~The esikoisten syntyneetpino~

heippis!

täällä voidaan jo selkeesti paremmin! =) ja syytä onkin, kun mies palaa perjantaina töihin. ehkä se elämä alkaa vihdoin voittamaan!!

sartsa hyvä että vatta on parempi!! ja hyvä että imetys toimii edes jotenkin. muistutan vielä, että vaan sillee saat tulemaan maitoo myös vasemmasta, että vaan imetät, imetät, imetät! annat siitä vaikka ensin, kun imuteho on varmaan alussa kovempi ja vaihdat lopuksi oikeaan, niin saa palkinnon siitä, että tilaa vähän maitoa! mutta just niin, ei stressiä, kaupalliset valmisteet on nykyään niin hyviä! ja muista ettei se vauva voi ylettömästikään syödä, voi olla että on jo täynnä, mutta mieli tekis ehkä lisää tai sitten tissi on myös hyvä lohduttaja. tai sitten voi olla, että on kova tankkaus päällä, niitäkin jaksoja kun tulee. pääasia kuitenkin että menee vähän paremmin!! :heart:

bubunen en mä oikeen osaa sanoa, että miksi meillä ne yöt lähti sujumaan niin hyvin... meillä siis alkuun nukuttiin siinä ä-pakkauksen laatikossa (se oli siis sängyssä) ja olin siihenkin laittanut vielä jotkut pyyhe- tai lakanarullat molemmille puolille ja pakkasin peiton tiiviisti vauvan ja niiden väliin, että ikään kun oli sellaisessa pesässä. luo kai jotain turvallisuudentunnetta, kun ei pääse kädet heilumaan ihan miten sattuu. sit luin jostain sellasesta, että minuutin verran on siinä sängyn vierellä ja pitää kättä lapsen päällä (mä pidin esim. käsistä kiinni, just ettei viuhdo), niin lapsi rauhottuu ja sit pikkuhiljaa siitä hivuttauduin pois. tää toimi meillä, mut ei varmastikaan toimi kaikilla, koska uskon että tekin ootte varmasti jo kaikkee kokeillu! meillä nyt taas ongelmana se, että vauveli ei oikeen viihdy lattialla matollaan, ja kun se on lukemani mukaan sylin jälkeen paras paikka vauvalle. hmph, ehkä me jatketaan harjoituksia...

siili tsemppiä teillekin sylittelyn kanssa!! :hug:

tää menee nyt vähän marisevan lapsukaisen seuraksi...

b & poikanen reilu 2kk :heart:

 

bambina Kiva että sä voit siellä jo paremmin! :hug: Meillä palaa mies töihin maanantaina. Outoa.. ollu kotona nyt 4vkoa ja tuntuu ettei oo ollu ku PARI PÄIVÄÄ!! Ihan liian nopeeta menee mun mielestä aika. :/

Muuten tooooodella hyvä idea tuo maidon tilaus vasemmasta ja palkinto oikeasta, mutta kun tuo meitin jäbä on niin kärsimätön ja malttamaton tuon maidonsaannin suhteen, ettei siitä tule muuta kuin hammasten kiristelyä ja huutoa. Kun hän ei pysty tarttumaan tuohon vasempaan nänniin kunnolla.. ja kun pystyy, häntä ei kiinnosta imuttaa ns. "tyhjää". Ei vaan kertakaikkiaan kiinnostus riitä, vaikka miten yrittää. Niimpä oon nyt tehny sitä että pumppaan tällee päiväsaikaan ja välillä illalla (miten ehtii) molempia ja siten koitan saada vasemmankin vähän pelittään, kun vaikka pumppaus ei oo ihan sama kuin imuteho, niin pumppauksellakin saa ns. "tilattua" sitä maitoa lisää.

No tuntuu että kyllä tuo ylettömän paljon voi syödä.. ainakin sen perusteella mitä tuota korvikettakin menee mun huonon maidontulon takia. Ja etenkin iltaa kohden tankataan niin ettei tunnu olevan mitään rajaa. Mehän siis käytetään nyt korvikkeen lisäks iltasin 20ml maissivelliä. Neuvolantädin ohjeiden mukaan. Kokeillaan josko se täyttäs toisen masua vähä enempi kun antaa sen maidon seassa. Mut toistaseks sillä ei oo ollu mitään tehoa, joten tänään neuvolassa päädyttiin siihen että annetaan maissivelliä toi 20ml maidon joukossa sekä iltapäivällä että illalla.

Siitä puheenolleen, neuvolakuulumisia tältä päivää:

Pituus: 57,5 cm (synt. 52,5cm)
Paino: 5390g (1.9. 4454g)
Pään ymp.: 41cm (synt. 38cm)

Neuvolatädin kirjotus: Hyvin kasvaa. Rintamaidon lisäksi vastiketta. Napa hyvä. Kannattaa päätään. Seuraa ympärilleen. Hymyäkin tullut. Ilmavaivaan DISFLATYL.

Ja seuraava aika neuvolaan + lääkärille on sitten 6vkon ikäsenä 27.9.

Sartsa ja pieni rakas jellonanpoikanen 3vkoa 4pvää :heart:

 

Laurulle valtavasti onnea!!! :heart: :heart: :flower: FB kertoi, että pienokainen on saapunut maailmaan. Ihanaa! Tuu sitten kertomaan synnytyksestä ja alun kuulumisista, kun jaksat ja ehdit!

Bambina tosi hienoja uutisia, että säkin voit paremmin. Jospa nyt olis sairastelut ja synnytysmurheet taaksejääneet... :hug: Elämä voittakoon

Joo, meillä on myös äitiyspakkaukseen tehty pesäkolo tyynyillä ja peitoilla. Tuota pyyhkeiden rullausta voisi vielä koittaa, että kiitos vinkistä! Saisi vähän vielä pienennettyä sitä koloa toiselle. Tänään myös mietin, että voisi ehkä ottaa vaunukopankin sängyn viereen, siitä saa helposti myös aika pienen... Josko nämä auttaisi. Tuota käden pitämistä päällä ja pientä nytkytystä käytetäänkin paljon, meillä ei kyllä ihan minuutti riitä. Mut nyt on sellainen edistysaskel, että Elsi on jo 5 yönä peräkkäin nukahtanut omaan sänkyynsä ja nukkunut sen ensimmäisen pätkän siellä (siis siellä äitiyslaatikossa, mikä on pinnasängyssä), eli huikeat 1,5 tuntia. Hän siis syö edelleen n. 1,5 tunnin välein öisin, mutta odotan että kun öiset syömisvälit pitenevät niin sitten se omassa sängyssä nukkumisen aikakin pitenee...

Niin, lattiahan (se matto) on munkin käsityksen mukaan se toiseksi paras paikka. Ehkä poikasella on joku kausi, ettei matto maistu? Toivottavasti siis että lattiajumppa alkaa taas toimia Onko teillä jotain lelukaaria (ei mitään käsitystä miksi niitä kutsutaan, mutta tarkoitan sellaista vauvan yläpuolelle laitettavaa "kaarta", missä roikkuu leluja) tms. siinä matolla viihdykkeenä?

Sartsa ooh, onpas teidän poika kasvanut upeasti! Vau Että ei ihme, että ruoka maistuu! Toivottavasti toi maissivelli alkaisi nyt täyttää mahaa vähän paremmin, niin saisitte sekin tuota syöttöväliä vähän pidemmäksi. Taitaa tällä hetkellä mennä aika paljon aikaa näihin pojan ruokailuihin? Mun mielestä tuo Bambinan neuvo oli ihan loistava... Yrititkö jo sitä monena päivänä? Mahtaisikohan se toimia, jos vaan sinnikkäästi yrittäisi monta päivää peräjälkeen (ja olet niin saattanutkin tehdä, en mä sitä tarkoita!)? Mulla on vähän sama, että oikeasta rinnasta tuntuu tulevan vähemmän maitoa, ja sitten vielä kun se on tosi arka, niin huomaan syöttäväni mieluummin vasemmasta... ja nyt yritän pitää kiinni siitä et joka toinen syöttö olisi siitä oikeasta, ettei siitä lopu maidon tulo kokonaan.

Siili kiva kun ikävöit Mäkin "ikävöin" sun kuulumisia, mutta omien ja perheen aikataulujen mukaan tietysti nämä nettikirjoittelut :hug: FB:sta luin että teillä oli oikein kunnon retkipäivä eilen, tosi kiva että meni hyvin. Miten unet ja syötöt jaksottui? Mekin suunnitellaan tossa Hesan reissua jonkun viikon päähän... Ettei jäisi vaan kotiin ajatuksella että on niin paljon helpompaa. Kun mä ajattelen, että jos kotiin liikaa jämähtää, niin sitten voi alkaa olla uudestaan vaikea lähteä. Ja mun psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on kyllä tärkeää, että meidän perhe edelleen tekee asioita ja näkee ihmisiä, muuten alkaa omat ajatukset pyöriä liian pientä piiriä

Elsi nukkuu parvekkeella vaunukopassa, ja on nukkunut jo 1,5 tuntia!!! Mamma ehti täällä vetää kaffet ja surffailla netissä, ihan luksusta. Mies palasi eilen töihin isyysloman jälkeen (ollaan päätetty, että pitää opinnoista välivuoden ja tekee töitä nyt tämän mun äitiyslomavuoden), ja mä olen siis toista päivää yksin. Eilen oli vähän ihmettelemistä, kun mä olin luvannut mennä ystävän luo kylään ja Elsi oli itkuinen ennen lähtöä eikä suostunut olemaan hetkeäkään muualla kuin sylissä... oli siinä vähän tekemistä, että sain meikit naamaan ja peseytymiset suoritettua Kaikki kunnioitus yksinhuoltajille ja kaksosten tai monen pienen lapsen äidille!!! Mut pääsinpä kuitenkin ajoissa matkaan, enkä edes ihan petolinnun perseen näköisenä

Huomiseksi oon suunnitellut miehelle yllätyksen, kun hänellä on vapaapäivä. Tilasin hänelle hieronnan, ja viedään hänet yllätyksenä sinne. Ja sit aion käydä ostamassa kotiin sushia ja suklaakakkua yhdestä pienestä kaffelasta, niin herkutellaan sen hieronnan jälkeen kotona. Oon ihan innoissaan, kun sain aikaiseksi ilahduttaa toista

Välillä tuntuu, että Elsi-rukka itkee koko valveilla oloaikansa sitä nokkosihottumaansa, ja tulee ihan kyyneleet silmiin toisen puolesta. Mutta sitten taas kun saa tunteet kuriin itseltä, niin eipä hän oikeasti taida kuitenkaan itkeä edes paljon. Se vaan tuntuu itsestä siltä, kun alussa hän ei itkenyt oikeastaan ollenkaan, ja nyt jonkun aikaa se ihottuma on kiusannut päivittäin ja aikas usein. Aivan ihana lapsi hän kyllä on, nyt on alkanut mun mielestä selvästi tulla hymyjä ja pieniä naurahduksen kuuloisia ääniä :heart:

Ai niin, sitä piti kysyä että miten teillä kääntymiset on alkanut? Elsi oli 1,5 viikkoinen, kun kääntyi ekan kerran kyljeltä selälleen ja myöskin selältä kyljelleen. Ja nyt myös nostaa itseään mahalla ollessaan käsien varaan siten, että pää nousee tosi korkealle. Koska teillä on ekat kääntymiset tapahtunut?

Bubunen ja rakas rakas Elsi 3 vkoa ja 4 päivää :heart:

 

bubunen no jos ihan rehellisiä ollaan, kyllähän sitä kai vois yrittää yrittämistään koko ajan vaan entistä enempi, mutta A. mun oma mielenterveys ei jaksa sitä ja B. myöskään pojan mielenterveys saati kärsivällisyys ei jaksa sitä. En mä viitti toistamiseen tehdä samaa koko ajan eli huudattaa tuota rinnalla.. koska kun hän siinä alkaa huutamaan, ei hän edes tartu siihen ja niin isoja krokotiilin kyyneleitäkin tulee toiselta siinä vaiheessa, niin ei äidin mielentila kestä katsella sitä! Jos maidontulo loppuu, se loppuu sitten. Ikäväähän se ois tässä vaiheessa, mutta ennemmin mä haluan että tuo pikkumies on tyytyväinen ja hänellä on hyvä olla kuin huudatan ja pidän häntä nälässä. Ja kun kerta oikeasta tulee huikeastikin.. välillä.. niin se riittää että hän saa edes vähän mun maitoa ja sitä kautta ravinteikkaampaa ruokaa.. toki tossa NANin maitojauheessa mitä nyt käytetään on vitamiineja, mutta ainahan äidinmaidossa enemmän on kaikkea ravintoa.

OHOH!!!! Ompa Elsi alkanu aikaseen jo kääntyileen!!! Meillä on alettu nyt kokeileen sitä.. ja kääntyilee hirveellä temmolla ite selältä kyljelleen ja takas selälleen. Tosin päätä on kannatellu syntymästään lähtien.

En tiiä suoraan mitkä normit noilla kääntyilyillä on, mutta mitä oon kavereilta kuullu ja nähny niin niillä on muksut ruvenneet 3-4kk:n iässä kääntyileen ja nosteleen itseään käsien varaan mahallaan.

 

sartsa joo teette toki just niinkun teistä hyvältä tuntuu! eihän sitä muut voi tulla sanomaan että miten sen imetyksen pitäis mennä, kunhan heitellään kaikenlaisia vinkkejä! itse tiiät parhaiten. =) mä olen ihan alusta asti imettänyt sillee, että puolet ja puolet, eli n. 15 min ensin (yleensä) oikealta ja sitten n. 15 min vielä vasemmalta. tää sopii mulle. ja kyllä muakin välillä tää imetys ottaa päähän, nimittäin meillä kun se tosiaan kestää aika kauan. illalla yleensä tankataan melko kauan... mutta vielä pari kk pelkällä imetyksellä, niin kyllä mä sen kestän... mutta välillä ottaa kyllä koville, esim. öisin. |O mutta aika aikaansa kutakin!

bubunen joo teillä ollaan kyllä aikasin liikkeellä! meillä oli kyllä myös sellasta kääntyilyä kyljeltä selälleen, mutta ihan vahingossa kylläkin! vielä ei kääntyily (mahalta selälleen) kiinnosta juuri ollenkaan, tietty kun ei juuri viihdy tuolla matolla, niin eihän se kääntyminen muualla onnistu. päätään kannattelee jonkin verran, mutta on sen verran iso kuuppa, että painaakin varmaan aika paljon. nyt vaan kovasti harjotellaan!
kuulostaa tooosi ihanalta tuo sun yllätys!!!! tuu kertomaan sitten miten onnistui! =)

ON. tänään saatiin rota-virusrokote. oltais saatu jo viime viikolla 2kk neuvolassa, mutta en ite päässy sinne kun olisn leikkauksessa ja sanoin miehelle että pyytäis josko saatais vasta tällä viikolla, kun olin viikko sitten vielä ite niin kipee, etten olis voinu hoitaa poikasta, jos siitä jotain on tullakseen... mutta nyt on saatu, ja pikkuinen jäi oikeen maiskuttelemaan, olis varmaan ottanu lisääkin!
nyt on mulla sellanen olo, että kaipaisin vähän omaa aikaa. siis jotain kivaa viihdettä ystävien kanssa. ei mitään kännäämistä, mutta vaikka ihan vaan joku kiva saunailta tai jotain...kunhan sais olla useemman tunnin ilman että joku tarvii koko ajan. mutta luulen että sitä ei pysty moneen vuoteen vielä sellaseen illanviettoon, etteikö sitä murehtis että miten toinen voi. mutta ei siihen koskaan pysty, jos ei kokeile. ehkä vkl:na pääsis kavereiden kanssa vaikka syömään...sellasta köyhän miehen terapiaa! :heart:

nyt kuuluu vaunuista valitusta, pitää mennä!! :wave:

b & poikanen 2kk 1vko :heart:

 

mä en tiiä mikä tätä mun konetta vaivaa vai onko vika kaksplussassa... kun yritän mennä tohon syntyneet-ketjuun, niin se menee vaan siihen sivustolle, missä voi lähettää vauvan kuvan tms. eli en pääse ollenkaan siihen mistä välitaan näitä keskustelu-ketjuja... hmph, sekava selitys, mutta ärsyttää!!! :kieh: tää uus on muutenkin aivan paska!

meille ei tullu rotavirus-rokotteesta mitään vaivoja! tai ei ainakaan vielä...siitä on nyt reilu vuorokausi, eiköhän olis jotain jo havaittavissa, jos vaivaa tulis. hyvä näin! neukkutäti kehotti hankkimaan kotiin jotain kuumelääkettä seuraavia rokotuksia varten (ne on niitä pistettäviä), koska ne useinmiten aiheuttaa kuumeilua. siihen on vielä 4 vkoo.

siili mulla on varmaan kyllä myös joku syömisongelma... ei vaa, ihan oikeesti, kun tuo vauveli nukkuu päivisin niin pitkiä unia, niin tuntuu että mä ravaan ihan koko ajan jääkaapilla, tai jollain muulla kaapilla ja jotain on syötävä koko ajan!!! ja jotain herkkuja on oltava aina varmuuden vuoksi! pikkasen vaarallista, varsinkin nyt kun oon vielä toipilas enkä pysty harrastamaan liikuntaa juuri lainkaan... prkl, ei voi kyllä olla kotona pitkään koska muuten sitä vaan lihoo ihan älyttömiin sfääreihin! eli vinkkejä otetaan vastaan, mitä terveellistä sitä voi kerätä tonne kaappeihin, mitä voi päivän aikana napostella?!? hittolainen, pitäis ottaa itteensä niskasta kiinni.......

me saadaan parin viikon päästä alottaa vauvauinti!!!!!!!!!!! :heart: ihanaa, en malttais odottaa!! ilmotin meijät sinne jo sillon kun poikanen oli vasta ehkä parin viikon ikäinen...

no juu, nyt viettämään vähän omaa / lepoaikaa!

viikonloppuja kaikille! :wave:

b & poikanen 10vkoa!!! :heart:

 

Laurulle paljon onnea! :heart:

Mä en ole ehtiny tänne kirjottelemaan, kun ollaan tuolla miehen äidin kämpillä oltu päivät pitkät siivoilemassa ja tekemässä remonttia. Ja Neela kun on tommonen sylivauva nykysin, niin ei vaan jaksa illan päätteks enää istua koneella. Mä koitan tulla tänään kirjottelemaan tänne, halit kaikille! :hug: :heart:

 

Hei vaan kaikille! Täällä ollaan nyt kotiuduttu ja vietetty kaksi yötä jo kolmistaan kotona! Hienosti on mennyt tähän mennessä ja yllätyksekseni ei oo vielä tullut paniikkia mistään, että mitähän nyt pitäis tehdä. Vauva syö hyvin ja kakkii minkä ehtii! Kamala kakkakone kyllä kun päivässä tulee varmaan kuus kertaa kakat housuun ja pissaa ei niinkään vaikka eikai sitä aina sieltä vaipasta muun tavaran seasta näekkään Maito alkoi ilmeisesti eilen nouseen kunnolla kun tuntuu että yössä kasvo kuppikoko yhdellä ja on hassua kattoa itseä peilistä kun normaalisti b-kupin tissit on nyt varmaan d:t Ja yöllä oli sänky sit märkä kun nukuin ilman imetysliivejä. PItäs lähteä ostaan semmoiset mukavamman puuvillaiset yökäyttöön. Onko muilla muuten tullut tässä maidonnousuvaiheessa hormonimyrskyä, että alkaa ihan yhtäkkiä hulluna itkettämään ja sit sitä parkuu ilman syytä puolituntia. Ei tartte paljoakaan kun tulee itkuolo. Eilen itkin kun täytin tuota vauvakirjaa ja toissapäivänä kun mietin, että enää ei tunne masukin potkuja mahassa. Jossain luki, että niillä jolla raskaus on sujunut tosi hyvin saattaa monesti tulla sellainen vähän tyhjä olo synnytyksen jälkeen kun vauvaa ei olekaan mahassa enää. Mullahan oli ihan tosi hyvä tuo loppuaika ja tykkäsin olla raskaana ihan tosi paljon, että jospa mulla on myös se. Toivottavasti nää hormonit kohta tasoittuu maidon nousun jälkeen niin ei tartte pillitellä koko ajan.

Laitan sitten jossain välissä kans synnytyskertomusta tänne, kun saan aikaiseksi kirjoitella. Mutta lyhykäisyydessään kaikki meni niin, että synnytys oli pitkä ja kesti 22h. Osittain varmaan siksi, että vauvalla oli liian tasainen syke jonka vuoksi mua käyrättiin melkeen koko sairaalassaoloaika enkä päässyt siis pystyasentoon joka ois auttanut ehkä hidasta avautumista. Ponnistusvaihe oli tosi lyhyt, vain 23 minuuttia ja kätilö sanoikin , että ponnistus meni niinkuin oppikirjoissa Vauvan mitat oli 3420g ja 51cm. PIsteitä sai 8,9 ja 10 johtuen siitä, että napanuora oli kaulan ympärillä ja vauva ei ollut punainen kun syntyi. Repeämiä tuli varmaan ensimmäisen asteen verran eli ei paljoa mitään. PIeni haava välilihassa ja häpyhuuli repes vähän enemmän mutta tosiaan vaan muuten vähän naarmuja. Enää ei oo kipeä kuin tuo häpyhuuli kun se ei ole limakalvolla niin se ei parane niin nopeeta kuin muut ja on sit muidenkin puolesta kipeä. Tai no oikeastaan ainoastaan sillon se sattuu kun käy pissalla ja pissa osuu siihen. Että hyvin meni senkin asian puolesta

Muuten oikein tyytyväinen veikkonen ja aika vähän itkee mistään. Ainoastaan sillon kun pitää vaatteita vaihtaa niin tulee kamala huuto, mutta muuten vaan inahtelee kun on nälkä tai muu hätä. Ja onhan se ihana :heart: ! Mulla ei tullut heti sairaalassa se äidinrakkaus vaan tuntu että meillä on jonkun toisen vauva lainassa siellä perhehuoneessa. MUtta nyt se sitten iski kun päästiin kotiin

Mimmoisia imetysasentoja te suositte ja mitkä on teidän mielestä helpoimpia? Kun meille opetettiin tuolla sairaalassa imettään vaan makuulleen tai silleen tuolissa että tuo vauva on kainalossa. MUlla on käytössä tuommoinen Pikku-Piian imetystyyny minkä sain kaverilta lainaan, mutta koen jotenkin silti tuon istaalleen imettämisen vaikeana aina välissä.

 

laurulle paljon onnea!!!!!! :flower: olihan se jo aikakin, että tähänkin pinoon tuli jokseenkin edes sellainen "oppikirja"-synnytys! =) ja voin sanoo, että ei mullakaan tullut se valtava äidinrakkaus vielä siellä sairaalassa, vauva tuntui tosiaan lähes vieraalta! :O mutta nyt se on niin ihana, että voisin rutistella sitä koko ajan! :heart:
meillekin opetettiin se makuultaan imettäminen sairaalassa, mutta aika pian opettelin sitten kyllä imettämään istualteen, on paljon helpompi jos aikoo mennä jonnekin missä pitäis syöttää. ei muuta kun vauva syliin ja tissi suuhun! mutta kukin taplaa tyylillään!
tsemppiä vauva-arkeen!!

 

Mä olen tässä viettänyt muutaman päivän kovassa kuumeessa, 39 astetta ja välillä käytiin lähempänä 40 astettakin. Oon siis ollut ihan kanttuvei, nyt ekaa päivää ihan ok... Ja niin se miehen yllätyskin jota hehkutin (olin tilannut miehelle hieronnan ja sit oli ohjelmassa sushia&suklaakakkua sen jälkeen) meni ihan mönkään. Mä makasin ihan puolikuolleena koko päivän siinä melkein 40 asteen kuumeessa, eikä mies uskaltanut jättää mua ja Elsiä kahdestaan kotiin sen hieronnan ajaksi. Ja luonnollisesti herkutkin jäi hankkimatta Kävin lääkärilläkin, mutta mitään erityistä syytä ei löytynyt (mulla ei siis ollut flunssaoireita, vatsatautia tai mitään muutakaan kuin tosi kova kuume)... Crp ja leukosyytit (tulehdusarvoja) oli koholla ja ketoaineet tosi paljon plussalla, mutta kun mitään syytä ei löytynyt niin ei ollut mitään mitä lääkitäkään. Itse epäilen, että synnytyksen jälkimaininkeja oli, koska alapään vaivat (paineen tunne ja ongelmat virtsatessa) palasi samaan aikaan kuumeen kanssa. Lääkäri kyllä tsekkasi virtsatulehduksen, kohtutulehduksen ja repeämät, mutta uskon et synnytykseen liittyi... Höh, sais jo toi alakerta tulla kuntoon.

Lauru ONNEA vielä kerran! Ihanaa! :heart: :heart: :flower: Ja on tosi kiva, että saatiin tosiaan "normaali" synnytys meidän pinoon. Oon iloinen sun puolesta, että sun synnytys meni niin hyvin Tuosta imetyksestä kysyit... Suosittelen opettelemaan istumaimetystä vaikka hankalalta tuntuisi, se helpottaa elämää niin paljon niin kuin Bambinakin sanoi. Ajattele, kun teille tulee joku kylään/te menette kylään tai ihan mihin vaan, niin on aika hankalaa jos et voi imettää istuallaan. Paitsi tietysti jos ratkaisette asian pullolla.

Jaaha, sit tuli lähtö. Elsi heräsi yöuniltaan. Yritän palata huomenna!

Bubunen ja Elsi 4 vko ja 1 pvä :heart:

 

Paljon onnea lauru!!!! :hug: :heart: hienot pisteet sai vauva synnytyksessä. Mullekin toi istualteen imettäminen on jotenkin hankalaa... en tiiä miks.. sitä vaan ei vissii kait osaa. Siispä imetän vaan makuultaan jos imetän.

Siili meillä on 22.10. suunnitteilla ristiäiset. Ja sinne kans suunnitteilla on karjalanpiirakoita munavoineen, miehen tekemiä lihapullia, kahta kolmea eri salaattia (vihreä, tonnikala ja kana), patonkia (ehkä). Sit kaverilta täytyy pyytää että tekee täytekakun kun se on niin hyvä tekee niitä ja sit tehdään ite vielä varmaankin kuivakakun tyyppinen suklaakakku (pätkis) ja tiikerikakku + sitten saattaa olla muutamia keksilajeja tarjolla.

bambina kyllähän tuo imetys pidemmän päälle varmaan alkaa ns. "syömään naista", mutta voi kumpa voisinkin imettää täyspainosesti... haluisin ainakin kokeea sen.. nooh, ehkä seuraavan kohdalla sitten. Pääasia että tuo pikkumies on tyytyväinen. :heart:

Voi apua bubunen!!! Hui! Hyvä jos oot jo parempaan päin! :heart: ...vois kyllä kuulostaa siltä että oli jotain synnytyksen jälkimaininkeja. Toivottavasti ei tuu mitää tommosta takasi! Voi harmi että miehesikin yllätys meni mönkään ton takia. :/ Jospa sä saisit joskus toiste tehtyä hälle jonkun yllärin. :heart: Paranemisia sinne kovasti! Toivotaan että alakerta nyt paranis, niin ei tulis sit mitää tommosia enää.

Omaa. Meillä on nyt menny suunnilleen joka toinen yö paremmin ja joka toinen yö huonommin. Parina yönä nukuttiin tossa 4h ja 4,5h ja sit oltii yökylässä ja siellä nukuttiin yhtäsoittoa 5,5h! Aamuyö/aamu olikin sit taas sitä 1h ja 1,5h. Viime yönä oli suunnilleen noin 3h pätkiä, mutta mä ite en taaskaan meinannu saada kunnolla unta ja kun poitsu sitten ölisi sängyssään jotakin niin ponkasin aina kattomaan ja kun nousin, hän nukkukin kiltisti. Eli hän unissaan ölisi. Tarvii alkaa sulkemaan nuo korvat ns. "turhilta" ääniltä mitä tuo pikkumies päästelee ja ottaa tosissaan vasta sitten isompi huuto ja sitten vasta mennä paikalle.

Tuntuu että maitoakaan ei nyt sitten ihan niin paljon enää mene kuin ennen. Illalla kyllä tankataan kovasti ja iltaa kohden alotetaan se tankkaus, mutta esim. tänäänkin musta tuntunu kun ekaa päivää ollaan oltu kahdestaan että semmosia 30ml korvikesettejä on menny ainoastaan ja kerran tänään oltu tissillä.. sieltä vissiin tuli se yks 30ml. Aamulla sentään söi 120ml kertaheitolla ja yöllä söi pari 90ml:n annnosta. Liekö tää syöminen nyt alkaa sitten tasottuun. Eilen tuli taas annettua noin viiden aikaa iltapäivästä velli(20ml)+maito(n.80ml) sekotus ja samanlainen sit yöllä noiden 90ml:ien lisäks. Et täyttääkö tuo vellisekotus sit sen verran masua, ettei tarvitte muuten sitten kamalasti syödä vai mikä on.. vaiko se, että äidin kanssa täytyy seurustella enempi.. ei syödä.

No mut eka päivä kaksin ainakin meni ihan kivasti. Vähän jännitti itteä ja jotenkin se oli vähän semmosta hakemista.. joutu välillä vaan jättää toisen hetkeks aikaa huutaan sitteriin tai sängylle et pääs käymään vessassa, mut onneks oli niin kiltti poika että anto äidin sentään syödä ruokaa tossa puol kolmen jälkeen ja puoliks nukku sitterissä sen aikaa. :heart:

Sartsa ja pien jellonanpoikane (huomenna) 1kk!!! :heart: (mut periaatteessa 4vkoa 2pvää)

 

Kirjoitan taas omanapaisesti Elsin neuvolakuulumiset ensimmäiseksi, koska mulla on ihan sellainen olo että tämäkin visiitti jää hyvin lyhyeksi... Ehdin siivoilla vaatehuonetta ja leipoa kakun päiväunien aikana, ja nyt yritän vielä rutistaa kommentteja niiden neukkukuulumisten lisäksi

Eilen oli siis neuvola ja Elsin mitat olivat:
- Pituus 52 cm (syntymästä +2 cm, neuvolatäti on edelleen sitä mieltä että tyksissä syntymäpituus mitattiin yläkanttiin)
- Paino 3930 g, kahdessa viikossa siis tullut puoli kiloa Ja alimmasta sairaalan painosta tullut kaiken kaikkiaan siis 870 g lisää, joten oikein hyvä!
- Päänympärys 36,6 cm, eli sekin oli kasvanut kahdessa viikossa sentin. Neuvolatäti sanoi, että Elsi näköjään keskittyy kasvattamaan päätänsä ja painoaan tuon pituuden kustannuksella.

Muutenkin meni kaikin puolin hyvin. Jäntevä ja suloinen vauva ja hyvin kasvaa rintamaidolla, oli täti kirjoittanut neuvolakorttiin

Sartsa kiitos :heart: Mä tosiaankin kovasti odottelen alakerran paranemista, mutta pitäisi silti varmaan olla tyytyväinen eikä ruikuttaa kun vaikka vertaa Bambinaan huoliin. Suljen siis suuni, ainakin hetkeksi, enkä taas vingu Ihanan pitkiä pätkiä teillä jo nukutaan öisin, voi kun hienoa! Koita säkin vaan saada nukuttua vielä ne välit kunnolla! :hug: Ja kiva, että ruokailukin alkaa mennä omalla painollaan, kuulostaa siis hyvältä teidän tilanne tällä hetkellä. Onnea muuten pojalle täydestä kuukaudesta :heart:

Siili kyselit ristiäissuunnitelmia... Teidän tarjottavat kuulosti megahyviltä, mulle tuli hirveä nälkä... etenkin nuo cupcaket ja salaattibuffet, nam (kuola valuu suupielestä). Kyllähän ne kutsut vielä ehtii, kun kerran ihmiset sen päivämäärän jo tietää! Se on sitten vaan kiva lisä se kutsu. Meillä oli varattuna tuo sama päivä, mutta kun suunnitelmat oli ihan nollassa niin myöhäistettiin vähän. Meidän ristiäiset pidetään siis 24.10. seurakuntatalolla, kutsut lähtee 15 ihmiselle (itse asiassa täysin sama joukko kuin meidän häissä oli). Kaaso ja bestmankin tulevat kummeiksi Mä ajattelin tehdä itse suklaakakkuja, äiti lupasi tehdä voileipäkakkua ja anopilta pyydän jotain suolaista piirakkaa. Sit aion pyytää Ossin veljen vaimoa, joka on myös mun vanha hyvä ystävä tekemään salaattia, ja ehkä laulamaan siellä. Muuten tulee olemaan lyhyestä virsi kaunis, eli tilaisuus ja kahvit ja siinä se. Kutsut ajattelin yrittää tehdä Ifolorin ohjelmalla Elsin kuvasta, jos se onnistuu!

Lauru jatkan tuota imetysjuttua vielä vähän... Kirjoitit, että sulla on imetystyyny, niin ota ihmeessä se hyötykäyttöön! Tosiaan kun treenaa sitä istumaimetystä niin se on iso apu, ja muutenkin sen kanssa ei tarvi jännittää olkapäitä kun imettää vaan voi tukea kädet siihen tyynyyn. Kun olin kuumeessa, niin pidin Elsiä vaan siinä tyynyt päällä imemässä ja torkuin itse sohvalla puoliksi maaten. Ilman tyynyä mun imetysasento on suunnilleen seuraava, ja mulla toiminut hyvin; Elsin alle jäävä käsi on mun kainalossa, Pää rinnan kohdalla niin että nenä on nännin korkeudella sekä vaaka- että pystysuunnassa, ja vauvan vartalo sitten siinä sylissä niin että jalat on toisen kyljen puolella, vauvan vatsa mun vatsaa vasten. Näin se pääkin peittää hyvin rinnan, jos julkisesti imettää.

Jendde olettepa kultaisia kun autatte miehen äitiä. Pahoittelut miehesi isoisän puolesta :hug: :hug:

Bubunen ja Elsi 1 kk. :heart: (tai 4 vko ja 3 pvä)

 

Täällä on taas vähän hiljentynyt, mutta enpä ihmettele kun tuntuu itsestäkin että on tosi vaikea löytää aikaa koneella olemiseen... Ihania pieniä aikasyöppöjä nuo vauvat :heart:

Siili onpa Venla kasvanut huikeasti! Wow! Ja hienot neuvolakuulumiset sielläkin Toivottavasti vaippaihottuma noilla taittuu ja toivottavasti sä saat yösi nukuttua jatkossa yhtä hyvin kuin pikku neiti! Mistä sä olet ostanut kantoliinasi? Minkä merkkinen se on, vai onko sillä väliä? Mä olen ajatellut ostaa kantoliinan, kun tuntuu että Elsi ei hereillä ollessaan paljon poissa sylistä ole. Eikä tietysti tuon ikäisen tarvikaan, mutta jos hän tykkäisi olla kantoliinassa niin saisi tehtyä paljon enemmän. Kiitos rohkaisevista kokemuksista, suuntaankin tästä huutonettiin...

Onko muut kantoliinaillut? Jendde vissiin oli kokeillut ainakin...?

En ole mäkään liikkunut yhtään, ja hirvittää myös missä nollalukemissa kunto on kun pääsee aloittamaan... Hui. En ole edes vaunulenkkeillyt, koska mun alapää ei edelleenkään kestä paljon pystyssä oloa Vakaa aikomus on aloittaa Zumba ja vaunulenkit viimeistään kun jälkitarkastuksen läpäisen, lisäksi oon sopinut ystävän kanssa et mennään äiti-lapsi -jumppaan. En sitten tiedä kuinka hyvää liikuntaa ne oikeasti on, mutta tässä kunnossa kaikki on varmasti ylöspäin. Kyllä on aika ikävä mun urheilijakroppaa, mutta aikansa kutakin...

Sartsa hyvältä kuulosti teidänkin ristiäistarjoilut!!! Teillä onkin sitten ristiäiset kaksi päivää ennen meitä

Kysymys: Miten olette antaneet noita d-vitamiineja? Annatteko kaikki uskollisesti 5 tippaa päivässä ja siitä asti kun lapsi täytti sen 3 viikkoa? Mun täytyy nyt häpeäkseni sanoa, että me ei olla edes aloitettu niitä vielä... Kun silloin kun ne saatiin, niin Elsin ihottuma oli tosi hurjassa vaiheessa ja tuntui että hän itki sitä melkein koko valveillaoloaikansa. Siksi päätettiin, ettei aloiteta niitä siihen, vaan ikäänkuin riisutaan kaikki ylimääräinen ja mäkin vähensin uudestaan mm. kahvin ja muiden mahdollisesti ärsyttävien tuotteiden käyttöä. Nyt Elsin iho on ollut viikon itse asiassa todella hyvä, mutta jotenkin mä en saa aloitettua niitä. Pelkään, että se ihottuma alkaa uudestaan jos muuttaa jotain tästä nykytilanteesta... Tarvis varmaan nyt vaan koittaa...

Meillä yritetään hakea rytmiä. Nyt Elsi nukkuu jo yleensä yhdet pidemmät (n. 3-3,5 tuntia) päiväunet vaunuissa joka päivä, mutta aika hakee vielä paikkaansa. Yösyöttöjen väli on pidentynyt, mutta neiti nukkuu meidän sängyssä edelleen lukuun ottamatta sitä ekaa pätkää ja viime yönä ei sitäkään. Eilisilta meni kyllä muutenkin ihan oudosti, kun meillä oli miehen veli perheineen kylässä, ja Elsillä meni ehkä vähän yliväsymyksen puolelle. Sitten roikkui hereillä n. iltapäivä neljästä yö kahteentoista, lukuunottamatta muutamia 10 minuutin torkkuja ja oli aivan yliväsynyt... Ja ei todellakaan nukahtanut omaan sänkyynsä, mutta yön nukkui ihan hyvin mun kainalossa kun lopulta nukahti.

Muuten kuuluu hyvää, ihottuma on vähentynyt tosi paljon ja siksi valveillaoloajatkin menee paljon paremmalla tuulella. Ihanaa!

Nyt täytyy lähteä laittamaan pyykkejä. Halauksia kaikille!

Bubunen ja ihana ja rakas Elsi päivän vajaa 5 viikkoa! :heart:

 

Synnytyskertomus
Maanantaina 13.9. joskus viiden maissa alkoivat supistukset, jotka tulivat kuitenkin vielä epätasaisina ja yli vartin välein. Illalla puoli yhdeksän maissa supistukset alkoivat tulemaan säännöllisesti noin kymmenen minuutin välein, mutta kivut eivät olleet vielä kovin kovat. Katsoimme miehen kanssa rauhassa televisiota. Aina supistuksen tullessa nousin kävelemään ympäri taloa, koska se helpotti kipua. Kun supistukset olivat jatkuneet jo muutaman tunnin, soitettiin sairaalaan, että milloin pitää lähteä tulemaan sinne, kun lapsivedetkään eivät olleet menneet. Meille kun oltiin neuvottu, että kun supistukset ovat tulleet säännöllisesti alle kymmenen minuutin väleillä noin tunnin-kaksi pitäisi lähteä sairaalaan. Saatiin sieltä kuitenkin ohjeet, että voidaan olla kotona niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Sain neuvon ottaa särkylääkettä ja koittaa vielä nukkua, joten tehtiin työtä käskettyä ja mentiin vielä nukkumaan. Vaikka eihän siitä nukkumisesta oikein mitään tullut, kun piti kymmenen minuutin välein nousta seisomaan ja kävelemään supistusten tullessa. Mies sai onneksi vähän levättyä, koska oli ollut koko vkonlopun inventaariossa, eikä ollut juuri nukkunut. Puoli kahdelta supistukset alkoivat olla niin kivuliaita, että itku meinasi tulla joten lähdettiin ajamaan sairaalaa kohti.
Sairaalassa kätilö tarkisti tilanteen ja kohdunkaula oli hävinnyt, mutta kohdunsuu oli vain yhdelle sormelle auki, vaikka supistelut olivat olleet säännöllisiä jo viisi tuntia siihen mennessä. Joten ei muuta kuin kipupiikkiä jalkaan ja päästiin synnytyssaliin nukkumaan. Saatiinkin nukuttua puoli seitsemään asti, jolloin ilmeisesti lääkkeen teho hävisi ja supistuskivut alkoivat olla taas tosi kovat. Soitettiin siis hoitajat paikalla tarkistamaan tilannetta ja että josko saisi lisää jotain kivunlievitystä. Kohdunsuu oli kuitenkin auki vasta kahdelle sormelle vaikka synnytys oli kestänyt jo melkein 12 tuntia. Myös vauvan sydänäänet kävi jossain välissä liian tasaisina, minkä vuoksi jouduin makoilemaan sängyssä käyrällä melkein koko sairaalassaoloajan. Ehkä se oli myös osasyy siihen, miksi synnytys kesti niin pitkään. Useinhan pystyssä olo auttaa ja nopeuttaa avautumista. Jossain vaiheessa aamua kivut olivat niin kovat, että aloin itkeä ja hengitin tosi huonosti, minkä vuoksi vauvan sydänäänet katosivat kokonaan. Sen jälkeen pari hoitajaa tuli siihen sanomaan, että pitää keskittyä hengittämään. Itseäni ärsytti, että kukaan ei sanonut, että olisiko mahdollista saada jotain kivunlievitystä, että pystyisi keskittymään siihen hengitykseen joka kivun vuoksi oli lähes mahdotonta. Ilokaasuakaan ei annettu, vaan ainoastaan happiletku, jonka pään sai laittaa nenään että sai lisähappea. Tuo letku auttoi onneksi sen verran, että kun siihen keskittyi niin oli hieman helpompi sitten hengittää. Muistaakseni jossain kymmenen maissa olin auennut sen neljä senttiä, mutta siltikään en saanut epiduraalia vielä. Yhdentoista maissa kysyin sitä uudestaan ja sitten kätilöt olivat sitä mieltä, että voidaan se laittaa. Tästä meni kuinkin vielä tunti, ennenkuin lääkäri tuli sen laittamaan. Eli puoli seitsemästä kahteentoista kärvistelin ilman mitään kivunlievitystä. Epiduraali kun alkoi vaikuttaa, niin tuntui kuin olisi taivaaseen päässyt kun kaikki kivut katosivat! Tosin samalla piteni supistustenkin väli ja kätilö kävi pistämässä piikillä oksitosiinia mulle, mutta kun sekään ei avittanut supistuksia, niin lopulta oksitosiini laitettiin tippana menemään. Jossain vaiheessa sain kokeilla käydä jopa pallolla istuskelemassa, mutta melkein heti jouduin takaisin sänkyyn makoileen käyrälle.
Epiduraalia jouduttiin lisäämään vielä kaksi kertaa ennen kuin mitään tapahtui. Jossain vaiheessa iltapäivällä kun toinen epiduraali alkoi loppua ja kivut olivat kovat kätilö teki taas tutkimuksen ja olinkin jo kahdeksan senttiä auki! Ei ihme että kivut olivat kovat.Tässä vaiheessa kätilön tehdessä tutkimusta muistaakseni myös lapsivedet menivät sänkyyn. Vettä oli mun mielestä aika vähän, mutta sehän olikin vähentynyt jo edellisellä viikolla kun käytiin neuvolassa. Kuuden maissa (?) alkoi paineen tunne tuntua todella selvästi puudutuksesta huolimatta. Se oli melkein pahempi tunne kuin kivuliaat supistukset. Loppuajasta oli taas puolestaan vaikeaa pidättäytyä ponnistamasta kun ponnistamisen tarve tuntui todella suurelta. Puoli seitsemältä sain siirtyä synnytystuoliin ja alkaa ponnistamaan. Aluksi ponnistaminen ei sattunut ollenkaan vaan tuntui lähinnä helpottavalta saada ponnistaa painetta pois. Vaikka sehän kyllä vain kasvoi entisestään kun vauva laskeutui lisää. Pahin vaihe oli kuitenkin pään syntyminen, joka aihetti pienet repeämät, jotka tunsin ponnistuksen aikana. Aikaisempien ponnistusten välillä onnistuin hyvin rentoutumaan ja lepäämään seuraavaa koitosta varten, mutta pään syntyessä kipu oli niin kova, että tuntui että vaan tärisin ja en pystynyt rentoutumaan ollenkaan kun sattui niin kovasti. Kätilö kuitenkin kannusti kovasti ja kehui, että ponnistin kuin oppikirjoissa ? Ponnistusvaihe kestikin vain 23minuuttia ja vauva oli maailmassa! En edes huutanut tai haukkunut ketään salissa vaan pysyin oikeastaan hiljaa koko ponnistusvaiheen ja keskityin siihen, että se ponnistus ei kestäisi kauan kun takana oli kuitenkin jo melkein 22h kestänyt synnytys. Selvisin myös hyvin vähillä repeämillä. Häpyhuuli repesi ja välilihaan tuli pieni haava, mutta muuten pääsin melko vähällä tuosta. Istukka syntyi seitsemän minuutin kuluttua vauvan syntymästä ja tuli ulos pienellä ponnistuksella. Yhteiskesto siis 22h, verta menetin vain 400ml ja tuloksena 3240g ja 51cm täyttä täydellisyyttä!

Kotiinlähtötarkistuksen yhteydessä kun käytiin kätilön kanssa läpi synnytystä niin multa kysyttiin, että ehdotettiinko mulle missään vaiheessa, että oisinko halunnut olla käyrällä kiikkutuolissa... Tosi kiva oli kuulla sitten jälkikäteen, että sekin olisi ollut mahdollista. Ei olisi ehkä kestänyt noin kauan synnytys jos ei olisi tarvinnut maata koko aikaa. Mutta tuolla oli samaan aikaan synnyttämässä kolme muuta, mikä on paljon tuommoiselle pikkusairaalalle. Tämän vuoksi ilmeisesti tuo kivunlievitys meni miten meni eikä kätilöillä ollut aikaa niin paljoa keskittyä yhteen henkilöön. Itse olisin kuitenkin ensisynnyttäjänä kaivannut perusteluja sille, että miksi en esimerkiksi saanut mitään kivunlievitystä ennen epiduraalia. Tai mikäli semmoista ei ollut mahdollisuutta antaa niin olisin halunnut kuulla senkin. Mutta jostain syystä tuntui, että kaikki vaihtoivat vain puheenaihetta, jos yritti sanoa että sattuu tosi paljon tai että onko mahdollista saada jotain. Kysyin jossain vaiheessa myös sitä, että onnistuuko sitä lihakseen laitettavaa kipupiikkiä laittaa uudestaan, mutta siihenkään en saanut koskaan vastausta. Ehkä nyt ensi kerralla osaa sitten vaatia enemmän asioita.

Onneksi meille sattui aamulla jo vuoroon tosi mukava kätilöopiskelija joka teki sitten pitkän päivän ja oli töissä siihen asti, kun me synnytettiin eli teki 12h vuoron kun halusi olla mukana synnytyksessä, kun hänen piti saada tietty määrä synnytyksiä kerättyä. Muut kätilöt ehti vaihtua kolme kertaa niin oli kiva, että oli edes yksi tuttu naama koko ajan. Ja tämä opiskelija hoiti myös oikeastaan koko synnytyksen toisen kätilön seuratessa vieressä.

Nyt puolitoista viikkoa synnytyksestä alapää on palautunut jo melko hyvin ja ainoastaan pissaaminen oikeastaan sattuu välissä vaikka sekin on kyllä mennyt jo melko hyvin ohi.

Synnytyksestä kahden päivän päästä pystyi istumaan jo melko hyvin tuolissa ja suurin osa naarmuista paranikin muutamassa päivässä. viikko synnytyksestä käytiin ensimmäistä kertaa vaunuilemassa ja nyt on kolmesti käyty lenkillä sellaisia 2-3km:n lenkkejä enkä ole niistä oikeastaan juurikaan kipeytynyt. Tänään pidin välipäivän sitten ihan varalta.

Semmoinen alkoi mietityttämään, että veikö teillä jotka epiduraalin saitte se ponnistusvaiheessa kivun pois vai tunsitteko kipua silloin? En jaksa alkaa etsimään jokaisen synnytyskertomusta tähän hätään. Kun eilen kaverin kanssa puhuin, niin hän sanoi, että ei muista että olisi tuntenut mitään ponnistusvaiheessa kun taas mun mielestä se oli koko synnytyksen pahin kipu kun se pää syntyi. Että johtuiko se kipu siitä, että edellinen puudutusannos oli annettu joku pari tuntia aikaisemmin, että loppuiko sen teho juuri siinä ponnistusvaiheessa vai eikö se vaan aina puuduta kaikkia paikkoja.

lauru ja pötkäle 1½ viikkoa

 

Kiitos Lauru synnytyskertomuksesta! Olipa taas mielenkiintoista luettavaa. Aika kauanpa jouduit säkin kärsimään supistuksista, vaikka synnytys kaiken kaikkiaan taisi mennä aika mallikkaasti.

Tuohon sun epiduraalikysymykseen en osaa omasta kokemuksesta vastata, kun en epiduraalia saanut, mutta parin ystävän kanssa oon tuosta samasta jutellut ja tosi vaihtelevat kokemukset on heillä... siis osalla epiduraali vienyt ponnistuskivun myös ja osalla taas ponnistaminen on sattunut. Sitä en kyllä tiedä yhtään, että onko ajoituksesta/sattumasta/ihmisestä. Sellaisen kuulin kätilöltä, että lääkärin pitäisi aina muistaa epiduraalia antaessa pyytää potilasta kääntymään puolelta toiselle, muuten on riskinä että puutuu epätasaisesti! Joo, paljonpa musta oli taaskin apua, mut aina on silti joka asiaan jotain sanottava

Hyvää ja onnellista syntymäpäivää Lauru!!! :flower: :flower:

Hei ja sit mulla olisi kysymys! Sori, on vähän ällö... Onko teiltä tullut verihyytymiä synnytyksen jälkeen? Mulla on nyt viikon päivät tullut joka päivä yksi tai usempi aika isokin hyytymä (puolikas kananmuna), jotka näyttävät ihan maksan kappaleilta. En oikein tiedä pitäisikö huolestua, muuten oon kyllä ihan kunnossa. Paitsi että paineen tunne on edelleen tallella. Voisikohan se olla sitä istukkaa/kalvon kappaleita? Normaaleiksi hyytymiksi kun ovat aika isoja. Synnytyksestä on kuitenkin jo 5 viikkoa, että siksi ihmetyttää. Onko tietoa/kokemuksia??

Tänne kuuluu muuten oikein hyvää. Elsin oikeastaan kaikki vaivat tuntuu nyt helpottaneen ja ollaan menty aika hyvän tuulisina jo useampi päivä. Ihanaa, kun pienen ei tarvi kärsiä ihosta/vatsasta! Toivottavasti jatkuu. Nukkumaan menoaika iltaisin on kyllä hiipinyt todella myöhään, yrityksistä huolimatta meillä mennään nukkumaan nykyisin 12-01 ja ei todellakaan mielellään omaan sänkyyn, se vaatii pitkän nukutuksen. Mutta kyllä se varmasti ennen pitkää aikaistuu!

Tilasin muuten ristiäiskutsut netistä Ifolorilta, tein Elsin valokuvasta. Pohjia oli valittavana aika paljon erilaisia ja tekstit sai kirjoittaa itse. Ja siis valokuvia sai laitettua kutsuun 1-3 kuvaa. 10 kpl kutsukortteja maksoi 12,95 e, eli me saatiin koko ristiäisväki kutsuttua yhdellä satsilla. Ihan vaan vinkkinä, jos joku muukin haluaa hyödyntää Itse tekemällä olis kyllä saanut vielä paljon hienompia, mutta ei oikein tuntunut löytyvän aikaa...

Bubunen ja Elsi 5 viikkoa ja 1 päivä :heart: :heart:

 

bubunen Multa terveydenhoitaja kysyi maanantaina kotikäynnillä, että onko tullut hyytymiä ja kun sanoin, että ihan semmoisia pieniä niin se kysyi, että ei kuitenkaan sellaisia kananmunankokoisia. Tuosta ymmärsin jotenkin, että jos ois niin isoja niin se ei ois normaalia. Tai siis multa ei tuu enää näin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen oikeastaan yhtään enää hyytymiä. Verta kuitenkin vuotaa vielä, mutta sitähän taiskin tulla vielä 4-6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Kannattais kyllä soittaa ja kysyä tuosta, että onko se normaalia...

Toi on kyllä jännä, jos osalla se puudutus vie kivun myös synnytyksestä, mutta osalta ei. Ja kyllä mua käänneltiin kyljeltä toiselle, että ei se siitä ainakaan johdu. Mutta siis se tuntui kyllä tosi selvästi se kipu kun pää tuli. MUtta muuten tosiaan meni kaikki hyvin, vaikka pitkä aika olikin synnyttää. Melkeen pitäs sanoa, että kuvittelin tuota kokemusta vielä pahemmaksi. Nyt kun on käyty lenkillä niin ei ole alapää mennyt muuten kipeäksi, mutta välissä kun käy pissalla niin yhtäkkiä alkaa sattuun jonnekin lihaksiin tosi paljon alapäässä. Niinkuin ne jännittyis jotenkin tosi paljon yhtäkkiä. Tätä ei ollut ennen kuin alettiin käydä kävelemässä. Onko muilla ollut mitään vastaavaa?

Nyt pitää mennä kylvettään vauva, mutta tässä vielä linkki mun tekemiin kutsukortteihin Siis ristiäisiin
Aijaa.com - 6780809.jpg

Ja tämmöinen runo tuli sisälle :

”Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen
mut aikaan sai muutoksen melkoisen.
Toi elämään mukanaan valoisan lisän.
Teki toisesta äidin, toisesta isän.”

lauru ja pikku-ukko 1vko ja 5 päivää

 

Kiitoksia synttärionnitteluista!

Siili meillä on ristiäiset 7.11. PIti heti varata se päivä että varmasti saadaan. Meillä kun äidin mies on vuorotöissä niin piti saada sellainen vkonloppu, että hänellä on vapaata silloin ja muutenkin edellisenä päivänä on pyhäinmiestenpäivä niin se on sitten meidän äidillä vapaa (työskentelee kaupassa joka on lauantaina auki) joten saan sitten lauantaina järjestelyapua jos sitä tarvin. Että sinänsä tosi hyvä vkonloppu. Nyt kun pitäs vielä lyödä nimi lukkoon. Yks ehdokas on sellainen, kun sairaalassa mietittiin, että onko vauva jonkun näkönen niin itse olin tätä nimeä mielessäni miettinyt ja mies sanoi, että sen mielestä vauva näyttää sille nimelle. Molemmat oli siis ajatellut samaa nimeä, vaikka se on sellainen nimi, joka ei ole ollut sillä meidän listalla mihin laitettiin ylös niitä nimiä, jotka ois mahdollisia. Sinänsä hassu yhteensattuma! Tuohon nimeen keksittiin vielä siihen tosi hyvin passaavat toiset nimet niin kyllä se taitaa olla jo päätetty. Mutta taidan ehkä paljastaa nimen varalta vasta ristiäisten jälkeen tai jos en malta niin sitten kerron aiemmin

Kokeilin muuten eilen ekaa kertaa tuota rintapumppua kun piti käydä tänään parturissa ja asioilla ja ajattelin että jos vauvan rytmi menee just siten, että jää tänne nälkäisenä kun mun pitää mennä. Tuo sähkökäyttöinen pumppu oli kyllä kätevä ja pumppasin sillä ehkä kymmenen minsan sisällä sen 80ml maitoa. Pitää tänään testata vaan, että alkaako vauva syödä pullosta. Tietää sitten että miten se siihen suhtautuu jos pitää lähteä itse johonkin mihin vauvaa ei voi ottaa mukaan ja sen pitäis syödä sillä aikaa kun oon pois. Tosin kyllä se söi kaks kertaa sairaalassa lisämaitoa pullosta eikä sillon ainakaan ollut mitään ongelmia.

Huomenna meillä aloitetaan kans d-vitamiinit ja ajattelin myös harjoitella sitä kantoliinan käyttöä. Meillä on lainassa kaverin hug-a-bub ja ajattelin sit ostaa itelle jonkun hieman edullisemman, jos vauva vaan siinä viihtyy. En viitti tuota kaverin satasen liinaa kovin paljoa käytellä kun se on kuitenkin niin kallis ja kuluuhan se kangas käytössä jos sitä joutuu peseen esim puklujen jäljiltä. Kerron sitten miten kävi kokeilujen kanssa!

 

Heippa! Meillä on ollut kone rikki niin en oo ollenkaan päässy kirjottelee.. Tai no pleikkarin kautta yritin pari päivää sitten mutta en jaksanu, kun sai valita jokaisen kirjaimen erikseen Tänään saatiin onneksi uus kone
Nyt on tullu niin kauheeeeeesti tekstiä tänne etten jää nyt kirjottelemaan, mutta laurun kysymykseen sanon sen verran, että mä kyllä myös epiduraalista huolimatta tunsin kivun ponnistusvaiheessa. Ja hyvin tuntuikin, kaikki repeäminen ja venyminen tuntui ihan liian hyvin... Ja se kipu oli aika sairasta. Mutta enää en sitä edes muista, muuta kun sen että sattui vaan perkeleesti Sitä miltä se kipu tuntui, en enää muista..

Halaukset kaikille!

 

Kiitos lauru synnytyskertomuksesta ja synttärionnittelut täältäkin! :flower: Sulla olikin kokonaiskesto vähä enempi kun mulla, mut ponnistusvaihe lyhyempi. Teillä on TODELLA hieno kutsukortti ristäisiin!!! Meille tuli ihan tavis...

Mä unohdinkin muuten sanoa että menetin verta 600ml.

bubunen kyllä mullakin tuli verihyytymiä synnytyksen jälkeen.. ihan normaalia on. Nou hätä!

Omaa. Täällä käytiin eilen 5vkoa ja 2pvää neuvolalääkärissä. Painoa oli nyt 6240g ja pituutta 59cm. Ja 12 päivää sitten painoa oli 5490g ja pituutta 57,5cm... eli semmoset 2,2kg tullu painoa syntymästä ja 6,5cm pituutta. Ollaan oltu ruoka-aikaan kotona. Ja mitä neuvolantäti teki koneelle ennustetta, niin poika tulee kasvamaan keskikäyrän yläpuolella ja tulee oleen aikalailla saman mittanen kuin isänsä eli sen 180cm.

Meillä menee muutenkin paremmin.. siis vattavaivojen ja yöunien osalta, mutta mun päässä on ruvennu napsumaan. Tänään tulin semmoseen tilanteeseen, että tajusin että "nyt on aika pysähtyä ja tajuta, etten mä voi odottaa iteltäni niin paljoa kuin odotan". Mulla kun on tietoa liikaa lapsenhoidosta niin tuntuu etten osaa tulkita omaa lastani ja oon välillä hoitanu sitä kuin se ois jonkun muun vaikka hoenkin hälle rakkautta ja halin ja pusin häntä. Ja sitten oon välillä sormi suussa kaikille itkuille, vaikka itkujen syyt ovat ihan yksinkertaiset. Odotan siis itseltäni ihan liikoja, vaikka tää tilanne on yhtä uus mulle kuin kelle tahansa esikoisensa synnyttäneelle.. oli aiempaa lapsenhoito kokemusta tai ei. Nyt se vauva on OMA ja nyt mä olen ÄITI.

Kaikkea sitä tuolla pääkopassa liikkuukin.. mut halusin teidän kanssa jakaa tän. Hävettää, nolottaa, suututtaa, harmittaa, itkettää ja vaikka mitä!!! :'headwall::ashamed:

Niin ja Siili heh, hassu kommellus siellä teillä sattunu. Meillä kävi tässä kerran niin että poitsu pissas suoraan isänsä suuhun! Mies huus yhtäkkiä makkarista "hyi helvetti!" ja mä huusin että "mitä nyt?" ..mies sitten kako ja yritti sanoo että poika pissas suuhun.

Sartsa ja poitsu 5vkoa ja 3pvää :heart:

 

Pikaiset terveiset TYKSistä. Pikkuriikkinen tyttö syntyi 26.9. klo 21.37. Painoa 3430g ja pituutta 49cm.

Onnittelut laurulle myös!

 

Onnea kamalasti terp! Sun tytöllä on kyllä hyvä synttäripäivä, on nimittäin sama kun mulla Ja vauvelin painokin heittää vain 10g meidän vauvan painosta, tosin meillä oltiin sit pari senttiä pidempiä kuin teidän typy. Toivottavasti kaikki meni hienosti ja tulet tänne kertomaan meille lisää synnytyksestä ja ihanasta uudesta vauvelista!

sartsa Olikos sulla minkä mittanen se ponnistusvaihe sitten? En jaksa enää hakea sitä synnytyskertomusta, laiskuus iski

Kuin monella teistä muuten tulee vauvalla vaipasta pissat läpi? Tai siis meillä on tuolla pojalla järkiään melkeen joka päivä ainakin kerran kylki märkänä vaikka kuin laittaa vaipan tiukalle ja ollaan kokeiltu liberoa ja pampersia ja kummassakin sama ongelma. Kamalaa vaatteiden pesua, kun joutuu koko ajan vaihtaan puhtaita. Joku kaupan myyjä oli äidin kanssa jutellut tuosta ja se oli sanonut, että se on yleistä poikavauvoilla. Niin mietin sit, että onko muilla tuota ongelmaa? Ärsyttävää alkaa keskellä yötäkin vaihtaa lakanoita pinnikseen. Testattiin jo noita isompia vaippoja, mutta ei ollut siitäkään kiinni, että imukyky ei ois riittänyt kun ei se vaippa kastu läpi asti mistään kohtaa vaan se vaan jotenkin vuotaa kyljestä se pissa. Vaikka kuin sen pippelin taittaa alaspäin ennen kuin laittaa vaipan kiinni.

Pitäs jossain vaiheessa kokeilla noita kestojakin, mutta en oo vielä hoksannut, että miten tuo vaippa napitetaan siihen pienimpään asentoon. Meillä siis babyland vaipat ja niistä eri koista löytyy kuvat netistä, mutta en silti hoksaa että mihin se "yläreuna" hävitetään kun napitetaan alimpiin nappeihin kiinni. Osaisiko Siili auttaa tässä?

lauru ja pötkäle 2vko ja 1pv

 

tervehdys taas mammat!!

paljon on taas tullut asiaa, joten yritän muistaa tärkeimmät... eli tietty ihan ensiksi terpille valtaisat onnittelut tyttövauvasta!!!!! :heart: mäkin toivon että jaksaisit sitten jossain vaiheessa tulla kertoilemaan synnytyksestä, on niin kiva kuulla miten muilla on mennyt!

lauru onnittelut täältäkin! ei taideta olla fb-kavereita (vielä ainakaan), joten vähän tällee myöhässä...
mä sain epiduraalin mutta ei todellakaan vienyt ponnistusvaiheen kipuja pois!!! ja ponnistusvaihe vaatimattomat 1h 23min... :headwall:
meillä ei pojalla tule pissat läpi, kai pari kertaa on tullut, eli en pidä sitä juuri minään... mä oon kuullu, että se vois johtua liian pienestä vaipasta, mutta jos ootte sitäkin kokeillu vaihtaa, niin sit en tiiä. se pitää vaan tosi tarkkaan kattoo, että pippeli on suorassa, koska kerran kun meillä oli jääny pippeli vinoon (miehen jäjiltä ) niin pissat tuli vuolaasti yli äyräiden.

D-vitamiinit me aloitettiin heti kun neuvolasta saatiin. mentiin myös sillee, et ekana päivänä 1 tippa, tokana 2, kolmantena 3 jne. tosin joku päivä mulla vähän lorahti niitä kun yritin nopeesti laittaa, niin siitä lähtien sitten mentiin sillä 5 tipalla. aiheutti alkuun vähän vatsanväänteitä, mutta loppuivat vajaan viikon kuluessa. tiesin (= olin kuullu) että ne aiheuttavat sellasta joten ajattelin että kerralla sitten pois vatsanväänteet, eli kyllä niihin tottuu. ettei just mennä sillee et alotetaan, lopetetaan, alotetaan, lopetetaan...eihän se sitten koskaan niihin totukaan. mutta tosin, meillä ne aiheutti niin tosi vähän mitään, joten helppo se on täältä huudella...

hyytymät, bubunenko niistä kyseli... on tosiaan kai normaalia että jonkin verran hyytymiä tulee, mutta mä oon myöskin ymmärtäny että jos noin isoja tulee ja paljon niin kannattaa ainakin kysästä neuvolasta, ei siinä ainakaan mitään menetä!

menkat en osaa tuohon sanoo mitään, kun mulla ei ole vielä ollut. mä taidan olla muutenkin ainoo noista heinäkuisistakin, kenellä ei vielä ole ollut menkkoja. ei sillä että niitä yhtään kaipaisinkaan!


sartsa millä alalla sä taas olitkaan? oot varmasti kertonut, mutta sama pää kesät talvet... ajattelin vaan, kun sanoit että tiedät liikaa lasten hoidosta. mikä sua on siinä nyt eniten vaivannut? tai siis että mitä oot miettinyt? ite oon lastentarhanopettaja, ja oon kyllä jotenkin oudon hyvin pystynyt pitämään teoriatiedon ja oman lapsen kasvatuksen erillään toisistaan...kuvittelin että alan miettimään liikaa ja kaikkein pahin oli se, että pelkään että alan tekemään sitä vertailua muihin vauvoihin, vaikka tasan tiedän että jokainen on yksilöllinen. niin siis ajattelin vaan että ootko samalla alalla tai opiskellu kasvatustiedettä jossain?

ON: meillä menee edelleen niin hienosti kaikki!!! tai no, imetyksestä alan jo saada tarpeekseni. ei siinä muuten mitään, mutta kun aina yks sessio kestää väh. puol tuntia. kun saa edellisen lopetettua, niin menee tunti ja taas pitää suunnilleen jatkaa. meillä on alusta asti kestäny tuo imetys tosi kauan, mutta nyt se alkaa vasta todella jurppimaan. ehkä kun alkaa jo vähän kaivata muutakin elämää ja tekemistä, kun vaipanvaihtoa ja imetystä... kyllähän meillä siis jo tosi paljon seurustellaan ja naureskellaan. ekat naurunkorahdukset onkin jo kuultu! tämä poikanen on ehkä maailman kiltein tapaus. nukkuu edelleen päivisin vaunuissa n. 4h päikkärit, illemmalla vielä 1-1,5h, myös vaunuissa ja illalla nukahtaa omaan sänkyyn, kun vaan jättää sinne. viihtyy hyvin itsekseen, mutta osaa jo "pyytää" seuraa. päätä kannattelee hyvin jo, koko ajan paremmin. iso pää kun on, niin kyllähän se nyt painaakin. välillä vaan tuo miesten ajattelamattomuus pistää vihaksi, huoh. apua saan kyllä, mutta sitten kun mies pitää vauvaa, niin kuuluu jostain "annatko ton rätin, tuotko tutin, vietkö ton tonne" jne. yritän sanoo, että kun sä hoidat, niin sä hoidat. ei mullakaan ole ketään auttamassa täällä päivisin. älkää nyt käsittäkö väärin tota edellistä. ei meillä nyt ihan noin rajusti jaeta tuota lastenhoitoa, mutta jos mä olen esim. pyytänyt että jos sais vaikka syödä rauhassa, niin sit tulee heti jotain hommaa, eli se siitä rauhassa syömisestä. se välillä ärsyttää. mies ite ei tätä tietty ymmärrä kun yritin kauniisti sanoa asiasta. :kieh: noh, kun lapsen kanssa menee hienosti, niin pitäähän sitä jostain valittaa... ehkä joku ymmärsi mitä ajoin takaa.
meillä on nyrkki löytänyt suun. jo siis monta viikkoo sitten, mutta nyt sitä nyrkkiä lutkutellaan ihan jatkuvasti. tänään kävin töissä näyttämässä tuota suloisuutta, niin työkaverit meinasivat, että ekat hampaat voisivat tulla jo 3kk:n iässä. että ikeniä kutittaa ja siksi sitä nyrkkiä pyöritellään siellä suussa... no ei kai hampaita nyt sentään vielä!!! imemisen tarvetta se ei ole, kun yrittää laittaa tuttia, niin sen sylkäsee pois. ehkä se vaan on joku vauvojen juttu...
vauvauinti alkaa perjantaina!!! ei malttais odottaa!!!
niin, ja rakennuslupahakemus on jätetty, eli omakotitalon rakennusprojektikin alkaa tässä kk:n sisään... jee!!!

sellasta tänne! =)

b & poikanen 2,5kk ja risat

 

Kauheen paljon tullut juttua tänne, yritän nyt muistaa kommentoida kaikille, sori josn unohtuu jotain! Ensin terpille suuret onnittelut tytöstä! Luinkin jo Fb:stä, että sulla taisi olla aika nopea synnytys. Toivottavasti kaikki meni hyvin ja voitte hyvin koko perhe nyt! Tule kertomaan kuulumisia kun jaksat

Meillä on mennyt täällä kaikki edelleen tosi hyvin. Neelalla taitaa olla joku tiehän syömisen kausi, kun on nyt ainakin viikon ajan herännyt yöllä syömään aina siinä 4 aikoihin. Kun yleensä on nukkunut yön kokonaan. Nyt oon ite ihan silmät ristissä joka päivä kun joutuu taas öisin heräilee. No mutta aikansa kutakin, eiköhän tää tästä taas paremmaks muutu. Joskus

Oon nyt ruvennu antamaan Neelalle pieniä määriä soseita ihan kokeilun vuoks. Vaikka neuvolan ohjeiden mukaan vielä ei sais antaa, mutta mun äitikin kertoi että minä oon ollut just sen 2kk kun ekoja kertoja maiselin sosetta. Ihan vaan kokeiluja on siis, en mä vielä mitenkää säännöölisesti rupee niitä syöttämään kuitenkaan. Tota kaupan päärynä- ja hedelmä sosetta ollaan kokeiltu ja niistä ei edes mitään mahavaivoja tullut. Sitten oon ite tehnyt omenoista ja porkkanasta sosetta valmiiks pakastimeen, ja kokeilin sitten sitä porkkanaa antaa Neelalle eilen. Mikä ei ilmeisesti ollu kauheen hyvä idea, kun siitä sitten tuli kunnon huudot. Oltiin just kauppaan menossa, niin jouduin sitte jäädä autoon huutavan lapsen kanssa sen ajaksi kun mies kävi kaupassa. Olihan siinäki kokemus.. Onneks rauhottui puolessa tunnissa, eikä sitten enää tullut mitään. Ehkä en vielä viiti enää antaa noita oma tekemiä soseita sitten. Jos noi kaupan soseet on jotenkin helpommin sulavia tai jotain..

Ja miehen äidin asunnolla saatiin kunnon muodonmuutos aikaan 2 viikossa. Pieni jännitys oli vaan päällä, että tykkääkö se miehen äiti niistä yhtään Mutta tykkäshän se sitten. Ja antoi miehelle luvan tehä sinne keittiöremontikin nyt, kun aikasemmin oli kauheesti sitä vastaan.. Mutta tais tykätä "uudesta" kodista niin paljon, että haluaa lisää uutta
Nyt miehen äiti puhui jotain semmosta, että lähettäis lokakuun lopussa Japaniin sinne miehen mummille. Mutta enpä tiiä. Mies ei haluais nyt lähteä kun siellä kaikki on ihan masentuneita nyt sen miehen vaarin kuoleman takia.. Mikä on kyllä ihan totta. Että en tiiä lähentäänkö. Olis ihan kiva mennä, mutta ei sinne surevien ihmisten sekaan voi millekään turistilomalle lähteä..

bubunen Hyvin näyttää kasvavan Elsi
Mulla tuli myös paljonkin verihyytymiä synnytysksen jälkeen. Ensin ne ekat päivät, kun vuotoakin tuli paljon, niin tuli myös niitä hyytymiä. Sitten myöhemmin taas uudestaan, eli eiköhän se ihan normaalia ole. Jos ei mitään kipuja ole tai muut semmosta ni ei hätää

Siili Kiva että kantoliina toimii teillä!

Lauru Kiitos synnytystarinasta. Mun täytyy tunnustaa, etten lukenut sitä vielä kokonaan, silmäilin vain.. Kun mulle tuli kovin haikea olo kun aloin sitä lukemaan, kun tuli oma synnytys mieleen. Eilen just puhuttiin miehen kanssa, että oikeastaan se synnytys oli aika mukava kokemus (pään syntymiseen ja verenvuotoon asti), ehkä kun meillä oli se ihana perhehuone eikä tavallinen synnytyssali. Joka tapauksessa, tosi haikea olo tuli kun aloin lukemaan sun synnytyksestä, joten en jotenkin pystynyt lukea sitä kokonaan.

Tämä sun kirjotus Siili pomppasi silmille tuolta, kun mulla on aika samanlainen tunne kun luen muiden synnytystarinoita, etten aina pysty lukemaan. Jotenkin tulee se oma synnytys mieleen niin vahvasti ja jostain ihmeestä kauheen haikee mieli. En tiiä mistä se semmonen tulee, mutta kai se ihan normaalia sitten on. "Kiva" tietää, että muillakin on välillä tämmösiä, kun mä jo luulin että oon ite ihan epänormaali tollasten tunteiden kanssa!

Ja sitten vielä tuosta jälkivuoto/menkka asiasta.. Niin mulla kävi samanlailla, että noin viikko-pari jälkivuodon loppumisen jälkeen alkoi taas tosi vähäistä vuotoa. Ja sillon mä myös mietin, että onkohan ne menkat vai vielä sitä jälkivuotoa. Ensin se jatkui pari-kolme päivää semmosena vähäisenä ja siitä sitten muuttui runsaammaks. Eli mä ajattelin sitten että menkat ne oli. Nyt tuli jo toiset menkat 33 päivää edellisten loppumisen jälkeen, ja nää on sitten jotain aivan muuta.. Ihan sairaan runsaat, tulee yöllä läpi himo lätäkkö sänkyyn joka kerta. Ja hirveet kivutkin. Kai se synnytys sitten voi muutta asioita noinkin paljon, koska mulla ei todellakaan ole ennen tommosia ollut :O

Sartsa Kiva että teillä menee yöt jo paremmin
Meillä myös alotetaan aina iltaisin kunnon tankkaus. Syö siis iltaisin paljon enemmän kuin päivällä/aamulla. Teijän poika kyllä kasvaa oikeen hienoa vauhtia!
Ja kiva, että eka päivä kahestaan pojan kanssa meni hyvin :hug:

Meillä menee muutenkin paremmin.. siis vattavaivojen ja yöunien osalta, mutta mun päässä on ruvennu napsumaan. Tänään tulin semmoseen tilanteeseen, että tajusin että "nyt on aika pysähtyä ja tajuta, etten mä voi odottaa iteltäni niin paljoa kuin odotan". Mulla kun on tietoa liikaa lapsenhoidosta niin tuntuu etten osaa tulkita omaa lastani ja oon välillä hoitanu sitä kuin se ois jonkun muun vaikka hoenkin hälle rakkautta ja halin ja pusin häntä. Ja sitten oon välillä sormi suussa kaikille itkuille, vaikka itkujen syyt ovat ihan yksinkertaiset. Odotan siis itseltäni ihan liikoja, vaikka tää tilanne on yhtä uus mulle kuin kelle tahansa esikoisensa synnyttäneelle.. oli aiempaa lapsenhoito kokemusta tai ei. Nyt se vauva on OMA ja nyt mä olen ÄITI.

Juurikin näin. Mäkin alussa odotin iteltä ihan liikoja, mutta sitten sitä pikkuhiljaa oppi ottamaan vähän rennommin. Varmaan aika tavallista semmonen, kun kaikki on niin uutta, ettei ite välttämättä aina tiedäkään miten oli parasta asiat hoitaa. Mutta pääasia, että tietää olevansa omalle lapselle se paras äiti ja tekee asiat niinku itelle ja lapselle on hyvä. Ja sä olet Sartsa se paras äiti pojalle ja hieno äiti oletkin :hug:

lauru Kiitos synnytyskertomuksesta. Kiva, että kaikki meni hyvin vaikka pitkä synnytys olikin. Mullahan myös oli tuo sama, että koko 20h pelkästään makuuasennossa jouduin olla. Ja se oli aikas tuskaista hommaa. Varmaan just se on pitkittänyt synnytystä niin sulla kuin mullakin. Mutta pääasia että kaikki on nyt hyvin ja koitos ohi

Teillä aivan ihanat ristiäiskutsukortit! Vautsi

bambina Kiva että teilläkin menee edelleen hienosti! Ymmärrän kyllä tuon imetysjutun hyvin, että alka ottaa päähän se välillä. Mutta onneks se on vaan hetkellistä, kun ei se koko elämää jatku. Mä lohduttaudun sillä

Ja ymmärrän hyvin tuonkin, että jos mies hoitaa vauvaa niin saa silti ite olla kokoajan juoksemassa sinne ja tänne. Kai ne miehet vaan on vähän avuttomampia kuin me naiset Oon sitten ihan piruuttani tehny miehelle välillä ihan samat, että pyytäny häntä tuomaan ja viemään sitä ja tätä

Hampaita voi hyvin tulla jo 3kk iässä. Se on vissiin 2-6kk milloin niitä yleensä alkaa tulla. Noin ainakin jostain joskus luin. Neelalla on ikenessä semmonen ihmeellinen valkonen kohta, niin mietin sitäkin että ehkä ne hampaat alkaa sieltä pikkuhiljaa tulla. Ja kuolaa tulee hirveesti, sehän on sen merkki että hampaat alkaa olla tulossa. Ja meilläkin on nyrkit löydetty, kaksi käsin niitä välillä imutellaan

Nyt tuli lähtö, neiti käskee.. Halit kaikille! :hug:

jende & Neela kohta 3kk :heart: Ja kohta myös 3kk neuvola + ekat piikki rokotteet

 

Tulin vain pikaiseen päivittämään kuulumiset ennen nukkumaan menoa, palaan kommentoimaan ja kirjoittelemaan enemmän kun jaksan...

Pääsin tänään kotiin sairaalasta parin päivän reissun jälkeen, mulle tehtiin kaavinta maanantaina. Silloin maanantai aamuna tuli sen verran iso hyytymä ja vuotoa, että soitin Tyksiin ja sain käskyn tulla näytille. Ultrassa todettiin, että kohdussa on vaikka mitä moskaa vielä. Aika vauhdilla toimittiin, kahden tunnin sisällä olinkin jo nukutuspöydällä menossa kaavintaan. Elsi oli tietysti reissussa mukana, kun on niin pieni vielä ja täysimetyksessä, eli me tytöt tehtiin uusintareissu synnytysvuodeosastolle. Onneksi saatin yhden hengen huone! Verta menetin vielä siinä kaavinnassa litran, että nyt olis sitten mennyt 2,5 litraa 6 viikon sisällä. Sen jälkeen mulle nousi vielä 40 asteen kuume ja siksi jouduttiin olemaan pari päivää sen kaavinnan jälkeen sairaalassa.

Todella rankka reissu, mut nyt ollaan kotona. Jospa se munkin toipumiseni ja palautumiseni synnytyksestä nyt sitten toden teolla alkaisi tästä.

Terpille valtavasti onnea pienen ihanuuden johdosta!!! :flower: :heart: :heart:

Bubunen ja rakas Elsi 5 vkoa ja 4 pvää :heart:

 

bubunen hui kauheeta!!!! :O mahtoi olla melkoinen kokemus!! juuri tuota mä tarkoitin kun tuolla ylhäällä kirjoitin, että ei noin isot hyytymät ole kyllä normaalia...onneksi otit yhteyttä sairaalaan ja hyvä että syykin löytyi helposti ja siellä toimittiin pikaisesti! toivottavasti sunkin toipuminen alkaa tästä. mä NIIIIIIIIN tiedän ton tunteen... mulla toipumiseen meni 2,5kk kaiken kaikkiaan, mutta nyt on olo parempi ja toivotaan että pysyykin sellaisena! ja todella toivon että myös sä alat pikkuhiljaa voimaan paremmin! :hug:

b & poikanen 2kk ja 3vko