Radiosta kuultua: lapsettomat ovat onnellisimpia

Suvunjatkaminen on kaikkien eläinten perustarve, jota ilman sinuakaan ei olisi olemassa eikä minua eikä ketään muutakaan täällä kirjoittamassa.

Suvunjatkaminen ei ole mikään perustarve. Vai luuletko, että eläimet miettivät kovastikin että jos nyt tuon komean uroksen kanssa parittelen, niin saamme pieniä suloisia poikasia ja elämme ihanaa perhe-elämää yhdessä ainiaan? Tai luuletko, että edes esi-esi-esi-isämme miettivät perheen perustamista marjanpoiminnan ja tulenkeksimisen lomassa. Vastaus on EI. Niin eläimet kuin ihmisetkin miettivät, että onpas vetävä jätkä, mä haluun panna sitä.

Se, että ihmisille vielä ehkäisystä huolimatta syntyy lapsia on kulttuurievoluution tuotos. Lapsia pidetään tavoiteltavana asiana ja lapsiperhe on nostettu tärkeimmäksi yksiköksi, josta koko yhteiskunta rakentuu.

 

Taisin kirjoittaa, että viimeisimmät ei ole välttämättömiä ihmisen kannalta eli rakastetuksi ja arvostetuksi tuleminen ja itsensä ilmaisun tarve, eikö vaan? Enkö kirjoittanutkin?

Suvunjatkaminen on kaikkien eläinten perustarve, jota ilman sinuakaan ei olisi olemassa eikä minua eikä ketään muutakaan täällä kirjoittamassa.

Anteeksi, ymmärsin väärin, luulin että tarkoitit kaikkia viestissä sanottuja asioita.

 

Äitiyteenhän ei koskaan liity lainkaan mitään herkkänahkaisuutta? Ei esimerkiksi kestovaippa/kerttis -kinaan, imetysjuttuihin, synnytystavan valintaan, kotihoito/päivähoito -debattiin jne. Lista on loputon. Äidit ovat hyvinkin kärkkäitä puolustamaan omia valintojaan, jos joku niitä kyseenalaistaa.

Vapaaehtoisesti lapsettomilta tämä taitaa olla kielletty, tai sitten vedetään se johtopäätös etteivät he olekaan varmoja valinnastaan. Jep jep.

Mä olisin vielä reilu 12 vuotta sitten kirjoittanut just tuollaisen tekstin kuin mitä tuohon ylle lainasin. Aivan tasan juuri tuollaisen.

Minähän olin vapaaehtoisesti lapseton. Henkeen ja vereen.

 

Mä olisin vielä reilu 12 vuotta sitten kirjoittanut just tuollaisen tekstin kuin mitä tuohon ylle lainasin. Aivan tasan juuri tuollaisen.

Minähän olin vapaaehtoisesti lapseton. Henkeen ja vereen.

No sä voit omasta kokemuksestasi ja omista subjektiivisista lähtökohdistasi leimata mut sitten tulevaisuuden takinkääntäjäksi. Valitettavasti mulla on vielä kymmenisen vuotta ovuloimista jäljellä, joten mun lopullinen vapaaehtoisesti lapsettomuuteni jää nähtäväksi vasta 2020-luvulla. Jos olemme vielä silloin täällä, niin tulen kertomaan kuinka kävi

 

[QUOTE="vieras";23100903]Suvunjatkaminen ei ole mikään perustarve. Vai luuletko, että eläimet miettivät kovastikin että jos nyt tuon komean uroksen kanssa parittelen, niin saamme pieniä suloisia poikasia ja elämme ihanaa perhe-elämää yhdessä ainiaan? Tai luuletko, että edes esi-esi-esi-isämme miettivät perheen perustamista marjanpoiminnan ja tulenkeksimisen lomassa. Vastaus on EI. Niin eläimet kuin ihmisetkin miettivät, että onpas vetävä jätkä, mä haluun panna sitä.

Se, että ihmisille vielä ehkäisystä huolimatta syntyy lapsia on kulttuurievoluution tuotos. Lapsia pidetään tavoiteltavana asiana ja lapsiperhe on nostettu tärkeimmäksi yksiköksi, josta koko yhteiskunta rakentuu.[/QUOTE]

Eli se on perustarve, kuten syöminen ja juominen joita kaikkia ilman laji kuolee sukupuuttoon. Ei sitä tarvitse erikseen miettiä, että tarviiko syödä jne. Ihminen on siinä määrin erilainen eläin, että se voi kyseenalaistaa lajinsa olemassaolon kannalta välttämättömiä asioita toisin kuin muut eläimet, mutta tämä menee nyt sivuraiteille alkuperäisestä jutusta, joten minun osalta tämä aihe jää tähän.

 

Se lausahdukseni oli pelkkää vi..lua kuten jo edellä mainitsin.

Mutta itse en koe, että minusta olisi tullut minäkeskeisempi, olen varmasti ollut jo ennen lapsia niin minäkeskeinen että lapset tekivät sen, jotta ajattelen enemmän muitakin, vaikkapa niitä lapsiani ja muiden lapsia, maailman lapsia. Minusta on tullut empaattisempi lasten syntymän myötä ja olen kiinnostuneempi myös muiden elämästä ja asioista. En tiedä miksi, mutta näin on käynyt.

No kyllä minä tuonkin allekirjoitan, olen itsessänikin huomannut samansuuntaista.

Itsekeskeisyys on minusta tervettä. Ei siinä vielä narsismia lähennellä vaikka ihminen itseään tärkeänä pitääkin. Kun vaan tosiaan muistaa että muillakin ihmisillä on sama ihmisarvo, mutta siinähän se terveesti itsekeskeisen ihmisen ja narsistin raja meneekin.

 

Monella tuntui olevan kuvitelma, että tässä on vain yksi hätiköity tutkimus.

http://www.ylioppilaslehti.fi/2010/12/10/ilonpilaaja/

 

[QUOTE="vieras";23100903]
Se, että ihmisille vielä ehkäisystä huolimatta syntyy lapsia on kulttuurievoluution tuotos. Lapsia pidetään tavoiteltavana asiana ja lapsiperhe on nostettu tärkeimmäksi yksiköksi, josta koko yhteiskunta rakentuu.[/QUOTE]

Eikö se oikeasti sitä myös ole. Ilman lapsia ja lapsipehrheitä meillä ei 100 vuoden päästä ole ihmisten yhteisöä, yhteiskuntaa. Kukaan ei tietenkää voi luvata että niin olisi lapsista huolimatta, mutta kuitenkin.

 

No sä voit omasta kokemuksestasi ja omista subjektiivisista lähtökohdistasi leimata mut sitten tulevaisuuden takinkääntäjäksi. Valitettavasti mulla on vielä kymmenisen vuotta ovuloimista jäljellä, joten mun lopullinen vapaaehtoisesti lapsettomuuteni jää nähtäväksi vasta 2020-luvulla. Jos olemme vielä silloin täällä, niin tulen kertomaan kuinka kävi

Odotan mielenkiinnolla lopullista kommenttiasi, jäädään kuulolle.

Ja pääasia että teet sen mitä haluat. Mutta jos joskus huomaat takinkääntämiseen viittaavia oireita itsessäsi niin palttoo nurin vain ja nopeasti!!! Nimittäin, se lapsettomuushoidoissa ramppaaminen, se syö naista ja kukkaroa Ei kannata vitkutella turhan pitkään.

Oopperalaulajatar Karita Mattila (idolini!!!) on kertonut olevansa vapaaehtoisesti lapseton ja kun häntä katsoo, niin voi uskoa että hän on ratkaisuunsa tyytyväinen. Joku tavallisemmallakin uralla varustettu nainenkin voi hyvin olla tyytyväinen lapseton. Minä olisin halunnut oopperadiivaksi mutta kun sitä minusta ei tullut, olen nyt äiti. Ja minusta se on yhtä komea ura kuin Karitankin ura. Tavanomaisempi toki tämä mun, mutta mulle siinäkin oli tavoitetta ja haastetta melkein liikaa

 

Äitiyteenhän ei koskaan liity lainkaan mitään herkkänahkaisuutta? Ei esimerkiksi kestovaippa/kerttis -kinaan, imetysjuttuihin, synnytystavan valintaan, kotihoito/päivähoito -debattiin jne. Lista on loputon. Äidit ovat hyvinkin kärkkäitä puolustamaan omia valintojaan, jos joku niitä kyseenalaistaa.

Vapaaehtoisesti lapsettomilta tämä taitaa olla kielletty, tai sitten vedetään se johtopäätös etteivät he olekaan varmoja valinnastaan. Jep jep.

Yleisesti ottaen ihmiset ovat herkkänahkaisia, erityisesti netissä. EN sanonut, että en ymmärrä vapaaehtoislapsettomien herkkänahkaisuutta tässä asiassa, vaan kirjoitin etten ymmärrä aiheeseen liittyvää herkkänahkaisuutta. Ja lisäksi kirjoitin, että valinnastaan varma ihminen kestää myös eriävät mielipiteet. Tämä pätee sekä äiteihin että veloihin tässä debatissa. Kuten tämä ketjukin osoittaa, erittäin herkkänahkaisesti aiheeseen suhtautuvat sekä (jotkut) äidit että (jotkut) vapaaehtoislapsettomat.

 

Monella tuntui olevan kuvitelma, että tässä on vain yksi hätiköity tutkimus.

Ilonpilaaja

Ai niin oli tutkimuskin. Pitkään aikaan tässä ketjussa ei ole taidettu puhua siitä. Taitaa kyllä olla aika tyypillistä että aihe rönsyilee.

 

En minäkään ala äideille vaahdota miten kivaa mulla on ilman lapsia heidän kertoessa jostain kivasta lapsiinsa liittyen.

Etkö? Useat velat alkavat, ainakin nettikeskusteluissa. Että ette te ole tässä elämäntavan tuputtamisessa yhtään sen puhtoisempia kuin äitiyden valinneetkaan.

 

Mutta kun ihmiset ovat erilaisia. Joku toinen ihan oikeasti haluaa mielummin matkustella kuin tuntea pienet kädet ympärillään. Äitiys voi olla sinulle maailman paras asia, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi sitä kaikille. Ihmiset voivat olla ihan oikeasti todella onnellisia myös ilman lapsia.

Näin ajattelen myös minä, kaikille ei sovi sama kaava kuin minulle. itse olen aina tiennyt haluavani lapsia mutta siskoni ei halua ja varmasti elämmäe yhtä onnellista elämää kumpikin eri tavoin..ei voi yleistää suuntaan eikä toiseen. Ja on mailman tosi ettei tämä äidin elämä aina ole yhtä auringonpaistetta, on huolia ja murheita lasten hyvinvoinnista, terveydestä, kiusaamisesta ihan kaikesta..

 

[QUOTE="vieras";23100169]voin kertoa että noita miinus puolia on paljon enemmän, et vaan taida tajuta tai et halua nähdä sitä luuletko että muut tekevät lapsia miellyttääkseen anoppia tai että otetaan vakavasti aikuisena
ne pluspuolet joita lapset tuo elämään on todella paljon tärkeämpiä kun nuo sun mainitsemat pluspuolet. mä mielelläni olen luopunut matkustelusta, että saan tuntea pienet kädet ymäpärilläni. mä mielelläni touhuan koko päivän ja lepään vasta illalla sen takia että kuulen illalla "äiti hyvää yötä, minä rakastan sinua". minun ei tarvitse pelastaa maailmaa vaan minun maailmani pelastaa kun kuulen pienten sisarusten nauravan kovaan ääneen kun leikivät ja halailevat yhdessä. minä mieluiten käytän rahat ostamalla lapsille jotain nättiä vaatetta. lapsen aito ilo on paras kiitos jonka voi saada.
ja parisuhteemme on perheestämme irrallinen asia. olemma ensisijaisesti perhe ja illalla kun lapset menevät nukkumaan olemme me mieheni kanssa ja voin sanoa että iha yhtä aito meidän suhteemme on kun lapstoomienkin suhde.[/QUOTE]

Oi miten kauniisti kirjoitettu! Tuli oikeen kyyneleet silmiin... Näinhän se on, lapsettomat eivät tiedä sitä ihanaa rakkauden tunnetta jonka omasta lapsesta saa.

 

Minun elämäni lapsettomana ei ehkä ollut sen parempaa tai huonompaa kuin nyt lapsellisena. Se oli vain erilaista. En ole koskaan uskonut, että ulkoiset asiat vaikuttavat ratkaisevasti onnellisuuteen. Tietenkin perustarpeidentyydytys pitää olla kunnossa. Nykyihmisille vain elämän peruskysymys ei enää tunnu olevan "kuka minä olen?" vaan "onksmullakivaa?".

 

[QUOTE="vieras";23100465]Ethän sinä ollut oikeasti vapaaehtoisesti lapseton, sillä päädyit kuitenkin haluamaan lapsia! Tai tuolla määritelmällä kaikki ihmiset ovat "vapaaehtoisesti lapsettomia", kunnes päätyvät hankkimaan lapsia.[/QUOTE]

No kyllä mä oon aina tiennyt haluavani lapsia, myös silloin kun en niitä vielä halunnut. En ole siis koskaan ollut vapaaehtoisesti lapseton. Äiti44v ilmeisesti oli päättänyt olla hankkimatta lapsia ennen kuin yhtäkkiä mieli muuttui.

 

Lukematta ketjua sen kummemmin, vastaan että niin varmasti ovatkin

Lapsi tuo mukanaan paljon huolta, kaikin puolin. Ja vaikka hän tuo mukanaan sellaista onnea, jota en lapsettomana vielä osannut edes kuvitella, silti uskon tutkimuksen olevan oikeassa. Mitään en sano siihen, olisinko onnellisempi jos en olisi saanut tuota esikoista, koska en voi sitä tietää. Lapsettomana minulla oli eri huolenaiheet ja pelot, kuin nyt.

 

[QUOTE="joku";23101182]Oi miten kauniisti kirjoitettu! Tuli oikeen kyyneleet silmiin... Näinhän se on, lapsettomat eivät tiedä sitä ihanaa rakkauden tunnetta jonka omasta lapsesta saa.[/QUOTE]

Heh, huvittaa aina nämä "en osaa katsoa asiaa kuin yhdeltä kantilta"- ihmiset . Tiedätkö, kaikki ei edes koe tuota ihanaa rakkauden tunnetta omista lapsistaan.

 

P.S. Ja samalla lisätä miinuspuolelle sen, että äitiyden myötä vähenevä "minäkeskeisyys" siirtyy täysimääräisenä "minunlapsenikeskeisyydeksi". Turha väittää, että äitiyden myötä naiset alkaisivat yhtäkkiä huomioida kaikkia maapallon ihmisiä jotenkin tasavertaisen solidaarisesti. Kyllä ne on vain ja ainoastaan ne omat lapset ja perhe, jotka menevät äitiyden "minuuden" edelle.

Peesi. Itse odotan ensimmäistä, katsotaan miten selviän "järjissäni". Oletan että hyvinvointini laskee jonkin verran lapsen synnyttyä, onnellisuudesta en tiedä.

Itse olin ihan tyytyväinen lapsettomana. Ajattelin kyllä, että lapsia olisi kiva tehdä, mutta jos jään lapsettomaksi, olen silti onnellinen ja otan elämästä kaiken irti. Iän karttuessa vaan jostain syystä biologinen kello alkoi tikittää kovempaa ja vauvakuume kasvaa. Kaikille ei käy näin ja se on hyväkin.

 

Mä olen kyllä paljon onnellisempi äitinä. Mutta mä oonkin aina halunnut lapsia ja ehdin kuumeilla jo monta vuotta ennen yritystä. Mun elämä oli tylsää ennen lasta, lapsi on antanut elämälle sisältöä.

 

Mä olen kyllä paljon onnellisempi äitinä. Mutta mä oonkin aina halunnut lapsia ja ehdin kuumeilla jo monta vuotta ennen yritystä. Mun elämä oli tylsää ennen lasta, lapsi on antanut elämälle sisältöä.

Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka asiat voi imaista ilman että sivulauseessa samaan aikaan kyseenalaistaa vapaaehtoisesti lapsettoman valinnan vääräksi (= kyllä minäkin ennen lapsia kuvittelin blaa blaa blaa). Kiitos ja kaikkea hyvää perheellesi!

 

Mä olen kyllä paljon onnellisempi äitinä. Mutta mä oonkin aina halunnut lapsia ja ehdin kuumeilla jo monta vuotta ennen yritystä. Mun elämä oli tylsää ennen lasta, lapsi on antanut elämälle sisältöä.

Tässä kohtaa huomaan eron itseni ja monen muun äidin välillä: minulla ei todellakaan ollut tylsää ennen lasta, päinvastoin Lapsi tuli mukaan minun elämääni, muutti sitä omalla tavallaan, vahvisti käsityksiäni joistain asioista, toi mukanaan vastuuta jota en aikaisemmin osannut kuvitellakaan... toi rakkautta ja murhetta ja väsymystä ja onnea.

Silti en sano mitään siitä, että jos minulla ei olisi lasta. Mistä sitä tietää, miten elämäni sitten menisi? Rakastan lastani yli kaiken, mutta sanottakoon se, että hänen kanssaan en tee samoja valintoja enkä ole yhtä vapaa, kuin ennen. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta olin kyllä onnellinen jo ennenkin häntä. Osasin elää silloin, ja osaan elää nyt.

Sitä en osaa tehdä, että väheksyisin heitä, joilla lapsia ei ole. Se ei ole kovin fiksua, kun pitäisi muistaa että jokainen elämä on erilainen eikä yksikään ole toista parempi.

 

Eli se on perustarve, kuten syöminen ja juominen joita kaikkia ilman laji kuolee sukupuuttoon. Ei sitä tarvitse erikseen miettiä, että tarviiko syödä jne. Ihminen on siinä määrin erilainen eläin, että se voi kyseenalaistaa lajinsa olemassaolon kannalta välttämättömiä asioita toisin kuin muut eläimet, mutta tämä menee nyt sivuraiteille alkuperäisestä jutusta, joten minun osalta tämä aihe jää tähän.

Edelleen väitän, että sukupuolivietti ja seksin harrastaminen ovat syömiseen ja juomiseen verrattavissa olevia perustarpeita. Se, että orgasmista seuraa lapsia on ollut vain luonnon ovela tapa saada väki lisääntymään. Nykyään, kun on mahdollista tämä lisääntyminen estää, niin perheen perustamista perustellaan yhteiskunnallisilla seikoilla, ei biologialla vertaamalla ihmisiä eläimiin.

 

No sä voit omasta kokemuksestasi ja omista subjektiivisista lähtökohdistasi leimata mut sitten tulevaisuuden takinkääntäjäksi. Valitettavasti mulla on vielä kymmenisen vuotta ovuloimista jäljellä, joten mun lopullinen vapaaehtoisesti lapsettomuuteni jää nähtäväksi vasta 2020-luvulla. Jos olemme vielä silloin täällä, niin tulen kertomaan kuinka kävi

Sitä miekii, että et sie vielä ole mikkään vapaaehtoinen lapseton. Sie olet aikuistumaton nuori, joka haluaa pitää hauskaa ja olla ottamatta liikaa vastuuta. Ei sinnuu uskaltais palkata töihinkään, kun 5 vuoden sisällä olet kuitennii jo äitiyslomalla. Jos nainen on lapseton niin mie palkkaan vasta kun se on yli 40-vuotias, mutta mitenkään harvinaista ole sekään, että
yli nelikymppinen "vapaaehtoisesti lapseton" tekaisee lapsen.

 

Ensin pitäisi määritellä mitä onni on. 20v kokee onnellisuuden taatusti eri tavoin kuin 50v.