~ Lokakuun lapsoset L O K A K U U! ~

Kiitos Siljanvuori tietopaketista! Mä olen imetyksen kannattaja ja odotan niin paljon että pääsen imettämään vauvaani. Toivon että se tälläkin kertaa onnistuu. Esikoisen kanssa oli alussa vaikeuksia oikean otteen kanssa. Mulla on melko pienet rinnat ja tuntu ettei vauva saa niistä otetta kunnolla. Kokeilin erilaisia asentoja ja vaikka mitä. Kätilö sairaalassa sitten otti ronskisti tissistä kiinni ja työnsi vauvan suuhun oikeen kunnolla ja siitä tuli eka kunnon imetys jonka jälkeen maito nousi vauhdilla, tissit kasvo ja vauva sai paremmin otteen. Sitä mä ihmettelin kun mun huoneessa kerkes olla kaks muuta naista samaan aikaan ja molemmat pyysi kätilöltä maidontulon lopettamiseksi jotain pillereitä koska eivät halunneet imettää. Että toisaalta onneksi on sitten ne korvikkeet jos jostain syystä ei pysty/halua imettää, ettei tartte lehmänmaitoa antaa.

Täällä vaan odotellaan ja odotellaan. Haluisin jo synnyttää tän vauvan. Kaikki yöt menee kipeiden supistusten kanssa valvoen ja aamulla ei taas mitään. En muista millon viimeks olisin nukkunut kunnolla. Päivät on yhtä tohinaa tytön kanssa ja kun hän nukku 2h päikkärit ulkona niin mä yritän tehdä kouluhommia vaikka varmaan olis paras vetää itekin peitto korviin. Oon masistellut ja vihannut kun tää vauva ei synny mutta nyt päätin lopettaa sen ja keskittyä muuhun. Tuntuu vaan välillä etten keksi enää mitä tekemistä ja tapan vaan aikaa.

Ja onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille!

Matilda ja pikkuvauva 37+4

 

Tervetuloa uudet! :wave:

Imetyksestä vielä.. Olen täysin samaa mieltä kuin Siljanvuori ja varmasti moni muukin, että äidinmaito on lapselle parasta ravintoa.
Siksi tuntuikin niin ikävältä ruveta antamaan meidän pojalle lisämaitoa tuon valohoidon takia. Olosuhteiden pakosta sen kuitenkin tein ja vauvan parasta ajatellen.
Mä olen imettänyt muitakin lapsiani suhteellisen lyhyen aikaa, noin 2-5kk. Allergioita tai suurempia sairasteluja ei ole kenelläkään heistä ollut, itseasiassa esikoinen joka on jo 12 vuotias, ei ole sairastanut koskaan edes korvatulehdusta (imetin häntä 2kk, sai myös osittain myös korviketta)
Tosi on että imetys on tunteita herättävä puheenaihe. Itsekin tunnen syyllisyyttä siitä (varmaankin ihan suotta) kun en onnistunut imettämään vauvaani. : /
Elämäänsä tyytyväiseltä tuo pikkumies kuitenkin vaikuttaa joten uskon että ihan hyvä tästäkin kaverista vielä tulee :heart:

Venski Olipas ikävä lääkäri. Tuo on kyllä niin totta että lekureita on laidasta laitaan. Mulle onneksi sattui tän raskauden aikana vaan ne mukavat tapaukset

Ihana sadepäivä viettää aikaa tietokoneella pikku-ukon tuhistessa tuossa vieressä tyytyväisenä :heart:

minimuu ja poikanen 13 vrk

 

Hei,

Pakko sitä on kommentoida omalta osaltaan tuohon imetysasiaan ja lisämaidon saantiin sairaalassa. Kokemusta on tähän mennessä kertynyt kolmen vauvan osalta. Minulla maidonnousu kestää pitkään, yleensä noin viikon päivät on saanut odotella, että mitään järkeviä määriä sieltä rinnoista alkaisia maitoa herumaan. Esikoisen kohdalla imetyksessä meni vähän kaikki pieleen. Vauva joutui synnytyksen jälkeen ensimmäiseksi yöksi tarkkailuun. Tarkkikselta tuli sitten lisämaitoannosohjeet ja kyllä me meidän vauva tuota maitoa litkikin mielin määrin. Synnytin Naistenklinikalla ja imetystuki oli silloin (v. 2003) aivan järkyttävän huonoa. Yritin kysyä että kuinka tätä vauvaa tässä nyt pitäisi pitää yms. mutta paljon apuja en kyllä saanut. Pumppaamassa kävin jollakin kauhealla koneella, mutta minulta meni rikki sekä rinnanpäät, että toisesta rinnasta jotain myös sisältä ja rintamaito oli veristä joka sai vauvan oksentamaan. Muistan elävästi hoitajan sanat kotiutuessani, että ei kyllä tuo sinunkaan imetyksesi kovin lupaavalta näytä. Vuokrattiin sähköpumppu ja sillä pumppaamalla sain rinnat verettömiksi ja osaimetin loppujen lopuksi noin 5kk korvikkeen kera, vaikka imetys olikin henkisesti hyvin vaikeaa, pää meinasi hajota. Rintakumeja jouduin käyttämään noin 3kk.

Vauva nro 2: Keskimmäisen sain synnyssalissa syliini ja rinnalle imuttelemaan ja osastolle myös viereen. Vauva sai osastolla jonkin verran lisämaitoa (Tays) vaikka aikamoista polvillaan rukoilemista tuo lisämaiton saaminen vaatikin. Lisämaitoa annoin noin viikon päivät koko ajan vähentäen jonka jälkeen selvittiin omin avuin. Täysimetin noin 5kk ja kokonaisuudessaan 11 kk. Rintakumeja käytin muutaman viikon ajan alussa ärtyneiden rinnanpäiden takia.

Vauva nro 3: Imukuppisynnytys jonka seurauksena vauva kiidätettiin lastenosastolle ilman että äiti sitä edes näki. Lastenosastolla (TAYS) oli maitomäärät jotka vauvan piti jaksaa syödä. Ei päässyt meidän poika ikinä noihin määriin. Aina kun saatiin alas ennen vaatitut millilitrat olit ikää kartunut jo lisää ja olisi pitänyt syödä enemmän. Imetystä yritin myös aina jossain välissä ja punnittiin vauvaa ennen ja jälkeen ruokailun. Pumppasin myös ja raudasin ne kahdesta rinnasta irrottamani 5 ml sinne syöttöihin. Harkitsin jo lapseni kidnappaamista osastolta, koska ainoa syy miksi hän siellä oli, oli se ettei hän syönyt tarpeeksi (joudui myös nenämahaletkuun jota kautta syötettiin). Loppujen lopuksi pelastus oli aivan ihana hoitaja joka sanoi että nyt imetät rauhassa ja hän antaa vähän armoa noista määristä. Loppujen lopuksi minun ei tarvinnut kidnapata poikaa vaan saimme kotiutusluvan. Korviketta annoin muutamana päivänä ja sitten selvittiin 5 kk täysimettäen ja 1v. oli kokonaisimetyksen kesto. Meidän nro 3 muuten painoi 9 kg (syntyessään 3,4 kg) viiden kuukauden ikäisenä joten kyllä hän sitä maitoa loppujen lopuksi ihan tarpeeksi sai... (Minulla ei nuo maitomäärät ole huikeita mutta sitäkin vahvempaa tököttiä on tarjolla). Rintakumeja en nro 3:lla käyttänyt enää laisinkaan kun ei hän niitä huolinut.

Tuli pitkä sepustus, mutta lopuksi sanon vain imetyksen suhteen, että uskokaa itseenne ja maitonne riittävyyteen, muistakaa rento ote (vauvat eivät ihan heti kuole nälkään). Mukava imetystyyny ja istuvat imetysliivit ovat ehdottomat. Jos imetys ei onnistu älkää murehtiko vaan eikun pulloa kehiin, hyvin ne korvikkeellakin kasvavat.

Irmeli ja Eila (nro 4) 36+5

 

Tervetuloa mukaan kaikki uudet!! :wave:

Venski mulla oli kanssa pienen sf-lukeman takia juuri kontrolli ultra, mutta viikko sitten (37+0) vauvan kokoarvio 2,9 kg ja oli kuulemma näin ollen ihan ok. Multa aina mittaillut eri henkilö sf:n, ja viime kerralla oli vihdoin oma terkkarini ja hän saikin sitten 32 lukemaksi!

Nannamamma kiitos kysymästä isän ja koiran voinnista, molemmat on paranemaan päin, tosin hitaanlaisesti. Koiran maha voi jo paremmin, mutta tänään otettiin vähän takapakkia taas, joten saa nähdä pitääkö se kuitenkin viedä lääkärille.

Matildalle ja muille kipeiden suppareiden kanssa painiville jaksamista!!! Nyt niitä vauvoja on kyllä alkanut sadella joten toivotaan että niistä suppareista on apua =)

ON: hormoonit heittelee mielialaa ja kärsimättömyys on alkanu todella vaivata! Fyysisesti ei mitään muutosta, mitä nyt maha vähän hidastaa kävelyvauhtia, mutta supistuksia tms. ei vieläkään.

Mies sai tänään kuulla saaneensa työpaikan, ja työt alkaa 24.10. eli juuri siinä synnytyksen tienoilla. Samoin isäni joutuu leikkaukseen 25.10. ja äitini pieneen käsileikkaukseen marraskuun alkupäivinä....kyllä nyt kaikki menee niin päällekkäin että! Olin tottunut ajatukseen että mies on kotona kanssani, mutta tietysti se parin vuoden työttömyys loppuu juuri kun vauvan laskettuna aikana :stick:

No en valita! Hyvin minä yksinkin täällä vaavin kanssa pärjään ja pääasia että töitä on!

Kenzie 38+0 POKS

 

Plaah, kotona äitipolikäynnin jälkeen... Ei siis merkkejäkään synnytyksen käynnistymisestä, paikat täysin epäkypsät.... eli ei sen vuoksi ruvettu käynnistelemäänkään. Painoarvio tällä mun sokerivauvalla jonka piti olla KAUHEAN iso oli rv 40+0 3,1 kg ja se pisti ihmetyttämään koska 2 viikkoa sitten mitattiin täsmälleen sama tulos :O Vähän pisti mietityttämään että miksi vauva ei ole kasvanut, lääkäri vain sanoi että ehkä se on mittavirhe... Hmmm, arveluttaa
No, se on viikon päästä sitten seuraava käynti ja lääkäri totesi että ota sitten kassi jo mukaan. AAARRGHH, mie en kestä enää ja taas viikkoa...

Pikkubertta ja rääpäle 40+0

 

:heart: TYKKÄÄN TEISTÄ :heart:

Ihanaa etten saanut kuraa niskaan! Imetysasioissa olen fanaattinen vain siitä, että JOKAIKISELLÄ kätilöllä, lastenlääkärillä ja terkalla pitäisi olla ajantasainen ja kattava koulutus imetysohjaajana, jotta voisivat äitejä auttaa. Näin ei vaan ikävä kyllä ole, vaan neuvolasta/sairaalasta saa välillä ihan pöyristyttävän väärää tietoa.

Imetykseen apua saa imetystukiryhmiltä, ja sit on yksityisiä kätilöitä ja imetysohjaajia myös, ja sit mä voin kyllä auttaa jos voin yksäreillä jos joku haluaa kysyä.

Ja, munkin esikoinen sai lisämaitoa synnärillä, kunnes maito pamahti rintoihin. Lähinnä se on se korvike mitä pyrkisin välttämään, JOS MAHDOLLISTA.

Mun lapsi kääntyi taas 5min sitten pyllylleen. Viikkoja nyt 37+3. Hianoo. Kahden viikon päästä on äitipolille aika, jos on vielä pyllyllään, niin funtsitaan synnytänkö perätilassa alakautta vai sitten sektiolla. Kuulema 10% lapsista enää näillä viikoilla pyörii. Ihan vähän piti itkeä, kun haluis pää eellä pukertaa.

 

Paljon onnea vauvautuneille :heart: Mä täällä oottelen kateellisena että koska sitä ite pääsis vauvahaku reissulle! Ja kiitos kaikille jotka on kirjotellu synnytyskertomusta, niitä on tosi kiva lueskella.

Hyvä idea tuo kerho, vaikkakin ite tulee enemmän kirjoteltua tuolla facebookin puolella, mutta käyn kyllä lukemassa päivittäin myös täällä.

Mulla olis huomenna taas meno neuvolaan, kun noi paineet on siellä aina niin korkeet, niin katotaan nyt kahdesti viikossa.. Mitä järkee niitä on siellä edes kattoa, kun kotona ne on paljon matalemmat. Saa nähä mitä se täti nyt tuumaa, kun viimeks jo sano että uskaltaako päästää enää pidemmälle Mun siskoilla on esikoisten aikana käynnistetty just verenpaineitten takia. Toisella 40+0 ja toisella 40+4. Olishan se kiva jos lähtis ihan itestään käyntiin, ei kiinnostais tuo käynnistelykään, mutta pakkohan se vauva on jotenkin maailmaan saada jos ei ite suostu tulee.

Nessu: Mulla kans stressiä noista vauvan liikkeistä!! Tää on ollu aina tosi rauhallinen, tainno ei mulla kyllä ole ees mitään mihin vertaa. Mutta istukka vielä etuseinämässä, joka vielä lisäks heikentääkin sitä liikkeitten tuntemista. Monesti saa pelko perseessä laskee liikkeitä ja ei niitä kyllä monesti heti ees tuu vaikka kuinka tökkis ja söis makeeta. Onneks aina on kuitenkin saanu sit liikkeet tuntumaan. Tää stressaus sais vaan jo loppua!

Pikkubertta: Täällä oli painoarvio 36+0 viikolla 3200g ja sanottiin et laskettuna-aikana on sitten neljän kilon tuntumassa. Viime viikolla kun kävin polilla verenpaineitten takia (rv 39+1) niin painoarvio oli 3300g, eli tiedä nyt sitten kumpaan uskoo. Tietty haluisin uskoa tuota että se oikeesti oli nyt vain 3300g ja toi 36 viikon arvio meni metsään, mutta se lääkäri joka ultras nyt viime viikolla oli niin uuno, että meni uskottavuus Hän ei osannu yhtään käyttää koko ultralaitetta ja kyseli kahelta eri kätilöltä koko aika apua.

Tänne ei muuta, kyllästymistä vaan. Tuntuu tyhmältä valittaa, koska mun vointi on oikeesti fyysisesti hyvä, ollut koko raskauden ajan. En oo kärsiny mistään erityisistä kivuista. Henkinen puoli vaan alkaa olee niin täynnä. Ensinnäkin just stressaaminen noista verenpaineista, turvotuksesta ja kun päivittäin pitää tota pissaa seurata. Toiseks ne joko-joko-joko-puhelut ja viestit. Kolmanneks kun se synnytys kuitenkin jännittää, niin olis niin kiva kun se olis jo ohi eikä tarviis koko aika stressata. Ääh, no yritetään mennä pää pystyssä, kahen viikon päästä mulla on ainakin vauva! Toivottavasti

Koittakaa jaksaa ihanat mammat, ei oo enää kauheasti jäljellä. :heart:

-Cinderella ja Nuutti 40+2 :heart:

 

:wave:
Piti tulla oikein erikseen kiittämään Siljanvuorta asiallisesta kommentoinnista imetykseen. Mun mielestä on tosi hyvä, että näillä vertaistuen foorumeillakin jaetaan välillä ihan oikeaa, asiallista ja ammatillistakin informaatiota, eikä nojauduta pelkkään kvg- tai mutu-tietoon. Kaikki me ollaan yksilöitä, ja vielä vauvatkin omiaan, että ei varmasti ole kaupan hyllylle standardoituja ratkaisuja jokaiseen tilanteeseen.

Ja mitä meikäläisen omaan tilanteeseen tulee, maitoa tuntuu nyt tulevan yli pojan oman tarpeen, syntymäpaino on nyt saavutettu 8vrkn iässä. Rinnanpäätkin on nyt ehkä vähän paremmat, eivät enää verestä - kiitos lukuisten lansinoh-rasvailujen, bepanthen-tehohoitojen ja ilmakylpyjen. Ja ehkä myös äidin sinnikkyyden ja isän kannustuksen. Enkä todellakaan tuomitse lisämaidon ja/tai korvikkeen käyttöä - jokainen tekee omat ratkaisunsa juuri siinä tilanteessa, missä silloin on, eikä ulkopuolisilla ole siihen mitään sanomista. Itse olen korvikelapsi, koska äitini joutui todella pahan rintatulehduksen (mm märkivät avohaavat) kouriin 2 päivää synnytyksen jälkeen. En ole allerginen, lapsena sairastin parit korvatulehdukset, ja kai musta ihan tavallinen maalaisjärkinen ihminen tuli. Ja pääasia on, että äitikin siitä sitten parantui minua kuitenkin pian hoivaamaan.

Ja nyt tää hormonihirmu liikuttui taas niin pahasti, ettei näe kunnolla ruutua. Palataan, palstasiskot, ihanaa, että ootte olemassa!

F + Sisu 8vrk

 

Siljanvuori: laitoin sulle yksityisviestiä

 

Eli siis Emilelle ois tulossa eka lapsi ja ikää minulla on 21 vuotta.

Kaksi viikkoa sitten lääkäri sanoi että ei varmaankaan mene laskettuun aikaan asti tämä vauva mutta enää on viikko laskettuun aikaan eikä mitään tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä vieläkään. Ei ensikertalaiselle saisi noin mennä sanomaan kun innostuu ihan liikaa ja sitten pettyy Alkaa tuntumaan aika uskomattomalta että hetkellä minä hyvänsä vauva voi päättää tulla maailmaan ku tuntuu että vasta hetki sitten sitä alettiin odottamaan.
Koko odotusaikana ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmia minulla tai vauvalla. Tuntuu jotenkin niin uskomattomalta miten kaikki onkin voinut mennä näin hyvin. Liekö sitten johtuvan siitä että olen kuitenkin aika nuori ja peruskunto on hyvä ja kovasti oon koko odotusajan harrastanut liikuntaa. Enää tosiaan reilu viikko laskettuun aikaan ja edelleen voi ihan hyvin tehdä melkein kaikkea mitä ennen raskautta. Pihalla tänään juuri tuli haravoitua pari tuntia, pinottua iso pino puita ja lenkitettyä koiraa kymmenisen kilsaa eikä tunnu missään minkäänlaisia tuntemuksia

Emile

 

Emile kiva kuulla, että olet voinut hyvin!

Imetyksestä En omakohtaisesti vielä tiedä mitään, mutta kyllä me ihmiset ollaan loppujen lopuksi vielä jossain asioissa lähellä luontoa . Huvittanut oikein noissa valmennuksissa, et kyllä meissä kaikissa taitaa asua se pieni lehmä =). Noilla kantturoillakin nimittäin nousee maito enemmissä määrin juurikin kolmantena päivänä. Pari ekaa päivää saat lypsää, mutta yritäpäs kolmantena, niin sorkkaa tulee. Ja kiukkuisiakin ovat . Ja vinkkinä todettakoon, että mallas auttaa maidonnousuun, eli kotikaljaa voipi hörppiä, niin heruu paremmin. Muutenkin kun täytyy muistaa juoda runsaasti. Yksi kaverini muuten vinkkasi, että jo heti osastolle salista siirtyessä kannattaa pyytää sitä lansinoh rasvaa ja alkaa heti käyttämään, ennen kuin edes tulee rinnanpäät kipeiksi...

Joanmi + Potkiainen 38+4

 

:wave: Laitoin tuolla kerhon puolella kysymystä mielipiteestänne, käykääs kommentoimassa

 

Mä jo luulin että tääl tulis lähtö ku eilen kärsein yli 2h 5min välein olevista supistuksista jotka sattu! mut sit ne hyyty ku seinään :/ mut ehtiihän tässä viel =) imetyksestä mulle oli esikon kans tissitouhut iha katastrofi! siis ku meil oli elämäntilanne vähä hujanhajan ukon ka välil ja kauheeta ressiä asioista niin ei maito lähteny kovin hyvin nousuun..no vauva imi ihan väärin ja kätilöt jotenki nii ronskisti va yritti opettaa ja toivat sit tuttipulloo kokoajan ku vauval tippu paino enempi mitä sais... mun tissinpäät oli IHAN halki ja h*****n kipeät ja verillä, se sit lipsu siihe korvikkeisiin... pumppaamalla yritin välistä maitoo mut en saanu ku jotain 10ml kerrallaan Se on jääny kaiveleen mieltä et enkö va yrittäny tarpeeks... mutta onneks oon nyt nollanu pääni sen suhteen ja päättäny et kovemmin teen nyt töitä sen eteen et saatais tissitykset toimimaan kunnolla toivot. pääsen helpommalla tällä kertaa

 

Onnea vauvautuneille tasapuolisesti! :heart: näitä putkahtelee nyt koko ajan.

Tervetuloa uusille!


Tulin vaan poksumaan 38+0! Toivottavasti vauva tajuaa lähiaikoina tulla ulos

Niiskuneiti ja tyttönen(?)

 

Onnea ja rauhaisaa yhteiselon alkua vauvan saaneille!

Mulla oli maanantaina lääkärikäynti, mutta ei kuulemma mitään merkkiä välittömästä synnytyksestä, kohdunsuu kiinni ja -kaula pehmeä... Oli aika anteeksipyytävän näköinen mun lääkäri tuon sanoessaan ja kiirehti lisäämään, ettei se uudelleensynnyttäjällä mitään tarkoita, synnytys voi silti käynnistyä vaikka huomenna. No, se oli maanantaina...

Tiistaiyönä muhun ja mieheen sitten iski vatsatauti, tosi viehättävää. En oo oksennellut mutta tosi kipeä maha ja ilkeää närästystä kaikesta syömisestä/juomisesta, lihaskipuja, jne jne... Eilen oli niin heikko olo jo etten jaksanut edes istuallaan olla tuntia kauempaa, suihkussa tuli huono olo ja kun yritettiin miehen kanssa kävellä korttelin ympäri oli pakko istua katukiveyksen reunalle lepäämään ettei taju lähde. Tänään raahauduin apteekkiin, lääkärin kanssa sovittiin et jos ei iltaa kohti parane niin menen näytille. Ei meinais näet tässä tilassa jaksaa synnyttää jos tositoimet alkaa.

imetyksestä on ollut puhetta, mä aion taas yrittää parhaani, mutta esikoisen kanssa ei ollut helppoa ja lisämaito oli pakko aloittaa viikon iässä kun paino laski yli 10% syntymäpainosta. Sekaimetin kuitenkin 3,5kk, joka on musta jo ihan hyvä saavutus sekin, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka lyhyt tää täkäläinen äitiysloma on.

 

Kenzie miehelles onnea työpaikasta!

Täälläkin neuvolapäivä takana. Raskausdementia iski sitten oikeen kunnolla! Olin aamusta lähdössä neuvolaan ja vilkaisin korttiin. Samalla tajusin, että mun aikahan oli jo eilen. Soitin neuvolaan ja pääsin sitten tänään kuitenkin sinne.

Omassa tilanteessa ei muutosta, kaikki ok.
Pissa: puhdas
RR: 110/65
Sf: 34
Mahan ympärys: 100 cm
Paino: -200g/ vko, nyt 9,9kg lähdöstä.
Hemppaa ei viittineet enää ees mitata, kun on koko ajan ollu hyvä.
Syke: 155
rt
Mulla oli siellä tuuraaja, kun oma terkka nyt toista viikkoa lomalla. Tutkiessa selvisi, että meille on sitten tulossa "päätön lapsi" . Terkka etsi aikansa ja totes, ettei millään löydä muksun päätä :O . Haki sitten kokeneemman työntekijän paikalle, joka totesi, et on natiainen vaan kaivautunut jo syvälle tonne lähtökuoppiin, ettei sen takia tunnu. Ilmeisesti siis toissaöinen vihlonta/ supistussessio sai jotain etenemään.

Muuten olo ok. Välillä tulee noita vihlomisia ja on menokin jo ruvennu hidastumaan. Niin ja sitten on koko ajan nälkä?? Eikös ruokahalun pitäis loppua kohden hiipua? Onneks ei oo sentään painoa tullu, kun vihanneksilla ja hedelmillä olen tuota näläntunnetta taltuttanut.

Joanmi + Potkiainen 38+5

 

Heippa vaan kaikille! Pikaisesti tulin kirjoittamaan kuulumisia... 4.10 tosiaan kyselin limatulpan irtoamisen jälkeisestä ajasta ja omalla kohdalla se olikin niin, että alle vuorokausi liman irtoamisesta syntyi pikkuinen tyttö.
5.10 aamulla klo 4.15 lorahti vedet ja klo 5.51 oli lapsi maailmassa Nopeaa toimintaa!! Pituus 49cm ja paino 3206g :heart:

Mizze ja pikku prinsessa

 

Oi, onnea Mizzelle tyttövauvasta! :flower:
Totisesti nopeaa toimintaa =)

 

Onnea Mizze tyttövauvasta :heart:

gin ja Ulpukka Pullaposki 38+1

 

onnea Mizze prinsessasta :heart:

 

Onnea kaikille vauvautuneille! Ja onpas todella Mizzella ollut nopeaa toimintaa!

Saisi jo tamakin asukas ulostautua nyt kun tuo aitikin on ollut taalla muutaman paivan. Pesin ikkunat tanaan, mutta ilman tulosta. Irtois jo limatulppa tai antais jotain merkkia edistymisesta...Karsimaton!!!

Danone81 rv 39+5

 

Mizze Onnea!

Kateellisena täällä luen muiden vauvautumisista Heräsin taas tunti sitten ja uni ei tule, miettii kaikenlaista. Ärsyttää, kun synnytys ei voi käynnistyä jo! Tänään kuitenkin 9 päivää jo lasketusta ajasta..

nessu ja pieni 41+2

 

Onnittelut vauvansa jo saaneille!

Imetyksestä pakko kommentoida. Toivon tietysti, että imetys onnistuu ja varsinkin, että imetysapu/tuki olisi saatavilla. Varsinkin sairaalassa olisi kiva saada ohjausta sen verran, kun tarvitsee. Omalla äidilläni ei imetys ole rakenteellisesta poikkeavuudesta johtuen onnistunut ja minusta ja veljestä tullut ihan suht. terveitä ihmisiä En siis etukäteen panikoi koko asiaa mutta toki toivon, että imettäminen onnistuu ja pitkään.

Oma olotila Voin äärimmäisen hyvin. Edelleenkin kaipailen niitä merkkejä. Muutamia tuntuvia suppareita on tullut mut todellakin vaan muutama. Sais niitä alkaa jo tuleen. Tulee olo, et ei tää tuu koskaan ulos vaikka ei vielä edes LA. Eikä silleen kiirus synnyttämään ole mut voih. Haluaisin jo niin tunteä vähän jotain.

Ai niin. Käytiin yks ilta näytillä synnärillä käyrillä ja ultrasivat. Ensimmäistä kertaa jouduin tekeen liikelaskentaa ja parin tunnin aikana tuntu neljä semmosta hipasua, joita hyvällä taholla pysty sanoon liikkeiksi. Kaikki oli onneksi hyvin.

Tine ja VienoIlmari 39+6

 

Nessulle toivottelen kovasti jaksuja ja supparituulia!!

 

pakko itsekin tulla imetyksestä keskustelemaan

Mulla esikoinen sai rintamaitoa 4kk:n ikään asti. Mulla maitoa on aina tullu runsaasti, ja jotenkin harmitti että jätin tuohon. Syynä oli klylläkin 4 hammasta, joilla tuo esikko puri minua kokoajan, eikä siihen mikään auttanut. Lisäksi ekan lapsen kanssa sitä ajatteli imetyksen jotenkin sitovaksi... mutta...
No, en tiedä miten vaikutti vastustuskykyihin ja terveyteen, mutta esikoinen ei ole kipeitä päiviä juuri 7v aikana nähnyt. Ei allergioita, ja viimeiset 3 perhessä jyllännyttä mahatautia välttänyt, ja nyt vältti nuhakuumeen........!! En tiedä... jännä juttu. Uskomattoman hyvä vastustuskyky sillä on.

Kuopus taas syntyi halkion kera. Joten silloin opin mitä pullorumba on ja yhtäkkiä imetys ei olisikaan ollut yhtään sitovaa... Oli meinaan elämäni raskainta aikaa.
rintamaidolla mentiin 2kk:tta, sairaalassa maidonnousu kesti 3 päivää, saimme luovutusmaitoa sen aikaa, ja pistin hyvän kiertämään kun maito nousi: luovutin tuona 2kk:n aikana sairaalaan 12,5l ylimääräistä maitoa :heart:
MUTTA... tämä kuopus taas huusi yöt: halkiosta ja pullosta meni ilmaa syömisten yhteydessä vatsaan, ja pieni huusi kuin syötävä, minä jouduin lypsämään parin tunnin välein kun maitoa tuli niin paljon kokoajan, ja lopun aikaa kuopusta hyssyttelin vaunuissa ja koitin olla äiti sille 1,5v esikoiselle, heidän isänsä ollessa merillä (on siis todellakin exä jo ). 2kk:n jälkeen luovutin kun nukuin n. 5tuntia viikossa ja jouduin joka tapauksessa pulloja käyttämään koska laajan halkion vuoksi kuopus ei siis rinnasta otetta saanut mitenkään (tuttipullotkin olivat erikoispulloja, n. 20e/kpl)

samaan aikaan meillä alkoikin korvakierre. Esikoisella ei niitä ollut, mutta kuopus... halkiosta johtuva liimakorva teki sen , että meillä syötiin 30 korvatulehdukseen 23 ab-kuuria ekana 2 vuonna. Lisäksi ekat leikkaukset sotkivat tuota omaa rutiinia lypsyissä yms, niin korvikkeeseen siirtyi sitten kun pakkasesta loppui oma maito. Mun oma henkinen jaksaminen vaan meni siinä vaiheessa etusijalle.
Noh, tämä kuopus on sitten oikein pöpö-magneetti ollut 6 vuotta: on ollut reilu 40 korvatulehdusta (9:n kerran laitetaan nyt ensikuussa putket samalla kun suulakea korjataan) ollut, lopetin laskemisen tuon jälkeen, lukematon määrä antibiootteja. flunssat menee poikkeuksetta korviin, ja tosiaan, ei nyt mitään erityisen paljon sairasta, mutta nyt kun flunssa oli perheessä, sai hän sen ensimmäisenä. Esikoisella ei edes nenä vuotanut missään vaiheessa.
Kuopuksesta siis aina tietää mitä tautia on tulossa: on se sitten vesirokko, mahatauti tai mikä tahansa, kuopus oireilee aina ensimmäisenä.

Toki, ihmiset ovat yksilöitä, ja meillä todella nuo ab-kuurit ovat syöneet vastustuskyvyn kuopukselta.. mutta todella, todella toivon että tämän lapsen kanssa voisin imettää, ja teen sitä kyllä mahdollisimman kauan!!! Se pullorumba oli ihan kamalaa :|


( . )

maha rintamalla ei uutta.
Nivuset kipeinä.. Odottelua.. Vähän tylsääkin.
Mies on hienosti ollu kokoajan tukena, mutta nyt se jotenkin poikkeuksellisen paljon halii, pussailee ja OLI EILEN TISKANNU!!! Ai että tuli hyvä mieli:heart:

T:Neiti+kihuli 38+5