Mies ei halua naimisiin,miksi sitten kihlasi minut vuosi sitten?

Onnea "toope"! ei ihan noita miehiä aina tajuu

 

Miksi miehelle naimisiinmeno naisystävänsä ja lapsensa äidin kanssa olisi niin kamalaa, että ei voi ajatellakaan menevänsä hänen kanssaan naimisiin? Mikä siinä on hänen mielestään kamalaa? Eikö sitoutumisen omaan rakkaaseen pitäisi olla kaunis ja mieluinen asia.

 

[QUOTE="Mä";23358577]Miksi miehelle naimisiinmeno naisystävänsä ja lapsensa äidin kanssa olisi niin kamalaa, että ei voi ajatellakaan menevänsä hänen kanssaan naimisiin? Mikä siinä on hänen mielestään kamalaa? Eikö sitoutumisen omaan rakkaaseen pitäisi olla kaunis ja mieluinen asia.[/QUOTE]

Niinpä,luin tämän aiheen tiimoilta vanhoja ketjuja ja törmäsin juuri tähän asetelmaan: on lapsia,kihlat,mutta sitten mies ei enää halua naimisiin,pitävät kihlautumista riittävänä....en ymmärrä,heidän mielestään kihlat ovat yhtä pätevä sitoutumisen "taso". Mies sanoi illalla mulle että,onhan meillä jo toisemme ja sormukset sormessa....huh huh!

 

[QUOTE="Mä";23358577]Miksi miehelle naimisiinmeno naisystävänsä ja lapsensa äidin kanssa olisi niin kamalaa, että ei voi ajatellakaan menevänsä hänen kanssaan naimisiin? Mikä siinä on hänen mielestään kamalaa? Eikö sitoutumisen omaan rakkaaseen pitäisi olla kaunis ja mieluinen asia.[/QUOTE]

Toki jos tuo naisystävä on "se oikea".

 

[QUOTE="unto";23358644]Toki jos tuo naisystävä on "se oikea".[/QUOTE]

niin eli hän ei sitten rakasta tarpeeksi?

 

Syy miksi sanoin miehelle seurusteluaikana, että kun kohloihin mennään niin se on sitten samantien semmonen homma, että hääpäivä päätetään. Ettei tuu mitään... mennään kihloihin...ollaan enempi vähempi vuosia kihloissa.. tekastaan vaikka kersa tai pari ja sitten todetaan, että kettuakos sitä enää naimisiin kannattaa mennäkkään.

Mun mielestä kihlaus on lupaus avioliitosta ja tein sen miehelle selväksi ja pidin siitä kiinni samantien! Itse asiassa ennen kun oli sormuksetkaan sormessa niin hääpäiväkin oli sitten jo päätetty

 

Meillä molemmat oli onneksi sitä mieltä että kun mennään kihloihin, hääpäivä päätetään siinä samalla. Näin tehtiin.

Mutta aika ennen kihlausta olikin mielenkiintoisempaa. Oltiin oltu yhdessä 8 (!) vuotta ja lasten hankkiminenkinalkoi tulla ajankohtaiseksi. Puhuttiin moneen otteeseen asiasta. Tuli näitä perussettejä mieheltä "ei se muuta mitään" ja mitä kaikkea. Mä perustelin omaa kantaani sillä että koen ettei hän lopultakaan halua sitoutua. Jonkun aikaa asiaa väännettiin ja lopulta mä ilmotin että mä menen naimisiin joka tapauksessa, ellet sinä halua mua naida niin sitten se on joku muu. Ja että mä en aviottomia lapsia tee. Asia jäi hetkeksi siihen, sitten mentiin sormusostoksille miehen aloitteesta. Myöhemmin kun häistä oli jo aikaa mies sanoi että on tää parempi näin.

Yhteinen lapsi ja laina sitoo kyllä huomattavasti enemmän kuin avioliitto. Liitto on helppo purkaa, mutta lapsen vuoksi joudutte olemaan tekemisissä aina.

 

Musta kuulostaa siltä, että sun miestä pelottaa sitoutua "lopullisesti". Kihlat on kuitenkin vain sormus sormessa, sen kun ottaa pois niin on vapaa. Miksi kuitenkin jotkut miehet haluaa kihloihin (ja miksei naisetkin) voi olla se, että sillä saa "sidottua" kumppanin itseensä. Mutta silti ei tarvitse sitoa itseään kokonaan.

Anna miehelles vähän aikaa miettiä asiaa (mainitsematta asiasta mitään). Jonkun ajan päästä voit ottaa asian esille uudelleen jos mies ei sitä ole oma-aloitteisesti tehnyt. Ja sano, että kihlaus purkaantuu nyt, kihloihin voidaan mennä uudestaan sitten kun se tarkoittaa naimisiinmenoa. Että voitte jatkaa ihan normaalisti yhdessä, mutta ilman kihloja. Silloin et vaadi mieheltäsi mitään, mutta et luovu myöskään omista periaatteistasi.

 

Miksi se talokin on pelkästään miehen nimissä? :O Siihenkin on varmaan hyvät selitykset löytyneet mieheltä...

 

Miksi se on niin tärkeää, siis miksi pitää saada tämä "viimeinen sinetti"? Miksei se riitä, että olette miehenne kanssa yhdessä. Tässä ja nyt, tulevaisuudessa, ikuisesti? Teillä on sormukset sormessa...mikä on maallista...mitä te niillä teette ja mitä näillä teoilla tosiaan pitää todistella ja kenelle? Eikö se riitä, että annatte toisillenne tämän päivän, yhteisen arjen ja lupauksen huomisesta.

Ihmiset haluaa liikaa. Ei riitä että ollaan yhdessä, pitää mennä kihloihin. Ei riitä että ollaan kihloissa, pitää mennä naimisiin. Lisää, lisää ja lisää.
Mitä enemmän ite halusin kokoajan lisää ja lisää, niin sitäpä huonommin meillä alko miehen kanssa menemään (en tiedä miksi.) Toivoin niitä aikoja, kun vaan seurusteltais...ois vaan se luottamus ja tieto että meillä on nyt toisemme. Mut pitikin alkaa tavottelemaan omaa taloa ja kihloja. Tuli lainoja, laskuja, riitoja ja muodollisuuksia ja tunne, että koska meillä on sormuksetkin niin tää kaikki on peruuttamatonta. Se tunne tuli vaikka kumpikaan meistä ei halunnut tosissaan erota.

Lopetettiin asioiden tavottelu ja unohdettiin todellakin kihlat, muodollisuudet ja häät ja eletään onnellisina saman katon alla, 2 eri sukunimeä postilaatikossa

 

Miksi se on niin tärkeää, siis miksi pitää saada tämä "viimeinen sinetti"? Miksei se riitä, että olette miehenne kanssa yhdessä. Tässä ja nyt, tulevaisuudessa, ikuisesti? Teillä on sormukset sormessa...mikä on maallista...mitä te niillä teette ja mitä näillä teoilla tosiaan pitää todistella ja kenelle? Eikö se riitä, että annatte toisillenne tämän päivän, yhteisen arjen ja lupauksen huomisesta.

Ihmiset haluaa liikaa. Ei riitä että ollaan yhdessä, pitää mennä kihloihin. Ei riitä että ollaan kihloissa, pitää mennä naimisiin. Lisää, lisää ja lisää.

En ole ap, mutta vastaan. Mulle avioliitto merkitsee juurikin tuota viimeistä sinettiä. Ilmoitusta että me ollaan yksikkö, ei vain kaksi keskenkasvuista jotka leikkii kotia. Osoitusta että tämän suhteen eteen todella halutaan tehdä kaikkensa, ilman että pidetään ns. takaovi koko ajan pikkuisen raollaan.
Lisäksi kaikki juridiset seikat tulevat kuvaan. Taloudelliset asiat, perinnöt jos jotain sattuu sun muut. Se ei ole ihan yhdentekevää.

Voidaanhan tämä asia kääntää toisinkin päin. JOS kerran naimisiinmenolla ei ole mitään väliä, niin miksi siitä pitää kieltäytyä? Kun toiselle se on selkeästi tärkeä, miksei voisi käväistä maistraatissa ja tehdä toista onnelliseksi?

 

No höh. Ymmärrän kyllä sinua. Ei ole kivaa kohtelua.

Mutta tee sinä niin, että aloitat selibaatin ja sanot, että seuraavan kerran rakastellaan hääyönä. =) Nuku vaikka eri huoneessa tai sano miehelles, että nukkukoot se.

Jos se sinua oikeasti rakastaa, niin kyllä se jaksaa odottaa. Ja jos se sinua oikeasti kunnioittaa, niin se kunnioittaa myös sitä, että tahdot naimisiin.

Kysyppä siltä tahtooko se miehesi sinun parastasi eli rakastaako hän sinua niin kuin itseään? Jos hän rakastaa sinua niin kuin itseään, hän tahtoo sinulle parasta. Jos sinun ja lapsesi elämän turvallisuutta ja vakautta lisää se, että olette miehesin kanssa naimisissa, miehesi täytyy siis tahtoa, että menette naimisiin jos hän kerran tahtoo parastasi.

Oliko vaikeasti kirjoitettu? =) Olen sitä mieltä, että pohjimmiltaan mies kaipaa parisuhteessa eniten kunnioitusta ja nainen rakkautta. Niinpä miehen tehtävä on antaa naiselle rakkautta ja naisen tehtävä antaa miehelle kunnioitusta. Miehen velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin itseään eli ajatella kaikessa naisensa parasta (eikä ajatella omaa napaa ja sitä mikä itselle on parasta). Ja sen perusteella sitten tehdä perheen päätökset vaimon parasta ajatellen. Ja tästä päätöksestä vaimon tulee kunnioittaa miestään (eikä esim. juntturoida vastaan tai päällepäsmäröidä). Ja luottaa siihen, että mies on tehnyt päätöksen hänen parastaan ajatellen. Tämä synnyttää luottamusringin: mies luottaa siihen, että nainen kunnioittaa miestään ja nainen luottaa siihen, että mies tekee päätökset vaimon parasta ajatellen. Tällaisessa systeemissä luottamus kasvaa kasvamistaan ja molemmat sukupuolet saavat sitä mitä pohjimmiltaan eniten kaipaavat. Kumpikaan ei jää mistään paitsi. Ja yhteyden tunne kasvaa, että "Me kuulutaan yhteen".

Eli jos miehesi nyt sinulle sanoo, että tahtoo sinun parasta, niin silloin sen täytyy tahtoa sinun kanssa naimisiin, koska sinulle on parasta, että olette naimisissa. Sillä lisäähän naimisissa olo sinun turvallisuuttasi ja vakauttasi, että mieskin tahtoo olla juuri sinun kanssasi aina eikä vaihtaa kenenkään toiseen. Mut sen sanon, että selibaatti nopeuttaa miehesi päätöksen tekoa.

 

[QUOTE="Rouva";23358845]En ole ap, mutta vastaan. Mulle avioliitto merkitsee juurikin tuota viimeistä sinettiä. Ilmoitusta että me ollaan yksikkö, ei vain kaksi keskenkasvuista jotka leikkii kotia. Osoitusta että tämän suhteen eteen todella halutaan tehdä kaikkensa, ilman että pidetään ns. takaovi koko ajan pikkuisen raollaan.
Lisäksi kaikki juridiset seikat tulevat kuvaan. Taloudelliset asiat, perinnöt jos jotain sattuu sun muut. Se ei ole ihan yhdentekevää.

Voidaanhan tämä asia kääntää toisinkin päin. JOS kerran naimisiinmenolla ei ole mitään väliä, niin miksi siitä pitää kieltäytyä? Kun toiselle se on selkeästi tärkeä, miksei voisi käväistä maistraatissa ja tehdä toista onnelliseksi?[/QUOTE]

No, meillä ei ole mikään takaovi raollaan vaikkei naimisissa ollakkaan. Tuskin monikaan ainoastaan leikkii kotia, vaikkeivat ryntääkkään naimisiin. Ja jos naimisiinmenolla ei ole mitään väliä, niin onko mitään järkeä kenenkään mieliksi mennä naimisiin, jos ei itse pidä sitä minään. Toisen voi varmaan tehdä onnellisiksi ihan muillakin tavoin kun kävellä papin/virkamiehen eteen.

Juridisen puolen ja taloudelliset seikat ymmärrän, mutta en tätä että suhde ikäänkuin mitätöidään ellei mennä naimisiin.

 

Ja jos naimisiinmenolla ei ole mitään väliä, niin onko mitään järkeä kenenkään mieliksi mennä naimisiin, jos ei itse pidä sitä minään. Toisen voi varmaan tehdä onnellisiksi ihan muillakin tavoin kun kävellä papin/virkamiehen eteen.

Kyllä, siinä on järkeä siksi koska rakastat toista, ja haluat tehdä hänet onnelliseksi. Miksi et tekisi parin minuutin hommaa jos kerran et itse pidä sitä minään? Eihän se silloin ole sulta pois.

 

[QUOTE="Rouva";23358889]Kyllä, siinä on järkeä siksi koska rakastat toista, ja haluat tehdä hänet onnelliseksi. Miksi et tekisi parin minuutin hommaa jos kerran et itse pidä sitä minään? Eihän se silloin ole sulta pois.[/QUOTE]

No...
Oot kyllä oikeessa, ehkä, jos kumppani tosiaan esittäis asian juuri noin niin kyllä siinävaiheessa menisin naimisiin.

 

Niinpä.

 

No höh. Ymmärrän kyllä sinua. Ei ole kivaa kohtelua.

Mutta tee sinä niin, että aloitat selibaatin ja sanot, että seuraavan kerran rakastellaan hääyönä. =) Nuku vaikka eri huoneessa tai sano miehelles, että nukkukoot se.

Jos se sinua oikeasti rakastaa, niin kyllä se jaksaa odottaa. Ja jos se sinua oikeasti kunnioittaa, niin se kunnioittaa myös sitä, että tahdot naimisiin.

Kysyppä siltä tahtooko se miehesi sinun parastasi eli rakastaako hän sinua niin kuin itseään? Jos hän rakastaa sinua niin kuin itseään, hän tahtoo sinulle parasta. Jos sinun ja lapsesi elämän turvallisuutta ja vakautta lisää se, että olette miehesin kanssa naimisissa, miehesi täytyy siis tahtoa, että menette naimisiin jos hän kerran tahtoo parastasi.

Oliko vaikeasti kirjoitettu? =) Olen sitä mieltä, että pohjimmiltaan mies kaipaa parisuhteessa eniten kunnioitusta ja nainen rakkautta. Niinpä miehen tehtävä on antaa naiselle rakkautta ja naisen tehtävä antaa miehelle kunnioitusta. Miehen velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin itseään eli ajatella kaikessa naisensa parasta (eikä ajatella omaa napaa ja sitä mikä itselle on parasta). Ja sen perusteella sitten tehdä perheen päätökset vaimon parasta ajatellen. Ja tästä päätöksestä vaimon tulee kunnioittaa miestään (eikä esim. juntturoida vastaan tai päällepäsmäröidä). Ja luottaa siihen, että mies on tehnyt päätöksen hänen parastaan ajatellen. Tämä synnyttää luottamusringin: mies luottaa siihen, että nainen kunnioittaa miestään ja nainen luottaa siihen, että mies tekee päätökset vaimon parasta ajatellen. Tällaisessa systeemissä luottamus kasvaa kasvamistaan ja molemmat sukupuolet saavat sitä mitä pohjimmiltaan eniten kaipaavat. Kumpikaan ei jää mistään paitsi. Ja yhteyden tunne kasvaa, että "Me kuulutaan yhteen".

Eli jos miehesi nyt sinulle sanoo, että tahtoo sinun parasta, niin silloin sen täytyy tahtoa sinun kanssa naimisiin, koska sinulle on parasta, että olette naimisissa. Sillä lisäähän naimisissa olo sinun turvallisuuttasi ja vakauttasi, että mieskin tahtoo olla juuri sinun kanssasi aina eikä vaihtaa kenenkään toiseen. Mut sen sanon, että selibaatti nopeuttaa miehesi päätöksen tekoa.

voi kai sen noinkin ajatella, mutta eikös tässä ollu ongelma justiin se, että mies omasta mielestään ainakin rakastaa vaikkei kunnioitusta osoita sen vertaa että ottaisi toisen puheet riittävän vakavasti perustellakseen kunnolla, ja nainen taas kunnioittaa niin paljon, ettei halua painostaa. Ei syntynyt positiivista kehää tuosta.

Mun nähdäkseni naisilla on nimenomaan pulaa kunnioittavista miehistä. On niin helppoa miehen loisia ensin äitinsä kustannuksella ja sitten loikata sopivaan ohikulkevaan naiseen kiinni. Pentumaista rakkautta saattaa riittää vaikka muille jakaa, mutta kunnioituksella ei ole tarvinnut eläissään naista katsoa.

 

Huokaus... Me ei olla edes kihloissa, mutta lapsi ja asuntolaina täälläkin sitomassa meitä toisiimme. Mies tietää, kuinka minua loukkaa se, että tuntuu kuin hän haluaisi pitää jotain takaporttia auki. Ei kuulemma mitään sellaista eli ilmeisesti ei vaan halua minua vihityksi vaimokseen . Hän tietää, että asia on minulle tärkeä, mutta kun ei niin ei. Tuntuu jotenkin vajavaiselta, en ole naimisiinmenon arvoinen... Millaisia ovat miehet, jotka haluavat naimisiin, millaisia heidän vaimonsa, mikä tekee heistä minua paremman? Miksi en kelpaa...

Yhteinen lapsi ja asuntolaina nyt on vaan niin epäromanttisia asioita. Miehet haluaa lapsia kenen kanssa vaan ja jossain pitää asua. Naimisiinmeno olisi osoitus siitä, että mies haluaa olla JUURI MINUN kanssani. Toisaalta, nyt hän menisi naimisiin lapsensa äidin kanssa käytännön syistä, joten liian myöhäistä saavuttaa mitään romantiikkaa tässä suhteessa...

 

Huokaus... Me ei olla edes kihloissa, mutta lapsi ja asuntolaina täälläkin sitomassa meitä toisiimme. Mies tietää, kuinka minua loukkaa se, että tuntuu kuin hän haluaisi pitää jotain takaporttia auki. Ei kuulemma mitään sellaista eli ilmeisesti ei vaan halua minua vihityksi vaimokseen . Hän tietää, että asia on minulle tärkeä, mutta kun ei niin ei. Tuntuu jotenkin vajavaiselta, en ole naimisiinmenon arvoinen... Millaisia ovat miehet, jotka haluavat naimisiin, millaisia heidän vaimonsa, mikä tekee heistä minua paremman? Miksi en kelpaa...

Yhteinen lapsi ja asuntolaina nyt on vaan niin epäromanttisia asioita. Miehet haluaa lapsia kenen kanssa vaan ja jossain pitää asua. Naimisiinmeno olisi osoitus siitä, että mies haluaa olla JUURI MINUN kanssani. Toisaalta, nyt hän menisi naimisiin lapsensa äidin kanssa käytännön syistä, joten liian myöhäistä saavuttaa mitään romantiikkaa tässä suhteessa...

Voihan sen noinkin ajatella, mut itteensä siinä vaan huijaa ja masentaa, etteikö mies haluais juuri sinua. Mulle osotus siitä, että mies haluaa olla juuri MINUN kanssani, on se, et se ylipäätään on tossa Eiköhän se ois jo lähteny käveleen, jos ei haluais. Ja minkäänlainen avioliitto ei mulle todistais sitä yhtään sen enempiä.

Eniten tässä huolestuttaa se, että ettekö te tosiaan tiiä suhteenne tilannetta ton enempää, että tarvitsette jotain avioliittoa todistamaan sen että miehenne haluaa olla teidän kanssa? Epäilettekö te sitten miehenne rakkautta siihen päivään asti kunnes hän nyt viimein marssii alttarille sun kanssa?

 

Voihan sen noinkin ajatella, mut itteensä siinä vaan huijaa ja masentaa, etteikö mies haluais juuri sinua. Mulle osotus siitä, että mies haluaa olla juuri MINUN kanssani, on se, et se ylipäätään on tossa Eiköhän se ois jo lähteny käveleen, jos ei haluais. Ja minkäänlainen avioliitto ei mulle todistais sitä yhtään sen enempiä.

Eniten tässä huolestuttaa se, että ettekö te tosiaan tiiä suhteenne tilannetta ton enempää, että tarvitsette jotain avioliittoa todistamaan sen että miehenne haluaa olla teidän kanssa? Epäilettekö te sitten miehenne rakkautta siihen päivään asti kunnes hän nyt viimein marssii alttarille sun kanssa?

Mies tietää, että haluaisin naimisiin. Tietää, että asia on minulle tärkeä, mutta syystä tai toisesta ei halua toivettani toteuttaa. Tuntuu suorastaan kiusanteolta miehen puolelta. Väistämättä mieleen tulee, että se syy on minussa tai rakkauden puutteessa. Tiedän miehen rakastavan, mutta eikö sitten tarpeeksi. Luultavasti epäilen rakkautensa määrää kunnes lopulta eroamme...

 

[QUOTE="Tiina";23354243]No toiseen naiseen en usko,ei hällä ole aikaa moiseen,rakennetaan koko ajan sitä taloa ja hvyin menee. Mutta ajattelen kanssa että kihlaus on lupaus avioliitosta... Mutta epäilen vahvasti ettei vaan halua naimisiin minun kanssa... Ei halua sellaiseta sidettä ja sitoutumista minuun...jos ei sitten oikeesti sydämmestään rakastan....en tiedä kuhan spekuloin.Minulle tuo vanha tapa on äärettömän tärkeä. Kyllä minä haluisin tuon miehen kanssa olla loppuelämäni yhdessä ja ihan virallisestikin "Harjun "perhettä.[/QUOTE]

Avioliitto on kuitenkin aika pieni sitoutuminen nykyään, kun siitä pääsee eroon niin helposti. Ei se avioliitto takaa sinulle, että hän siinä suhteessa aikoo olla lopunelämää. Ajattele asia toisinpäin myös, miehesi ei tahdo mennä naimisiin mutta haluaa olla kanssasi... sinun ajatuksistasi pursuaa nimenomaan se, että suhteen edellytys on avioliitto. Ajat miehesi nurkkaan ja lopulta pilkka osuu omaan nilkkaan. Etkö voisi vain nauttia rakkaudesta ja yhdessä olosta, menitte naimisiin tai ette?

 

Mies tietää, että haluaisin naimisiin. Tietää, että asia on minulle tärkeä, mutta syystä tai toisesta ei halua toivettani toteuttaa. Tuntuu suorastaan kiusanteolta miehen puolelta. Väistämättä mieleen tulee, että se syy on minussa tai rakkauden puutteessa. Tiedän miehen rakastavan, mutta eikö sitten tarpeeksi. Luultavasti epäilen rakkautensa määrää kunnes lopulta eroamme...

Kaksipäinen miekka, jälleen kerran. Miehesi tietää sinun haluavan naimisiin ja sinä tiedät hänen olevan asian suhteen kielteinen. Miksi juuri miehen pitää tehdä jotain mitä hän todella ei halua vaikka sinun kanssasi haluaakin olla? Onko sinusta aitoa rakkautta sinulta, että ainoastaan oman halusi vuoksi menet joko miehen kanssa väkisin naimisiin TAI eroat hänestä?

Hän rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi, mitä sinä vielä tarvitset sen lisäksi? Monilla ihmisillä ei ole edes sitä mitä sinulla on

 

Liiqan paljon textiä

 

joku tossa aikasemmin kirjotti että ala selibaattiin ja mita kaikkea. miksi miestä pitäis alkaa kiristämään seksillä tai millään muullakaan. ethän sinäkään menisi naimisiin jos et oikeasti tahtoisi. niin miksi miehen sitten pitäisi. hän saattaa muuttaa mielensä joskus tai sitten ei. ei se ole siitä kiinni että mies ei sinua rakasta tarpeeksi! eihän hän olisi siinä jos ei rakastaisi, rakentaisi teille yhteistä taloa jos ei rakastaisi. hän nyt vaan ei halua naimisiin, ei sen kummempaa. ei se maailmaa kaada!

 

Ottaisit miehen kanssa puheeksi ihan käytännön asiat esim. kuoleman varalta. Avioliitto kuitenkin turvaa puolison toimeentulon (leskeneläke). Kyllä avioliittoon on ihan järkisyitäkin. Mulla on ainakin turvallisempi olo jos jotain kamalaa sattuisi kummalle vaan niin tietää että toinen sitten jotenkin rahallisesti pärjää. Puolison kuolema olisi niin kamala asia että siinä rytäkässä kun menis talouskin sekaisin ja pitäisi koti myydä lapsilta ja muttaa niin olis viel kamalempaa.