Jos laskupääni pitää kutinsa, niin täällä
dpo 10. Alan pitää ihan hyvänä merkkinä sitä, etten enää (ilman kalenteria) muista tarkasti, missä vaiheessa kiertoa menen. Jossain vaiheessa tuntui, ettei sitä päähän muuta mahtunutkaan.
Metsäläinen, fiiliksesi kuulostavat todella tutuilta. Jaksamisia :hug:
Ja onnea plussasta
HooKoo, sulla on ihana asenne ja toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin!
Joku kyseli, miltä keskenmenojen jälkeen on tuntunut nähdä raskaana olevia naisia. Itselleni se oli aivan hirveää, erityisesti ensimmäisen keskenmenon jälkeen. Jouduin kuitenkin kovettamaan itseni asialle melko tehokkaasti, koska työskentelen sairaalassa ja vastaaottotilani sijaitsee synnytyskäytävän varrella, aivan ennen synnytyspolia (!). Joten synnyttämään meneviä naisia sekä onnesta ymmyrkäisiä, uusia isiä tulee nähtyä aika monta päivän aikana. Nykyisin raskausvatsat ja vastasyntyneet herättävät vain pienen, toiveikkaan lämmön tunteen - huomattavasti vaikeampaa onkin sitten seurata työkaverin viimeisiä työpäiviä ennen äitiyslomalle jäämistä, sillä hänen LA:nsa on hyvin lähellä samaa, kuin meidän ensimmäisellä yrityksellämme olisi ollut.
Toinen itselleni kipeä tilanne oli kuunnella kahvipöytäkeskusteluja, joissa toiset juttelevat siitä, kuinka "Olisi kiva tehdä kolmas lapsi, jos saataisiin sitten se tyttö - mutta en tiedä haluaisinko kuitenkaan enää kolmatta poikaa". Kun itse miettii, että minulle se sukupuoli olisi ihan yhdentekevä seikka, kun se vauva vaan pysyisi kyydissä koko raskauden ajan.
Olen pystynyt tsemppaamaan itse pääosin optimistiseksi aina uutta yrityskiertoa kohtaan, mutta huomaan että nyt, 1. hääpäivän ja hieman myöhemmin ekan km:n LA:n lähestyessä alan kelaamaan näitä asioita uudelleen. En jaksaisi aina olla iloinen ja sellaisella kyllä-tää-tästä-asenteella, mutta jos en itse saisi potkittua itseeni uskoa, niin kuka sitten saisi? Mun onneni on edelleen ihana mies, jonka kanssa parisuhde on lähentynyt ihan uudelle ulottuvuudelle viimeisen puolen vuoden kokemusten jälkeen ja joka kyllä valaa jaksamista yrittämiseen. <3
Toinen mikä helpottaa, on se, että keksii itselleen tekemistä ja muuta ajateltavaa. Ette uskoisi, minkämoista remppa- ja sisustusprojektia olen ehtinyt suunnitella tälle kesälle. Kesämökki koki jo ensimmäiset muutokset, seuraavaksi olisi kodin vuoro. Miehelle on tulossa aikamoinen to-do-lista kaikenmoisista hommista aina tapetoinnista terassi- ja pihatöihin saakka