äiti ja äitipuoli
Kerta toisensa jälkeen tästäkin jaksetaan jauhaa ja sanonpa vaan, että sen olen todennut että äitipuolen on turha odottaa sympatiaa ns."tavalliselta äidiltä".
Tulen toimeen mieheni lapsen kanssa vaikka en voi sanoa pitäväni (saatika sitten rakastavani) häntä. Monet riidat on riidelty millon käytöstavoista, tapaamisista jnejne.
Mielestäni on huvittavaa, että kommentoidaan tyyliin "miksi sitten otit miehen jolla on lapsia?" koska tuskin meistä yksikään on iskenyt/tutustunut lauseen "hei, onko sinulla lapsia" kautta puolisoonsa. Kyllä se vaan niin on, että moni kuulee lapsesta vasta kun rakastuminen on jo tapahtunut. Lisäksi uusperheen ongelmat alkavat usein vasta kun koko paketti on tutustunut toisiinsa kunnolla ja jokaisen osapuolen todellinen luonne tulee esiin. Minäkin pidin mieeni tytärtä oikein herttaisena aluksi...
En aijo jättää miestäni lapsen takia vaikka tiedän, ettei ongelmat lopu pitkään aikaan ja aiheesta tulee riitaa kerran jos toisenkin. Toiset ihmiset valittavat kun puoliso on liikaa töissä, toiset miehen ryyppäämisestä, harrastuksesta... jokaisessa parisuhteessa on omat ongelmansa (eikä niiden takia heti olla eroomassa tai todeta että "no miksi sitten otit tollasen miehen joka on koko ajan töissä, oma moka". Se, että äitipuoli täällä puhuu suunsa puhtaaksi auttaa jaksamaan, joten eiköhän se ole ihan sallittua ilman hirveää moralisointia. Kuten moni jo totesi;parempi purkaa täällä niitä egatiivisia tunteita kun niile lapsille...
Tulen toimeen mieheni lapsen kanssa vaikka en voi sanoa pitäväni (saatika sitten rakastavani) häntä. Monet riidat on riidelty millon käytöstavoista, tapaamisista jnejne.
Mielestäni on huvittavaa, että kommentoidaan tyyliin "miksi sitten otit miehen jolla on lapsia?" koska tuskin meistä yksikään on iskenyt/tutustunut lauseen "hei, onko sinulla lapsia" kautta puolisoonsa. Kyllä se vaan niin on, että moni kuulee lapsesta vasta kun rakastuminen on jo tapahtunut. Lisäksi uusperheen ongelmat alkavat usein vasta kun koko paketti on tutustunut toisiinsa kunnolla ja jokaisen osapuolen todellinen luonne tulee esiin. Minäkin pidin mieeni tytärtä oikein herttaisena aluksi...
En aijo jättää miestäni lapsen takia vaikka tiedän, ettei ongelmat lopu pitkään aikaan ja aiheesta tulee riitaa kerran jos toisenkin. Toiset ihmiset valittavat kun puoliso on liikaa töissä, toiset miehen ryyppäämisestä, harrastuksesta... jokaisessa parisuhteessa on omat ongelmansa (eikä niiden takia heti olla eroomassa tai todeta että "no miksi sitten otit tollasen miehen joka on koko ajan töissä, oma moka". Se, että äitipuoli täällä puhuu suunsa puhtaaksi auttaa jaksamaan, joten eiköhän se ole ihan sallittua ilman hirveää moralisointia. Kuten moni jo totesi;parempi purkaa täällä niitä egatiivisia tunteita kun niile lapsille...