Neuvolanlääkäri lähetti itkupotkuraivarit saaneen taaperon kotiin. Normaalia?

[QUOTE="a.p";25939723]
Sylittely/leikkiminen/lempilelu/pipari ei mikään auta. [/QUOTE]

No oletko koskaan kuullut kurista? Otat tiukasti lapsen syliin, estät sen liikkumisen niin voi lekuri rokottaa. Sitten pidät sen aloillaan, että voi lekuri mitata painon ja pituuskin varmaan menee selällään maatessa mitaten vielä ton ikäiseltä, kunhan pitelet paikallaan. Noissa menetelmissä sinä ensin palkitset sitä ja sitten se vielä pääsee tilanteesta pois, kun sai tahtonsa periksi. Luuletko, että joskus alkaa tuolla tavalla totella sinua?

 

kuulostaa tosi erikoiselta, ei siis se, että lääkäri laittoi teidän kotiin, vaan tuo, että lapsenne tappelee vastaan ja huutaa jokaikinen kerta. Onko hän rutiineihin juuttuva yleensä, eli kaikki sellainen tuttu kotirutiini sujuu, mutta pienikin muutos, uusi paikka jne saa hänet hermostumaan? Olisikohan kyseessä kuitenkin enemmän kuin pelkkä haastava temperamentti.

Ja kyllä todellakin rokotukset esim voi antaa huutavallakkin lapselle, mutta mittausten tekeminen ja muu arviointi voi olla mahdotonta.

Kannattaa varmaan hankkia joku lastenkirja jossa kerrotaan kuvin neuvola/lääkärikäynneistä ja katsella sitä ja jutella lapselle hyvissä ajoin useamman kerran tuosta neuvolaan menosta kivana juttuna.

 

[QUOTE="vieras";25939726]no jos sulle riittää että nuo katotaan niin ethän sää tarvi siihen lääkärineuvolaa vaan tavallinen terkkarin käynti riittää. meillä ainakaan lääkäri tee mitään noista vaan terkkari.
lääkäri kuuntelee sydämen ja keuhkot(kuuntelu on tosi vaikeaa jos lapsi huutaa, tietty jos lapsi on sairas niin pakko tyytyä huutavan lapsen kuunteluun, mutta jos oikeasti jonkun sydänvian haluaa löytää niin lapsen pitäis olla hiljaa) koittaa vatsan(sekin vaikeaa huutavalta), kivekset ja korvat.

kaikki muu sitten silmien tutkiminen, motoriikan, puheen kehityksen ja vuorovaikutustaitojen arvio riippuu siitä että lapsi on rauhallinen ja tekee mitä pyydetään. en usko että lääkäri tiesi että lapsellasi on tapana huutaa joka kerta, sinun olisi se pitänyt sanoa ja vaatia että lapsi tutkitaan nyt.[/QUOTE]

Ei ole kyse siitä, mitä mä tarvin. Tässä nyt vaan yritetään noudattaa neuvolanohjelmaa ja siihen 1.5v tarkastukseen sattuu kuulumaan lääkäri.
Ihan samoin se lapsi siellä terkkarin luona huusi, mutta ei se terkkari meitä pois lähettänyt. Sanoin lääkärille ja terkkarillekin, että aina tuo taapero huutaa, kun ollaan neuvolassa.

 

Neuvolalääkäri voi ajatella ihan vaan sitäkin, että turhaan aiheuttaa lapselle lisää lääkärikammoa kun hän ei kerran ole sairas, ts. ei ole pakko tutkia juuri nyt. Mikä olisi ihan fiksu ajattelutapa minusta. Lapsi voi kuukauden parin kuluttua olla ihan erilainen, ja tarkistus onnistuu jo hyvin.

Sen rokotteen voi antaa, ja yleensä antaakin, terkkari. Siihen ei lääkäriä tarvita.

 

No nyt sinulla on kuukausi aikaa. Käykää pari kertaa viikossa neuvolan odotustilassa leikkimässä ja anna siellä vaikka xylitolpastilleja lapselle, tai jotain muuta mistä tykkää (lempilelu kassista tms.).
Opetat että se on kiva paikka. Tai sitten ensi kerralla vain pusket tilanteen läpi, mutta se tuskin parantaa lapsen lääkäripelkoa.

 

Luuletko että lääkäri on joku ihmeidentekijä, joka osaa käsitellä huutavaa lastasi, vaikka sinä itsekään et osaa?!

Millä se mittaa, jos lapsi vääntyilee ja kääntyilee ja pötkii pakoon? Miten rokottaa jos lapsi ei ole paikallaan?

Eihän lääkäri sitä lasta joudu pitelemään, missä olen sellaista pyytänyt? Mä yritän pitää sitä lasta kiinni ja niin on asiat ennekin neuvolassa hoidettu.

 

no yhdenlainen tutkimus tulos se onkin neuvolalle ja lääkärille, että lapsi ei suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön. Kyllä ne varmaan sen kirjas papereihin ja jos näitä kertoja vaan tulee peräjälkeen niin eiköhän lähdetä tarkemmin tutkimaan vaivaako lasta joku muu kuin haastava temperamentti.

 

[QUOTE="a.p";25939774]Eihän lääkäri sitä lasta joudu pitelemään, missä olen sellaista pyytänyt? Mä yritän pitää sitä lasta kiinni ja niin on asiat ennekin neuvolassa hoidettu.[/QUOTE]
Sun selitykset siitä, ettet saa lasta houkuteltua terkkarin/lääkärin huoneeseen, ja että keksit tai lempilelukaan ei auta, antaa ymmärtää että yrittäisit tosiaan rauhoittaa lasta jollain nallekarhulla tai keksillä, sen sijaan että nappaisit mukelon kainaloon ja viis välittäisit lapsen huudosta.

Mutta kai se sitten oli ihan väärä käsitys.

P.S. Sä yrität pitää kiinni? Ei se riitä, sun täytyy pitää eikä vaan yrittää. Lapsi on alle 2 v ja aikuinen on väkisinkin voimakkaampi ja fiksumpi kuin sen ikäinen taapero.

 

[QUOTE="vieras";25939754]No oletko koskaan kuullut kurista? Otat tiukasti lapsen syliin, estät sen liikkumisen niin voi lekuri rokottaa. Sitten pidät sen aloillaan, että voi lekuri mitata painon ja pituuskin varmaan menee selällään maatessa mitaten vielä ton ikäiseltä, kunhan pitelet paikallaan. Noissa menetelmissä sinä ensin palkitset sitä ja sitten se vielä pääsee tilanteesta pois, kun sai tahtonsa periksi. Luuletko, että joskus alkaa tuolla tavalla totella sinua?[/QUOTE]

Olen. Kirjoitin jo aikaisemmin, että tuolla tavalla pakolla ennenkin se neuvola/lääkäri on hoidettu. Yritä toki lempeästi ekana, leikin varjolla aina ekana ollaan siellä terkkarin huoneessa. Ikävä kyllä taapero muistaan paikan/pelkää terkkaria/lääkäriä ja siitä saan sen raivarin.

Aina ennenkin sitten on jouduttu pitelemään vaan pakolla sylissä kun hoidetaan nuo tarkastukset/rokotus.


Mutta jos lääkäri passittaa pois, niin minkä sille sit voi? Sanoin lääkärille, ettei tilenne parane mihinkään kuukauden kuluessa, kun aina käynnit on ollut tuollaisia.

 

käyttekö ikinä missään kodin ulkopuolella jos on noin arka lapsi. kannattaa jotain aktiviteettia kehittää että tottuu ihmisiin eikä ala huutaa. ja kyllä kuukaudessa parissakin saa ihmeitä aikaan kun heti ensi viikolla aloitatte ja menette vaikka perhekahvilaan tai kerhoon.

 

kuulostaa tosi erikoiselta, ei siis se, että lääkäri laittoi teidän kotiin, vaan tuo, että lapsenne tappelee vastaan ja huutaa jokaikinen kerta. Onko hän rutiineihin juuttuva yleensä, eli kaikki sellainen tuttu kotirutiini sujuu, mutta pienikin muutos, uusi paikka jne saa hänet hermostumaan? Olisikohan kyseessä kuitenkin enemmän kuin pelkkä haastava temperamentti.

Ja kyllä todellakin rokotukset esim voi antaa huutavallakkin lapselle, mutta mittausten tekeminen ja muu arviointi voi olla mahdotonta.

Kannattaa varmaan hankkia joku lastenkirja jossa kerrotaan kuvin neuvola/lääkärikäynneistä ja katsella sitä ja jutella lapselle hyvissä ajoin useamman kerran tuosta neuvolaan menosta kivana juttuna.

Ei uudet paikat ole ongelma. Meillä on käytssä aika paljon rutiineja, mutta tehdään paljon uusiakin asioita. Olen toki huomannut että siirtymätilanteet ovat hankalia. Me ollaan käyty ihan vierailemassa neuvolan odotushuoneessa jokunen päivä, jotta siitä tulisi "tuttu ja kiva" paikka, että taapero muistaisi sen myos kivana paikkana, eikä kamalana.

Tuo kirjavinkki ei toimi meillä, koska taapero ei suostu yhtään olemaan paikallaan eli maltti ei riitä kirjan selailuun millään.

 

Ei meillä ainakaan lääkäri ole rokottanut, mitannut tai punninnut koskaan. Kuuntelee mm. keuhkot ja sydämen ja se ei onnistu, jos lapsi huutaa. Luulen, että lääkäri ajatteli, ettei pahenna lääkärikammoa tekemällä väkisin jotain, joka ei tulisi kuitenkaan onnistumaan.

Meidän poika oli ihan samanlainen ja on vieläkin, 3-vuotiaana, tosi kovapäinen. Lääkärit ja muut on vauvasta asti hoidettu mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. En ole jäänyt istumaan ja ihmettelemään, vaan kysynyt, mitä lääkäri haluaa tehdä ja auttanut parhaani mukaan. Joskus hoitajan avustuksella. Kyllä yksi, saati sitten kaksi aikuista saa naperon pysymään sen verran pakoillaan, että saadaan verikokeet, röntgenkuvat tai vaikka se inha nenänielunäyte otettua. Kun toimii ronskisti ja oikeasti pitää tiukasti kiinni, ei tarvita houkutteluja ja kauheaa vääntöä.

Onnea ensi kertaan!

 

On varmaan hankala tilanne, toivottavasti ei nämä kommentit tunnu pahalta, mutta totta täällä iihmiset kyllä puhuvat. Olis pitänyt vaan neuvolalekurille sanoa, että lapsi nyt vaan on tämmöinen ja hoidetaan hommat, eikä alkaa edes yrittää suostuttelutaktiikalla. Ja komppaan tuota yhtä kirjoittajaa, että nyt alatte kasvattamaan lapsen rohkeutta kohdata eri tilanteita! Enemmän vaan eri paikoissa käyntejä ja vieraita ihmisiä/tilanteita/paikkoja, alkaa lapsikin tottua ettei tarvitse pelätä. Tsemppiä!

 

No nyt sinulla on kuukausi aikaa. Käykää pari kertaa viikossa neuvolan odotustilassa leikkimässä ja anna siellä vaikka xylitolpastilleja lapselle, tai jotain muuta mistä tykkää (lempilelu kassista tms.).
Opetat että se on kiva paikka. Tai sitten ensi kerralla vain pusket tilanteen läpi, mutta se tuskin parantaa lapsen lääkäripelkoa.

No näin mä äsken kirkjoitin jo, et ollaan tehty, jotta taapero ei muistaisi neuvolaa pahana, pelottavana paikkana. Odotusalissa hän on tyytyväinen, leikkii. Ongelma alkaa, kun pitää mennä sinne terkkarin/lääkärin huoneeseen.

Olen ajatellut ens viikolla et piipahdettais jopa sinne terkkarin huoneeseen, kun siellä on avoneuvola ja ei muita potilaita, jotta saisin hänet tottumaan huoneeseenkin.

Mutta aina terkkarin/lääkärin huoneessa se hysteerinen itku alkaa, jota en ole pystynyt rauhoittamaan millään kuin lähtemällä neuvolasta.

 

Meillä myös oli 1,5 neuvola ja lääkäri toissapäivänä ja huutamiseksi meni. Eikä ihme sillä esikoinen oli edellisen kerran ollut neuvolassa puoli vuotta sitten. Muita ihmisiä näkee päivittäin kun puistoillaan ja käydään kylässä tutuilla, siitä ei ole kyse. Neuvolassa oli vain jotakin outoa tällä kerralla neidin mielestä vaikka aiemmat käynnit on aina menneet hyvin.

Neiti rauhoittui kun sai leikkiä terkan tiloissa sen ajan kun kuopuksen mitat tsekattiin. Myös lääkärikäynti meni lopulta hyvin, neiti vilkutti lääkärille kun päästiin lähtemään kotiin.

Tämä kommenttini ei sua varmasti paljon lohduta ja oikeasti on tuntunut ja tuntuu itsestäkin todella pahalta kun lasta pitää pitää lujasti tarkkuutta vaativien toimenpiteiden ajan paikallaan. Ne on tehtyinä paljon nopeammin ohi kun ei tehtäisi ollenkaan.

 

Huoh, miten olet saanut neuvolakäynnit hoidettua tähän asti? Tai HAMMASLÄÄKÄRIN? 1.5v on melkein vauva, lapsi kainaloon ja lääkärin huoneeseen ja hommat hoitoon, that's it. Ei se nyt kovin vaikeaa ole. Miten ihmeessä käyt kaupassa/kirjastossa/puistossa, jos et saa lasta rauhoittumaan mitenkään?

 

Ihan hyvä, että saitte uuden ajan. Turha lisätä kammoa jos lapsi ei edes ole sairas. Jos sittenkään ei suju niin sanot lääkärille, että tutkii nyt vaan huudosta huolimatta. Meillä on lääkärikammoinen 1,5v ja eipä siinä oikein kai muu auta kuin aika. Toivottavasti se edes.

 

Rokottaminen tai sen tekemättä jättäminen ei nyt ole suurin ongelmasi, vaan se että 1,5 vuotias ei pysy hallinnassasi.
Mitä se lapsi huutaa? Alkaako huutamaan heti siellä neuvolan tiloissa? Vai vasta terkan/lääkärin huoneessa? Vai vasta kun jotain aletaan tekemään?
Saatko itse lapsen kotona mitattua? Tai oletteko kokeilleet? Oletteko kokeilleet mitä tekisi jos itse poistuisit paikalta? Lapset kun yleensä osaavat olla aika " vieraskoreita"? ja äidille kiukutellaan.

 

On normaalia, älä huoli. Ja muista että tempperamenttejä on erilaisia, usko pois kaikki lapset eivät ole todellakaan samanlaisia tai heitä pystytä samalla lailla ohjailemaan. Vaikka täällä mitä sanottaisiin, jätä tämän palstan kommentit täysin omaan arvoosi, lapsesi on kuitenkin vasta puolitoista vuotias. Ensi kerralla menee toivottavasti paremmin, tsemppiä.

Täällä monet "äidit" tulevat kenties nousuhumalassaan v....lemaan. Hyeenalaumaksi heitä kutsun. Olen huomannut että jostain syystä viikonloppuina vastaukset ovat tätä tasoa, täällä taitaa lisäksi vierailla aika paljon lapsettomia, joilla ei taida olla käsitystäkään lapsen kehityksestä, kasvattamisesta ja tempperamenteista. Viikolla ja päivisin saattaa saada asiallisempia ja inhimillisempiä kommentteja.

 

Kyllä meidän lapsi on aina tutkittu väkisin lääkärissä/terkalla, vaikka hän onkin kiljunut ja huutanut joka kerta. Viime neuvola (2v) oli ihan tuskaa, lapsi huusi ja pisti vastaan punnituksissa ja mittauksissa. Sitten rauhoittui ja suostui esittelemään taitojaan ja kaikki testit ja tehtävät saatiin tehtyä.

 

[QUOTE="Vieras";25939912]Rokottaminen tai sen tekemättä jättäminen ei nyt ole suurin ongelmasi, vaan se että 1,5 vuotias ei pysy hallinnassasi.
Mitä se lapsi huutaa? Alkaako huutamaan heti siellä neuvolan tiloissa? Vai vasta terkan/lääkärin huoneessa? Vai vasta kun jotain aletaan tekemään?
Saatko itse lapsen kotona mitattua? Tai oletteko kokeilleet? Oletteko kokeilleet mitä tekisi jos itse poistuisit paikalta? Lapset kun yleensä osaavat olla aika " vieraskoreita"? ja äidille kiukutellaan.[/QUOTE]

Täh?! Oletko ihan tosissasi/järjissäsi?! Lapsi on pieni, melkein vauva vielä!

 

En lukenut ihan koko ketjua, mutta oletko koettanut puhua lapselle? Tuon ikäinen tajuaa aika paljon, vaikkei vielä itse puhuisikaan. Meidän lapset nalkutan hengiltä ihan synnytyslaitokselta lähtien. En tiedä, mitä traumoja saavat, mutta selitetty niille on joka herran asia ja todella tarkkaan ja hyvin ovat aina käyttäytyneet. Jos joskus ovat sählänneet, selitystä on sitten tullut tripla-annos, ja ovat totisesti saaneet tuta, miksi niin ei pidä käyttäytyä. Yksi alkoi itse puhua vasta 3-vuotiaana, mutta ihan samalla tavalla siihen selitykset tehosi 1-vuotiaasta alkaen kuin muihinkin.

 

On normaalia, älä huoli. Ja muista että tempperamenttejä on erilaisia, usko pois kaikki lapset eivät ole todellakaan samanlaisia tai heitä pystytä samalla lailla ohjailemaan. Vaikka täällä mitä sanottaisiin, jätä tämän palstan kommentit täysin omaan arvoosi, lapsesi on kuitenkin vasta puolitoista vuotias. Ensi kerralla menee toivottavasti paremmin, tsemppiä.

Täällä monet "äidit" tulevat kenties nousuhumalassaan v....lemaan. Hyeenalaumaksi heitä kutsun. Olen huomannut että jostain syystä viikonloppuina vastaukset ovat tätä tasoa, täällä taitaa lisäksi vierailla aika paljon lapsettomia, joilla ei taida olla käsitystäkään lapsen kehityksestä, kasvattamisesta ja tempperamenteista. Viikolla ja päivisin saattaa saada asiallisempia ja inhimillisempiä kommentteja.

Mä tossa ensimmäisellä sivulla kerroin omasta tempperamenttisesta pojastani ja täytyy tätä kommenttia kompata täysin. Erityisesti nämä "alan ammattilaisten" näsäviisaat kommentit kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.

Itellä tuli ennen kylmä hiki pelkästä ajatuksesta, että pitää taas mennä neuvolaan. Mutta niin kuin ensimmäisessä viestissäni sanoin: ajan myötä se helpottuu! Pahin ikä on juurikin 1,5-3 vuotta, järki kun ei ole suhteessa niihin voimiin ja tahtoon.

 

[QUOTE="a.p";25939864]No näin mä äsken kirkjoitin jo, et ollaan tehty, jotta taapero ei muistaisi neuvolaa pahana, pelottavana paikkana. Odotusalissa hän on tyytyväinen, leikkii. Ongelma alkaa, kun pitää mennä sinne terkkarin/lääkärin huoneeseen.

Olen ajatellut ens viikolla et piipahdettais jopa sinne terkkarin huoneeseen, kun siellä on avoneuvola ja ei muita potilaita, jotta saisin hänet tottumaan huoneeseenkin.

Mutta aina terkkarin/lääkärin huoneessa se hysteerinen itku alkaa, jota en ole pystynyt rauhoittamaan millään kuin lähtemällä neuvolasta.[/QUOTE]

Meidän neuvolassa on th:n huoneessa juuri tuota siirtymää varten muumitalo, mikä on varmasti pelastanut meidän neuvolakäynnit =)

Ja tuo että ei lekuri tai th voi lasta pidellä. No hätätapauksessa varmaan voi ja niksejä niiltä tuntuu täällä ainakin hyvin löytyvän esim. ainakin siihen että miten sen rimpuilevan kakaran saa hyvään otteeseen mitäkin tilannetta varten.

 

Sun selitykset siitä, ettet saa lasta houkuteltua terkkarin/lääkärin huoneeseen, ja että keksit tai lempilelukaan ei auta, antaa ymmärtää että yrittäisit tosiaan rauhoittaa lasta jollain nallekarhulla tai keksillä, sen sijaan että nappaisit mukelon kainaloon ja viis välittäisit lapsen huudosta.

Mutta kai se sitten oli ihan väärä käsitys.

P.S. Sä yrität pitää kiinni? Ei se riitä, sun täytyy pitää eikä vaan yrittää. Lapsi on alle 2 v ja aikuinen on väkisinkin voimakkaampi ja fiksumpi kuin sen ikäinen taapero.

Lapselle on tärkeää, ettei aiheuta lisää lääkäripelkoa. Mikäli aina oppii, että lääkäri on kammottava ja pakotetaan, ei pelosta koskaan pääse irti.
Mä yritän ensin rennosti ja leikin ohella hoitaa sen taaperon sinne huoneeseen. Kun huuto alkaa heti, niin pakkohan se on ottaa syliin rimpuilemaan. Aina olen häntä pitänyt sylissä ja yritän rauhoitella ja antaa kivoja leluja käteen, mutta ei auta. Sit on aina se tarkastus/rokotteet hoidettu pakolla.

Nyt vain lääkäri sit lähetti meidät kotiin.