~KesäMassut 2007~

Heippa!

Tänään kävin np-ultrassa ja kaikki on hyvin.
Pikkuinen oli jo kova liikkumaan ja raajatkin liikkuivat todella hyvin.
Sydän sykki tasaisesti ja hyvin.
Taisin saada vilkutuksenkin, sitä mieltä oli kätilökin.

Mut voi oikeastaan poistaa tältä listalta, koska lasketuksi ajaksi varmistui tuo 24.5-07.

Bruschetta & nuppi rv 12+4

 

Voi voi tätä pahoinvointia...*huoh* tätä riittää pitkin päivää...
Odottelen keskiviikkoa että päästään sikiöseulaan että saisi tietää la:n vihdoinkin...saisi jonkun kongreettisen päivän tälle uskomattomalle odotukselle... :heart:
Saikkia onneksi vielä tää viikko tän pahoinvoinnin takia...kumpa tää helppaas...niin elämä alkaa enenpi hymyyllä..

 

\

\

\

:wave: Onko kukaan käyttänyt pahoinvointiin Postafen lääkettä ja onko auttanut? Itselleni sitä lääkäri määräsi kun odottelin neljättä, mutta en sitä sitten koskaan käyttänyt! Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen ympärivuorokautiseen pahoinvointiin!

äiti4 8+1

Mieheni käväisikin jo apteekissa, mutta olivat siellä sitä mieltä ettei kannata ottaa, ennen kuin on keskustellut lääkärin kanssa! Mikä tietysti ihan ymmärrettävää. Suosittelivat juuri markkinoille tullutta MultiTabs raskaus inkivääriä, joka on juuri tarkoitettu raskauspahoinvointiin, täytyy nyt vaan toivoa, että niistä olisi jotakin apua.

äiti 4, mä luin tuosta raskausinkivääristä tällaisen jutun:

http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=598856&page=1

en tiedä mikä pitää paikkaansa ja mikä ei, mutta ajattelin vaan "varoittaa", jos haluat vaikka varmistaa äitiysneuvolasta tai -polilta. En siis mitenkään nyt pahalla, enkä halua sekaantua, ihan hyvää tarkoittaen.

Hei feverish! Kiitos tuosta, olin sen huomannutkin! En ole loukkaantuvaa tyyppiä, joten kaikki info on tervetullutta.


Tuossa keskustelussa puhuttiin Multivita inkivääristä, joten nyt en sitten tiedä ovatko samaa! Mutta ehkä varmuuden vuoksi soitan huomenna neuvolaan ja kysyn sieltä, aika jännä vaan kun on nimenomaan raskaus inkivääriä ja paketissa lukee että voi käyttää koko raskauden aikana, mutta pitkäaikaisesta käytöstä pitää keskustella lääkärin kanssa!

 

\

PikkuMyy-80; kohta tulee varmaan jo se kuukausi täyteen ilman tupakkia. On mulla melekin kokonainen aski tuolla kaapissa, mutta se ei edes yhtään kiusaa Mies on ollut musta kamalan ylpeä, se ei ole ikinä voinut sietää mun pahaa tapaani...

Tulipahan viime yönä nukuttua taas 12h... silti meinasin nukahtaa taas päivällä, mutta onneksi ei käynyt niin nolosti, kun oli appivanhemmat käymässä

Mä sain lahjaksi kauratyynyn ja nyt lämpimästi suosittelen sitä kaikille, joilla pää/niska/hartia ja selkäkipuja! Mulla on ollut alaselkä aivan jumissa ja ei oikein viitsi lääkkeitäkään mielinmäärin syödä, niin toi tyyny on osoittautunut tosi tehokkaaksi!

Eilen oli taas tosi järkkyjä menkkakipuja. Niitä on aika harvoin enää, mutta sit voi 5minsan ajaksi tulla koko ajan koveneva hillitön kipu... silloin toi 5min tuntuu 5 tunnilta. Onneksi en jaksa enää niistä huolestua, kun silloin neuvolassa kertoi että varmaan johtuu vaan kohdun suoristumisesta.

Voi kun ne äänet kuuluisi kahden päivän päästä!!!!

-Hiiviö & Elvis 9+1-

Mullakin välillä aika kovia tosin nopsaan ohi meneviä kipukohtauksia, ja kun kävin viikolla 6 ultrassa kertoi gynekologi että mun kohtu on kallellaan oikeelle.. Eli kohtu siis alkaa suoristumaan jossain vaiheessa itsekseen ?

Mulla edelleen ruskeeta vuotoo. Onko muita joilla vuotoa ilmaantuu silloin ku pitäis menkkojen alkaa ?

 

Tänään oli eka lääkäri ja vauvan syke kuului tosi hyvin 170laitettiin neuvolakorttiin.
Ja kohtu kasvanut hyvin ja on kiinni(no miten pitää ollakaan)

Onko nyt sitten kohdun ulkoisen mahdollisuus poissa?Ei kai kohtu kasvais jos olis k.ulkoinen?
Tuulimuna ainakin pois laskuista.

Ens viikolla UÄ,jolloin viikot tarkentuu,mutta lääkäri sanoi(kun omien laskujeni mukaan rv8+4,(11+6neuvola)kun olen tännekin pitkästä kierrostani kertonut..)niin lääkäri veikkas et viikol 10 paremminkin olisin kun syke niin lujaa kuului .

No hyvillä mielin menin ostaan pienet housut ja paidan,kun nyt vasta tuli todistetta siitä et vauva se siellä on :kieh:

 

hei kaikille! =)
Ajattelin minäkin välillä kirjoittaa kuulumisia. Elikkäs olen käynyt kahdesti jo neuvolassa ja viimekerralla oli lääkärineuvola. kuunneltiin sydänäänet ja juteltiin voinnista. mulla pahoinvointi loppunu kokonaan ja väsymys on alkanut ehkä hieman helpottamaan. ensi viikolla olisi sitten meillä se alkuraskaus ultra. se hieman jännittää. Tsemppiä kaikille ja vointeja!

Mari ja pikkunen 11+3

 

Heippa taas!

Meidän isänpäivä... Tarkoitus oli antaa isin nukkua pitkään ja valmistaa tuhti pekoniaamiainen jne. Poika heräsi aikaisin ja hiivin hiljaa pesemään ja pukemaan häntä. Sain vaipan pois, kun päässä sumeni ja alkoi oksettaa. Laskin pojan äkkiä lattialle ja hyökkäsin pöntölle. Poika hihkui ja nauroi kun äiti päästi kivoja ääniä pää pöntössä! Hetken kuluttua huomaan sivusilmällä, että poika läpsyttelee iloisesti tekemässään pissalammikossa :headwall: Ei auttanut muu kuin huutaa isi hereille poikaa ja lattiaa pesemään. Sitten isi siirtyi keittiöön käristämään pekonia itselleen.
Iltapäivällä oli jo vähän parempi olo ja päästiin kahvittelemaan miehen isälle ja syömään minun vanhemmilleni. Pakko oli kertoa uudesta vauvasta, kun joutui kieltäytymään kahvista ja viinistä ja ruokaakin pystyi vain vähän näykkimään. Että sellainen isänpäivä tänä vuonna..

Kuulin tänään, että lapsuuden ystäväni on myös raskaana, ihan alussa vielä! Harmi vaan, että asutaan kaukana toisistamme ja nähdään nykyään tosi harvoin. Olisi ollut kiva vertailla masuja pitkin raskautta. Esikoista odotellessa mulla oli kaksi "live-kanssaodottajaa" lähipiirissä ja se oli kyllä tosi antoisaa vaihtaa kokemuksia. Melkein saman asian ajaa täällä palstalla pyöriminen

Huomenna on alkuraskauden ultra. Jännittää pirusti! Toivottavasti olisi kaikki kunnossa ja pieni sydän siellä pamppailisi... Ja toivottavasti meidän talous ei kaadu yksityisen lääkäriaseman laskuun...

Nyt nukkumaan! -ebbuliini rv 7+3-

 

Voi elämä, ei saisi nauraa, mutta tuo ebbuliinin kuvaus pojan kiherryksestä, kun äiti päästelee hassuja ääniä pää pöntössä, oli aika hersyvä!

Meidän Saara-Antero (= siis tämä masukki) säikäytti eilen oikein huolella. Heti aamusta alkoi kirkas, verinen vuoto ja ajattelin, että kesken meni. Iltapäivään jouduin makoilemaan kotona, kun sain lääkäriajan vasta puoli kahdeksi. Oli muuten elämäni pisimmät tunnit! Lääkärissä sitten ultrattiin ja kuunneltiin dopplerilla, ja kyllä vaan siellä pieni ihminen mönki ja vilkutti. Ja minä ulvoin ääneen kaikkea sitä järkytystä ja liikutusta ja helpotusta, kun vauvan kuva saatiin ruutuun. Vuotokin lakkasi sitten illaksi. Mutta yhtään sairaslomaa en saanut! Vaikka fyysisesti kaikki lieneekin ok, niin suorastaan tuntuu, että pää ei olisi vielä kestänyt työntekoa.

Meillä siis kerrottiin esikoiselle jo odotuksesta. Oli kyllä tarkoitus odottaa yli ensimmäisen ultran, mutta en sitten malttanut... Eilen ylpeä isoveli (3-v) kertoi äidin masussa olevan pieni tyttö, jonka nimi on Oskari.

 

Heips!

Onks teillä muilla vaivana jatkuva nälkä? Mulla on tässä jo jonkin aikaa kun pahin pahoinvointi meni ohi tullu riesaksi toi nälkä. Koko ajan pitäis olla mussauttamassa jotain ja jos ei syö niin sitten tulee niin paha olo. Pahinta siinä on se kun öisinkin herää kauheaan nälkään ja on pakko nousta syömään tai muuten ei pysty nukkumaan. Pahimpina öinä saa nousta kaks kertaa jääkaapille. Viime yönäkin vetelin klo 03 lihakeittoa... Toi näläntunne on jotenkin ihan erilainenkin, kuin "normaalitilassa". Se hyökkää päälle niin yhtäkkiä ja aivan tolkuttomana ja silloin on HETI saatava murua rinnan alle.

Ihanasti ollu nyt mulla vapaapäiviä, lopetin viime viikon torstaina yöputken ja huomenna vasta pitäis mennä töihin. Meillä on perjantaina työpaikan pikkujoulut, mennään kiinalaiseen syömään. Jatkoille en oo menossa kun meen yövuoroon, ei siis tartte keksiä selityksiä juomattomuudelle.

Jaaha tarttee lähteä viemään esikoinen kouluun. Mukavaa päivää :flower:

Teppana & pikku-ukko 8+6

 

Heippa pitkästä aikaa!

Olen nyt todellakin huomannut, että en oikein onnistu olemaan aktiivinen kirjoittelija nettikeskustelussa. Onpa ollut kuitenkin kiva lukea muiden kuulumisia ja huomata, että aika samanlaisia aatoksia ja oireita on muillakin!

Meillä oli eka neuvola jo joitakin viikkoja sitten, ja lääkärineuvolakin jo viikoilla 8+3. Täällä meillä odottajaa hemmotellaan niin, että lääkäri ultraa alakautta ja jo silloin näimme mieheni kanssa pikkuisen pavun ja sykkivän sydämen. Helpotti huomattavasti nähdä mitä siellä masussa on!

Laskettu aika muuttu neuvolassa päivän verran aiemmin kertomastani 3.6. aikaisemmaksi, eli oikea olisi 2.6. Tämä päivä täsmäsi myös ultrauksen kanssa.

Olo alkaa olla jo melkoisen hyvä ja normaali, lukuunottamatta suolakurkkuhimoa ja ehkä noin kerran päivässä iskevää pahanolon aaltoa, joka kuitenkin onneksi menee nopeasti ohi. Aika paljon kivempaa siis on verrattuna esim. viikon 7 tilanteeseen, jolloin makasin sairaslomalaisena harmaana sängyn pohjalla. Suklaakin alkaa jo maistua!

Toivottavasti mahdollisimman monilla teistä nyt huonosti voivista käy samoin ja pahoinvointi hellittää n. 10 viikon paikkeilla!

Np-ultra on parin viikon päästä, eli vieläkin vaan saa elää pienessä jännityksessä. Vaikken mitään kauhukuvia mielessäni maalailekaan, niin ainakin meillä neuvolassa puhuttiin melko paljon siitä eettisestä valinnasta mitä tutkimuksiin meneminen myös merkitsee. No, menossa ollaan, mutta hiukan vaikea on näin etukäteen miettiä, että kuinka mahdollisiin poikkeavuuksiin suhtautuisi. Todennäköisyys ns. vääriin hälytyksiin on kuitenkin niin suuri... Oletteko muut miettineet suhtautumistanne asiaan jo näin etukäteen?


Donsku (tätä nykyä rv 11+3)

 

Noista seulontaultrista olen ajatellut sillä lailla, että jos niissä jotain näkyy, niin se on sen ajan murhe. Jos kyse ei ole tappavasta tai todella vaikeasta kehityspoikkeamasta (elämä tyyliin vihanneksena), niin kyllä meidän perheeseen on erilainenkin lapsi tervetullut. Mahdollisista vammoista olisi kuitenkin siinä mielessä kiva tietää etukäteen, että voi henkisesti valmistautua asiaan enne lapsen syntymää. Ja satavarmojahan nämä ultratutkimuksetkaan eivät ole, joten aika nöyrästi tässä vaan joutuu suhtautumaan.

Kyllä tuo eilisen säikäytys taas suhteutti asioita, oma lapsi on rakas vaikka olisi raidallinen!

 

Moi pitkästä aikaa. Meillä la 1.6 ja ensimmäinen ultra reilun parin viikon kuluttua. Kyllä se todella jännittää. Mulla kolmas raskaus menossa ja toisessa löydettiin rv 20 sikiön päästä kysta jonka niillä viikoilla olisi pitänyt jo hävitä. Tämän kerrottiin suurentavan riskiä 18 trisomialle joka merkitsee käytännössä että lapella ei ole edellytyksiä elämään, lääkäri sanoi että "ei siitä siinä tapauksessa teille vauvaa tule". Mietimme mennäkö lapsivesipunktioon vai ei kun keskenmenonriski kuitenkin on olemassa, päädyimme punktioon koska muuten loppuraskaus olisi ollut huolen sumentama. Punktio tehtiin juuri ennen joulua ja joulu meni huolta kantaessa kun tulokset kestivät 3 viikkoa. Pelkäsin puhelinsoittoa koska ikävät uutiset kerrottaisiin puhelimessa, hyvät tulisivat postissa. Onneksi kirje sitten lopulta pompahti postiluukusta tuloksena "sikiön kromosomit normaalit, sikiö on poika". Elämäni hitaimman joulun jälkeen hypin onnesta ja soitin miehelleni ilouutiset. Tämän jälkeen en kuitenkaan enää pidä mitään itsestäänselvyytenä ja ultraan meno on aina hieman pelottavaa. Tuo edellinen olisi ollut sen verran rankka tuomio että jopa raskauden keskeytys ehkä olisi tullut kyseeseen, muuten ottaisimme kyllä sitten myös hieman erilaisen lapsen vastaan.

 

Heips,
Täällä yksi pahoinvoiva ja väsynyt äiti tuli piipahtamaan. Kyllä sitä jo odottaa että edes tuo väsymys menisi ohitse, kun on kuitenkin pieniä lapsia joiden kanssa pitäisi jaksaa jotain touhutakkin.
raskauden alku on ollut hyvin samanlainen kuin edellinenkin, poikien odotukset olivat huomaamattoman helpot. Maha vain kasvoi.
Ensi maanantaina olisi sitten se verikoe ja sitten pääsee ultraan, ihanaa. Neuvola ultrasta kun ei oikein saanut mitään kuvaa, sydämen sykkeen vain huomasi.
Kyllä tuota ultraakin vain jännittää eri tavalla...
Jospa sitä kävisi jotain yrittään syödä ja saisi lapsetkin kaikki hetkeksi lepäämään, niin menisi sitten itsekkin

 

Heippa tällekin päivälle!

Olikin tullu kivasti kuulumisia muilta... Tulee siis mulle maratonkirjotus, kun on monelle kommentoitavaa. Mulla ei meinaa lähteä päivä eikä viikko käyntiin... Nukuin 13 tunnin unet ja edelleen väsyttää. Olis kiva jäädä lepäämään, mut pakko lähteä kaupungille asioille. Nyt kaiken lisäks turhauttaa, kun menin vahingossa sulkemaan vastausikkunan äsken, vaikka piti vaihtaa välilehteä... :headwall: Kaikki alusta siis...

Hiiviö... Kuukaus on pitkä aika... Hienoa! :flower: Mä oon pysyny savuttomana nyt reilun 5 viikkoa ja toivon, etten enää ikinä sorru, ainakaan yksittäisiä kertoja enempää. Tää kun on jo kolmas lopetuskerta. Kun toi mies lopettais kans... Onneks on vähentäny kotona polttamista huomattavasti ja vaihtanu miedompaan. Jospa se vielä joku päivä. Sä onnistuit lopettamaan aikasemmassa vaiheessa... Mulla pieni huoli, kun lopetin just niihin aikoihin, kun pikkuselle kehitty sydän. Kaverilla on vaikeesti sydänvikanen poika (tosin hän ei o kyl koskaan tupakoinu).

Teppana... Mul on kans jatkuva nälkä tai syöpötys. Yöllä tosin en nouse syömään, jos ei ole ihan pakko... Yritän ensin jatkaa nukkumista ja yleensä siinä onnistunkin. Nälkä tuntuu kummalliselta jatkuvan etomisen jälkeen ja nyt aaltoilevan välissä... Alussa tunsin nälkää tosi harvoin eikä ruokahaluja ollu sillonkaan. Nyt maistuu, mut makea liiankin hyvin... Jatkuva makeanhimo kiusaa ja sorrun vähän väliä. Vaikeeta tiukkana pysymisestä tekee se, kun se makeanhimo on ja pysyy, vaikka olisin jus syöny kunnon ruokaa mahan täyteen. Täytyy kuitenkin yrittää rajottaa noita syömisiä, ettei tarvi sit myöhemmin siirtyä diabetesruokavaliolle. Paino ei siis sais juurikaan nousta ja yritän nyt tasapainotella liikkumalla.

Dansku... Meillä on ollu keskustelua ja mietintää mahdollisesta seuloissa narahtamisesta. (Siitä taisin vähän kirjotellakin tossa aikasemmin.) Ajattelin ensin, että en lisätutkimuksiin menis, mut muutin mieleni... Meille on vammainen lapsi tervetullut, mutta ei haluta lapsen kärsivän. Ainoa tapa selvittää miten asiat lapsella on, on ne jatkotutkimukset ja jos niissä todetaan vaikeasti vammaiseksi / todella sairaaksi ja että mahdollisuudet elämään on huonot, niin en aio synnyttää kitumaan. Asiasta voi olla yhtä montaa mieltä kuin on vanhempia, mutta meidän mielestä ei ole eettisesti väärin tehdä aborttipäätöstä, jos lapsen mahdollisuudet on huonot. Enemmänkin olis eettisesti väärin synnyttää lapsi kärsimään. Lapsen edun kannalta siis asiaa ollaan mietitty, mut tämä tosiaan meidän mielipide. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Rankkaa varmasti on sit, jos siihen tilanteseen joutuu. Tiedän yhden aborttiin päätyneen ja kärsii asiasta edelleen... (Aikaa tapahtuneesta on jo 10-15 vuotta) Pariskunta kun jäi lapsettomaksi. Kaikki odotus tutkimusten välillä ja muu on varmasti rankkaa aikaa... Mut siihen pitää vaan yrittää asennoitua ja lievittää stressiä jotenkin, ettei riskeeraa lasta sillä. Eikä siihen voi täysin valmistautua, jos ei o ennen vastaavaa kokenu. Me nyt sit ainakin saadaan tietää faktat ja voidaan tehdä päätös sen perusteella... Voidaan myös valmistautua erityishoitoa tarvitsevan lapsen syntymään, jos niin käy. Tutkimuksista ollaan hankittu tietoa jo nyt, kun eka ultra on reilun viikon päästä. Että näin meillä.

Muutamilla teistä on muuttunu la päivällä tai parilla... Mulla on kierron perusteella laskettu vasta 11.6. mut neuvola sano, ettei sitä muuteta alle 4 päivän takia eli on se 8.6. Varmaan toikin riippuu henkilöstä siellä neuvolassa. Tänne kerroin siis sen, mikä on virallinen... Eihän sitä lopullista tiedä ennen h-hetkeä. Saa sit nähdä muuttaako ultraaja...

Aika tuntuu kuluvan hitaasti, kun ultra lähestyy... Jännittää vietävästi. Ehkä kävelylenkki taas toimii ajatusten muualle viejänä ja saan tänään jotain aikaseks. On ihan sellanen vätysfiilis, kun väsymys vie voimat. Pian siis ulos reippailemaan... :wave:

 

Pitkästä aikaa täällä käydä.
Olo on aivan hirveä vuorokauden ympäri, yritä siinä sitten hoitaa tyttöä ja toivoa ettei pyörry kun neiti on sylissä. Edellisen odotusaikana oli kanssa melkein koko ajan huono ja heikko olo, toivottavasti tämän kohdalla helpottaisi jossain vaiheessa.
Enään ei tarvitse selitellä miksi olen niin väsynyt, melkein koko suku tietää jo tulevasta vauvasta tavallaan helpottaa kun ei tarvi aina valehdella jotain selitystä.

Parin viikon päästä olisi ensimmäinen neuvolakin, meilllä on joka kerta ensimmäisellä kerralla käyty katsomasa ultralla kuinka monta vaavia siellä onkaan kun kohtu ollut isompi kuin yksikkö raskaudessa muttei ole kuin yksi siellä tähän mennessä köllötellyt, peukut pidän pystyssä että käydään katsomassa vilaus tämänkin kanssa.

 

Heipä hei pitkästä aikaa!

Onneksi tuli vähän huudeltua äitiysvaatteita huuto.netistä, sillä mä en oikeesti saa enää farkkuja kiinni! Eikä voi olla vaan läskiä koska oon syönyt superterveellisesti ja maha on ihan kiinteä. Isompi ja jotenkin ulkonevampi vaan.. Mun oli vähän vaikee uskoa, että kyseessä olis ihan oikea vauvamaha kunnes juttelin äitini kanssa ja se kertoi itsellään aina mahan pompsahtaneet näkyviin tosi aikaisessa vaiheessa. Siis myös ekalla kerralla. Elikkä oon jo koko viikon liikkunut mammahousuissa tai yksissä suuremmissa farkuissa ja henkseleissä. Entäs muut? Tuntuuko maha jo isommalta..?
Ahdistaa vaan vähäsen kun huomenna alkaa uudet työt ja en tientenkään oo vielä kertonut siellä kenellekkään 'tilastani'. Saas nähdä kuinka kauan jaksan vetää mahaa sisään... Yks kaverin kaveri (viiden lapsen äiti) arvas lauantaina yhdellä katseella, että olen raskaana. Toivottavasti se oli vaan kokemuksen harjaannuttama silmä... Kauhee ristiriita kun olis just ihanaa olla jo pyöreän mahan kanssa mutta joudun nyt sitten salailemaan asiaa täällä pikkukylässä. Tuntuu etten uskalla mitään vauvanvaatteitakaan hypistellä kaupoissa kun joku voi vielä nähdä... No, jos tää mun massukkani alkaa tästä venyä vielä kiihtyvällä vauhdilla, niin pakkohan mun on kohta töissäkin kertoa ja sitten ei enää olekaan väliä vaikka koko maailma tietäis.

Np-ultraan vielä viikko ja kaksi päivää.. Olis jo! Jossain mielen pohjalla joskus läikähtää pelko, mutta toisaalta enimmän aikaa on vaan sellainen hyvä vahva tunne, että kyllä kaikki hyvin menee. Maha kasvaa, pahoinvointi jatkuu ja mahaa nipistelee sivuilta edelleen. Jee!

Sisi ja bébé 10+6

 

\

\

:wave: Onko kukaan käyttänyt pahoinvointiin Postafen lääkettä ja onko auttanut? Itselleni sitä lääkäri määräsi kun odottelin neljättä, mutta en sitä sitten koskaan käyttänyt! Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen ympärivuorokautiseen pahoinvointiin!

äiti4 8+1

Mieheni käväisikin jo apteekissa, mutta olivat siellä sitä mieltä ettei kannata ottaa, ennen kuin on keskustellut lääkärin kanssa! Mikä tietysti ihan ymmärrettävää. Suosittelivat juuri markkinoille tullutta MultiTabs raskaus inkivääriä, joka on juuri tarkoitettu raskauspahoinvointiin, täytyy nyt vaan toivoa, että niistä olisi jotakin apua.

Mulle kans apteekki suositteli tota inkivääriä mutta kätilö kielsi jyrkästi!!!!

Aiheuttaa supisteluaj ym. sitä ei ole tutkittu tarpeeksi!

Minulle se auttoi mutta lopetin heti ku juttelin kätilön kanssa!!!

EN suosittele!!

tänään oli eka neuvola ja sairaslomaa tuli.. ollu niin kova väsy ja wcpönttöö on halailtu!!

Odotan et tää olo helpottaa. Tehtii myös päätös ettei mennä np ultraan. sitä ei edes saa täällä vaan pitää yksityiselle. mennään sit myöhemmin!

sellasta. nyt täytyy mennä lepään. piti vaan tuohon raskaus inkivääri juttuun vastata!

 

Täällä ollaan edelleen vähän väsyneitä ja opiskelutouhut on pitänyt mut kiireisenä, joten en oo ehtinyt täällä pyörähtämään vähään aikaan. Mulla ois nyt seuraavat kolme viikkoa ihan mielettömästi hommia; monet kurssit loppuu samaan aikaan ja niihin kaikkiin on laaja työ tehtävänä. Pöh!

Tosi kiva oli Teppana lukea sun mukavia uutisia! Oikein mukava olo tuli itsellekin. =) Toivottavasti muutkin epävarmuudessa elävät saa pian hyviä uutisia!

Hiiviö: Oon kattonut noita kauratyynyjä kaupassa ja oiskin kiva rentoutua illalla semmosen kanssa. Paljon joutuu kuitenkin tekemään töitä koneen ääressä ja yläselkä siinä sitten kipeytyykin.

Elin kyselit joskus kaaaauan aikaa sitten nikeistä. Mun nimimerkin takana on tämä: Olin vuosia sitten reilaamassa ystävieni kanssa. Itävallassa yksi mies ei osannut sanoa mun nimeä, vaan nimitti mua Katziksi. Tästä tuli mulle reilin ajaksi kutsumanimi ja nyt se on vähän muunneltuna mun niki. Kivat muistot on kyllä jääny siitä reissusta!

Seulontaultrista ollaan keskusteltu miehen kanssa ja ollaan molemmat sitä mieltä, että meidän perheenseen on ehdottomasti tervetullut myös vammainen tai muuten sairas lapsi. En edes harkitsisi keskeytystä, mutta ymmärrän kuitenkin niitä, jotka sitä harkitsevat tai sen tekevät. Nyt sen vasta todella ymmärtää, millainen huoli siitä omasta lapsesta on. Niin kovasti aina toivoo, että kaikki on hyvin. Mun sisko nauroikin mulle, että nyt ne äitin huolet sulla alkoi eikä varmaan koskaan lopu kokonaan.

Mulla on tosi pieni vauvamaha, varmaankin lähinnä turvotusta. Kaikki vanhat vaatteet mahtuu kyllä vielä päälle. Kyllä mä jo kuitenkin vähän odottelen, milloin se maha alkaa kunnolla näkymään. Mun veli halusi välttämättä nähdä mun mahan pari viikkoa sitten, mutta totesi vaan vähän pettyneenä, että vatsalihaksetkin vielä näkyy. No, en pane tässä vaiheessa pahakseni... =)

Mulla on eka neuvola huomenna! Kirjoittelen sitten sen jälkeen neuvolakuulumiset. Huomiseen siis! Hyviä vointeja kaikille! :flower:

 

[/quote]

äiti 4, mä luin tuosta raskausinkivääristä tällaisen jutun:

http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=598856&page=1

en tiedä mikä pitää paikkaansa ja mikä ei, mutta ajattelin vaan "varoittaa", jos haluat vaikka varmistaa äitiysneuvolasta tai -polilta. En siis mitenkään nyt pahalla, enkä halua sekaantua, ihan hyvää tarkoittaen.

[/quote]

juu mun alottama ketju ja totta joka sana.
Ajattelin vaan varottaa koska itseäni ainakin ärsyttää että tuollaisia tuotteita voidaan myydä ja juuri suunnattu odottaville.
Itse rupesin epäilemään kun jossain ketjussa joku sanoi että lääkäri oli ehdottomasti kieltänyt tuon lääkkeen käytön. luin juttuja sitten netistä ja se vahvisti asian ja seuraavana päivänä soitin neuvolaan kätilölle. Hän ei edes ollut kuullut lääkkeestä mutta etsi tietoa!

Eli tosiaan en suosittele ja voithan toki omalle läääkärile tai neuvolaan soittaa. Mulle kyllä lääke autto mutta en uskalla ottaa riskiä!

Joku tuossa kirjottiki että ei oikein aktiivinen ole mutta mulla on sama juttu, on niin kuoleman väsy ja heikko olo. En tajua miten äidit jaksaa jolla on jo pieniä lapsia ja pahat pahoinvointi ja väsymys. Huh =)
itse kun taistelee yksin tämän jaksamisen kanssa eikä ole velvotteita kun saikkuakin sain.
No kait se vaan on pakko jaksaa =)

Kiva kuulla että täällä oli joku muukin joka ei ole käynyt seulonassa, tuli jo sellainen tunne että olenko tekemässä anteex ollaanko =) tekemässä oikeaa päätöstä. En toki tuomitse niitä jotka ovat seulontaan menossa ja vaikka tekevät keskeytyksen.
Se on jokaisen oma asia ja mietitty sen hetkisen elämän mukaan!

Toivotaan toki että kukaan ei joudu tuollaisten päätösten eteen!

Voimia kaikille odotukseen. :flower:

 

Mullakin on jo tosi iso vauvamaha verrattuna siihen, että vasta rv 9. Ei meinaa mahtua mitkään housut jalkaan ja varmaan on munkin pakko jostain saada jotkut äitiyshousut pian. Joka kerta kun pitäs lähtee ihmistenilmoille, eikä kehtaa käyttää mihen vanhoja ulkoiluhousuja, niin tulee ongelmia.

Oon ollut hyllä vähän huolissani, että oonko muka vointut vaan lihoa niin paljon, mutta toisaalta vaikka onkin tullut syötyä usein, niin terveellisemmin kuin ennen.

 

Vauvamahoja, jehna... minulla on kutistunut ennemmin kuin kasvanut. Ihan littana vatsa, ja pikkuisen painokin pudonnut, kun ei ruoka tämän pahoinvoinnin takia maistu. Monella näköjään jo pahoinvointi alkaa väistyä. Se jotenkin antaa toivoa, että ehkä täälläkin joskus lähiaikoina...

Huolestuttaa vähän, että miten saa haalittua tarpeeksi opintopisteitä kasaan, kun olen ollut ihan toimintakyvytön. Koulusta kun ei voi saada sairaslomaakaan. Tai voi tietysti, mutta sitten pitäisi olla ainakin kuukauden saikku, että voisi elää opintotuen sijaan sairauspäivärahalla. Lyhyempi sairausloma on kuitenkin vaan kaikki pois loppuvuoden vapaa-ajasta, kun samat hommat pitää saada tehtyä kuin ilman saikkuakin.

Oliko nyt varmasti tarpeeksi sekava selitys? :kieh:

Ylihuomenna neuvola. Taidan pitää radio (vai verkko?) hiljaisuutta siihen asti, tulee tälle palstalle muutenkin niin hurjasti viestejä, ettei edes lukemalla tahdo mukava pysyä! B)

 

Mulla turvotusta iltaisin, muutoin massu ei näy, paitsi herkuttelusta johtuen vähän rasvakerrosta on kyl tullu :ashamed: Mut en voi mitään että makeeta teee nyt niin älyttömästi mieli... No, ylihuomenna neuvolatäti laittaa mut ruotuun kylllä

Ja huomenna se ultra iltapäivällä, tulen sit kertoon kuinka kävi Mennään Femedaan.

8+5

 

Heip!

Kävin tänään alkuraskauden ultrassa ja hienosti pomppi sydän siellä :heart: =) Pää-perämitta oli 10 mm ja vastasi viikkoja. Pieni kysta näkyi munasarjoissa, mutta se ei kuulemma ole vakavaa. Selkäkipuihin, ns. supistuksiin gynekologi antoi selitykseksi taaksepäin kallistuneen kohdun, joka kasvaessaan voi aiheuttaa kipua juuri selkäpuolelle. Kun kipuihin ei kuitenkaan ole liittynyt vuotoa. Pahoinvointiin suositteli juurikin sitä inkivääriä... Tiedä sitten mihin uskoa...

Kyllä on tosi paljon kevyempi olo, kun näki kaiken olevan kunnossa! Eihän se keskenmeno ole vieläkään poissuljettu mahdollisuus, mutta ei sitä tarvitse enää koko ajan pelätä!

Vauvamasu: pompsahti esiin viime viikolla rv 6+6. Lääkäri kyllä sanoi, ettei masu johdu vielä tässä vaiheessa kohdun kasvusta, mutta siinä se silti törröttää. Saan kyllä tungettua tavalliset housut vielä jalkaani, mutta ei niissä kulkeminen mitään nautintoa ole... Paino on hitusen laskenut pahan olon vuoksi.

Sikiöseuloista: Esikoisen seuloissa oli pientä häikkää ja niitä sitten tutkittiin lapsivesipunktioon asti. Terveen paperit niistä tutkimuksista lopulta saatiin, mutta kyllä silloin jo tehtiin päätös, että lapsi pidetään, oli mikä oli. Tämän raskauden seuloja en aio murehtia ennen, kun aihetta. Toivottavasti sitä murheen aihetta ei tällä kertaa ole!

-ebbuliini rv 7+4-

 

Jaksoin pitkästä aikaa avata koneen kun pikkasen pirteempi olo. Yleensä illalla vähän pirteempi olo,muuten koko päivän väsyttää aivan hirveesti! Paha olo ei ole enää niin paha mut pitää kyllä kokoajan syödä,tulee ennenmmin sellanen kauhee nälkä,ennen tuli suoraan se paha olo. Toivottavasti alkais nyt helpottaa tää olo. Aloin nyt syömään niitä 2+ vitamiineja jos auttais tähän väsymykseen. Alkaa olla henkisesti tosi rankkaa kun ei mitään jaksa ja masentaa tää olo.
Huomenna mulla on np-ultra,pikkasen jännittää ja varmaan jännittää aika kovasti kun sinne äitipolille menee,viime raskauden ultra kun oli hirveä kokemus ja vähän kyllä jännittää seulonnan tulokset,toivottavasti tulokset olis normaalit ettei tarvi miettiä jatkotutkimuksia. En kyllä olis valmis keskeytykseen,ainoastaan jos lapsi olis tosi vaikeasti vammainen. Neuvolalääkäri mulla on marraskuun lopussa,se on ylimääräinen käynti. Nyt viikkoja 11+1. Pojalle kerrotaan vauvasta huomisen ultran jälkeen. Mulla on maha pömpöttänyt alusta asti,luulen että on turvotusta. Matalat farkut mahtuu päälle mut housut jotka menee ylemmäs ei mahdu kiinni.

 

HEippa!!Löysinpä teidät täältä ja liittyisin porukkaan!!
Mulla 4 lasta ennestään ja viidettä ootellaan syntyväks 05.06.07!!
Musta ihana tuo päivämäärä,toivottavasti syntyy sinä päivänä!!

Mulla ikää 32 v ja mies on 35 ja lapset on vm -94 poika ja -99 kaksoset,tyttö ja poika.Viimeisin tyttö on 05 heinäkuussa,eli 2 tyttö ja 2 poikaa,saa nähdä kumpi tästä tulee!!!??
MEillä asuu miehen poika myös joka on kaksosten ikäinen.
Tämä viimeinen tyttö on siiis meidän eka yhteinen.Nyt toista ootellaan...

Meillä ens ke np ultra mutta ollaan jo kahessa käyty.Yksi vaavi nyt tulossa vikka mies kovin ootti kahta!
No,tyydytään hienosti yhteenkin!

Pahaa oloa on ollut muttei niin pahasti kuin tuosta vikasta tytöstä.Luulen siks että poika tulee,mulla tyttöhormonit aiheuttaa kamalaa ökää..

Maha ei ole kasvanut,mutta iltasin vähä on turvotusta.
Kaikille tiedoks,tuo turvotus lähtee tässä viikoilla 12-15 ainakin mull on kadonnut.Ja masun kasvua ootellaa kovin,mulla on kovin pienet luut ja vauva kasvaa luisessa lantiossa melko pitkälle.
esikoisesta näkyi 25 viikolla ´ja kaksosista masu alkoi kasvaa 20 viikolla.Tyttöstä masu kasvoi vasta 26 viikon jälkeen ja nyt voi olla että vähään aikaisemmin näkyis kun on vasta vuosi vikasta odotuksesta.
Kauheen lyhyeks jäi tuo vauvamasu aika,muistan kuinka kade olin äideille joilla masu kasvoi jo aikaisemmin....

Suosittelen kaikille että kuvaatte masun kasvua,on ihana kattoo jälkeenpäin kuvia vaikka sillä hetkellä se tuntuu ihan pöljältä!!
Meillä on 10 viikosta alkaen,joka viikko kun täyttyy rv kuvattu masua.

Jaahas,täytyy mennä syömään jotta ei oksu lennä!!
VOinteja ja jaksamisia kaikille äiteille!!!

kata 11+1

=) =)