[QUOTE="Neela";29543509]Näin minäkin ajattelen ja olen jotenkin hämmentynyt näistä vastauksista. En tiedä onko tässä asiassa jotain alueellisia vaihteluja tms., mutta ei meilläpäin ole edes käsittääkseni tapana käydä vainajia katsomassa. Edes omat vanhempani, molemmat päälle 65v, eivät ole koskaan ruumista nähneet. Enkä kyllä lähipiiristä edes kovin monen ole kuullut sanoneen, että olisivat kuolleita käyneet katsomassa. Sen sijaan eräs työkaveri kertoi, että heidän suvussaan (en muista mistä päin hän on) on ollut tapana, että suvun naiset yhdessä "valmistelevat" vainajan; pesevät, pukevat jne. mitä siihen nyt kuuluu. Heidän suvussaan normaalia, meidän suvussa tuo olisi vähän friikkiä touhua.
Itse juuri pelkäisin, että lapsille jää muisto vain siitä kuolleesta ruumiista, sen sijaan että muistelisi sitä aikaa kun vainaja oli elossa. Ja sitten juuri tuo, että tietyssä iässä varmaan etenkin pojille ruumiin näkeminen voisi olla aika "cool" juttu, jolla voisi vähän kehuskella kaveripiirissä. Niin, kunnes sitten oikeasti se ruumis on siinä edessä ja tajuaa, mistä todella on kyse.[/QUOTE]
Itsekin olen miettinyt, että onko eri puolella Suomea eri käytäntöjä.
Meillä itä-Suomessa ollaan aina käyty katsomassa vainajaa kappelissa ennen hautajaisia. Jos vieraita on kovin pajon niin sitten vain lähimmät ovat käyneet.
Minä kävin mieheni ja 1-vuotiaan kanssa katsomassa isääni osastolla, kun hän oli ollut kuolleena noin 10 tuntia. Saimme olla keskenämme huoneessa puolisen tuntia.
Hautajaisissa myös isommat lapset 2- ja 5-vuotiaat halusivat käydä sanomassa heipat ukille. Vanhin oli tehnyt enkelipiirrustuksen, jonka laittoi ukin syliin ennen arkun sulkemista.
Tuosta jäi ihana muisto, kun saimme kaikki hyvästellä hänet.