Mikä naisia vaivaa kun eivät halua synnyttää?

\

Onkohan missään tehty tutkimusta ns. pelkosektiolla syntyneiden lasten myöhemmästä äiti-lapsisuhteesta? Epäilen, että äidin kielteinen asenne synnytykseen tulee heijastumaan myös jatkossa lapsisuhteeseen. Ns pelkosektioäidit eivät halua uhrautua tai laittaa itseään alttiiksi lapsensa tähden.

Lähipiirissäni on yksi ns. pelkosektion läpikäynyt äiti. Hän ei myöskään halunnut imettää vauvaansa. Nyt lapsella on (psyykkisiä) ongelmia, jotka mielestäni liittyvät siihen, että äidin emotionaalinen side lapseensa ei ole ihan sitä, mitä sen pitäisi olla. En tiedä mikä on syy ja mikä seuraus, tuskin pelkosektio kaikkea selittää, mutta se on voinut olla "oire" äidin kieroutuneesta suhteesta lapseensa.

Varmaan on näin, sillä jos äidille tärkeintä on oman elämän hallinta, kropan ja sen eri osien timminä pitäminen, ulkonäkö, oman elämänpiirin säilyminen häiriintymättömänä, niin varmaan myöskin räkänokkainen tahmatassuinen huonosti käyttäytyvä taapero pilaa tämän vaivalla kehitetyn vaikutelman tehokkaasti. Menee meikki pilalle, lentää hienot astiat pöydältä, keskeytyy tärkeä neuvottelu ystävättären kanssa kampaamoiden eroista... Maitoläiskät uudella topilla ovat kuin hampaisiin juuttunut pinaatti... Onhan se ikävää kun menee elämä pilalle. Onneksi lapsen voi aina viedä pois hoitoon, kun äidin täytyy saada tuulettua, "elää omaa elämäänsä", käydä asioilla, hoitaa parisuhdettaan, pitää yllä kuntoaan ja hoitaa linjojaan tai tavata ystävättäriään tai on muita tärkeitä menoja.

 

Luin tästä ketjusta vain alkusivun, mutta haluaisin silti lisätä oman näkökulmani.

Minulla tilanne on niin päin, että joudun sektioon vauvan perätilan ja ahtaan lantion vuoksi. Heti sen jälkeen, kun olin "tuomioni" kuullut, olin todella pettynyt siitä, että en pääse kokemaan oikeaa alatiesynnytystä. Siihen kun olen tässä kuitenkin jo kohta 9 kuukautta henkisesti valmistautunut ja jopa alkanut odottaa sitä Suurta Kokemusta, joka on vain meille naisille suotu ja meidän vastuullemme annettu.

Nyt tuo pettymyksen tunne on jo hiukan hiipunut (sektioon pari viikkoa), mutta pelkään, että saatan vauvan maailmaantulon jälkeen tuntea, että olen yhtä asiaa "köyhempi" äitinä, kun en ole itse fyysisesti ponnistellut vauvamme ulossaamiseksi... Toki tätä en voi tietää, ennen kuin kaikki on ohi ja lapsemme täällä masun tällä puolella.

Ei auta kuin uskoa ja toivoa, että vauvan syliin saaminen haihduttaa kaikki tällaiset ajatukset!

 

\

Minusta on itsestään selvää, että kun on ihmisiä, joiden suurin huolenaihe on, mihin malliin muotoilisi alapään karvat ja onko vauvalla riittävästi Burberryn bodyja, ja onko vaunut varmasti viimeisintä mallia sekä sointuvatko ne äidin aurinkolasien sävyyn, niin ajatus synnytyksestä ahdistaa. Mitä jos kampaus latistuu, mitä jo tulee verta, mitä jollei pystykään pitämään peilin edessä opettelemaansa ilmettä, jota on edullinen valokuvissa... Saatikka että tapahtuisi jotain todella rahvaanomaista, jokin paikka repeäisi tai jäisi lerpalleen, tai eritteitä ilmaantuisi synnytyksen aikana. On paljon parempi, että lapsi otetaan pois kliinisesti leikkaamalla, ettei tarvitse synnyttää rahvaanomaisesti, suoraan sanoen eläimellisesti....

tää oli hyvä

 

\

Onkohan missään tehty tutkimusta ns. pelkosektiolla syntyneiden lasten myöhemmästä äiti-lapsisuhteesta? Epäilen, että äidin kielteinen asenne synnytykseen tulee heijastumaan myös jatkossa lapsisuhteeseen. Ns pelkosektioäidit eivät halua uhrautua tai laittaa itseään alttiiksi lapsensa tähden.

Mielenkiintoinen olisi myös tutkimus "epäonnistuneen" alatiesynnytyksen vaikutuksesta synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja myöhempään äiti-lapsisuhteeseen (ainiin, niitähän on useita!!).. :headwall:

Minusta kun tuntuu että minä uhraan itseni menemällä sektioon (kuitenkin leikkaus, riskit äidille suuremmat jne) koska haluan varmistaa että lapseni selviää hengissä ja terveenä synnytyksestä. Uskon myös että tämän (pelko)sektion jälkeen on helpompi luoda rakastava suhde vauvaan, kuin mitä esikoiseen "epäonnistuneen" alatiesynnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen jälkeen..

 

\

Onkohan missään tehty tutkimusta ns. pelkosektiolla syntyneiden lasten myöhemmästä äiti-lapsisuhteesta? Epäilen, että äidin kielteinen asenne synnytykseen tulee heijastumaan myös jatkossa lapsisuhteeseen. Ns pelkosektioäidit eivät halua uhrautua tai laittaa itseään alttiiksi lapsensa tähden.

Just \|O Ja ihanko itse olet tällaisen tutkimuksen tehnyt Jos YKSI sinun kaverisi/tuttusi on "palikka", niin on aika hölmöä alkaa yleistämään, tajusit varmaan itsekin. Kuten tuossa jo joku sanoi, onhan sektio äidille paljon vaarallisempi kuin lapselle, että ketähän tässä pelkosektioäidit suojelee ja ketä ei.... Minä kyllä juoksen ennemmin auton alle tai muuta vastaavaa, jos sillä voin lapseni pelastaa, mutta ei asiaa niin tarvitse ajatella, että synnytyksessä täytyisi jo tämän uhrautumisen alkaa.
Itse en ainakaan halunnut ottaa sitä riskiä, että jos repeän pahasti/tehdään eppari, käyttäisin sitä joskus lastani "vastaan", kuten olen monesti kuullut tehtävän, että jollekin kiukuttelevalle lapselle/teinille vaahdotaan siitä, kuinka häntä on kannettu 9 kk mahassa ja sen jälkeen työllä ja tuskalla punnerrettu ulos
Äidillä on oikeus myös olla nainen, synnytyksenkin jälkeen, eikä parannella ruhjoutunutta alapäätä, ellei sitä välttämättä halua.

 

[/quote]
Äidillä on oikeus myös olla nainen, synnytyksenkin jälkeen, eikä parannella ruhjoutunutta alapäätä, ellei sitä välttämättä halua.
[/quote]

Voivoi, kyllä on suuret murheet, ei voi muuta sanoa. #&%?$!* maksaa verorahoista tuollaisten hattarapäiden sektioita. Kaipa sitten verorahoilla haluat mennä arpiakin korjailemaan.

Hiukan on eräät etääntyneet normaalista maailmasta, kun kaikki pitäisi saada kivutta, säryttä ja mieluiten nuijanukutuksessa. Nämä ihmiset ovat varmasti niitä, jotka ahdistuneena kyselevät, että tehdäänkö ultrat ihan sieltä alakautta....ja jotka eivät tulevaa isää halua ultriin, ettei vaan näe sinne!

Ja pikkaisen hölynpölyä puolustella sektioita vauvan hengissä säilymisellä - kuinkahan suuri on synnytyksessä kuolleisuus Suomessa? Aika paljon todennäköisempää on monikin muu asia.

Hyvät naiset, get a grip!

 

\

Ja pikkaisen hölynpölyä puolustella sektioita vauvan hengissä säilymisellä - kuinkahan suuri on synnytyksessä kuolleisuus Suomessa? Aika paljon todennäköisempää on monikin muu asia.

Jos viittaat minun tekstiini, niin kirjoitin "hengissä ja terveenä". Esikoiseni selvisi nipinnapin alatiesynnytyksestä monista eri syistä johtuen, joten siitä jäi pelkotila. Pelot eivät ole aina järjellä selitettävissä, joten sikäli pelko, kuten muutkin tunteet voivat olla "hölynpölyä".

 

\

Onkohan missään tehty tutkimusta ns. pelkosektiolla syntyneiden lasten myöhemmästä äiti-lapsisuhteesta? Epäilen, että äidin kielteinen asenne synnytykseen tulee heijastumaan myös jatkossa lapsisuhteeseen. Ns pelkosektioäidit eivät halua uhrautua tai laittaa itseään alttiiksi lapsensa tähden.

Lähipiirissäni on yksi ns. pelkosektion läpikäynyt äiti. Hän ei myöskään halunnut imettää vauvaansa. Nyt lapsella on (psyykkisiä) ongelmia, jotka mielestäni liittyvät siihen, että äidin emotionaalinen side lapseensa ei ole ihan sitä, mitä sen pitäisi olla. En tiedä mikä on syy ja mikä seuraus, tuskin pelkosektio kaikkea selittää, mutta se on voinut olla "oire" äidin kieroutuneesta suhteesta lapseensa.

Sektiossa todella uhraudutaan lapsen eteen. Onhan se äidille vaarallisempi kuin tavallinen alatiesynnytys. Samoin raskaus on aina vaarallisempi tila naiselle kuin ei-raskaana olo.

Samalla logiikalla äiti välittäisi vähemmän lapsestaan, jos syntymän jälkeen meikkaa, huolehtii muutoin ulkonäöstään, pääsee takaisin mittoihinsa. Mikä naisissa on vikana, jos vain itsensä laiminlyöminen on sama asia kuin rakkaus lapseen? Kyllä varmasti suurimmalla osalla elämä muuttuu suuresti, kun lapsi syntyy. Harva meistä jatkaa elämää entisen lailla mennen, ainakaan minulla ei ole rahaa eikä myöskään halua palkata/hankkia lapsenvahtia, jotta voisi memmä viilettää kuin ennen lasta. Silti en koe välittäväni lasestani vähemmän, jos käyn kerran viikossa kuntoilemassa ja joku häntä vahtii. Päinvastoin, se antaa puhtia jaksaa paremmin koko elämän eri osa-alueilla.

Kukaan tuntemani pelkosektioäiti ei ole huono äiti, vaan lapsi on ehdottomasti etusijalla elämässä. Sen sijaan tiedän alatiesynnytyksen kokeneita äitejä, jotka eivät todella ole parhaita mahdollisia äitejä lapselle.

Ystäväsi ei halunnut imettää. Siihen voi olla monia syitä, jotka eivät liity lapseen. Yllättävän moni ei edes kykene imettämään, yrityksestä huolimatta. Tuttavapiirissä on useampi äiti, joka kyennyt ainoastaan 1 kk imetykseen, vaikka alakautta synnyttäneet ja "vararavintoakin" ovat kerryttäneet.

Epäilen, että kateutta on tällä kirjoittajalla, joka kuvaa uuden äitityypin. Ei sektiokaan ongelmaton ole, ja yhtä vähän siinä kykenee kontrolloimaan kuin alatiesynnytyksessä. Tapahtuma vain on kovasti erilainen.

Nainenko lakkaa olemasta nainen kun lapsen saa? Miksi äitiys ei voi kuulua luonnollisena osana naiseuteen, ilman suurempia konstailuja?

Moniko haluaa vatsansa täyteen raskausarpia vs ilman raskausarpia? Ei se lasta sen arvokkaammaksi tee tai äitiä sen paremmaksi. Näihinkään asioihin ei voi vaikuttaa itse, mutta pahaa ihmistä tai huonoa äitiä se ei tee, jos sellaisilta toivoo välttyvänsä. Kauppaa ei voi käydä sillä,paljonko repeää ja saako repeämillä terveen lapsen. Sitä paitsi uskoakseni virtsa ja uloste/ilmainkontinenssi on melkoisen invalidisoiva vaiva, kaikki ei kuntoudu jumppaamalla.

 

\Äidillä on oikeus myös olla nainen, synnytyksenkin jälkeen, eikä parannella ruhjoutunutta alapäätä, ellei sitä välttämättä halua.
[/quote]

Voivoi, kyllä on suuret murheet, ei voi muuta sanoa. #&%?$!* maksaa verorahoista tuollaisten hattarapäiden sektioita. Kaipa sitten verorahoilla haluat mennä arpiakin korjailemaan.

Hiukan on eräät etääntyneet normaalista maailmasta, kun kaikki pitäisi saada kivutta, säryttä ja mieluiten nuijanukutuksessa. Nämä ihmiset ovat varmasti niitä, jotka ahdistuneena kyselevät, että tehdäänkö ultrat ihan sieltä alakautta....ja jotka eivät tulevaa isää halua ultriin, ettei vaan näe sinne!

Ja pikkaisen hölynpölyä puolustella sektioita vauvan hengissä säilymisellä - kuinkahan suuri on synnytyksessä kuolleisuus Suomessa? Aika paljon todennäköisempää on monikin muu asia.

Hyvät naiset, get a grip!

[/quote]
Kiitos, mutta tämä hattarapää on kyllä maksanut veroina oman sektionsa takuulla moneen kertaan, sen verran on työikää kertynyt...
Ja arpeni kannan ylpeänä, en ole niin turhamainen että minua häiritsisi haittaamaton arpi mahan alaosassa. Ja sektio ei todellakaan ole kivuton, tai siis syntymähetki on, mutta ennen sitä ja jälkeen varsinkin on kipuja, joten ei kannata kommentoida asiaa jos ei siitä mitään tiedä.
Ja jos se mieshomma kiinnostaa, niin mieheni oli kyllä mukana jokaisella neuvola/lääkärikäynnillä ja näki kyllä sisäutukimukset ym, eli ei nyt aivan sun yleistykset kolahtanu
Ja ihan loppuhuomautus; lapseni henki todellakin melko varmasti pelastettiin tällä sektiolla, vaikka olikin pelkosektio, on asioita, jotka eivät ultrilla näy, lisäksi itse olisin jokatapauksessa joutunut leikkuriin, tämäkin ilmeni sektiossa

 

Voivoi, kyllä on suuret murheet, ei voi muuta sanoa. #&%?$!* maksaa verorahoista tuollaisten hattarapäiden sektioita. Kaipa sitten verorahoilla haluat mennä arpiakin korjailemaan.

Hiukan on eräät etääntyneet normaalista maailmasta, kun kaikki pitäisi saada kivutta, säryttä ja mieluiten nuijanukutuksessa. Nämä ihmiset ovat varmasti niitä, jotka ahdistuneena kyselevät, että tehdäänkö ultrat ihan sieltä alakautta....ja jotka eivät tulevaa isää halua ultriin, ettei vaan näe sinne!

Ja pikkaisen hölynpölyä puolustella sektioita vauvan hengissä säilymisellä - kuinkahan suuri on synnytyksessä kuolleisuus Suomessa? Aika paljon todennäköisempää on monikin muu asia.

Hyvät naiset, get a grip!
[/quote]

Mies ei näe "sinne"? Jaa, miten teillä on vauvat tehty, säkkipimeässä? Sitäpaitsi ultra tehdään alakautta yleensä vain alkuvaiheessa, ellei ole syytä katsastaa kohdunkaulan kanavan tilannetta erikseen.

Tuttavani ovat itse (joutuneet) maksaneet muuten alapään korjauksensa, kun vaikeat inkontinenssivaivat fysioterapialla usean vuoden aikana "korjauttaneet". Onko se reilua, että näitä ongelmia aliarvioidaan, normaaliin äitiyteen kuuluvaksi "hinnaksi"?

Epäilen, onko "uhrautuja" äiti lapselleen hyväksi. Oma elämä on muuttunut lapsen ehdoilla elettäväksi, mutta minusta se ei ole uhrausta, vaan sitä normaalia elämää tässä ja nyt.

Vastasyntyneiden kuolleisuus on pieni Suomessa. Mutta kyllä erinäisissä tilanteissa sektio saattaa olla ainut tapa saada terve lapsi. Tämäkin lienee sinusta suuri vääryys?

Lääketiede kehittyy. Onneksi. Onneksi myös synnytyskipuihin on saatu lievittävää hoitoa. Jos joku kokee sen meriitiksi, että lapsensa on saanut maailmaan ilman kipulääkettä, se hänelle suotakoon. Kuin myös kipulääkitys.

Hammaslääkäripelkoa ymmärretään, miksi ei sitten synnytyspelkoa? Synnytys on riskialtis tapahtuma naisen elämässä ja kivuliaimpia kokemuksia.

 

\

Äidillä on oikeus myös olla nainen, synnytyksenkin jälkeen, eikä parannella ruhjoutunutta alapäätä, ellei sitä välttämättä halua.

Voivoi, kyllä on suuret murheet, ei voi muuta sanoa. #&%?$!* maksaa verorahoista tuollaisten hattarapäiden sektioita. Kaipa sitten verorahoilla haluat mennä arpiakin korjailemaan.

No joo kieltämättä se on aika suuri murhe kun on alapää "ruhjoutunut". Sektion halusin juuri siitä syystä. Ei toista kertaa kiitos. Ja kyllä, niitä arpia korjaillaan nimenomaankin verorahoilla, niitä alapään arpia nimittäin. Ja kyllä olet hattarapää jos kuvittelet, että tässä on kyse jostain timmiydestä...

 

Huh, luettuani muutoman viimeisen sivun pitää ihan kysyä Mikä naisia vaivaa kun ei osata asettua toisen asemaan vaan pelkästään se oma tapa on ainoa ja oikea?

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään sanontaa "nainen on naiselle susi" :/ Herranjumala, pelko EI ole järjellä selitettävä asia ja ilmeisesti suurin osa teistäkin tässä ketjussa kirjottaneista ei todellakaan osaa asettua muualle kun siihen omaan pikku elämäänsä eikä ymmärrä että kaikki ei ole samanlaisia kun te.

 

\

Onkohan missään tehty tutkimusta ns. pelkosektiolla syntyneiden lasten myöhemmästä äiti-lapsisuhteesta? Epäilen, että äidin kielteinen asenne synnytykseen tulee heijastumaan myös jatkossa lapsisuhteeseen. Ns pelkosektioäidit eivät halua uhrautua tai laittaa itseään alttiiksi lapsensa tähden.

Lähipiirissäni on yksi ns. pelkosektion läpikäynyt äiti. Hän ei myöskään halunnut imettää vauvaansa. Nyt lapsella on (psyykkisiä) ongelmia, jotka mielestäni liittyvät siihen, että äidin emotionaalinen side lapseensa ei ole ihan sitä, mitä sen pitäisi olla. En tiedä mikä on syy ja mikä seuraus, tuskin pelkosektio kaikkea selittää, mutta se on voinut olla "oire" äidin kieroutuneesta suhteesta lapseensa.

Ihan oikein epäilet. Tutkimusten mukaan ensisynnyttäjien synnytyspelko liittyy juuri pelkoon vanhemmuudesta. Tällaiset äidit kärsivät myös enemmän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai esim. kieltäytyvät imettämisestä. Nykyajan naiset pelkäävät synnytyksessä myös kontrollin menettämistä. Alatiesynnytyksessähän ei voi tietää etukäteen milloin lapsi syntyy, saattaa menettää malttinsa miehen silmien edessä, revetä tai herran jumala, kakkaakin voi tulla ja vielä miehen nähdessä! Ei sovi nykynaisen elämään, liian brutaalia.

Uudelleensynnyttäjän synnytyspelon paremmin ymmärtää jos on ollut traumaattinen synnytyskokemus eikä pääse siitä yli, mutta sitäkin kannattaa yrittää hoitaa ensisijaisesti puhumalla ja sitten päätyä sektioon mikäli ei pääse pelostaan yli.

Täällä monet pelkosektioäidit kirjoittaa uhrautuvansa lapsen vuoksi ja menemällä siksi sektioon, että se on ainakin lapselle turvallisempaa. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Lapsikin kaipaa alatiesyntymää selviytyäkseen niin isosta asiasta. Hän saa äidin synnytyskanavasta tärkeitä bakteereita puolustuskykynsä parantamiseen ja kehittää syntymän aikaan stressihormoneita jotka myös auttavat häntä selviytymään kohdun ulkopuolella. Suunnitellulla sektiolla syntyneelle vastasyntyneelle syntymä on valtava järkytys, shokki joka usein aiheuttaa jopa hengitysvaikeuksia sekä herkemmin infektioita. Tänä päivänä Suomessa sikiön vointia pystytään tarkkailemaan synnytyksen aikana erittäin tarkasti. Mikäli havaitaan ongelmia, pystytään myös sektio tekemään nopeasti. Hyvin harvoin ongelma kuitenkaan tulee ilmi niin yhtäkkiä ja pahana että tarvitaan hätäsektiota.

Äiti- tai lapsikuolleisuus on Suomessa maailman harvinaisinta. Paljon todennäköisemmin kuolema kohtaa esimerkiksi liikenteessä tai muun syyn takia. Siksi synnytyksestä ei kannata värittää mitään kauhukuvia. Sehän on maailman luonnollisin asia.

 

Edellisen kanssa olen täydellisesti samaa mieltä. Ihan kamalaa luettavaa tämä synnytyspalsta. Seuraavaksi sitten voikin riidellä imettämisestä. Kyllä jokainen varmaan käy läpi tosi tarkasti synnytystapansa, eikä kukaan sektiota huvin vuoksi halua. Alatiesynnytys kompikaatioineen voi maksaa aivan yhtä paljon kuin sektio, jos rahasta ruvetaan tappelemaan. Eiväthän lapsettomatkaan käy purkautumassa tänne, etteivät halua maksaa mitään synnytyksiä verorahoistaan.

Esim. Sektioihin on aina hyvä syy olipa se lääketieteellinen tai esim. pelko. Ei niitä ihan liukuhihnalta jaeta. Ja mikä sen ihananpaa jos alatiesynnytys menee mainiosti. Ihana onnistumisen tunne varmasti jää. Kaikille kuitenkaan ei. Valitettavasti.

Oli synnytystapa mikä hyvänsä, niin pääasia on lapsen ja äidin hyvinvointi. Myös henkinen, jookos!

 

Siis Tindepekan kanssa samaa mieltä!

 

\

Suunnitellulla sektiolla syntyneelle vastasyntyneelle syntymä on valtava järkytys, shokki joka usein aiheuttaa jopa hengitysvaikeuksia sekä herkemmin infektioita. Tänä päivänä Suomessa sikiön vointia pystytään tarkkailemaan synnytyksen aikana erittäin tarkasti. Mikäli havaitaan ongelmia, pystytään myös sektio tekemään nopeasti. Hyvin harvoin ongelma kuitenkaan tulee ilmi niin yhtäkkiä ja pahana että tarvitaan hätäsektiota.
Äiti- tai lapsikuolleisuus on Suomessa maailman harvinaisinta. Paljon todennäköisemmin kuolema kohtaa esimerkiksi liikenteessä tai muun syyn takia. Siksi synnytyksestä ei kannata värittää mitään kauhukuvia. Sehän on maailman luonnollisin asia.

Tää on taas tällasta jeesustelua.. Alatiesynnytys on myös vastasyntyneelle valtava järkytys, etenkin jos kaikki ei mene hyvin. Esim. oma vauvani ei hengittänyt syntyessään ja joutui teholle. Ja vaikka lapsikuolleisuus olisi harvinaista, se ei tarkoita ettei sitä tapahtuisi. Suomessakin kuolee synnytyksessä viitisenkymmentä vauvaa vuosittain.

 

[/quote]

Tää on taas tällasta jeesustelua.. Alatiesynnytys on myös vastasyntyneelle valtava järkytys, etenkin jos kaikki ei mene hyvin. Esim. oma vauvani ei hengittänyt syntyessään ja joutui teholle. Ja vaikka lapsikuolleisuus olisi harvinaista, se ei tarkoita ettei sitä tapahtuisi. Suomessakin kuolee synnytyksessä viitisenkymmentä vauvaa vuosittain.
[/quote]

Yleensä jos vauva kuolee synnytyksessä syynä on esim. jokin synnynnäinen epämuodostuma tai esim. sydänvika, ei synnytyskomplikaatio. Tällainen synnäinen vika joka vie sikiön hengen veisi sen sektiossakin.

 

\

\

Onkohan missään tehty tutkimusta ns. pelkosektiolla syntyneiden lasten myöhemmästä äiti-lapsisuhteesta? Epäilen, että äidin kielteinen asenne synnytykseen tulee heijastumaan myös jatkossa lapsisuhteeseen. Ns pelkosektioäidit eivät halua uhrautua tai laittaa itseään alttiiksi lapsensa tähden.

Lähipiirissäni on yksi ns. pelkosektion läpikäynyt äiti. Hän ei myöskään halunnut imettää vauvaansa. Nyt lapsella on (psyykkisiä) ongelmia, jotka mielestäni liittyvät siihen, että äidin emotionaalinen side lapseensa ei ole ihan sitä, mitä sen pitäisi olla. En tiedä mikä on syy ja mikä seuraus, tuskin pelkosektio kaikkea selittää, mutta se on voinut olla "oire" äidin kieroutuneesta suhteesta lapseensa.

Varmaan on näin, sillä jos äidille tärkeintä on oman elämän hallinta, kropan ja sen eri osien timminä pitäminen, ulkonäkö, oman elämänpiirin säilyminen häiriintymättömänä, niin varmaan myöskin räkänokkainen tahmatassuinen huonosti käyttäytyvä taapero pilaa tämän vaivalla kehitetyn vaikutelman tehokkaasti. Menee meikki pilalle, lentää hienot astiat pöydältä, keskeytyy tärkeä neuvottelu ystävättären kanssa kampaamoiden eroista... Maitoläiskät uudella topilla ovat kuin hampaisiin juuttunut pinaatti... Onhan se ikävää kun menee elämä pilalle. Onneksi lapsen voi aina viedä pois hoitoon, kun äidin täytyy saada tuulettua, "elää omaa elämäänsä", käydä asioilla, hoitaa parisuhdettaan, pitää yllä kuntoaan ja hoitaa linjojaan tai tavata ystävättäriään tai on muita tärkeitä menoja.

Kuka on oikeasti sanonut että pelkosektioiden syy on äidin turhamaisuus? Se mitä olen ihmisten kanssa näistä jutellut antaa vähän toista kuvaa. Ne pari tuntemaani pelkosektioäitiä, ovat sellaisia joille synnytykseen liittyi todellakin aivan ylitsepääsemätön kauhu. Ei siis pelkkä huulikiillon väärä sävy.

Itsekin pelkäsin synnytystä valtavasti. En kuitenkaan pitänyt sitä täysin ylitsepääsemättömän mahdottomana ajatuksena, joten en tämän vuoksi hakenut pelkosektioa. Jos sektion myöntämisperusteet olisivat jevyemmät, olisin siihen varmasti tähdännyt. Nyt kuitenkin haluasin luottaa lääkäriin, mikä sitten kakkosen kohdalla meinasi koitua kohtaloksemme. :/ Joka tapauksessa molemmat lapseni syntyivät sektioilla, vaikka eivät pelkosektion nimellä. Helpotuksen tunne oli kuiten suunnaton molemmilla kerroilla kun sektiopäätös tuli. Näin vaikka tuo päätös sitten sanoikin että lapsella ei välttämättä ollut kaikki ok ja hän jäisi paitsi alatiesynnytyksen eduista. Pelkäsin paljon pahempaa, joten sektio oli minulle pelastus.

En tiedä miten vahvemmin olisin voinut lapsiini kiintyä jos he olisivat syntyneet alateitse. Minulla se etten halunnut synnyttää, ei tarkoittanut sitä etten haluaisi imettää tai tehdä kaikkeani lapsen eteen. Esikoista imetin sen 10kk vaikka alku oli sellainen että olisi saattanut jäädä muutamalta alatiesynnyttäjältäkin imetys väliin. :/ Mutta työ palkittiin ja imetyksestä jäi positiivinen kuva. Nyt 4,5kk kuopus on täysimetyksellä jota toivon saavani jatkaa puoleen vuoteen asti.

Esikoisen kohdalla on todellakin ollut muuta miettimistä kuin meikit ja maitoläiskät topilla. Ohimennen refluksilapsen äitinä voin sanoa että niitä maitoläiskiä on ollut varmasti joka tekstiilillä mitä taloudestamme löytyy. Nyt olen vielä onneksi kotiäitinä, sillä esikoisen menot ja tarpeet säätelevät pitkälti arkeamme. Lähinnä olen saanut kommenttia siitä että minun pitäisi hankkia enemmän omaa aikaa...

No, seuraavien lapsien kohdalla ei onneksi tarvitse enää synnytystavasta vääntää kättä vaan sektio myönnetään automaattisesti. =)

 

\

samaa ihmettelen minäkin! mulle ainakin oli het alussa selvää kun raskauduin että sitten myös synnytän



Oikeesti, niin varmaan suurin osa jotka raskaaksi tulee myös aikovat synnyttää.

 

Minusta sellaisen ei pidä raskaaksi hankkiutua joka ei ole valmis synnyttämää. Turha selitellä mitään. Naisessa on jotain vikaa jos pelkää kuollakseen synnytystä. Adoptio näille, ei mitään sektiota.

 

\

Yleensä jos vauva kuolee synnytyksessä syynä on esim. jokin synnynnäinen epämuodostuma tai esim. sydänvika, ei synnytyskomplikaatio. Tällainen synnäinen vika joka vie sikiön hengen veisi sen sektiossakin.

http://www.kapy.fi/tukipaketit/tuki_perinataali.html :

"Suomessa syntyy vuosittain kuolleena vajaat neljäsataa lasta; noin viisikymmentä heistä on kuollut synnytyksen aikana. Ensimmäisellä elinviikollaan kuolee noin kaksisataa vauvaa.

Vauvan kuolema kohtuun tai synnytyksessä voi johtua monesta eri syystä. Jos vauva menehtyy jo odotusaikana tai synnytyksessä, eli perinataalikaudellaan, tavallisin syyryhmä ovat ennenaikaisuus ja siitä johtuvat hapettomuustilat sekä synnynnäiset epämuodostumat. Nämä vaikuttavat myös ensimmäisten elinviikkojen aikana sattuneissa kuolemantapauksissa eli neonataalikaudella. Synnytyksessä kuoleman aiheuttaa yleisimmin äkillinen hätätilanne, kuten istukan irtoaminen tai napanuorakomplikaatio."

En nyt haluaisi kääntää tätä keskustelua lapsen kuolemaan synnytyksessä, mutta sekin on pelko, eikä minusta mitään voiteta sillä että pelkoja vähätellään. Suurin osa peloista varmasti häviää pelkopolilla, jos pelkoja kuunnellaan ja ymmärretään, eikä vähätellä, ohiteta tai sanota äitiä vialliseksi.

 

\

Minusta sellaisen ei pidä raskaaksi hankkiutua joka ei ole valmis synnyttämää. Turha selitellä mitään. Naisessa on jotain vikaa jos pelkää kuollakseen synnytystä. Adoptio näille, ei mitään sektiota.

Tällaiselle ihmiselle sitä vain toivoo, että hänelle sattuisi jotain niin kamalaa, että tietää mitä pelko on, ja ymmärtäisi oman tyhmyytensä toisten pelkoja vähätellessä...

 

kyllä se vain niin on, että jos ei kestä etukäteen ajatusta synnyttämisestä, niin kannattaa käyttää sitä ehkäisyä! eli siis: jokainen nainen kyllä tietää, mitä raskauden päätteeksi on edessä, ja tämä tulee pitää mielessä kun raskautumista alkaa miettimään.

 

\

kyllä se vain niin on, että jos ei kestä etukäteen ajatusta synnyttämisestä, niin kannattaa käyttää sitä ehkäisyä! eli siis: jokainen nainen kyllä tietää, mitä raskauden päätteeksi on edessä, ja tämä tulee pitää mielessä kun raskautumista alkaa miettimään.

Tämäpä taas on piristävä ajatus. Eli toisinsanoen jos tunnet pelkoa, niin et ole sopiva äidiksi.
Joopajoo. Ihanaa miten ihmiset ajattelevat edelleen asioita muiltakin kun omasta vinkkelistään =)

 

toisten pelkoja yhtään vähättelemättä ehdottaisin, että ne naiset joita synnytys pelottaa, hoitaisivat terapeutin kanssa asian jo ennen raskausaikaa kuntoon. eli siis, miettisivät jo etukäteen, pelottaako synnytys kohtuuttomasti. mutta jokainen tyylillään, meikä on siinä junassa, notta jos luonto on asian näin päättänyt, mikä minä olen vastaan panemaan?