Musta ei ole äitipuoleksi

...olen sama joka toivotteli sulle voimia, jaksamista jne. aiemmin. Mua jäi mietityttämään sun tilanteesi ja ajattelin vielä tsempata kun joskus olin vähän samankaltaisessa tilanteessa (ilman yhteistä lasta tosin). Muistan ahdistuksen mitä koin kun tunsin olevani ”yksin” miehen vanhaa perhettä vastaan kun olisin halunnut tiukempia sääntöjä yhteiseen elämään jne. joten mulla saattaa olla ymmärrystä sun tilanteesta.

Voitko lisätä mitään ”mukavaa” elämääsi - kävelylenkkejä tai saunahetkeä jotta saisit vähän aikaa vain olla ilman velvoitteita? Muista olla itse itsellesi lempeä vaikka maailma ei aina olisikaan - sulla on oikeus tuntea juuri niinkuin tunnet asioista. Älä tuomitse omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Muista hengittää - niinä hetkinä kun ahdistaa eniten niin yritä hengittää rauhallisesti. Sekin auttaa edes hitusen. Pidätkö lukemisesta - pystytkö järjestämäön itsellesi edes lukuvartin jolloin voit uppoutua vaikka kuulokkeet korvilla kirjaan. Toivoisin että saisit järjestettyä itsellesi vähän vapaata tuosta arjesta jotta seinät eivät kaatuisi noin raskaasti päälle.

Kovasti voimia edelleen ja roppakaupalla empatiaa <3

Kiitos <3 Kyl mä kuljen illanvietossa ja koulussa ja ne on kyllä mun henkireikiä. Kaikki omat menot koetan säästää niihin päiviin, kun poika on meillä. Nyt vaan viime kuukausien aikana on tosiaan ruvennut kulkemaan ite millon haluaa ja tietty haluaa harvase päivä. Ei mua viikonloput mitenkään ahdistanutkaan, nämä yllärit on sitten ihan kuolemaksi.

Koetan saada jotain järkevää aikaiseksi siellä perheneuvolassa. Oon saanu vähän takas sitä juttua, et jotain täytyisi tehdä ihan pojan iman tulevaisuuden turvaamiseksi. Mun romahdus viikko sitten herätti aika hyvin miestä ja on sittemmin ottanut kunnon kirjanpidon ja juuri sen vastaaninttämisen rarkkaan syyniin.

Tulevaisuus saattaa olla valoisampi

 

Kiitos <3 Kyl mä kuljen illanvietossa ja koulussa ja ne on kyllä mun henkireikiä. Kaikki omat menot koetan säästää niihin päiviin, kun poika on meillä. Nyt vaan viime kuukausien aikana on tosiaan ruvennut kulkemaan ite millon haluaa ja tietty haluaa harvase päivä. Ei mua viikonloput mitenkään ahdistanutkaan, nämä yllärit on sitten ihan kuolemaksi.

Koetan saada jotain järkevää aikaiseksi siellä perheneuvolassa. Oon saanu vähän takas sitä juttua, et jotain täytyisi tehdä ihan pojan iman tulevaisuuden turvaamiseksi. Mun romahdus viikko sitten herätti aika hyvin miestä ja on sittemmin ottanut kunnon kirjanpidon ja juuri sen vastaaninttämisen rarkkaan syyniin.

Tulevaisuus saattaa olla valoisampi

Kirjanpidon... piti laittaa kurinpidon.

 

Kirjanpidon... piti laittaa kurinpidon.

Tuskin siitä kirjapidostakaan olisi haittaa, miten paljon viettää teillä aikaa kokonaisuudessa, paljonko inttää ja käyttäytyy huonosti jne

 

Mä meen sinne perheneuvolaan ensin ite ja sit miehen kans. Mietin vaan, et mitenkähän mä voin ottaa osaa, jos en saa kritisoida terapeuteille kasvatusta, kun siinähän ne kaikki viat on? Mä haluun oikeastaan kertoa niille mitä mä vaadin ja haluan kuulla onko se liikaa, tai jopa haitallista. Haluan ehdottaa konkreettisia toimenpiteitä ammattilaisille, josko ne sitten sais taottua niitä vanhempien kaaliin.

Toisaalta funtsin, että sotahan siitä syttyy. Sen verran tiukkaan oli pojan äiti soitellu miehelle... Miten hemmetissä mä voin mitään sanoa mihinkään, kun siitä hajoo nämä hauraat välit pian.

 

Tuskin siitä kirjapidostakaan olisi haittaa, miten paljon viettää teillä aikaa kokonaisuudessa, paljonko inttää ja käyttäytyy huonosti jne

Tuon ikäisellä toimii jo sekin, että kirjataan viikon mittaan huono käytös ylös ja sunnuntaina sitten rangaistus sen mukaan.

 

Tuohon tulemiseen teille, sanot lapselle että haluat hänen ilmoittavan jos on tulossa koulusta teille,kerrot että poika on tervetullut mutta sinä haluat tietää. Tai sitten sovitte ne päivät jolloin hän tulee.Ja pelipäivät käyttöön,eihän kenenkään tarvitse jokapäivä hakata pleikkaria yms.

 

Tuohon tulemiseen teille, sanot lapselle että haluat hänen ilmoittavan jos on tulossa koulusta teille,kerrot että poika on tervetullut mutta sinä haluat tietää. Tai sitten sovitte ne päivät jolloin hän tulee.Ja pelipäivät käyttöön,eihän kenenkään tarvitse jokapäivä hakata pleikkaria yms.

Oi vitsit, kuulostaapa yksinkertaiselta. Tervetuloa mun saappaisiin koettamaan...

 

Tuohon tulemiseen teille, sanot lapselle että haluat hänen ilmoittavan jos on tulossa koulusta teille,kerrot että poika on tervetullut mutta sinä haluat tietää. Tai sitten sovitte ne päivät jolloin hän tulee.Ja pelipäivät käyttöön,eihän kenenkään tarvitse jokapäivä hakata pleikkaria yms.

Ei lasta voi kieltää tulemasta isälleen, miten haluaa, mutta pelaamisen voi kieltää tiettyinä päivinä. Voitte esimerkiksi määrätä, että vain viikonloppuisin saa pelata. Muina päivinä otatte ohjaimet pois. Tai sitten myös vaikkapa ke ilta on sallittua peliaikaa.

 

Ihan aluksi pitää kertoa, että siirryin Vauvalta tänne, kun joku siellä heitti, et hei, lähdetäänkö joukolla Kaksplussalle ku Vauva menee anonyymeiltä kiinni klo 23.00. Avasin tämän ketjun, ja luettuani aapeen kirjoituksen, odotin tämän saavan paskasangon niskaansa "Vauva"maiseen tyyliin. Olin todella yllättynyt asiallisista kommenteista, ja pisteet sille. Näin kuuluu aikuisten käyttäytä.

Mulla oli samantyylinen tilanne, mikä aapeella, sillä erotuksella vain, että mun uusi mies ei tullut toimeen poikani kanssa. Jouduin jatkuvasti olemaan kilpenä heidän välillään ja se todella söi voimia. Lopulta tein päätöksen ja jätin miehen. En sen kummemmin arvostele enkä heitä lokaa niskaan, mutta 9-vuotias poika ei todellakaan ole vielä esiteini. Hän on vielä täysi lapsi. Aapeen kannattaisi tässä tilanteessa lähteä, mikäli ei saa negatiivisiin ajatuksiinsa oikeasti apua, saati halua sitä oikeasti hakea.

Toivotan voimia ja jaksamista oikean päätöksen tekemiseen.