Nonnii, jospas mulla nyt olisi aikaa tässä vähän istuskella. Ja jaksuja kirjotella... Ja nyt tuleekin pitkä tarina, jotta popparit esille jota kiinnostaa perheriidat
Tuota kolmiodraama-aihetta vielä sen verran kommentoin, että vaikka itse en sitä kolmatta osapuolta lähtenytkään hirttämään, niin kyllä minä silti hieman vastuuta laitan hänenkin harteilleen. Aikuinen ihminen, joka on täydessä ymmärrykseesä alkanut vehtaamaan naimisissa olevan miehen kanssa. Toki se mies siinä on päävastuullinen, mutta moraalisesti minusta on erittäin tuomittavaa varatun miehen/naisen kanssa touhaminen. Minä en moiseen alkaisi, mutta koskaanhan ei pidä sanoa ei koskaan.... Sitä paitsi, jos suhde on alkanut edellisten kumppaneiden pettämisellä, miten hemmetissä sitä voi tuudittautua siihen uskoon, että "ei se minua kuitenkaan petä, se edellinen akka vaan oli niin apina, että sitä joutikin pettää." :snotty: Ja älkää nyt kukaan tästä loukkaantuko. Nämä on mulla vaan vielä hieman herkässä....
Parisuhderintamalla uutta taas tänäänkin -sain kohtauksen City-Marketissa :ashamed: mutta aiheesta mielestäni.
Viime viikonvaihdehan mökkeiltiin, joka jokseenkin tarkoitti sitä, että Sikke roikkui mun käsipuolessa lähes koko viikonlopun. Puhe oli sinne lähtiessä, että mies saa ihan vapaasti juoda ittensä niin tärviölle kuin kykenee, mutta vain toisena iltana. Toisena iltana on mullakin oikeus edes olla iltapuurottelusta vapaalla. Ja näillä puheilla lähdettiin. Mutta, mites se sitten menikään.
Mökin pihalla autosta purkauduttiin ja ukko kohta tölkki kourassa. Ei se mittään, sehän oli juteltu homma. Mutta koitti klo 00.30. Aika jolloin minä konkoilin Siljan nukutuksesta iltanuotiolle. Ukko siinä tuumaa, että ei taida tänään juodakkaan kun meni tänne tulo niin myöhään
:headwall: :headwall: No justiinsa! Ja minä ajattelin, että kerrankin pidän turpani kiinni ja leikin kuuliaista vaimoa. Niin koitti lauantai-ilta ja tölkki sihahti taas :kieh: Annoin tölkin kallistua. Koitti sunnuntai ja lähdön aika. Mies siinä tuumi, että ens viikonloppuna uusiksi
Sillon tällä pikkuvaimolla syrttäs hihna kiinni ja kone alko laulaa :kieh: Ja eihän herra siitä ymmärtäny tuon taivaallista....
Ja tarina jatkuu ohittaen alkuviikon tuoksinnat, josta oonkin ollu jo puheissa kanssanne. Mutta siis alkuviikon puheiden jälkeen yhteisessä ymmärryksessä päätimme jatkaa... Välirauhaa kesti kaikenkaikkiaan 1 päivä. Torstaina minä päätin, että lähden Pariisiin vaikka kilon kappaleina, ja varasin matkan. Miten se siitä seurannut hiljaisuus ja mykkäkoulu voikin olla niin korvia särkevää :/ No historiasta sen verran, että juurikaan en ole itsenäisiä reissuja harrastanut, lukuunottamatta opintomatkoja messuille Tukholmaan. Onpa ollut aika, jolloin lähibubiinkaan en ole päässyt, edes yhdelle oluelle naispuolisen ystävän kanssa. Noh, sillon olin 17 ja niin naivi, niin naivi. Ja sehän se ukkoa vituttaakin, etten ole 17 enää, ja mulla on suu mitä aukoa, ja ääni joka kantaa :kieh:
Tällä kertaa päätin, että en heitä unelmia menemään ja jätä lähtemättä riitelyn pelossa. Aina ennen olen viimeistään siinä sovintovaiheessa menoni perunut, "no en minä lähde, niin ei tule sulle paha mieli. En halua tapella." Nyt ajattelin, että v***u, tapellaan vaan, jos niikseen tulee. Ja lisätaustaselvityksenä kerrottakoon, että mies saa suurinpiirtein kaikki mitä hän haluaa. En minä halua/voi aikuista ihmistä kieltää asioita ja tavaroita hommaamasta, jos vaan järjen rajoissa pysytään. Eli herralla on Full HD-kotiteatteritsydeemit, pleikka 3set (veri ekspensiv), polttomoottoriautot jne jne. Ja on hommannu vastikään tietokoneelle lisäosia, autoon kaikennäkösiä lisävimpaimia ja lsitä vaan jatkuu. Eli rahaa on kärynny. No minä siinä vastaavassa ajassa oon saanu... niin, ööö, tuota.. Jaa enpä ole tainnu mitään oikein saada. Crosstrainerin sain kun halusin taas sadannen kerran aloittaa kuntosalihommat. Eli sekin meni herran mielen mukaan -hommataan akalle kotivimpain niin pysyy tonteilla :kieh:
Ja minä kun aloin laskea 1+1, niin johan humpsahti herran haaveisiin tonni jos toinenkin. Siinä vaiheessa purin hampaat yhteen ja soitin Arean tädille, että alkaa täti nyt vaan etsiä sitä halvinta lentoa Pariisiin :kieh: Ja niin on matka ja liput Madonnan keikalle varattu ja maksettu (luottiksella).
Ja sivujuonteesta takaisin tähän päivään. Pitkin viikkoa olin ukolta kysellyt, että ihanko tosissaan hän nyt haluaa sinne mökille taas tulevana viikonvaihteena. Ei, ei kuulemma halua, ja onhan tuo Siljallakin semmonen nuha, että mitäpä tuota menee sinne sairastamaan. Yhdessä välissä jo tunnontuskissani ehdotin jopa herran yksin menemistä, että saa nollata taas kuulan. Ei kuulemma haluta. no tuli eilinen ja Santeri sanoi, että hän haluaa papan kanssa mökille. No mikä jottei. Sehän passaa. Ukko tuli kotiin ja SAnteri innoissaan sitä kertomaan. mies siinä seisoskeli työvaatteissa ja tuumi heti kärkeen, että saanko minäkin?
Ja taas mentiin.... No loppujen lopuksi pyysin ihan nätisti, että voitko olla edes yhden yön kotona, että saan minäkin tosdiaan edes YHDEN vapaapäivän omista töistäni, tai edes jonkun jakamaan sitä vastuuta, STANA! No mies siihen, että joo, joo, en minä lähde.
Tänään mun isä soittaa mökiltä ihan muuta asiaa, ja huomasin kuinka mies alkoi mennä vaikean oloiseksi. Kysyin, että tekekö mieli mennä sinne mökille? Ei kuulemma. Kun on tuo Siljakin kipeä. Ja näin jatkettiin. Lähdettiin kauppaa nyt illalla ja kaupan pakastealtailla seistiin noin klo 17.30. silloin ukko ilmoittaa että hän on miettinyt, että haluaisi lähteä sinne mökille
EI JUMAVIT! Sillon mulla taas palo varapärettä myöten. On hemmetti ukolla pokkaa! Ja varmasti vielä niin, että mulla ei ole varmasti mahdollisuuksia hommata itselleni kaveriseuraan tai muutakaan tekemistä (hän vie auton tottakai). Cittarissa sain kohtauksia ja parkkiksella sitten räjähdin tyystin (ukolla sääressä eriävän mielipiteen jälki...). Kotiin tultiin semmosissa tunnelmissa, että ilmoitin aika isoäänisesti että jatkan elämääni lasten kanssa.
Kotona annoin vielä emännän kädestä :ashamed: :snotty: ja pyysin herraa pakkaamaan. Ei halua kuulemma. "Annatko vielä mahdollisuuden?" Voi ristus, kuin monta mahistahan tuolle täytyy antaa
:headwall: Pari tuntia siinä jaapastiin ja kait minä taas sen VIIMEISEN mahdollisuuden annoin... Viimeisen, joka muuttuu taas vain edelliseksi kunnes sauraava tulee... :ashamed: On tämä hitto vie niin vaikeeta. Ja kuitenkin tuota hullua rakastan. Paska kun siinä on niitäkin hyviä puolia... Hoitaa lapset, tekee ruokaa, pesee pyykit, imuroi, luutuaa, viikkaa pyykit, korjaa autot, ompelee Santerin polvipaikat, ompelee mun tissiliivien karanneen kaarituen paikoilleen, leipoo kakut, juo kerran kahdessa kuussa, jos sitäkään. Mutta sitten se toinen puoli. On aika itsekäs, empatiakyvytön ja epärehellinen.
:/ Että millekkäs alkais...
Ja kaikille ensimmäisen yönsä nukkuneille vauvoille lisää vaan unihiekkaa ja vanhemmille :flower:
Nyt suhkuun ja unten maille :wave: