Ensimmäistään odottava
Esimerkkejä sinulle on jo aiemmista kommenteistasi annettu.Missä täällä asia on ilmaistu ei-tahdikkaasti ja toisia alentavasti?
Esimerkkejä sinulle on jo aiemmista kommenteistasi annettu.Missä täällä asia on ilmaistu ei-tahdikkaasti ja toisia alentavasti?
Tai sitten se on vain toiveajattelua... Mistäs tiedät miten paljon vapaaehtoisesti lapsettomalla on absoluuttisia onnen hetkiä?Absoluttisia onnen hetkiä on kuitenkin luultavasti enemmän.
No siis kun itse olet valvonut vuoden putkeen, ei oikein jaksa aina kuunnella miten tänään väsytti aamulla, kun töihin lähdin kello 8, kahdentoista tunnin yöunien jälkeen...No nämä ovat niitä kommentteja, mitkä saa harkitsemaan pitkään sitä lapsen hankintaa. Jos se sitten on vaan kilpailua siitä, kenellä on eniten ja suurimpia murheita, ja kukaan muu ei tiedä mistään mitään.
Kuulostaa todella ahdistavalta elämältä.
Selasin juuri pari-kolme viimeistä sivua läpi ja en kyllä löytänyt yhtään esimerkkiä kenenkään kommenteista. Minulta on jäänyt kyllä huomaamantta ne ei-tahdikkaat kommentoinnit.Alkuperäinen kirjoittaja Ensimmäistään odottava;23104127:Esimerkkejä sinulle on jo aiemmista kommenteistasi annettu.
Niin siis onhan se kynnen katkeaminen ihan omg!Alkuperäinen kirjoittaja kyllähän;23104165:tällaista ajattelua en ymmärrä ollenkaan. Miten sä voit sanoa, ettei lapsettomat tiedä mistään mitään? Lapset ovat tuoneet elämääni monta asiaa, mutta monta asiaa jää valintani vuoks myös kokematta.
Esimerkiksi tämä kyllä kuulostaa kaikkea muuta kuin neutraalilta elämästäsi kertomiselta:Selasin juuri pari-kolme viimeistä sivua läpi ja en kyllä löytänyt yhtään esimerkkiä kenenkään kommenteista. Minulta on jäänyt kyllä huomaamantta ne ei-tahdikkaat kommentoinnit.
Joku täällä veti herneet nenään, kun kerroin omista kokemuksista aikaisemmin, mutta ei sekään kommenttini ollut ei-tahdikas eikä kyllä ahdasmielinenkään. Kerroin ainoastaan elämästäni ennen ja jälkeen lapsien ja ajatuksistani.
Minäkin uskon, että ei ole mitään suurempaa ja mahtavampaa kun vanhempien rakkaus lapsiin, vaikka minulla ei lapsia olekaan. Uskon kuitenkin myös, että pelkkä se rakkaus ei minulle riittäisi. Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan milloin haluan. Teen paljon töitä ja pidän siitä, matkustelen, en siivoa, en laita ruokaa, en kestäisi olla vuottakaan kotona jne. joten en usko, että pelkkä rakkaus lapseen tekisi minut onnelliseksi kun joutuisin luopumaan niin monesta muusta asiasta jota rakastan ja joko olisin lapsen kanssa kotona ja olisin luultavasti onneton tai rakentaisin uraani ja saisin koko ajan tuntea huonoa omatuntoa siitä, että en ole lapsen luona.Varmasti voi olla yhtä varma, mutta tällä palstalla on nyt ollut toisenlaisiakin esimerkkejä eli sellaisia lapsettomia, jotka asettuvat puolustamaan omia valintojaan, vaikka kukaan ei olisi edes kyseenalaistanut heidän valintojaan.
Kun tein positiivisen raskaustestin, olin ensin muutaman päivän aivan shokin partaalla, vaikka tulos oli toivottu. Koin, että elämäni on nyt eletty ja maailmani on loppu. Saman tien kuitenkin alkoi myös äidiksi kasvaminen, johon yhdistän suunnattoman rakkauden. Lapsesta tuli heti uskomattoman rakas. Oli aivan ihanaa nähdä hänet ensimmäisen kerran ultrassa, hänen pikkupotkunsa ja pienet nyrkkinsä - minun oma rakas lapseni. Väitän, että sellaista rakkautta, jota ihminen tuntee omaa lastaan kohtaan ei voi missään muualla elämässä kokea - niin puhdasta ja ehdotonta. Ilman omia lapsia ihminen jää paitsi suurimmasta rakkaudesta, jota maan päällä voimme kokea (tämä on nyt minun mielipidettäni kaikki, että ei kannata kenenkään kimpaantua, en väitä, että tämä on jokin absoluuttinen totuus).
Se suunnaton rakkaus hautaa alleen kaikki ne huolet ja murheet, joita lapset tuovat tullessaan.
Kun ihminen menettää oman lapsensa, hän saa hyvin voimakkaita fyysisiä kipuja ja oireita. Side vanhemman ja lapsen välillä on niin vahva, että lapsen menehtyessä vanhemmat reagoivat siihen joka solullaan, side on paitsi henkinen myös fyysinen, biologinen (aiheesta voi lukea kriisipsykologi Soili Poijulan teoksista, googlettamallakin saattaa löytyä). Muidenkin rakkaiden menettäminen voi aiheuttaa samankaltaisin reaktioita, mutta lapsen menetyksessä ne ovat voimakkaimpia. Siksi, koska rakkaus on voimakkainta. Se hautaa alleen kaiken muun.
Voiko ihminen elämässään ihanampaa saada kuin suurta rakkautta lapsiensa kautta.
Olen jo kahdesti tuon kommentin jälkeen sanonut, että se oli vi..ttuilua ja olen myös kertonut olevani pahoillani siitä, että alennuin sellaiseen. Esitän vielä kerran anteeksipyyntöni tuon yhden lauseen vuoksi.Alkuperäinen kirjoittaja Ensimmäistään odottava;23104264:Esimerkiksi tämä kyllä kuulostaa kaikkea muuta kuin neutraalilta elämästäsi kertomiselta:
"PS. äidiksi tulo vähentää minäkeskeisyyttä, voit lisätä sen listaasi pluspuolelle."
Seuraavaksi varmaan kerrot, etten ymmärrä huumoria
Miksi nää lapsettomat roikkuu täällä todistelemassa itselleen olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia?Minäkin uskon, että ei ole mitään suurempaa ja mahtavampaa kun vanhempien rakkaus lapsiin, vaikka minulla ei lapsia olekaan. Uskon kuitenkin myös, että pelkkä se rakkaus ei minulle riittäisi. Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan milloin haluan. Teen paljon töitä ja pidän siitä, matkustelen, en siivoa, en laita ruokaa, en kestäisi olla vuottakaan kotona jne. joten en usko, että pelkkä rakkaus lapseen tekisi minut onnelliseksi kun joutuisin luopumaan niin monesta muusta asiasta jota rakastan ja joko olisin lapsen kanssa kotona ja olisin luultavasti onneton tai rakentaisin uraani ja saisin koko ajan tuntea huonoa omatuntoa siitä, että en ole lapsen luona.