vrs
Aina paasataan siitä, kuinka kaikki on vielä kakaroita parikymppisinä. Minä väitän, että en ollut. Bailaamisesta ja poikien kanssa sekoilusta, kavereiden kanssa pitkin pitäjiä hengailusta ja vastuuttomasta elämäntyylistä olin saanut tarpeekseni jo ennen kuin lukiotakaan olin loppuun saanut. Ihan perus 19v iässä kirjotin yo-paperit (2005) ja silloin asuin jo mieheni kanssa. Etäännyin aika paljon opiskelevista ja bailaavista kavereistani, mutta löysin miehen "piireistä" omanlaistani rauhallista ja kotona viinilasillisen ja lautapelin äärellä viihtyvää seuraa.
21v:nä menin naimisiin, 22v olin esikoisen ja 23 kuopuksen syntyessä. Nyt olen 25, meillä on jo toinen omistusasuntomme, pari kissaa, pari koiraa ja farmariauto. Nyt hiljalleen alkavat vanhat kaverinikin asettumaan aloilleen ja olemme löytäneet uudelleen yhteyden. Aikasemmin aina kimpaantuivat "tylsyydelleni", nyt on useampi jo pahoitellut ja todennut sen ehkä vain olleen aikuistumista.
Olen ikäni ollut pikkuvanha, viihtynyt itseäni vanhempien seurassa ja miehenikin on 8v minua vanhempi. Olen tehnyt töitä koulun ohella yläasteelta alkaen ja muutin kotoa heti, kun 18v oli lasissa eikä kukaan enää voinut estääkään. En vain vieläkään usko olleeni 20v:nä sellainen perus parikymppinen naivi kakara...
21v:nä menin naimisiin, 22v olin esikoisen ja 23 kuopuksen syntyessä. Nyt olen 25, meillä on jo toinen omistusasuntomme, pari kissaa, pari koiraa ja farmariauto. Nyt hiljalleen alkavat vanhat kaverinikin asettumaan aloilleen ja olemme löytäneet uudelleen yhteyden. Aikasemmin aina kimpaantuivat "tylsyydelleni", nyt on useampi jo pahoitellut ja todennut sen ehkä vain olleen aikuistumista.
Olen ikäni ollut pikkuvanha, viihtynyt itseäni vanhempien seurassa ja miehenikin on 8v minua vanhempi. Olen tehnyt töitä koulun ohella yläasteelta alkaen ja muutin kotoa heti, kun 18v oli lasissa eikä kukaan enää voinut estääkään. En vain vieläkään usko olleeni 20v:nä sellainen perus parikymppinen naivi kakara...