Vaikea sanoa, voi olla jotain tai sitten ei. Oma mies kirjoittelee samaan tapaan entisen työkaverinsa kanssa, joka on vielä lapsemme kummi. En usko että heidän välillään on mitään sen kummempaa, mutta en pidä tuollaisesta flirttailevasta keskustelutyylistä sitten ollenkaan. Ja kerran oli joku ihan vieras nainen laittanut tilitystä miehelle että " anteeksi mutta suutuin niin hirveesti kun kerroit että olet parisuhteessa ja käyttäydyin tyhmästi ja plaaaplaaplaa ollaan kuitenkin ystäviä joo". Totakaan en sulata, koska mun mielestä ei olla ystäviä sellaisten kanssa joilla on selvästi tunteita sua kohtaan ja elätellä niitä toiveita.
En nyt tiedä mikä mun pointti oli, ehkä se että jos sulle tuo on liikaa, jättäisin miehen. Itse elän asian takia hieman epävarmassa suhteessa, ei meidän suhde oikein hyvin voi kun en koe että voisin 100% luottaa mieheen. Se näkyy sitten kaikessa. Olis pitänyt tehdä se pesäero jo ennen lasta, nyt meillä on pieni lapsi joten koen että emme voi erota, yritän vaan elää asian kanssa. Ehkä potti räjähtää sit kun olen keski-ikäinen ja lapsi aikuinen, ja lähden ovet paukkuen. Mies kyllä on vakuuttanut ponnekkaasti ettei petä, ei ole pettänyt, eikä tule ikinä pettämään. Mutta kun luottamukseen kerran tulee särö, sitä on hankala korjata..