@Yuna kyllä välillä mietityttää. Silloin pillereiden lopetuksen lähettyvillä kyllä jännitti ja kuukaudet ennen sitä jännitti myös. Alunperin oli tarkoitus jättää pillerit pois myöhemmin, kun mitä sitten jätinkään. Ja kiittelen itseäni siitä päätöksestä, koska siinä tapauksessa mun kroppa olisi vieläkin täysin kuutamolla siitä miten sitä pitikään toimia (niinku tuntuu vieläkin ajoittain olevan). Meillä on miehen kanssa ollut puhetta lapsista vakavammin jo reilu vuosi ennen kun siitä sitten tehtiin päätös, milloin aletaan yrittämään. Silloin mies on palauttanut mut maanpinnalle sanoen, että mitä jos vauva onkin jotenkin kehitysvammainen tai muuta lisäapua tarvitseva, ja hän on vielä koulussa pahastikin kesken.. Se on jäänyt mieleen se lause, jota edelleen pohdiskelen. Mietin että mitä teen, jos niin käy ja saan tietää sen jo raskausaikana. Koska voin kuvitella, että elämä enemmän tarvitsevan kanssa ei tule olemaan ruusuilla tanssimista. Mutta toisaalta, kun matka tuntuu niin pitkältä niin olisiko minusta luopumaan siitä rakkaasta, jonka elämässä tulee olemaan omat haasteensa.
Kaipaan kyllä kauheasti jotain syliini, yritän aina niinä hetkinä paijailla miestä tai silloin tulee töissä syleiltyä lapsia enemmän. Silloin tulee nähtyä myös siskoa ja sen lapsia enemmän. Tulee kauhea tarve tehdä jotain, että se "ikävä" unohtuu.
ON: dpo7 ja alavatsalla jomoillut välillä tuttua oviksen jälkeistä oloa, välillä sitten semmosta ehkä menkkamaista, muutaman päivän ajan. Nälkä tuntuu olevan koko ajan, mutta se voi olla ihan vain makeanhimoakin kun oon yrittänyt vähentää ja keskittyä tuohon kilojen hävittämiseen, tai edes pieneen ulkomuodon muutokseen. Sekä en tiedä onko pakkasesta ja kylmästä johtuvaa, vai nyttenkö ne nännit vasta kipeytyy. Kerran aiemmin on näillä paikkein kipeytyneet. Ensi viikolla tähän aikaan alkaa menkat olla käsillä, nyt lauantaina olisi tarkoitus testailla ekaa kertaa kun illalla olisi sitten yhdet juhlat
Täytettyä paprikaa tekis mieli melki koko aika
