Tässäpä minun tapaukseni:
Minulla oli siis sattumalta paperilla sydänkäyrää, josta SVT oli helposti tunnistettavissa. Olimme nimittäin työporukalla aikoinaan kuntotestissä, jossa kuntopyörää polkiessani - yllätys, yllätys - tuli tiheälyöntisyyskohtaus sopivasti päälle. Sydän pompotteli 220 krt/min ja testaaja oli ihan ihmeissään. Sain käppyröistä printin mukaani, jota oli hyvä näyttää jatkossa aina lääkäreille.
9.4. kävin siis kardiologilla, joka kirjoitti lähetteen Meilahden sydäntutkimusosastolle. 26.11. kävin operaatiota edeltävässä tutkimuksessa, jossa kartoitettiin ultraäänellä sydämen rakennetta. Lisäksi otettiin labrakokeet, joissa tutkittiin ainakin hyytymistekijät. Samalla kardiologi kertoi operaatiosta ja sen mahdollisista riskeistä.
1.12. olin elektrofysiologisessa tutkimuksessa ja minulle tehtiin katetriablaatio. Elektrofysiologisessa tutkimuksessa löydettiin oikorata, ja tutkimuksen aikana käynnistyi toistuvasti "kapeakompleksinen takykardia". "Hetkellisesti nähtiin myös toista takykardiaa, mahdollisesti kyseessä oli epätyypillinen AV-nodaalinen takykardia" - mitä se mahtaa sitten tarkoittakaan (lainausmerkeissä olevat tekstit olen kopioinut tiivistelmästä, jonka sain Meilahdesta). "Aorttaläpän kautta kartoitettiin varsin pitkään oikorataa, muutamalla katetriablaatiolla saatiin se väliaikaisesti katkeamaan, mutta johtuminen palasi toistuvasti. Lopulta enemmistä yrityksistä luovuttiin. Mikäli rytmihäiriöitä olisi jatkossakin, suunnitellaan uutta toimenpidettä mahdollisesti transseptaalireittiä hyväksikäyttäen. On mahdollista, että saatiin vaikutusta oikorataan siten, ettei takykardia enää pitkäkestoisena palaisi."
Käytännössä operaatio meni suurinpiirtein näin:
Menin Meilahden sairaalaan klo 7.30. Ensimmäiseksi minun piti mennä vaatevarastoon viemään omat vaatteeni sinne säilytykseen ja pukea päälleni sairaalavaatteet. Sen jälkeen menin suoraan osastolle. Siellä ajeltiin alapäästä ylimääräiset karvat ja jäin odottelemaan omaa vuoroani operaatioon. Odottavan aika on pitkä - etenkin kun aamulla ei saanut syödä mitään. Minua ennen operoitiin toinen potilas ja leikkaussaliin pääsin vasta klo 12.45. Valmistelevat operaatiot salissa veivät n. puolisen tuntia (leikkausalueen putsaus, seurantalaitteiden kiinnilaittaminen yms.). Sain rentouttavaksi lääkkeeksi antihistamiinia ja kipulääkkeeksi suonen kautta jotain toista lääkettä. Kipulääkettä annettiin lisää tarvittaessa operaation aikana, kun sitä pyysin. Itse operaatio loppui klo 16.30, joten aika pitkään siinä loppujen lopuksi meni.
Toimenpiteen alussa reisilaskimon ja -valtimon kohta nivusessa puudutettiin. Sen jälkeen nivuseen tehtiin kolme pientä viiltoa (alle 1 cm:n pituisia), joista verisuonien kautta sydämeeni vietiin kolme katetria. Katetrien sydämeen työntäminen ei tuntunut oikeastaan miltään. Jossain vaiheessa tuntui rintakehässä aika ahdistavalta, ikään kuin kaikki sinne johtavat "väylät" olisivat tukossa. Välillä tuntui tosi ahdistavalta, kun sydäntä "ärsytettiin" ilmeisesti sekä lääkkeellisesti että katetreilla, kun sitä oikorataa yritettiin paikantaa. Kun oikorata lopulta saatiin paikallistettua, sitä poltettiin katetreilla usean sekunnin ajan. Ensimmäinen polttaminen ei tuntunut juurikaan, mutta toisella kertaa pyysin lisää kipulääkettä, koska se tuntui sen verran kivuliaana. Ennen polttamista kardiologi huuteli aina toisesta huoneesta (jossa monitorit olivat), että "Nyt annetaan hoitoa", jolloin osasin varautua tulevaan.
Kun operaatio oli ohi, minut kärrättiin tarkkailuun seuraavaksi yöksi. Klo 18 aikaan suntit poistettiin nivusesta. Sen jälkeen hoitaja painoi haavakohtaa 10 minuutin ajan, jonka jälkeen haavojen painoksi laitettiin haulipussi ja se sidottiin harson avulla tiukasti kiinni nivuseen. Haavoja ei siis ommeltu lainkaan vaan niiden annettiin umpeutua potilaan maatessa tuntitolkulla selällään painava pussi nivusen päällä. Painon piti olla haavan päällä kolme tuntia ja potilaan siihen asti kiltisti selällään. Kolmen tunnin päästä haulipussi poistettiin, jonka jälkeen sain vihdoin kääntyä kyljelleni. Minä makasin siis klo 13-21 koko ajan pelkästään selälläni. Hoitajat sanoivat tuovansa tarvittaessa kipulääkettä, jos selkä alkaa kipeytyä maatessa. Klo 19 aikoihin pyysin kipulääkettä ja sain kamalan makuisen pureskelutabletin parasetamolia, jonka oksensin pois puolen tunnin kuluttua. Tällöin jouduin tietysti kampeamaan kyljelleni - ja haavat aukesivat. Klo 21 olisin siis saanut vasta ekan kerran kääntyä kyljelleni ja vasta puolilta öin olisin saanut nousta ylös sängystä (silloin olin tosin unten mailla, joten ylös nouseminen jäi aamuun). Voitte muuten arvata, miten "helppoa" on pissata alusastiaan selällään maatessaan.
Ruokaa, ts. mehukeittoa, sain ensimmäisen kerran sinä päivänä klo 18.30. Sen siis oksensin hetken päästä pois. Iltapalaa sain klo 21.30, joka jo pysyi sisällä. Arvatkaa oliko siinä vaiheessa nälkä jo hirmuinen!
Tarkkailussa olin koko ajan kytkettynä sydänmonitoriin, jossa seurattiin tuleeko takykardioita - tai muita ongelmia.
Operaatio tehtiin maanantaina ja tiistaiaamuna pääsin sairaalasta. Sairaslomaa sain loppuviikon ja Primaspania täytyy syödä parin kuukauden ajan. Ponnistelua ja repiviä liikkeitä (esim. raskaiden esineiden nostelua) piti välttää viikon ajan, jottei pistokohta ala vuotaa. Suihkuun sai mennä tiistaina, mutta saunaan vasta kolmen vuorokauden kuluttua.
Viikon pituinen sairasloma tuntui hieman hätävarjelun liioittelulta. Teen konttorihommia, joten mitään painavia ei olisi tarvinnut nostella. Sairasloma sattui joulukuun ekalle viikolle, joten tulipahan tehtyä kaikki joululahjaostokset joutessani ja kirjoitettua joulukortitkin kerrankin ajoissa!
Operaation jälkeen sydäntä sai rasittaa, mutta vain nivusissa olevia haavoja piti varoa. Muutaman ekan sairaslomapäivän ajan sydän tuntui jotenkin omituiselta. Siinä oli epämääräisiä tuntemuksia, muljahduksia jne. Ehdin jo katua koko operaatioon menoa, koska luulin, että sydän olisi jatkossa sen tuntuinen. Onneksi epämääräiset tuntemukset menivät noin vajaassa viikossa ohi ja sydän on toiminut sen jälkeen loistavasti! Vain ne pari lyhytaikaista svt-kohtausta operaatiosta huolimatta on ollut, joten odotan mielenkiinnolla tuleeko niitä vielä jatkossakin.
Helmikuussa saan vuorokaudeksi kannettavakseni EKG-nauhurin. Maaliskuussa on lisäksi kontrollikäynti. Jos takykardia nimittäin jatkuvat entiseen tapaan, harkitaan jatkossa uutta operaatiota.
