Kaksplus-keskustelu: Lähtisitkö sijaisvanhemmaksi?

Toisaalta voisin, ajatus on käynyt monta kertaa mielessä. Mieheni "sisko" on kasvanut heillä sijaislapsena ja ollaan jopa keskusteltu asiasta, että se olisi mahdollista, kunhan omat lapset ensin vähän kasvaa tuosta (nyt 4 v. ja 1 v.) Mutta kolikolla on myös toinen puoli. Jos meille tulisi lapsi, hänestä tulisi meidän perheen jäsen, häntä rakastettaisiin kun omaa lasta ja sitten muutaman vuoden kuluttua sanottaisiin, että lapsi voi palata omaan kotiinsa tms. En varmaan kestäisi sitä, kun on ensin kiintynyt ja vielä jos lapsi on ehtinyt kiintyä meihin, varsinkin jos olisi tullut meille pienenä. Pelkkä ajatuskin saa sisuskalut kääntymään ympäri.

 

Jos omia lapsia ei tule niin +40v, voisin siihen alkaa.
Tällä koti on vaan niin pieni että ei sinne voi ottaa sijaislapsia.
Mutta ehkä tulevaisuudessa tulee niitä olemaan ja lasten parissa teen jo nyt töitä.

 

Me olisimme lähteneet mutta meitä ei huolittu. Olimme liian hyvin toimeentulevia.

Aika jännä, että voi tulla tuollainenkin este matkaan! Itsellä neljä lasta, niin en lähtisi. Vaatii kuitenkin paljon voimavaroja, ja nyt tuntuu että nämä lapset riittää. Itse olen adoptoitu, ja olenkin sitä mieltä että adoptio on sekä lapselle että adoptiovanhemmille paljon parempi ratkaisu

Siis anteeksi? Liian hyvin toimeentulevia?? Kuka näin sanoi?

Tietenkin se että jos tuo liian hyvin toimeentuleva tarkoittaa sitä että esim. matkapäiviä kertyy vuodessa työn vuoksi hyvin paljon tai että toimeentulo on kiinni siitä kuinka paljon ja pitkiä päiviä töitä tekee niin ei olekaan oikea paikka sijoitetulle lapselle.

Olisi ihan mukava tietää vähän taustaa tähän asiaan. Pelkästään hyvien tulojen vuoksi en usko kenenkään jäävän ilman sijoituslapsia.

Ja alkuperäiseen aloitukseen vastaus: Olen aina tiennyt että haluan sijaisvanhemmaksi, antaa kodin lapselle/lapsille jotka sitä tarvitsee.
Tällä hetkellä perheeseen kuuluu puoliso, 2 biologista lasta ja 2 sijoitettua lasta. Lapset ovat pieniä, mutta etenkin toisella on isoja ongelmia henkisellä puolella eli töitä on tiedossa vuosiksi eteenpäin sen suhteen.

Kärsivällisyyttä vaaditaan kovasti jotta jaksaa ottaa kaiken vastaan ja olla turvallisena aikuisena kovia kokeneelle lapselle. Mistään hetken mielijohteesta en tähän mukaan lähtisi. Meilläkin asia otettiin ekan kerran puheeksi 10v. sitten. Vietettiin jonkun aikaa elämää miehen kanssa kaksin, sitten oli tukiperhelapsia eri-ikäisiä, sitten tuli biologiset lapset ja tukiperhetoiminta jatkui. Sitten tuli ajankohtaiseksi sijaisperheasia ja siinäkin meni useampi kuukausi ennen lasten saapumista.

 

Olen miettinyt, että ihan hyvin voisin ottaa. Ollaan puhuttu toisesta lapsesta ja ollaan mietitty myös, että otettais sijaislapsi. Tietysti aina on se vaara, että lapsi palautuu joskus biologisille vanhemmilleen, joten ehkä tämä on se mikä estää ainakin vielä.

Nyt särähti korvaan tuo "tietysti aina on se vaara..." sillä lastensuojelulaki jo velvoittaa tekemään työtä sen eteen että lapsen yhteys biologiseen perheeseen säilyy ja että vanhemmat joskus vielä voisivat ottaa lapset luokseen.

Sijaisvanhemmalla täytyy olla ymmärrys asiaan ja hyväksyä se asia jo mukaan lähtiessään!

Läheskään aina lapsi ei voi palata missään vaiheessa biologiseen perheeseen esim. sen vuoksi ettei vanhempi halua jättää alkoholia/huumeita, ei halua hakea apua masennukseensa tai ongelmiinsa, mutta lähtökohtana on aina se, että tavoitteena on lapsen palaaminen bio-perheeseen.

Meillä tosiaan 2 sijoitettua lasta, pienenä tulleet, hyvin rakkaita ja tärkeitä. Usein puhutaan biologisista vanhemmista ja soitellaan, tavataan silloin kun vanhemmat on siinä kunnossa että lapsi voi heitä turvallisesti tavata.
Rakastamme lapsia valtavasti, he kutsuu meitä isäksi ja äidiksi. Silti olemme valmiita luopumaan jos ja kun se aika koittaa, niin se vain on ja niin sen täytyy olla.

 

eli palkkio mikä työstä tulee on kuitenkin suht mukava n. 800-1000e per lapsi (+ huom sijoittava kunta maksaa harrastukset jne). tässä ajatellaan sitä, että jos sijaisperheessä on muutenkin jo todella hyvät tulot, eivät he ole riippuvaisia tästä sijaisvanhemmuustyön palkasta. Joten lopettaminen voi olla helpompaa jos tulee ongelmaa. Sen sijaan jos perheelle on oikeasti apua talouteen tästä korvauksesta (paljonkin) suhtautuu työhön monesti sitoutuneemmin. Ja kyllä tiedän, ettei asiat aina mene näin, mutta tässä on tämä ajatus taustalla.

Tämäkin riippuu kyllä kunnasta/kaupungista. Ei kannata huudella totuutena tuota 800-1000?/kk sillä harvassa on ne kunnat jossa palkkio on noin suuri.

Minimin hoitopalkkio on 317?/kk ja hyvin moni kunta maksaa juuri tuon! Kulukorvaus jolla katetaan lasten kulut asumisesta, vedestä, sähköstä, ruuasta, vaatteista, vähäisistä sairaskuluista ja harrastuksista (kaikki harrastuksia tai välineitä ei makseta sossun puolelta! ), matkustelusta yms. on minimissään 350?/kk.

Hoitopalkkio esim. ylivilkkaasta lapsesta on useissa kunnissa HUOMATTAVASTI pienempi kuin tuo mainitsemasi 800?/kk.

 

No nyt ymmärrän.. minusta palkkio on aika kohtuullinen. Kodinhoidon tuki on paljon paljon pienempi. Tuttavalla on sisarukset sijoitettuna siis esim. 2 x 900 e + lapsilisät ja kun omiakin lapsia on, tulee sisaruskorotukset mukaan. Ja siihen päälle kesä- ja tukiperhelapset. Perhe elää hyvin hyvin niukasti kaikkea kierrättäen ja itse tehden.. ekoperhe. Ihmettelinkin, miten hänellä on varaa olla kotona, kun mieskin on satunnaisesti töissä. Mutta hänen työnsä onkin tämä. Veroa ei mene, mutta eipä taida eläkekään karttua.

No siinä taas oikein TIETÄJÄ paikalla. Levittelet omana totuutenasi asiaa mikä ei pidä paikkaansa!

Pienin hoitopalkkio on 317?/kk ja pienin kulukorvaus 350?/kk. Palkkio on palkkiota lasten hoitamisesta, kulukorvaus kattamaan lasten kuluja aina veden kulutukseta vaatteisiin ja lääkärireissuihin.

Ja kyllä, hoitopalkkiosta ja kulukorvauksesta menee verot, kulukorvauksen saa pistää vähennyksiin. Ja eläkettäkin kertyy.

Että näin.

 

Nostan hattua kaikille sijaisvanhemmille! Teette aivan mielettömän arvokasta ja raskasta työtä.

Itse en alkaisi sijaisvanhemmaksi. Tapaan työssäni sijoitettuja, särjettyjä lapsia, joiden keskeneräisyys ja särkynyt minuus näkyy kanssakäymisessä.

Ihmiset, jotka jaksavat jakaa vuorokautensa kaikki tunnit näiden vaikeiden, todella paljon tukea tarvitsevien nuorten kanssa, ovat merkki siitä, että humanismi ei ole kuollut. Ja ehkä ei Jumalakaan.

Kiitos!

Itselläni on sydän särkyä välissä surusta kun katselen meille sijoitettua lasta. Nykyisin hän jo nauraa ja itkeekin välissä, mutta katse on useimmiten tyhjä... hän katsoo silmiin mutta ikäänkuin hänen lävitseen voisi katsoa eikä aiota katsekontaktia synny läheskään aina. Ilon pilke puuttuu silmistä, tavallisestihan se on lapsilla aina.

Silti kaipuu omaa isää ja äitiä kohtaan on suuri! Lapsi rakastaa vanhempaansa lähes poikkeuksetta olipa hän millainen tahansa.

Sanasi osuivat: särjettyjä lapsia... juuri niitä, valitettavasti.

Jos yhdenkään pystyy korjaamaan ehjäksi omalla toiminnallaan niin silloin on se vuosien raskas "työ" ja tunnit tämän lapsen kanssa ehdottomasti positiivinen juttu! Sillä raskasta tämä etenkin toisinaan on. Mutta silti niin antoisaa! Kun kuulee lapsen iloisen naurun helähtävän, kun näkee sen ilon pilkkeen silmästä edes joskus, silloin unohtuu ne raskaat hetket.

 

Mä haluisin, mutta en halua istua missään koulutuksessa. Jos ilman koulutusta sais olla sijaisvanhempi niin heti lähtisin mukaan kerta lapset on lähellä sydäntä. Ja taloon mahtuis vielä 1 tai 2 lasta.

 

eli palkkio mikä työstä tulee on kuitenkin suht mukava n. 800-1000e per lapsi (+ huom sijoittava kunta maksaa harrastukset jne). tässä ajatellaan sitä, että jos sijaisperheessä on muutenkin jo todella hyvät tulot, eivät he ole riippuvaisia tästä sijaisvanhemmuustyön palkasta. Joten lopettaminen voi olla helpompaa jos tulee ongelmaa. Sen sijaan jos perheelle on oikeasti apua talouteen tästä korvauksesta (paljonkin) suhtautuu työhön monesti sitoutuneemmin. Ja kyllä tiedän, ettei asiat aina mene näin, mutta tässä on tämä ajatus taustalla.

Tämäkin riippuu kyllä kunnasta/kaupungista. Ei kannata huudella totuutena tuota 800-1000?/kk sillä harvassa on ne kunnat jossa palkkio on noin suuri.

Minimin hoitopalkkio on 317?/kk ja hyvin moni kunta maksaa juuri tuon! Kulukorvaus jolla katetaan lasten kulut asumisesta, vedestä, sähköstä, ruuasta, vaatteista, vähäisistä sairaskuluista ja harrastuksista (kaikki harrastuksia tai välineitä ei makseta sossun puolelta! ), matkustelusta yms. on minimissään 350?/kk.

Hoitopalkkio esim. ylivilkkaasta lapsesta on useissa kunnissa HUOMATTAVASTI pienempi kuin tuo mainitsemasi 800?/kk.

yhteenlasketut tulot per lapsi on tuossa 800-1000e:n tietämillä useimmiten! + kunta jonkun verran kustantaa harrasteita jne.
Ei mun viesti ole mitään kettuilua ihan faktana kirjoittelen.
t. sukulaiseni on sijaisvanhempi

 

eli palkkio mikä työstä tulee on kuitenkin suht mukava n. 800-1000e per lapsi (+ huom sijoittava kunta maksaa harrastukset jne). tässä ajatellaan sitä, että jos sijaisperheessä on muutenkin jo todella hyvät tulot, eivät he ole riippuvaisia tästä sijaisvanhemmuustyön palkasta. Joten lopettaminen voi olla helpompaa jos tulee ongelmaa. Sen sijaan jos perheelle on oikeasti apua talouteen tästä korvauksesta (paljonkin) suhtautuu työhön monesti sitoutuneemmin. Ja kyllä tiedän, ettei asiat aina mene näin, mutta tässä on tämä ajatus taustalla.

Tämäkin riippuu kyllä kunnasta/kaupungista. Ei kannata huudella totuutena tuota 800-1000?/kk sillä harvassa on ne kunnat jossa palkkio on noin suuri.

Minimin hoitopalkkio on 317?/kk ja hyvin moni kunta maksaa juuri tuon! Kulukorvaus jolla katetaan lasten kulut asumisesta, vedestä, sähköstä, ruuasta, vaatteista, vähäisistä sairaskuluista ja harrastuksista (kaikki harrastuksia tai välineitä ei makseta sossun puolelta! ), matkustelusta yms. on minimissään 350?/kk.

Hoitopalkkio esim. ylivilkkaasta lapsesta on useissa kunnissa HUOMATTAVASTI pienempi kuin tuo mainitsemasi 800?/kk.

yhteenlasketut tulot per lapsi on tuossa 800-1000e:n tietämillä useimmiten! + kunta jonkun verran kustantaa harrasteita jne.
Ei mun viesti ole mitään kettuilua ihan faktana kirjoittelen.
t. sukulaiseni on sijaisvanhempi

Niistä tuloista menee myös lapsen menot! Ja itse puhuit PALKKIOSTA jonka minimin minä kerroin yleisesti. Kulukorvaus on korvausta lapsesta aiheutuvista kuluista, se ei ole palkkaa/palkkiota sijaisvanhemmalle.

 

No nyt ymmärrän.. minusta palkkio on aika kohtuullinen. Kodinhoidon tuki on paljon paljon pienempi. Tuttavalla on sisarukset sijoitettuna siis esim. 2 x 900 e + lapsilisät ja kun omiakin lapsia on, tulee sisaruskorotukset mukaan. Ja siihen päälle kesä- ja tukiperhelapset. Perhe elää hyvin hyvin niukasti kaikkea kierrättäen ja itse tehden.. ekoperhe. Ihmettelinkin, miten hänellä on varaa olla kotona, kun mieskin on satunnaisesti töissä. Mutta hänen työnsä onkin tämä. Veroa ei mene, mutta eipä taida eläkekään karttua.

No siinä taas oikein TIETÄJÄ paikalla. Levittelet omana totuutenasi asiaa mikä ei pidä paikkaansa!

Pienin hoitopalkkio on 317?/kk ja pienin kulukorvaus 350?/kk. Palkkio on palkkiota lasten hoitamisesta, kulukorvaus kattamaan lasten kuluja aina veden kulutukseta vaatteisiin ja lääkärireissuihin.

Ja kyllä, hoitopalkkiosta ja kulukorvauksesta menee verot, kulukorvauksen saa pistää vähennyksiin. Ja eläkettäkin kertyy.

Että näin.

Ja taas on tämä "vieras" paikalla ja aina yhtä aggressiivisena ja ilkeänä. Minä kun EN TIEDÄ näistä palkkioista !! Ihmettelin vaan, miksi joku olisi liian hyvätuloinen sijaisperheeksi ja sitten siellä joku toinen kertoo mainittuja summia sijaislapsesta, nehän olisi "oikeaa" tuloa pienituloiselle perheelle - vai? Summia, joita ns. hyvätuloinen ei "tarvitse" ? Enhän minä tiedä, olettamus vaan. Ja kyllä - olen ihmetellyt miten se perhe tulee toimeen. Omia lapsia on 5 kpl, kaikki kouluikäisiä, sijoitettuna 2, kesä-, loma-, tuki-, viikonloppu- yms. lapsia tulee ja menee pitkin vuotta, toinen vanhemmista kokonaan kotona ja toinen vanhemmista käy töissä vuoden aikana varsin harvoin sijaisena. AJATTELIN, että JOS sijaislapsista saa noinkin paljon, hyvin pärjätään, ei huolen häivää ja lapsilisä kait menee sinne missä lapsikin kirjoilla on? Mutta EN tiedä enempää kuin mitä täällä on kirjoitettu.

Emme ole ryhtymässä sijasvanhemmaksi. Omat ovat vielä kovin pieniä, heissä on työmaata riittämiin ja miehen viikonloppulapsissa on sijasvanhemmuuden vaativuutta ihan riittämiin, aiva tasapainoisista oloista eivät he nimittäin tule - lastensuojelulla on tieto, mutta eivät puutu.

 

Mä haluisin, mutta en halua istua missään koulutuksessa. Jos ilman koulutusta sais olla sijaisvanhempi niin heti lähtisin mukaan kerta lapset on lähellä sydäntä. Ja taloon mahtuis vielä 1 tai 2 lasta.

Sitten on paras jättää väliin ja tehdä itse ne lapset.

Sijaisvanhemmuus vaatii yhteistyötä monien eri tahojen kanssa, lapsen biologiset vanhemmet, lapsen muu suku, sosiaalityöntekijät jne.
Lasten tausta saattaa olla todella rankka, ja lapset saattavat oireilla monilla eri tavoilla.
Omat lapset saattavat reagoida aika yllättävästikin lapsiin, jotka vaatii vanhemmilta erityisen paljon huomiota ja aikaa.
Omat tunteet ja tuntemukset niin sijaislapsia kuin heidän vanhempiaan ja sukua kohtaan voivat yllättää.

Näiden tunteiden tunnist aminen ja käsitteleminen ja näiden kaikkien asioiden ja osatekijöiden kanssa toimiminen vaatii hiukan ns. koulutusta.

 

eli palkkio mikä työstä tulee on kuitenkin suht mukava n. 800-1000e per lapsi (+ huom sijoittava kunta maksaa harrastukset jne). tässä ajatellaan sitä, että jos sijaisperheessä on muutenkin jo todella hyvät tulot, eivät he ole riippuvaisia tästä sijaisvanhemmuustyön palkasta. Joten lopettaminen voi olla helpompaa jos tulee ongelmaa. Sen sijaan jos perheelle on oikeasti apua talouteen tästä korvauksesta (paljonkin) suhtautuu työhön monesti sitoutuneemmin. Ja kyllä tiedän, ettei asiat aina mene näin, mutta tässä on tämä ajatus taustalla.

Tämäkin riippuu kyllä kunnasta/kaupungista. Ei kannata huudella totuutena tuota 800-1000?/kk sillä harvassa on ne kunnat jossa palkkio on noin suuri.

Minimin hoitopalkkio on 317?/kk ja hyvin moni kunta maksaa juuri tuon! Kulukorvaus jolla katetaan lasten kulut asumisesta, vedestä, sähköstä, ruuasta, vaatteista, vähäisistä sairaskuluista ja harrastuksista (kaikki harrastuksia tai välineitä ei makseta sossun puolelta! ), matkustelusta yms. on minimissään 350?/kk.

Hoitopalkkio esim. ylivilkkaasta lapsesta on useissa kunnissa HUOMATTAVASTI pienempi kuin tuo mainitsemasi 800?/kk.

yhteenlasketut tulot per lapsi on tuossa 800-1000e:n tietämillä useimmiten! + kunta jonkun verran kustantaa harrasteita jne.
Ei mun viesti ole mitään kettuilua ihan faktana kirjoittelen.
t. sukulaiseni on sijaisvanhempi

Niistä tuloista menee myös lapsen menot! Ja itse puhuit PALKKIOSTA jonka minimin minä kerroin yleisesti. Kulukorvaus on korvausta lapsesta aiheutuvista kuluista, se ei ole palkkaa/palkkiota sijaisvanhemmalle.

Moni luulee että sijaisvanhemmat tekevät työtään ilman korvausta ja sehän ei ole totta. Ei ole kenenkään etu jos näin yleisesti luullaan. Minun sukulainen tulee hyvin perheineen toimeen ja syy ei ole palkkatulot, koska heillä toinen on kotona ja toinen matalapalkkaisessa työssä. sijoitettuja lapsia on 2, yksi oma. Lapset jo kouluikäisiä. Biotapaamisia harvakseltaan. Heillä on käynyt tuuri, lapset on suhteellisen terveitä ja tasapainoisia eikä vaikeita sukulaisia ole.

 

Sukulaisella oli sijaislapsia 10 vuoden ajan ja meno oli ihan hirveää. Kahden sijaislapsen bio-suku terrororisoi koko perhettä, yksi bio-äiti petti jatkuvasti lupauksiaan eikä tavannut lastaan (lapsi masentui joka kerta), bio-isää ja hänen sukuaan ei lapsi kiinnostanut yhtään vaikka lapsi soitteli/lähetteli kirjeitä jne jne. Yksi lapsista oireili tosi rankasti murrosiässä, joutui hoitojaksolle psyk.polille yms. Perheen omat bio-lapset kärsivät koko sijaislapsi-rumbasta.

Sijaisvanhemmille nostan hattua, SUURIN osa lapsista on jo valmiiksi rikki ja biosuvuissa on aina jotain häikkää- eihän lapsia muuten huostaanotettaisi! Muistakaa sijaisvanhemmiksi haluavat että lapsirakkaus ei ole riittävä kriteeri hyvälle sijaisvanhemmalle. Täytyy olla ja osata niin paljon muutakin ja ennenkaikkea JAKSAA olla vanhempi 100% ajasta.

 

Tässä sosiaalityöntekijän näkemyksiä perhesijoituksesta: 1) Suomessa biologisilla vanhemmilla on aivan liian suuret oikeudet; muissa länsimaissa ihmisoikeussopimuksia tulkitaan aivan toisin tavoin kuin suomalaisjuristit; muualla vanhemman on saatava asiansa kuntoon tietyn ajan sisällä tai lapsi annetaan adoptioon 3) Suomessa sijaisvanhempi voi vaikka kerran viikossa hakea huostaanoton purkua, jolloin lapsi ei koskaan uskalla kiintyä mihinkään ja kehenkään vaan on aina odotustilassa, tutkittavana, kuultavana jne -ts. biologisten vanhempien etu ja heidän juristinsa polkevat lapsen edun puhumalla yksilön oikeudesta perhe-elämään jne. 4) sijaisperheiksi haluavia hyviä perheitä on tarjolla yhä vähemmän, sillä yhä useammin sijaislapsia haluavat itsekin ongelmalliset perheet tai elämäntyyliltään liian boheemit hörhöilijät ja maailman parantajat, jotka eivät ymmärrä, mihin ovat oikeasti ryhtymässä ja joiden elämäntapa on aivan liian kaaottinen sijoitetuille lapsille; hyvillä perheillä viittaan tässä aivan tavallisiin tasapainoisiin perheisiin ja pariskuntiin 5) Lasten jatkuva pallottelu koti-sijaisperhe-koti-lastenkoti- sijaisperhe jne. ei mahdollista tavallisen perheen tai pariskunnan sitoutumista sijaisperhetyöhön, koska usein lasten tilanne vaatii toisen vanhemman kotiinjäämistä ja silti vaarana on juuri tyhjän päälle putoaminen - lapset haetaankin pois 6) Huostaanoton kynnys Suomessa on aivan liian suuri ja työyhteisöissä sosiaalityöntekijät ovat usein keskeneäänkin eri mielisiä lasten tilanteista ja siitä, milloin huostaanottoon tulee ryhtyä; avohuoltoon ei kunnissa panostesta eikä myöskään huostaanoton jälkeiseen työhön sijaisvanhempien kanssa 7) päteviä sosiaalityöntekijöitä on aivan liian vähän, noin 25% kuntia ei ole yhtään pätevää sosiaalityöntekijää, mikä heijastuu huostaanottojen toteuttamiseen. 8) Sijaisvanhemmille annettava tuki - sekä taloudellinen että muu - on surkealla tolalla, suorastaan hävettävällä tasolla.

Lähtisinkö sosiaalityöntekijänä itse sijaisvanhemmaksi? Rehellisesti sanottuna en. Kunnioitan ja arvostan suuresti niitä, jotka siihen haluavat ja ryhtyvät. Uskon kuitenkin, että lainsäädäntöä ja käytäntöjä muuttamalla sekä sosiaalityöhön panostamalla sijaisperhetyötä voitaisiin kehittää ja parantaa. Lapsen edun tulisi tässäkin olla lähtökohta eikä se, mikä miellyttää aikuisia.

 

Oho! Edelliseen tuli aika suuri virhe, kun kiireessä kirjoitin: eli siis BIOLOGINEN vanhempi voi hakea huostaanoton purkua vaikka kerran viikossa, ei siis sijaisvanhempi....

 

ja niitä jotka häröilee ja suoraan sanottuna eivät ihan loppuun asti ole ajatelleet mitä heiltä vaaditaan? Minusta tuota hommaa kun EI voi pyörittää ihan kaiken muun ohella vähän kuin vasemmalla kädellä.

Toki on hyviäkin sijaisperheitä mutta myös paljon (kuten mainitsit) myös vähemmän hyviä.
Minä kun en voi kunnioittaa tuota sijaisvanhemmuutta kritiikittä. Kunnioitus pitää ansaita, kaikki sijaisvanhemmat eivät suinkaan sitä ansaitse.

 

Ensin ajattelin aina että joo ja tietty, nyt kun olen nähnyt ns. hankalia lapsia niin en enää oikein tiedä.Lähipiirissä on esim. väkivaltaisia ja huonosti käyttäytyviä lapsia ja kun he käyttäytyvät väkivaltaisesti omaa lasta kohtaan niin kyllä siinä omat tunteet heilahtavat rajusti vaikka ennen ajattelin tykkääväni kaikista lapsista =)
Eli jos mieskin haluaisi niin joo, mutta vasta sitten kun omat on vähän isompia eikä joutuis kärsimään tilanteensta (vähentyneestä huomiosta, just ehkä väkivallasta tai jostain muusta kurjasta)
Periaatteessa uskoisin että musta ja meistä olis siihen, mutta ehkä arki olisikin sitten paljon karumpaa...näiden omien kanssa se on helppoa mutta on kuitenkin tyystin eri juttu...

 

Halu sijaisvanhemmaksi on suuri ja koulutu käynnistynee meillä jo kevään aikana. Omat lapset ovat vielä varsin pieniä (4v ja 1v), joten ihan heti en olisi valmis äidiksi särkyneelle lainalapselle. Lisäksi hieman kamppailen työstä luopumisen ajatuksen kanssa: olen hoitanut omia lapsiani kotona ideologisista syistä ja saman tekisin ilman muuta sijaislapsellenikin ainakin komivuotiaaksi asti tai pidempäänkin lapsen taustoista riippuen. Kuitenkin työelämäkin jo houkuttaisi, mutta toisaalta taas ajattelen että töitä joudan tekemään (alakoulun opena) vielä vuosikymmeniä.

Lapset ja lapsuus ovat lähellä sydäntäni ja en voisi kuvitellakaan työskenteleväni muuten kuin lasten parissa tai kouluttaen aikuisia työskentelemään lasten edun nimissä. Halu auttaa on suuri; tiedän, että minulla ja perheellämme ylipäätään riittäisi paljon rakkautta. Ajankohta vain tuottaa vielä päänvaivaa, mutta uskon sen koulutuksen varrella selkiytyvän pikku hiljaa.

Minullekin suurimpana huolena on pelko siitä, että lapsi temmataan meiltä. En pelkää tätä itseni takia, vaikka uskon myös oman sydämeni murtuvan, vaan nimenomaan lapsen puolesta, jonka kiintymyssuhde murskattaisiin jälleen kerran... Ymmärrän, että lyhytaikaiset huostaanotot ovat vain väliaikaisia ja usein toimiaviakin ratkaisuja edesauttaa biologisen vanhemman ja lapsen yhteiseloa, mutta pitkäaikaisijoituksissa lapsi oikeus kiintyä ja turvautua rikotaan häikäilemättä ajattelemalla vain biologisen vanhemman etua. Tämä riipaiseva "muotoseikka" ahdistaa minua näiden jo särjettyjen lasten vuoksi kovasti. Miksi lapsella ei ole oikeutta pysyvään kotiin??

 

..me olemme toimineet nyt tukiperheenä kesästä lähtien ja se on herättänyt minussa välillä kovin negatiivisiakin asioita..huonoja asioita lasten isää kohtaan..en todellakaan niitä hänelle ikinä tule sanomaan, mutta kun itse en ole joutunut tekemisiin "sosiaalitapausten" kanssa, niin olen joutunut painimaan aikaslailla omien ajatusteni kanssa ja miettimään,että miksi toinen toimii siten kuin toimii..

 

kyllä,harkinnassa on ollut jo jonkin aikaa. Omat lapset alkavat olla jo hieman isompia,pitkä vauva-aika meidän perheessä on siirtänyt tätä ajatusta eteenpäin. Nyt meillä on 7v,4v ja 3v. Nyt jo varmasti jaksaisikin uuden tulokkaan kanssa,myös isomman lapsen.
Mietityttää lähinnä se,että miten työelämän saa yhdistettyä sijaisvanhemmuuteen..
mutta tätä meillä kovasti mietitään!

 

Me olemme olleet sukulaissijaisperheenä nyt 2 v (lapsen isä on sukulaisemme), meillä on myös yksi oma tytär. Monenlaisia hetkiä on koettu niin lapsen kun hänen biologisen äitinsäkin kanssa. Silloin kun tähän lähdin en uskonut, että olisi niin rankaa välillä mitä on ollut, nyt toivottavasti alkaa pahimmat vaikeudet olla ohitse. Jossakin vaiheessa olin henkisesti todella väsynyt koko touhuun! Lapsi on meille mielettömän rakas, pidämmekin ihan omanamme eikä koskaan puhuta hänestä sijaislapsena tai itsestämme sijaisvanhempina.

Miettikää todella oletteko valmiit ottamaan niskaanne bioäidin ja bioisän suvut. Meillä ns. helpompi kun toisen suku oli jo tuttu. Mutta kyllä meillä on niitä ihaniakin hetkiä, elämme suurimmaksi osaksi ihan normaalia perhe-elämää, lukuun ottamatta huoltsikoita ja tapaamisia.

Jos joku haluaa lisää kokemuksia kysellä, niin vastaan mielelläni. Toki kaikki tapaukset ovat erilaisia.

Itsekkin olen lähisukulaisen pienen tytön sijaisäiti. Minun kokemukseni on että suku on pahin.
Heti kun lapsi tuli meille alkoi soittelu ja tekstailu erilaisia pyyntöjä sateli
verukkeella kun sulla on meidän lapsi niin auta meitäkin.
Pyyntöjä tuli yleensä rahasta.
Lapsi on todella ihana, hän on alle 2 v. Ikävä etteivät vanhemmat välitä edes tavata lasta, apu kyllä kelpaisi. Auttaisin vanhempia jos olisi todellista yrittämistä parempaan, mutta ei.

 

Ilman muuta! Itse ollaan saatu vain yksi lapsi, olisi mukava kun olisi talossa enemmän elämää ja ainokaisella leikkikavereita.

 

Minä haluaisin kovasti sijaisvanhemmaksi. Meillä on jo pienet pojat 2 v ja 1 v. Miehellä olisi tyttövauva kuume mutta itse en enää niin kovasti ole innostunut raskaaksi hankkiutumisesta jo ihan terveydellisistä syistä (paino + 1 tyypin diabetes...) Mieheni vain ei ole lämmennyt ajatukselle, hän ei osaa selittää miksi mutta uskoo voivansa hyväksyä vain biologiset lapset... Meillä on iso mielipide ero tässä asiassa mutta luulen voivani häntä vuosien saatossa pehmittää, olemme vasta 26 vuotiaita joten aikaa on!! =D

 

Mietittiin aikanaan miehen kanssa vakavastikin tuota sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Eräs kolmen lapsen biologinen äiti ja 15v. sijaisäidin hommia tehnyt nainen sanoi, että suosittelee sijaisvanhemmuutta vasta siinä vaiheessa, kun omat lapset ovat niin isoja, että heidän kanssaan voi keskustella kunnolla näistä elämän nurjista puolista.

Se kolahti. Ajattelin hänen, jos jonkun, tietävän mistä puhuu. Esikoisemme oli silloin vasta 2v. ja nyt kuopuksemme on 3v. Tämän naisen mukaan biologisten lasten olisi hyvä olla yli 10v. sijaislasten tullessa perheeseen.