vierailija
Hyvä kirjoitus, naulan kantaan!Minäkin ymmärrän työn välttelijöitä. Siis tajuan sen ajatusmaailman, mikä heillä on. Mihinkään ei pyritä, millään ei ole mitään merkitystä. Ei ole osallisuuden kokemusta, ei koeta vastuuta kenestäkään toisesta ihmisestä. Eletään vaan irrallaan, korostetusti sitä omaa elämää. Tietoisena siitä, ettei juuri kukaan kaipaa vaikka kuolisi nyt. Moni näistä työn välttelijöistä kärsii sosiaalisten tilanteiden peloista, paniikkihäiriöstä, päihdeongelmasta, ahdistuksesta ja masennuksesta. Työssäolija voi aina mennä puhumaan näistä työterveyteen ja saa apua ja lääkkeet ja saikkua. Työtön on tietoinen siitä, että ketään ei kerta kaikkiaan kiinnosta se hänen elämänsä, ja koska se kotoa lähteminen yhtään minnekään on vaivalloista, tuntuu heistä absurdilta hakea apua, että pääsisi siihen maailmaan mitä kammoaa eniten; kuntouttavaan työtoimintaan vieraiden ihmisten arvioitavaksi ja väheksymäksi. Ei ole keppiä eikä porkkanaa lähteä sieltä kotoa.
Niin kauan, kuin ei tajuta, että meillä hukataan paljon potentiaalia mt-ongelmien ja päihdeongelmien vuoksi, nähdään työn vieroksunta vain moraalisena ilmiönä. Jolloin siihen tarjotaan lääkkeeksi moralisointia. Oikeasti siihen tarvitaan lääkkeeksi vieroitusta ja psykiatrisia palveluita, osallisuuden ja vastuun kokemuksia. Useimmille on tärkeä kuulua johonkin, vaikka näennäisesti näyttäisi ettei se ihmistä kiinnosta. Kiinnostaa, se välttely on vain keino selviytyä niistä osattomuuden ja nöyryytyksen tunteista, joita yhteiskunnasta syrjässä eläminen synnyttää. Uhon takana on usein häpeä.
Näistä asioista pitää puhua ja saa puhua, vaikka se saisikin elämänsä oikein eläneet ihmiset kiehumaan paheksunnasta. Yhteiskunta on itse viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana luonut aktiivisesti nuorten työttömien miesten ja naisten joukon heikentämällä koulutusmahdollisuuksia ja viemällä yhteiskunnasta matalan kynnyksen suorittavat työt. Se on ollut yhteiskunnalta tietoinen arvovalinta. Nyt, kun tämä joukko on sitten sopeutunut osaansa, kauhistellaan ja moralisoidaan. Mitä ihmettä oikein luullaan, että tapahtuu, jos nuoresta ei napata kiinni silloin, kun hänellä on herkkyyskausi sosiaalistua yhteiskuntaan. Ei hän siihen silloin sosiaalistu. Se on niin simppeliä.