40+ ODOTTAJAT, vol 2

tete-a-tete mulla ei ole koskaan ollut äidin kanssa perinteistä äiti-lapsi-suhdetta. Hän oli 18 v. kun mut sai, mut on oikeesti kasvattanut mun mummu ja pappa..hauskaa että mummu oli vain 39 kun olen syntynyt :) enot ja täti ei ole mua hirveesti vanhempia, joten menin siinä joukon jatkona. Äiti eli "uutta nuoruuttaan" jonkin aikaa, 3 nuorempaa sisarusta mulla on, mutta heillä ihan erilainen lapsuus kuin mulla. Mä olen aina pitänytkin mummua äitinäni, hänen kanssaan mulla on kaikki yhteiset lapsuusmuistot ja ollaan tosi samoilla linjoilla kaikissa asioissa. Joka päivä soitellaan ja usein nähdään!
Itse sitten olenkin eron jälkeen, ja nyt kun tulee lapsi toisen miehen kanssa, yrittänyt erityisesti huomioida näitä isompia lapsia. Ettei koskaan tulisi mieleenkään, että olisi jotenkin eri asemassa kuin tämä tuleva...tosin ex sitten syytti mua tänään siitä, että olen passannut neidit pilalle :LOL:

Ihanaa kun on vähän viileämpää, jaksaa paljon paremmin! Mutta suppareita tulee heti, kun vähän jotain yrittää...on vaan niin "tympeää" katsoa vierestä kun toinen tekee :kieh:
 
Onnittelut kääkkänälle :heart:

Onnistuin eilen pääsemään ultraan ja kaikki hyvin "kyllä täällä kotona ollaan" sanoi gynekologi, kun ennalta varoitti ettei välttämättä näy mitään vielä. Viikotkin täsmää kierron kanssa elikkäs siis n 6. Sykettähän ei vielä näy, mutta "napasuonen virtaus täällä kyllä näkyy hienosti " .. Nyt mennään hetki kerrallaan ja toivotaan että olisi lujasti tarrannut kiinni ja pysyy. Oli puhetta iästäni, riskitekijöistä yms ja sanoin että kaikkeen on varauduttu (vaikka se aina yllättäisikin)... Terve olen tähän asti ollut, rankavaivoja lukuunottamatta. Positiivinen kuva jäi... koska vähän jännäsin että olisi nuiva asenne... Tehdäänhän esikoisvauvojakin tällä iällä vielä ... ja koska kaikki kolme aiempaa on menneet oksentelusta ja supistelusta huolimatta loppuun asti, gyne oli hyvinkin kannustava.
Nyt siis vain pidetään peukut ja varpaat pystyssä.. :heart:

Mies menikin sitten ihan täysin sekaisin, kun oli näyttää muutakin kuin positiivinen raskaustesti... Kyynehti ihan...halasi niin että meinasin tukehtua.. tavarat tippui käsistä... kahvit kaatui pöydälle... sanoi ettei oikein tiedä miten pitäisi olla... Eikä kummallekaan oikein unikaan tullut koko yönä ...

Että näin :flower:

 
Hienoa AinoEmilia ihanasta ultranäkymästä. Minulta terveydenhoitaja kysyi eilen, että miten muut ihmiset ovat raskauteeni suhtautuneet, kun ikää on näin paljon. Totesin, että' hyvin. Eivät ole ainakaan ääneen uskaltaneet kommentoida päätöstäni.
 
Ainiin:
APUA!!
Säärikarvani kasvavat paksuina ja mustina. Sheivaus ei auta, koska se vain rikkoo raskauden kuivattaman ihon ja vahaliuskat ei näihin mustuaisiin pysty! Pitääkö mennä sokerointiin vai mikä avuksi?

nimim. paksut sukkahousutko morsiuspuvun alle :D
 
Heipat kaikille :flower:
Ja onnea kääkkänälle pienestä pojasta :heart: onnellista tutustumisaikaa!

Ja ainoemilialle onnea hyvistä ultrakuulumisista :flower:

Mä tulin viime perjantaina lomalta ja piti suoraan rynnätä lääkärin pakeille, kun loman viimesenä päivänä tuli vähän sellaista ruskeaa tuhrua ja oli sellaisia menkkamaisia kipuja ja olin jo ihan maani myynyt että tässä tämä taas oli. Mutta ei, sydän sykki ja kaikki näytti olevan ok. Tosin lääkäri näki siellä raskauspussin vieressä sellaisen veriläntin, josta ei osannut sanoa mistä se on tullut.

Noh kipuja ei ole ollut, eikä mitään vuotoakaan, joten positiivisin mielin mennään. Lääkäri määräs kyllä sitten sen hepariinin lisäksi progestan lääkityksen ja makaamista mahdollisimman paljon. Tänään kävin taas ultrassa (mulla siis näitä ultria on n. 2 krt viikossa) ja sydän pomppaili siellä iloisesti *koppotikoppoti* Joten taas voi hyvillä mielin odottaa muutaman päivän seuraavaa ultraa :)

Mä oon ollut ihan veto pois viimesen viikon ja vaan maannut. Naapurit varmaan luulee että mulla on joku suhde pizzapoikaan kun se niin ahkeraan täällä laukkaa :LOL: ...ja minä alan kohta turboilemaan! tosin vielä ei oo kiloja tullut kuin ehkä n. puoli kiloa lisää, mutta turvotusta sitäkin enemmän.

kaikille ihanaa ja rauhallista odotusaikaa toivottelen :wave:

pikkukarhu 7+0 / 7+4 (riippuen laskeeko 28 pv kierron mukaan, niinkuin lääkäri, vai mun oikean kierron 24 pv mukaan)
 
AinoEmilia onnea hyvästä ultra tuloksesta :heart:

LB hyvä, että kaikki on kunnossa. Sinulla kyllä on usein noita lääkärin tarkastuksia.

Siiri S tuosta sokeroinnista ei ole kokemusta, mutta olen sitä kyllä joskus ajatellut. Olisi kiva, kun sitä voisi ostaa kotiin ja tehdä itse se repiminen.

Itsellä tilanne muuttumaton pahaolo jatkuu....

Oivikki ja Suoma
 
Discovery olemme myös miettineet , tai minä enemmänkin (mies pari vuotta nuorempi) että mitä ihmiset sanoo... ihan niin kuin se kenellekään kuuluisi.. Tiedän, että siskoni (10 v vanhempi) kritisoi rankasti... äitini varmaan miettii "mitä ihmiset sanoo?" ja kysyy onko vahinko, eikö olis isot lapset riittäneet... muu suku jupisee... työkavereista osa jupisee, osa ei sano ääneen... osa on todella iloinen onnestamme ja myös kertoo sen ääneen... Miehen suku on miehen mielestä varmaankin pelkästään iloisia.. Emme ole vielä aikoneet kertoa, annetaan hiukan viikkojen kertyä.. Tosin töissä "jään kyllä kiinni" , koska joudun kieltäytymään "säteilyhommista" (olen sairaanhoitaja) ja mun tuurilla sellainen tulee eteen pikimmiten :D
Siskoni ja äitini reaktioista tuumasin miehelleni että saavatpahan pitkäksi aikaa hommaa kun miettivät asiaa ja siskoni surffaa netissä hakemassa kaiken negatiivisen tiedon iäkkäämpien odottajien riskeistä :LOL: joita sitten mulle ystävällisesti ilmoittelee :p hän ei ole hoitoalalla ja juuri siksi onkin niin tietoinen kaikesta alaan liittyvästä :kieh: ( hups,, tuli hiukan ilkeämielinen kommentti... mutta näin se menee)

Tulin töistä muutamia tunteja sitten ja ihan mielettömän väsyneenä nukuin pari kolme tuntia... nyt jotain pientä kotiaskaretta ja oman kullan kaikkuun :heart:

:heart: Iloisiin odotuksiin :heart:
 
Ainoemilia jotenkin tutulta kuulostavat nuo sinun odotuksesi sukulaisten suhteen. Minulla myös mies on pari vuotta nuorempi. Hänellä ei ollut lapsia ja minulla oli jo kolme. Saimme nelisen vuotta sitten kaksospojat. Oikein tekemällä tehdyt. Olin silloinkin jo yli 40.
No nyt äitini suhtaui yllättävän rauhallisesti. Pelkää vain terveyteni puolesta, kun aiemmassa raskausmyrkytys ja Rd.

Ihanaa odotusta kaikille. Mahtavaa kun ei ole niin kuumaa.
 
Aino Emilia..siis AIVAN IHANAA!!!!..siellä pieni oli, kuin olikin tarrannut!:heart:
Onnen pipanoita nyt kovasti pikkuisen matkaan!! :)

LB Voi miten ihania uutisia siullahin - pieni "laukkaratsu" siellä vaan kopsuteleepi mennä!:heart:..tai oikeammin.."pikku pikku karhunen, ISON karhun poikanen" :) :heart:
Oikein hyviä vointeja siulle!!:wave:

Oivikille parempia vointeja, kyllä se vielä helpottaapi:hug::heart:

..ja hei..onhan se kiva, jotta sukulaisilla, ystävillä, naapureilla, työkavereilla..jajajajaja..vaikka vallan kellä, on mistä keskustella - teidän kasvavista masuistanne!!!.. :LOL:
..ei nääs käy heillä aika pitkäksi ;) ..saavat päääääääiviteeeeeellä kyllikseen!!! :D Hih, heiiiii!!!!

.. :attn:vaan tosissaan - olkaa ylpeitä naiset ja kulkekaatte vain masut pystyssä päin!!! :wave::heart:
..voih, kunpa miunkin masu kasvaisi "siitä" syystä vielä kerran.. :)

:heart: mur-mur
 
Onnea AinoEmilia !!!! ja LB myös hyvistä kuulumisista!

Olen kyllä Mur-murin kanssa samaa mieltä, olkaa ylpeitä mahoistanne, kateellisia ovat jos pahaa puhuvat...... Ja tosiaan jos elämä on itsellä niin tyhjää ettei ole muuta iloa kuin päivitellä tulevan äidin ikää tms. niin antaa pitää ilonsa.

Teekuppi 13+2
 
Eilen käytiin ekassa neuvolassa. 2 h siellä vierähti, huh! Täti oli kai vähän sekaisin loman jälkeen :D.
Lääkäri on ensi viikolla, mutta täti perui mun ultran, joka ois ollu 6.8. :(.
Mehän kävimme varhaisultrassa yksityisellä ja täti sanoi, että se riittää (laput ja kuvat oli mukana).

Koska olen 40v ja ensisynnyttäjä, täti laittoi lähetteen perinnöllisyysklinikalle ja sanoi, että sieltä hoidetaan sitten kaikki loput. Oon nyt vähän pihalla, että enkö enään ollenkaan käy neuvolassa? Ja mitä muuta siellä perinnöllisyysklinikalla tehdään kuin lapsivesitutkimus (haluan sen itsekin)? Onko jollain kokemuksia?

Sitten ihan hassu kysymys :ashamed: . Koneella ollessani makaan usein läppäri masun päällä. Menkkojen aikaan se oli ihan must, toimi kuin lämpötyyny ja helpotti oloa. Mutta entäs nyt masuasukin kanssa? Onko tutkittua tietoa vaikutuksista?

Onnea kaikille jo synnyttäneille ja tsemppiä masujen kanssa kesää viettäville!

La Perla 9+4
 
La Perla tutkittuahan tietoa löytyy, jotta vaikuttaa haitallisesti miesten siittiöhin..mutta että sikiöön?..en ainakaan löytänyt tietoa, vaikka moni odottaja sitä näillä eri palstoillahin mietiskelee kyllä! :/

..voisithan varuilta olla esim. istuma asennossa ja läppäri jalkojen päällä.. :)

Höh, TH:ko nyt perui sen siun ultra ajan, voi harmi :( ..voithan toki käydä vielä ykistyisellä(jos raskit)

Hyviä vointeja siulle&pienelle!:heart:
 
Olen minäkin iästäni kuullut...äitini on sanonut suoraan, että tämä lapsi syntyy väärään taloon :( Minua 12 vuotta nuorempi siskoni on miehensä kanssa yrittänyt lasta pari vuotta, kaksi keinohedelmöitystä on tehty mutta molemmat epäonnistuneet. Tästä meidän lapsesta ei saa puhua ollenkaan, ettei sisareni pahoita mieltään. Että kivaa kun on tukijoukkoja!!
Onneksi mieheni suku, mummuni ja tätini, sekä ystävät ovat tukena, heiltä ei ole koskaan kuulunut mitään poikkipuolista...me kun ollaan tätä lasta yritetty tosiaan se 5 vuotta ja ollut ne kymmenisen keskenmenoa, ajattelisin että ollaan tämä onni jo toisaalta ansaittu...eikä kukaan olisi voinut lasta enempää toivoa :heart:

Onneksi vähän viileni ja taivas pilvessä, helpottaa oloa!

Eilen illalla jouduin ihan makaamaan, tuli lähes pari tuntia supistuksia 10 minuutin välein. Eivätkä meinanneet rauhoittua vaikka kuinka huilasin! Minua kyllä nyt vähän jo pelottaa tämä tilanne vauvan kannalta, vielä saisi monta viikkoa pieni kasvaa.
Olenko ihan hullu, kun minusta tuntuu että jos ajattelen näitä ikäviä asioita, joita nyt on suvulta saanut niskaansa, niin alkaa supistamaan....voinko oikeesti saada psyykkeelläni ne aikaseksi?? Typerä kysymys, mutta kun on tavallaan taas ensikertalainen kun edellisestä 13 vuotta.. :ashamed: :ashamed:
Huomenna on onneksi äitipolilla diabetespäivä, tutkivat samalla tuon kohdunsuun tilanteen.

Hauskaa kesäpäivän jatkoa teille naiset, mahat pystyyn ja nenä korkealle :heart:

T. Unna ja Toivo 26+5
 
Unna kovasti jaksuja:heart::hug::heart:
..koeta olla nyt mahdollisimman vähän tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka siun mielesi kovin pahoittaa..ja KYLLÄ, stressi voi hyvinkin aiheuttaa supistuksia!!

Nyt lepoa ja ime sellaisista ihmisistä voimaa jotka sinusta OIKIASTI välittävät!!!!:):heart:
..Toivo saisi vielä hetken asustella kohdun kasvattavassa&vahvistavassa lämmössä:heart:
 
Mulla on huomenna rakenneultra aamupäivällä ja nyt alkoi polvet vähän tutista :whistle: . Luin toisesta pinosta että joltakulta oli löytynyt jotain poikkeavaa vastaavassa ultrassa ja siitähän mun mielikuvitus lähti liikkeelle. Yllättävän rauhallisesti olinkin ottanut tuon rakenneultra-ajatuksen. huh! No, enää vajaa vrk. Apua! Mulla on nuo alhaiset hemppalukemat vieneet kaikki ajatukset siihen arvojen epätoivoiseen nostoon että en oo kerinnyt muuta juurikaan murehtimaan ;) . Ja siis munhan on aina murehdittava jostain :attn: . Ja söin muuten eilen kaksi sokeripullaa :ashamed: :headwall: vaikka rd...ne oli hyviä!!! :p Oon kieltänyt itseltäni kaikki makeat herkut paitsi jäätelöä oon myös sortunut syömään iltaisin! Tänäänkin on varmaan syötävä ainakin yks jäätelö kun tulee telkusta unelmien poikamies :LOL:
 
Jääris, Jääris..älä sie niiiiiiiin kauhiasti aina murehdi edeltä :)

Hyvin siellä pikkisellä varmasti kaikki on - Onnen pipanoita paaaaaljoooon ultrareissulle mukaan!!:heart:

Ps. ja kyllähän sie jätskiä saat syödä ja herkutellahin välillä..kunhan et montaa pullaa/jädeä päivässä ;)..miullehin nyt maistuis tuore pulla&kaffekupponen-Nam! :p
 
Mulla on ollut kyllä sikahuono päivä... kaikki asiat vaan itkettää. Taidan olla väsynyt (sain nukuttua viime yönä ehkä 3 h, kun tuo si-nivel kiukutteli koko päivän kaupungilla kuljeskelun jäljiltä ). Olen itkenyt ystävien eroa -ja sitä että toinen heistä jättää nyt meidän häät väliin kunnei viitsi tulla katsomaan miestään ja sen uutta naista (ymmärrettävää ), olen itkenyt omaa äitisuhdettani, olen itkenyt televisio-ohjelmia, "lihavuuttani", kremppojani, väsymystäni ja sitä, että loma loppuu... ja sitä etten jaksa siivota ja tämän kaiken päälle rakenneultraankin on vielä puoltoista viikkoa, joten en todellakaan voi tietää onko vatsassakaan kaikki hyvin. Huoh. Oliko elämässä jotain positiivista? :/

Taidan kaivautua takaisin sohvan nurkkaan katsomaan poliisikoira Rexiä...

- Siiri S, 18+2
 
Voi Siiri...kun sä olet RASKAANA :hug: Mua taatusti itkettäs se poliisikoira Rexkin :LOL: Joo...kyllä ei oo asiaa mistä ei pientä kyynelehtimistä sais aikaseksi. Huoh näitä hormoneja.

Ai niin Siri...uskomusten mukaan taidat odottaa poikaa jos säärikarvat rehottaa. Mun tarvii tuskin niitä nykyään ajella kun neiti köllii masussa :eek: No uskoo ken tahtoo ;) Sinne vaan häämekon alle 70 denierin sukkikset tai mites olis nuorekkaat legginsit??? :D

Kääkkänälle onnittelut pikkuisesta pojasta!! :flower:

Tultiin just mökkireissulta ja ehdin vain pikaisesti lukea teidän jutut alkuviikolta. Täytyy lukea ajan kanssa uudestaan ja kommentoida sit jos jotain tulee mieleen. Nyt pyykkikonetta pyörittämään...

Pinkkis 33+2
 
Voi Siiri, anna tulla vaan, täällähän me muutkin valitetaan.
Ajattele, kun vertaat itseäsi minuun, voit huomata että olet onnellinen nainen, olet menossa naimisiin, minä olin viikolla 19 kun aviomieheni jätti minut ja vei eropaperit.
Olet minua nuorempi, sekin vielä, ja minäkin tässä helteessä ihmettelen kun esikoisen rippijuhlat vaan lähestyvät että kuinka jaksaisin siivota? Olen jo hyväksynyt sen että matot ja ikkunat on pesemättä, yritän keskittyä normaalin viikkosiivon veroiseen siivoukseen ennen juhlia, se saa riittää.
En aio riskeerata että tulee ennen aikainen synnytys jonkin niin toisarvoisen asian takia, että alkaisin siivota niin hulluna että joudun sairaalaan ja koko rippijuhlat jää pitämättä.
Lapsillani on vain yksi äiti :)
Näkisit Siiri minun suonikohjut miten pullistelee, tässä kuumuudessa, ei ole kaunista katsottavaa.
Ihme kyllä mun selkä ei ole kipeä, nyt, ongelmia sen kanssa on ollut vuosien varrella paljon mutta nyt se ei vaivaa.
Tosi ikävää että ystäväsi eroavat, mutta ajattele sinä menet naimisiin, se on hienoa, monelta meiltä on mies lähtenyt kävelemään raskausaikana, sinä kuulut onnellisiin hyvä nainen.
Mua itkettää oikeastaan joka päivä, äskenkin itkin kun katselin Oprahia televisiosta ja huomasin taas miten paljon huonommin joillakin ihmisillä on asiat kuin minulla.
Väsyttää ja itkettää, sitten nukutaan ja itketään välillä, annetaan asioiden olla....ei ne mihinkään karkaa. Jaksaa taas pari tuntia, kun välillä lepää. Nyt menen keräämään parvekkeelta vauvanpyykit pois, pesin eilen monta koneellista pieniä vaatteita, ja ne näyttävät niin suloisilta kun roikkuvat tuolla puhtaina ja kuivina, vähän surullista ettei mieheni ole jakamassa tätä mutta minkäs minä sille voin.
Elämässä on paljon positiivista, ja onnea sinulle huomiseen ultraan, varmaan saat ihania kuvia, ja taas ilon aiheita.
On vähän raskasta kun hormonit heittää ja on kuuma ja tunteet pinnassa, mutta se kuuluu tähän raskauteen. Koitetaan jaksaa.
Mulla viikko 30 menossa
B)
 
Kiitos naiset... mä tiedän kyllä, että mulla on asiat hyvin. Varsinkin kun ne eivät aina ole sitä olleet. En tiedä olenko kertonut, mutta minähän elin monta vuotta hyvin narsistisen miehen kanssa -suhteesta lähdin itseasiassa varmaan aika viime tipassa, henkinen väkivalta oli juuri muuttumassa myös fyysiseksi, itseni pelastaakseni. Vauvatoiveen ajatuksia lukiessa tulee aina mieleen ne asiat 4 vuoden takaa, ajatukset asioiden selvittämisestä yms. Asioita ei koskaan selvitetty, hän vain muutti pois. Minullahan kävi siinä mielessä todella hyvä tuuri silloin, että eksä katosi ihan totaalisesti maailmastani eron jälkeen, jos meillä olisi ollut niitä minun toivomiani lapsia niin tuskin näin olisi käynyt ja elämäni olisi hieman toisennäköistä tänään ;) (mutta eihän tällaisen v#¤#%:n apinan kanssa voinut lapsia tehdä...), no niin se siitä. Kaipa tämä raskaus herkistää miettimään tätä mennyttä elämää, sitä miten tähän on päädytty, ja tekemään jonkunnäköistä "välitilinpäätöstä" elämässään.

...mutta silti ottaa kaaliin se, että loma loppuu ja että bestman tuo häihin naisen, jota en ole koskaan tavannut! NIH!

P.S. en mä Vauvatoive huomenna ole ultraan menossa, kosmetologille kylläkin, ajaiskohan se saman asian?? :D

- Siiri S, 18+2
 
Voi että! Tulin tänne kattoon, mitä kuuluu ja mietin samalla, et kehtaanko avautua, kun on niin paha mieli. Nyt kehtaan, kun te muutkin kehtaatte.

Eli: olen kans itkeny tosi usein pahaa oloani. Tänään kilahdin totaalisesti vauvan isälle, kun lähti "asioita hoitaan"! ja löysin hänet sitten erään ravintolan terassilta. TAAS. Me on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu ja mä olen kuullut lupaukset olla juomatta sen sata kertaa. Mikään ei kuitenkaan muutu. Välillä ajattelen, että olisin seesteisempi yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta en uskalla repiä itseäni tästä suhteesta irti, vallankaan nyt kun vauvan syntymään enää pari kuukautta. Samalla kuitenkin pelkään, mitä sitten, kun vauva on syntynyt. Onneksi ei asuta yhdessä. Kokeiltiin sitä muutama kk pari vuotta sitten, mutta tämän alko-ongelman takia ei onnistunut.

Miten toinen voi olla niin itsekäs? Miksi en anna mennä? Olen kuitenkin jo 41-vuotias nainen ja elämänkoulua käyty, joten kai mä nyt selviäisin ilman tällaista ainaista pahaa oloa? Olen myös kelannut tosi paljon avioeroani isompien lasten isästä. Hän halusi erota, en minä. Välillä tuntuu, että olen siitä jo yli päässyt, mutta sitten taas tulee ahdistus ja paha olo. Asiaa ei helpota, että hän on nyt naimisissa itseäni nuoremman ja lapsettoman naisen kanssa. Välillä ajattelen katkerana, kuinka helpolla pääsevät, kun ei tarvitse kantaa huolta lapsien arjesta ja olla vastaanottamassa murkkujen huutoa ja haukkumista yksin.

Sekin itkettää, että mun vanhin lapsi ei (nyt tuli taas itku)... siis vanhin lapsista ei hyväksy ollenkaan vauvaa ja tuo sen todella inhottavasti esiin käytöksellään. Äitini, josta aiemmin kerroin, on hiljaa. Ei sanaakaan tai kysymystä voinnistani ja jaksamisestani pariin kuukauteen.

Mulla on sellainen olo, että mä vaan pidän kulisseja yllä. Kun joku kysyy voinnista, niin sanon, että hyvin menee. Jos joku oikeasti kysyis, miten voin henkisesti, purskahtaisin itkuun. Tänään, kun kävin kaupassa ja kannoin painavaa kassia kotiin (mies oli ajanut auton niin, että sitä ei saanut parkista ulos, oli puomi laitettu), oli tekemistä, että en alkanut kadulla itkeä. Ajattelin, että kunhan pääsen kotiin, annan tulla. Mutta pojat oikin kotona, joten jouduin pidättelemään.

Lapsen isä ei ole laittanut tikkua ristiin hoitopöydän ja sängyn maalaamisessa. Jotkut vaunut oli netistä huutanut. Ehdotin ennen kuin läht "asioille" et lähdettäis hakeen ne. No, eipä sit lähdetty. Menin vaunukaupan ikkunan taakse ja olisin sitä seisomalta ostanut uudet, jos kauppa olis ollut auki.

Nyt kun tätä kirjoitan, itken koko ajan.

Mulla on sentäs ens viikolla kans kosmetologi ja kampaaja. Tosin viikon lopussa on meilläkin rippijuhlat, johon eksäni tuo sen nyksänsä. Pelkään juhlia enemmän kuin myönnän. Pitää sielläkin olla niin reipasta ja ilosta, vaikka sisältä olen ihan hajalla.
 

Yhteistyössä