Hyvää sunnuntai-iltaa!
Kiitos tuestanne ja virtuaalihalauksista
. Ilmeisesti tilanne ei ole niin paha, kuin miltä se aluksi vaikutti. Miehellä vaan on taas vaihteeksi iskenyt epävarmuus kun tulevaisuus ei muiltakaan osin ole selvä(paitsi se, että yhdessä ollaan
).
Luulen, että hänestä tuntuu vaikealta ottaa vastuu lapsen haluamisesta, eli "ihan kohta" kuulostaa hänestä turvallisemmalle kuin "nyt". Jos vain sattuisin raskautumaan, niin hän olisi aivan varmasti onnensa huipulla. Elikä summa summarum- häntä pelottaa tehdä päätöksiä jotka sitovat niin paljon koko lopun ikää-vaikka hän haluaakin.
Ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mennään tjot-meiningillä sitten taas. Ihan ok siis. Kaikkein ironisinta tässä on se, että itsetutkiskelun tuloksena luulen, että ovikseni oli jo ennen kuin koko keskustelu alkoi, mitä en silloin tiennyt!
Eli siinä vaiheessa ei muutenkaan olisi ollut mitään tehtävissä.
Kiertoni on nyt taas pitkään ollut 33-35pv:n pituinen, mutta jos ovis oli silloin kun luulen niin olis nyt 19/28 tms. En muista oikeasti että ollaanko ees pupuiltu oikeaan aikaan, kun en sillon tajunnu mahd. ovista. Saapi nähdä... Joskus aiemmassa kierrossa puhuin sitä, että onkohan mulla jotakin ongelmia kiinnittymisen suhteen.. No nyt ei tuu ainakaan tehtyä asialle mitään kun on tää tjot-vaihe päällä.
Itsekin mietin jo, että jouluna vois sit kertoo suvulle, miten ihana ajankohta! Osa meistä pääsee siihen junaan, toivottavasti mahdollisimman moni!
Eli mut saa kyllä lisätä listalle
Jennyli: estelle........kp19/28......yk18......esikoinen
Elämme jänniä aikoja
+++++++++++++++++++++++