Uskomatonta, että tämä ketju on nostettu. Aivan käsittämätön tunne lukea tuota omaa kirjoitusta ja muistaa se tunne joka tuolloin oli. Ja oli joka päivä. Kamala kuristava tunne, raska ja painava. Pitäisi varmaan etsiä täältä kaikki ne kirjoitukset jossa olen miehestä puhunut ja lukea ne läpi. En tiedä pystynkö.
Lähdin lasten kanssa vuosi sitten. Mies ei ole enää millään tavoin mukana meidän elämässä. Ja ennen kuin joku alkaa haukkumaan inhottavaksi eksäksi joka estää lasten ja isän tapaamiset, niin voin kertoa, että mulla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Ei ollut mun päätös vaan siitä on vastuussa ihan muut tahot.
Tämän aloituksen ja eron välisessä kahdessa vuodessa miehen mielenterveys alkoi todella rakoilla. Oli hoitojaksoja, sairaslomia töistä. Miehen käytös muuttui aina vaan arvaamattomammaksi. Kävi muhun käsiksikin pari kertaa mutta en uskaltanut lähteä koska se mitä mies vannoi tekevänsä jos lähden oli vielä kauheampaa. Lopulta kun en enää voinut jättää lapsia hetkeksikään miehen vastuulle ja nukuin yöt lastenhuoneen lattialla, kännykkä kädessä, ymmärsin että on pelastettava itsensä ja lapset. En voi auttaa miestä ja jos jäädään, hän vielä joku kerta toteuttaa uhkauksensa enkä mä pysty suojelemaan lapsia. En molempia. Joten otin lapset ja lähden.
Eron jälkeen mukaan tuli varmaan jokainen viranomaistaho jonka voi kuvitella. Miehen käytös muuttui vieläkin uhkaavammaksi ja kohdistui jo myös sivullisiin. Nyt ei tosiaan ole enää mukana millään tavoin meidän elämässä. Lasten kanssa toivutaan pikkuhiljaa. Elämäämme on tullut keveyttä, valoa, ääntä ja iloa. Lapsi joka 2-vuotiaana korjasi ruokailun jälkeen astiansa tiskialtaaseen niin että lautanen kolisi, joka sai sen seurauksena naama punaisena huutavan, sylkeä roiskuvan isänsä haukut metelöinnistä, lapsi joka siinä tilanteessa osasi pidellä itkuaan kun tiesi sen suuttuvan isäänsä vielä enemmän, tämä lapsi osaa nyt kohauttaa olkapäitä vanhingoille, nauraa ja sanoa ei se mitään. Vahingoista ei seuraa mitään pahaa, ei tarvi pelätä.
Kaikki ei tietenkään ole nyt loistavasti, kerralla korjattu. Itsellä on kova työ rämpiä täältä suosta pois, opetella uudenlaisia tapoja ajatella, ymmärtää että vika ei aina ole mussa. En ole huono, en paha. Mies ei sairastunut mun takia kuten hän syytti. En ole voinut vaikuttaa hänen käytökseen enkä ole siitä vastuussa. Paljon on vielä työstettävää, mutta lähtöä en ole katunut hetkeäkään.
