meizitang strong version uk online sales

 

Mitkä asiat teidän mielestä kuuluu tosi uskontoon?

Tosi uskontoon, ai siis siihen että uskoo "oikeasti" vai ns. "kiihko" uskovaisuuteen?

Itse olen uskossa ja tulin suhteen aikana uskoon, jos mies olis sen takia jättänyt niin pahalta se olis tuntunu. Ikäviä kommentteja on myös täällä. Sama ihminen olen ku ennenki mutta usko näkyy mun elämän arvoissa ja esim iltarukouksissa. Joillain ihmisillä usko näkyy arjessa enemmän ja joillain vähemmän.

 

Riippuu ihan täysin millä tavalla. Jos itsellään pitää sen, niin siitä vaan.

En ole ennenkään etsinyt identtista kumppania itselleni, joten erilaisuus on ihan hyvä asia.

 

Riippuu tilanteesta. Mutta kyllä sitä olisi todella vaikea ymmärtää.

 

Usko olis ainakin tyytyväinen, hymy huulilla olis.
Pettäminen ei ole koskaan hyvästä.

 

Joku sanoi tuolla aikaisemmin että riippuisi miten vaikuttaisi elämäämme. Minusta se, että kumppani tulee uskoon on jo niin valtava muutos, ettei mitään islamilaisia kieltoja tai muita sekopäisyyksiä tarvii ajatellakaan. Jos mun kumppani tulisi uskoon, se tarkottaisi että hänen koko persoonallisuutensa, minuutensa olisi täysin muuttunut, kaikki arvot, elämänkatsomus ja todellisuudentaju hämärtynyt, eikä hän olisi enää sama ihminen, jota rakastan. Keskustelumme eivät olisi enää samoja, mies tuskin enää jatkaisi ystävimme kanssa liikkumista yms. ja hänellä olisi vaikeuksia hyväksyä minut ja minun maailmankatsomukseni. Eli kyllä, vaikken mitään muuta syytä jättää rakas mieheni keksikään, uskoon tuleminen on se, josta jättäisin. Ja hän jättäisi minut samasta syystä.

 

Ei ainakaan kristillisessä uskoontulossa koko persoona ja minuus muutu. Tai yliluonnollisessa maailmassa tapahtuu ihmiselle silloin paljonkin (muuttuu tuomitusta pelastetuksi, Jeesus asuu sydämessä jne.) mutta sama suklaalle perso, sisustuksesta ja shoppailusta tykkäävä, laiska, add, levottomia höpöttävä olen kuin ennenkin.

Taipumukset säilyy siis aina.

 

[QUOTE="realisti";29266900]Joku sanoi tuolla aikaisemmin että riippuisi miten vaikuttaisi elämäämme. Minusta se, että kumppani tulee uskoon on jo niin valtava muutos, ettei mitään islamilaisia kieltoja tai muita sekopäisyyksiä tarvii ajatellakaan. Jos mun kumppani tulisi uskoon, se tarkottaisi että hänen koko persoonallisuutensa, minuutensa olisi täysin muuttunut, kaikki arvot, elämänkatsomus ja todellisuudentaju hämärtynyt, eikä hän olisi enää sama ihminen, jota rakastan. Keskustelumme eivät olisi enää samoja, mies tuskin enää jatkaisi ystävimme kanssa liikkumista yms. ja hänellä olisi vaikeuksia hyväksyä minut ja minun maailmankatsomukseni. Eli kyllä, vaikken mitään muuta syytä jättää rakas mieheni keksikään, uskoon tuleminen on se, josta jättäisin. Ja hän jättäisi minut samasta syystä.[/QUOTE]

Oiskohan joku harras jedi kovinkaan vaikea asuinkaveri? Tai pastafari?

 

Oiskohan joku harras jedi kovinkaan vaikea asuinkaveri? Tai pastafari?

no karppina voisi pastafarin kanssa asuminen olla mielenkiintoista, mutta ehkä sen kestäisin. Jedit taas eivät varmaan eroa mun maailmankatsomuksesta niin kauheasti että vois sitä hetken yrittää... Että joo, tapauksistahan nuo sitten riippuu, totta turiset!

 

Ei ainakaan kristillisessä uskoontulossa koko persoona ja minuus muutu.

Muuttuuhan se. Aivan täysin.

 

Ei ainakaan kristillisessä uskoontulossa koko persoona ja minuus muutu. Tai yliluonnollisessa maailmassa tapahtuu ihmiselle silloin paljonkin (muuttuu tuomitusta pelastetuksi, Jeesus asuu sydämessä jne.) mutta sama suklaalle perso, sisustuksesta ja shoppailusta tykkäävä, laiska, add, levottomia höpöttävä olen kuin ennenkin.

Taipumukset säilyy siis aina.

Mä en usko, että mikään uskonto voisi muuttaa persoonaa. Sama ihminen siinä uskoo johonkin.

Tai ehkä se voikin muuttaa, jos sairastuu samalla jotenkin korvien välistä. Mutta olisi vaikeaa tietää, johtuuko uusi uskonto sairastumisesta, vai sairastuminen uudesta uskonnosta.

 

Surettaisihan se, jos puolisoni tunnustaisi minulle pettävänsä minua Jeesuksen kanssa, mutta enköhän pääsisi siitä yli.

Miten sä niinku nyt aattelet tuon asian? Oikeestihan kristinuskoon kuuluu aika kiinteesti ajatus uskollisuudesta, eikä Jeesuksen morsiaana olo tarkoita mitään seksuaalista asiaa, eikä edes sitä, että pitäisi olla naispuolinen.

 

Mä en usko, että mikään uskonto voisi muuttaa persoonaa. Sama ihminen siinä uskoo johonkin.

Tai ehkä se voikin muuttaa, jos sairastuu samalla jotenkin korvien välistä. Mutta olisi vaikeaa tietää, johtuuko uusi uskonto sairastumisesta, vai sairastuminen uudesta uskonnosta.

Uskoontulo on sen verran iso elämänmuutos, että voi jopa "sairastuttaa" hetkellisesti.
Mutta jos pää on pipi jatkuvasti, on kyllä ihan kroonisesta sairaudesta kyse.

 

Mä en usko, että mikään uskonto voisi muuttaa persoonaa. Sama ihminen siinä uskoo johonkin.

Tai ehkä se voikin muuttaa, jos sairastuu samalla jotenkin korvien välistä. Mutta olisi vaikeaa tietää, johtuuko uusi uskonto sairastumisesta, vai sairastuminen uudesta uskonnosta.

Uskovaisen on tätä ehkä vaikea käsittää, mutta mä koen ainakin että se pelkkä johonkin tuollaiseen uskominen muuttaa sitä ihmisen persoonaa. Pakko nyt ottaa taas tähän se hammaskeiju vertailu, jos sun miehes yhtäkkiä alkais puhumaan hammaskeijusta kuin se ois todellinen, niin eikös hän silloin olis ihmisena muuttunut aikatavalla? Kun edes uskoo sellaiseen... Ja siis ei-uskovasta uskominen voi tuntua tältä Ei millään pahalla, kunhan halusin nyt vähän valoittaa tuota persoonallisuus juttua

Ei mun mies siis ainakaan olis sama mies jos hän kuvittelisi hammaskeijun olevan olemassa (tai jumalan), jos hän joka ilta toivottelisi minulle hammaskeijun siunausta tms

 

Uskovaisen on tätä ehkä vaikea käsittää, mutta mä koen ainakin että se pelkkä johonkin tuollaiseen uskominen muuttaa sitä ihmisen persoonaa. Pakko nyt ottaa taas tähän se hammaskeiju vertailu, jos sun miehes yhtäkkiä alkais puhumaan hammaskeijusta kuin se ois todellinen, niin eikös hän silloin olis ihmisena muuttunut aikatavalla? Kun edes uskoo sellaiseen... Ja siis ei-uskovasta uskominen voi tuntua tältä Ei millään pahalla, kunhan halusin nyt vähän valoittaa tuota persoonallisuus juttua

Ei mun mies siis ainakaan olis sama mies jos hän kuvittelisi hammaskeijun olevan olemassa (tai jumalan), jos hän joka ilta toivottelisi minulle hammaskeijun siunausta tms

Pysyykö muiden kumppanit sitten aina samoina?
Mun mielestä on ihan normaalia että ihmiset muuttuu, uskoi johonkin tai ei.
Minä olin ennen lihansyöjä, nykyään kasvissyöjä.
Olen muuttunut kyllä, mitä sitten?
Eikö lähtökohta ole se että ihmiset voivat muuttua ja tod.näk muuttuvatkin, olennaisempaa on se että MITEN ja miten muutos vaikuttaa arkeen ja elämään.

Mä en näe miten se olisi iso muutos mun kumppanille, jos yhtäkkiä hiljaa mielessäni uskoisin Jumalaan?
Jos se olisi täysin oma vakaumukseni ja uskoni, joka ei näkyisi arjessa juurikaan.

 

Pysyykö muiden kumppanit sitten aina samoina?
Mun mielestä on ihan normaalia että ihmiset muuttuu, uskoi johonkin tai ei.
Minä olin ennen lihansyöjä, nykyään kasvissyöjä.
Olen muuttunut kyllä, mitä sitten?
Eikö lähtökohta ole se että ihmiset voivat muuttua ja tod.näk muuttuvatkin, olennaisempaa on se että MITEN ja miten muutos vaikuttaa arkeen ja elämään.

Mä en näe miten se olisi iso muutos mun kumppanille, jos yhtäkkiä hiljaa mielessäni uskoisin Jumalaan?
Jos se olisi täysin oma vakaumukseni ja uskoni, joka ei näkyisi arjessa juurikaan.

No mulle olis ainakin jo liikaa se, että oma mieheni uskoisi johonkin, johon uskomista minä itse vertaan hammaskeijuun vaikka kuinka hiljaa mielessään uskois

Jos mies tulis mulle sanomaan, et mä hiljaa mielessäni uskon hammaskeijuun, niin kyllä mun käsitys miehestäni olis täysin eri kuin mitä se nyt on, ei hän olis enää sama ihminen.

Ja mulle jumala on sama kuin hammaskeiju, joulupukki jne...