Kotisynnytys!

Suomessa tilanne on hieman eri

Kylla ma sen tiedan, mutta aikalailla se sinnekin patee siina mielessa ,etta ma en tuntisi oloani synnyttajana turvalliseksi sellaisen katilon tai laakarin seurassa, joka ei ole tottunut kotisynnytyksia hoitamaan. Mutta tallaiset asiat vain usein jaa fanaattisesti omaa asiaa ajavalta (ie.kotisynnytys) kakkossijalle JA laakarin lasnaolo kotisynnytyksessa tai missa tahansa synnytyksessa ei ole mitenkaan rauhoittavaa, silla laakarit ei ole normaalin synnytyksen asiantuntijoita, katilot on. Mutta katilona ma tata asiaa katsonkin eri kantilta. Aivan kuin missa tahansa ammatissa on asiansa osaavia ja sitten niita tumpeloita. Kokemuskaan ei ole haitaksi, tosin ei pelkastaan sen puuttuminenkaan tee katilosta vaarallista, ja vice versa.

 

mutta sitän kotisynnytys on. kietäydytään avusta mikä on tarjolla. ja sitte ku sattuuki jotaki onki kaikki apu tarpeen.

Normaalisynnytyksessä ei tarvita mitään "apua". Kotisynnytyksessäkin on useimmiten ammattitaitoinen kätilö paikalla seuraamassa tilannetta.

Se, että riskin realisoituessa lähtee sairaalaan ei ole "kelkan kääntämistä" vaan sitä, että toimii vallitsevien olosuhteiden mukaan ja järkevästi. Kaikki eivät koe, että synnytys vaatii sairaalahoitoa jos se sujuu ihan hyvin. Mutta jos ei suju hyvin niin tottakai voi vaatia.

 

hei, son minun mielipie ja sulla on omas, eikö niin? minusta son vastuutonta leikkiä sankaria ja olla ottamatta apu vastaan. mitä vain voi sattua.

Siis vastuutonta synnyttää kotona mutta vastuutonta lähteä sairaalaan jos ongelmia ilmeneekin? Älä hei ihmettele tota Anatolian kommenttia yhtään... Etkö sä itse tajua kuinka typerä ajatus tuo on?

 

Miun käsityksen mukaan tuo erityismaksuluokka-systeemi ei ole enää pariin vuoteen ollut käytössä. Korjatkaa jos olen väärässä mutta miulla on tälläinen mielikuva?

 

[QUOTE="Vieras ap";22686150]Miten kotisynnytyksessä hoidetaan istukkaverinäytteet yms? Laitetaanko istukka vain roskiin?
Mietin vain tätä, koska istukkaverinäytteestä saa paljon tietoa vauvan esim. sairauksista, meidän tapauksessa vauvalla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta jolloin lääkitys osattiin aloittaa 2vrk päästä syntymästä...[/QUOTE]

Esin. Englannissa napanuorasta ei oteta verinaytteita, muutoin kuin riskisynnytyksissa pH. Normaalisynnytyksissa, elekstiivisissa sektioissa ym. ei tata oteta lainkaan. Kilpirahas ym. verikokeet otetaan vauvan kantapaasta viidentena paivana.

Kotsynnytyksissa katilo vie istukan mukanaan sairaalaan poltettavaksi, eli mitaan ei jateta kotiin.

 

Oi :O Kerro lisää! Pitääkö olla omasta takaa sekä lääkäri että kätilö?

Käsittääkseni EML-potilaita (erikoismaksuluokka) ei enää julkisissa sairaaloissa hoideta- aiemmin sai esim. aikoja toimenpiteisiin jonojen ohi tulemalla lääkärin yksityiseksi EML-potilaaksi

 

[QUOTE="Jaska Jokunen";22686182]Lueskelin ja löysin noista lapsivuodekuolleisuus hollanti vs suomi asioista tälläisen, tosin siinä ne luvut on vuodelta 2003, kai tuolta löytyisi joku tuoreempikin tilasto.

Google Kääntäjä

Lukekoot ken jaksaa.[/QUOTE]

Luin osittain, ja tuossa ei ole otettu huomioon synnytyspaikkaa. Hollannin suurempaan lapsikuolleisuuteen pidettiin tärkeimpinä selittävinä tekijöinä äitien korkeaa ikää, raskaudenaikaista tupakointia, suuria vähemmistöryhmiä (joissa lapsikuolleisuus on korkeampaa), ja raskaudenaikaista vähäistä seurantaa.

 

Miksi Anatolian pitää olla ilkeä? Kertoo paljon...

 

Siis vastuutonta synnyttää kotona mutta vastuutonta lähteä sairaalaan jos ongelmia ilmeneekin? Älä hei ihmettele tota Anatolian kommenttia yhtään... Etkö sä itse tajua kuinka typerä ajatus tuo on?

joko tai. ei kumpaaki :| jos teet valinnan niin pysy siinä. joten sairaala on minusta paikka jossa synnytetään, jos tarvit apua on se liki. kotona jos olet niin sielä kans pysyt. ekkö sie hakenu sitä että siinä ei olla lääkkeitten kans sössimässä? kätilö auttaa jos tarvii eikö muuten puutu koko hommaan? ajatuksena kauhea.. jo pelkästään terveyskeskukseen on matkaa, saati sitte synnytys sairaalaan. hensingissä nyt kaikki on helpompaa: /

 

Kaksi kolmesta olen synnyttanyt suunnitellusti kotona ja koti synnytyksista on jaanyt paljon parempi maku suuhun. Synnytin Briteissa jossa kotisynnytys on monilla alueilla vaihtoehtona. Sairaalaan meilta on matkaa n 2km, ja kotiin saapui 2 katiloa kun supistukset muuttuivat saannollisiksi ja tulivat noin 5 minuutin valein. Katilot ovat kuunnelleet vauvan sydanaania, minun verenpaineen ym lapi synnytyksen ja viipyneet meilla reilun tunnin syntyman jalkeen. Myohempaan, yleensa oma katiloni, on kaynyt kotona tarkistamassa minut ja vauvan. Seuraavina muutamana paivana katilo, ja kerran laakari on kaynyt tekemassa tarkastukset. Ja tuosta sotkusta, 5min synnytyksesta ja katilot ovat sen siivonneet ja vieneet mukanaan.
Kun synnytin sairaalassa olin suuren osan ajasta miehen kanssa yksin huoneessa ja katilo vain valilla pyorahti tarkastamassa kunnes tuli itse syntymaan kun kutsuttiin, joten olen kokenut etta kotona ollessa olen ollut paremmin vahdittu kun paikalla koko ajan 2 katiloa, ja jos ongelmia olisi ilmennyt olisivat laittaneet heti sairaalaan.
Kotisynnytyksellle on taallakin tietyt edellytykset esim veren rautaarvojen on oltava hyvat eika saa olla liikaa ylipainoa tai muita ongelmia.

 

Mä alotin jo kerran vastauksen mutta sitten jätin kesken... Vaikea aihe, toki. En usko, että pystyisin antamaan itselleni anteeksi kuoli vauva sairaalassa tai kotona. Kyse onkin loppujen lopuksi siitä, että kummassa on isommat riskit. Jos saisin synnyttää ympäristössä jossa ei tarvitsisi taistella henkilökuntaa vastaan synnytyksen ajan niin synnyttäisin oikein mielelläni sellaisessa paikassa. Tammisaaressa esimerkiksi olisin ehkä tuntenut oloni turvalliseksi.

Nykyisissä vaihtoehdoissa ei mikään kuulosta hyvältä. Synnyttäjät jonottavat salipaikkaa käytävillä maaten, jotkut käännytetään ovelta kun onkin täyttä, rutiinitoimenpiteet ovat kolmessa isossa (NKL, Kättäri, Jorvi) pikemminkin lisääntymään päin jotta saataisiin nopeasti sali seuraavan käyttöön. Pelkään, mitä tuollainen ympäristö voi tehdä itse synnytykselle ja toisaalta sitä, että onko henkilökunnalla samanlaisia resursseja valvoa synnytystäni kuin kotiinpalkatulla kätilöllä.

Sinä puhut niinkuin sairaalat olisi jotain helvetin esikartanoita. Minä synnytin Joensuussa. Otettiin heti sisään sairaalaan kun lapsivesi alkoi tihkumaan (ei käännytetty ovelta), en odottanut salipaikkaa käytävällä maaten, ja rutiinitoimenpiteitä ei tehty (esim. välilihan leikkaus). Kätilöt olivat aivan ihanat, minun toiveita kuunneltiin synnytyksen alusta loppuun. Tule synnyttämään Joensuuhun

 

Ketjua vaan pikaisesti selatessa kadotin viestin jossa kysyttiin istukkaverinäytteistä, mutta kätilö ottaa sen ihan normaalisti kotisynnytyksessäkin ja sen voi säilyttää jääkaapissa ennen eteenpäin toimittamista.

Mulla on ollut joka kerta vahvasti harkinnassa kotisynnytys, mutta viimeksikin sairaalan helpot ja valmiit palvelut vei sitten voiton. Kotona on oltu niin pitkään kuin mahdollista ennen sairaalaan siirtymistä.

 

Itse synnytin Oulussa.Kaksi omaa kätilöä, jotka kävivät säännöllisesti minua katsomassa,oma rauhallinen huone, missä mieheni kanssa saimme olla.Rauhallinen tunnelma muutenkin ennen kuin alkoi tapahtua.Silloinkin turvallinen olo,vaikka asiat eivät menneet ihan suunnitellusti.

Tervetuloa Ouluun

 

Lks:ssä kaks synnytystä. ei sielä misään käytävilla ooteltu. kätilöt oli mukavia ja piti seuraa siihen asti että mies pääsi kans paikanpäälle. sain ponnistaa siinä asennossa ku halusin, sain net kivunlievityksen mikkä tahoin. toiveita kuuneltiin joten sain saman kätilön hoitamaan myös kuopuksen syntymää. sama kätilö oli kummassaki

 

Miksi Anatolian pitää olla ilkeä? Kertoo paljon...

No anteeks, mutta eihän tuossa ajattelutavassa ole päätä eikä häntää. Koko lähtökohta on minusta aivan älytön ja virheellinen; 'halutaan leikkiä sankaria'. On vastuutonta olla ottamatta apua vastaan, ja on vastuutonta ottaa apu vastaan.

 

Jos haluaa sulkea silmänsä siltä faktalta, että _jokaisessa_ synnytyksessä on komplikaatioriski ja mahdollisuus vauvan vammautumiseen/kuolemaan esim. asfyksian seurauksena tai äidin kuolemaan verenvuodon seurauksena, niin anti mennä vaan- on tilanteita jotka kehittyvät nopeasti eikä silloinn auta edes se, että asuu Hgissä ja sairaalaan on matkaa se 10 min.- sektioon kun pitäisi päästä HETI. Mutta jokainen tavallaan, elämä (ja kuolemakin tässä tapauksessa) on valintoja täynnä. Jotenkin hirvittää kyllä, että jotkut on valmiita ottamaan sen riskin että vauva vammautuu ja/tai kuolee sen seurauksena ettei hoitoa saanut kyllin nopeasti.

T. oma kokemus hätäsektiosta

 

Ikävää NinaTT että sulla on niin huonoja kokemuksia synnytyssairaalasta että luottamuksesi henkilökuntaan ja suomalaiseen terveydenhuoltoon on täysin mennyt...? Miten pystyisit luottamaan sitten siihen kotisynnytyskätilöön, mikä hönestä tekisi luotettavamman ja osaavamman kuin sairaalahlökunnasta?

 

joko tai. ei kumpaaki :| jos teet valinnan niin pysy siinä. joten sairaala on minusta paikka jossa synnytetään, jos tarvit apua on se liki. kotona jos olet niin sielä kans pysyt. ekkö sie hakenu sitä että siinä ei olla lääkkeitten kans sössimässä? kätilö auttaa jos tarvii eikö muuten puutu koko hommaan? ajatuksena kauhea.. jo pelkästään terveyskeskukseen on matkaa, saati sitte synnytys sairaalaan. hensingissä nyt kaikki on helpompaa: /

Mä en yhtään tajua tuota ajattelutapaa...että ei saisi mennä tilanteen mukaan, aika ajoin arvioida tilannetta uudestaan, ja tehdä päätöksiä sen mukaisesti mikä kullakin hetkellä järkevältä tuntuu.

Itse en synnyttäisi kotona, mutta muissa asioissa olen suosinut ns. pehmeämpää linjaa. Kieltäydyin esim. toisessa synnytyksessäni epiduraalista vaikka sitä tarjottiin, mutta pyysin sitä myöhemmin ja sen sainkin. Ja lapsen korvatulehduksissa emme yleensä ota heti antibioottia vaikka lääkäri 99% varmasti sitä tarjoaakin, vaan seurataan jospa tulehdus alkaisi paranemaan itsestään. Jos ei ala, niin haetaan antibiootti - juu, se sama mistä jo kerran tai peräti kaksi kertaa kieltäydyttiin. Ei ihan kotisynnytykseen verrattavaa, mutta saman periaatteen mukaan tuokin olisi väärin.

 

Mä en yhtään tajua tuota ajattelutapaa...että ei saisi mennä tilanteen mukaan, aika ajoin arvioida tilannetta uudestaan, ja tehdä päätöksiä sen mukaisesti mikä kullakin hetkellä järkevältä tuntuu.

Itse en synnyttäisi kotona, mutta muissa asioissa olen suosinut ns. pehmeämpää linjaa. Kieltäydyin esim. toisessa synnytyksessäni epiduraalista vaikka sitä tarjottiin, mutta pyysin sitä myöhemmin ja sen sainkin. Ja lapsen korvatulehduksissa emme yleensä ota heti antibioottia vaikka lääkäri 99% varmasti sitä tarjoaakin, vaan seurataan jospa tulehdus alkaisi paranemaan itsestään. Jos ei ala, niin haetaan antibiootti - juu, se sama mistä jo kerran tai peräti kaksi kertaa kieltäydyttiin. Ei ihan kotisynnytykseen verrattavaa, mutta saman periaatteen mukaan tuokin olisi väärin.

WOW,vai että oikein odotatte että korvatulehdus paranisi itsestään?! Sitä ei taidakaan kovin moni tehdä

 

[QUOTE="ZZZ";22686491]WOW,vai että oikein odotatte että korvatulehdus paranisi itsestään?! Sitä ei taidakaan kovin moni tehdä [/QUOTE]
Kiva, että löysit varsinaisen pointin (joka siis ei ollut korvatulehdus).

 

[QUOTE="vieras";22686459]Ikävää NinaTT että sulla on niin huonoja kokemuksia synnytyssairaalasta että luottamuksesi henkilökuntaan ja suomalaiseen terveydenhuoltoon on täysin mennyt...? Miten pystyisit luottamaan sitten siihen kotisynnytyskätilöön, mikä hönestä tekisi luotettavamman ja osaavamman kuin sairaalahlökunnasta?[/QUOTE]

Saisin tavata hänet etukäteen ja vaihtaa jos ei tuntuisikaan hyvältä. Voisin tarkistaa minkälaista kokemusta hänellä on, miten hän suhtautuu toiveisiini ja kysellä häneltä kysymyksiä joiden perusteella saisin edes vähän tietoa hänen pätevyydestään.

Mulla meni eka synnytys loppuen lopuksi ihan hyvin - mutta sain huomata kuinka paljon kokemukseen vaikutti hyvä tuuri. Miten pienestä oli kiinni mahdollisesti hyvin erilainen lopputulos.

 

Oksitosiinimäärä on suurempi kotona, monella synnytys on voinut mennä pieleen nimenomaan sen takia, että ollaan sairaalassa. Toiset taas ovat ottaneet ties mitä lääkkeitä ja puudutuksia, makaavat selällään ja ihmettelevät, kun lapsi on väärässä tarjonnassa tai synnytys pysähtyy, ja väittävät kivenkovaa, että lapsi olisi kuollut ellei oltaisi oltu sairaalassa...

Tottakai on tilanteita jotka tapahtuisivat kotonakin ja silloin riski on suurempi - mutta toisaalta sairaalaympäristö luo joitakin riskejä, ja on vaikea arvioida kummin päin on suuremmat riskit. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan (siellä kun kotisynnytys on hyvin tavallista) kotonasynnyttäminen ei ole yhtään sen vaarallisempaa kuin sairaalasynnytys.

OotsäÄ kätilö, mä oon. Ja ei asiat nyt ihan noin ole. Sulle on tosin turhan selittää mitään kun "tiedät kaiken".

 

Kiva, että löysit varsinaisen pointin (joka siis ei ollut korvatulehdus).

Tajusin kyllä pointin,kiitos vain
Se että mielestäsi "pehmeämpi" tapa on olla heti ottamatta vastaan antibioottia ja etenkin se ,että se on jotenkin erityisen poikkeavaa käytöstä, ei pidä paikkansa.Sillä hyvin moni tekee niin,kyllähän tiedetään että suurin osa korvatulehduksista paranee ilman lääkekuuria.

 

Kertokaa ajatuksianne =) Mielipiteitä, kokemuksia, vinkkejä...

Itse olen teho-osastolla töissä, joten näen tietysti kaikesta vain sen raadollisimman puolen. Ja vastaan nyt sillä kokemuksella, mikä minulla on kiireellisistä tilanteista.

Ensinnäkin ymmärrän sen, miksi äiti haluaa synnyttää kotona. Synnytyssalissa patistellaan nopeasti suihkuun ja kärrätään ympäriinsä, kun taas kotona voit olla vaikka vuorokauden siinä samassa sängyssä, eikä kiirettä mihinkään tai pois kenenkään tieltä. Ja näkisin siis, että se kotisynnytys palvelee nimenomaan sitä äitiä, ei syntyvää vauvaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kotisynnytyksessä on liikaa riskejä hyötyihin nähden. Tässäpä muutama seikka, mitä voi miettiä:

a) Mistä tietää, miten ammattitaitoinen palkkaamansa kätilö on? Ihmisiä on hyvin erilaisia ja toiset toimii kiireellisissä tilanteissa paremmin kuin toiset. Myös meillä teho-osastolla on töissä erilaisia ihmisiä: Toiset osaavat hoitaa kiireelliset tilanteet rauhallisesti ja toimia määrätietoisesti, kun taas toiset ehkä keskittyvät hieman epäolennaiseen. Mutta onneksi sairaalassa on hätätilanteissa paikalla useita ihmisiä, jotka paikkaavat niitä toisen taitoja. Ja se, että on hoitanut tuhansia synnytyksiä, ei välttämättä kerro ihmisen stressinsietokyvystä paljoakaan.

b) Miten hyvin kotisynnytyksessä huomataan mahdolliset vaaralliset tilanteet? Kuinka tarkkaan vauvan vointia seurataan ja ymmärretäänkö sinne sairaalaan lähteä ajoissa? Entä jos painoarvio on ollut väärä? Kuinka hyvin äiti osaa rentoutua kotona, onko mielen pohjukoilla kuitenkin pelko siitä, meneekö kaikki hyvin?

c) American Journal of Obstetrics and Gynecology -lehdessä julkaistu kansainvälinen selvitys vertasi useiden eri maiden kotisynnytyksien lapsikuolleisuutta sairaalasynnytyksien vastaavaan lukuun. Tutkimuksen mukaan kotisynnytyksessä lapsikuolleisuus on keskimäärin 0,2 prosenttia kun sairaalasynnytyksissä se on 0,09.

d) Entä jos synnytys jatkuu hyvin pitkään? Sama kätilö ei voi kuitenkaan olla skarppina mukana hyvin pitkään ja varsinkaan toimimaan siinä hätätilanteessa keskellä yötä esim. vuorokauden valvomisen jälkeen.

e) Vaikka komplikaatiot kotisynnytyksissä olisi pienemmät, niin eikö se ennemminkin kerro siitä, että kotisynnyttäjiksi valikoituvat ne, joilla on hyvin pieni riski saada komplikaatioita? Jos on tiedossa joku riski, niin synnytys tapahtuu aina sairaalassa. Jos kotisynnytyksissä syntyisi samanlaisia lapsia kuin sairaaloissa, niin veikkaisin, että kuolleisuusluvut olisivat huomattavasti isommat. Eli luvut eivät niinkään kerro kotisynnytyksen turvallisuudesta, vaan siitä, että monet riskit osataan nykyään ennustaa hyvin.

f) Verenhukka on hyvin vaarallista synnytyksissä. Istukka tai revennyt kohtu voi vuotaa verta aivan älytöntä vauhtia ja kotona synnyttäneellä voi tulla liian kiire sairaalaan. Sairaalaan tullessa potilaalta yleensä otetaan esim. X-koe, jonka avulla verta ristataan potilaalle.. Kotona synnyttäneelle varmasti joudutaan antamaan ns. hätäveriä, jotka voivat aiheuttaa verensiirtoreaktion, koska ristattua verta ei ole saatavilla. Puhumattakaan sitten esim. lapsivesiemboliasta, jonka voisin kotona tapahtuessa kuvitella aiheuttavan melkein 100% äidin kuoleman.

Ja kysymys kuuluu, että miksi siellä sairaalassa on pakko totella sitä kätilöä? Eikö sielläkin voi kääntyä juuri siihen asentoon kun itse haluaa, tuskin kukaan järjissään olevaa ihmistä sitoo sänkyyn kiinni. Tuossa tilanteessa ottaisin mukaan asiantuntevan Doulan, jonka kanssa olisin käynyt hyvin tarkasti läpi toiveeni ja joka osaisi vaatia kätilöä noudattamaan toivomuksiani..

 

[QUOTE="ZZZ";22686569]Tajusin kyllä pointin,kiitos vain
Se että mielestäsi "pehmeämpi" tapa on olla heti ottamatta vastaan antibioottia ja etenkin se ,että se on jotenkin erityisen poikkeavaa käytöstä, ei pidä paikkansa.Sillä hyvin moni tekee niin,kyllähän tiedetään että suurin osa korvatulehduksista paranee ilman lääkekuuria.[/QUOTE]

Ei, et sä tajunnut

Se liittyi kohtaan "Jos teet valinnan, niin pysy siinä". Eihän niin kukaan (mun mielestä) järkevä tee muissakaan elämäänsä liittyvissä asioissa, joten miksi sitten synnytyksissä.

Korvatulehdus oli vain (kehnohko) esimerkki. Teen valinnan olla ottamatta antibioottia (kuten moni muukin tekee, tosin vähintään yhtä moni ottaa sen kuurin samantien) mutta en pysy siinä valinnassa aina. Synnytyksen suhteenkin voi minusta tehdä valintoja: kokeilee ekana ilman kivunlievitystä/kokeilee kotisynnytystä, ja jos tilanne muuttuu niin voi lähteä sairaalaan, valinnassa ei todellakaan ole pakko pysyä ja siinä pysyminen voisi olla joskus hyvin typerääkin.