[QUOTE="a p";26128112]Hienoa, että jaksat yrittää perehtyä asiaan, mutta kun näinkin monessa aiheeseen liittyvässä ketjussa jo olet kirjotellut, on nyt pakko yrittää vastata, vaikei jaksaisi. Siis kun se tuntuu vähän turhalta lähteä vääntämään kanssasi, kun et tajua alkuunkaan, mistä polyamoriassa on kyse. Eikä usein Tytsikään, vaikka hänen kommentteihin tukeudut ja toisianne tykkäätte peesailla.
Jo tuossa ylinnä olevassa kappaleessa menee metsään; "unohtakaa suhteen laatu ja ajatelkaa pelkästään määrää." EI NÄIN. Ei polysuhde ole sama, kuin monta parisuhdetta. Toki polyamorinen ihminen voi olla monessa parisuhteessa samaan aikaan, mutta ei ne parisuhteet silloin ole samanlaisia tai suoraan verrattavissa ns tavallisiin parisuhteisiin.
Polysuhde voi olla avoin tai suljettu: On ihan mahdollista, että esim kolme tai neljä ihmistä sopivat olevansa toistensa ja vain toistensa kanssa, ihan yhtälailla kuin kaksi ihmistä parisuhteessa. Voi myös olla niin, että kaksi ihmistä ovat ensisijaisesti toistensa kanssa ja tahoillansa tai yhdessä tapailevat yhtä tai useampaa "ulkopuolista". Polyamoria EI ole vapaata seksiä, vaan kyllä siinä yleensä ihan seurusteluun ja yhteiseen elämään tähdätään.
En oikeastaan edes osaa vastata väitteeseesi siitä, että polyamorinen suhde olisi pakosti hankalampi, koska koko väite on niin typerä. Enemmän ihmisiä, enemmän ongelmia-teoriasikin on ihan erinomainen esimerkki siitä, miten vähän aiheestä tajuat. Suhteissa, joissa yhdellä ihmisellä voi olla ns monta rautaa tulessa tuo saattaa joskus päteäkin, mutta varsinkin silloin, jos kyseessä on esim triadi, ei ongelmia tule välttämättä senkään vertaa, kuin tavan kahden ihmisen parisuhteessa; siinä kun on enemmän ihmisiä sumplimassakin.
Ja se kolmiodraama.... Voi elämän kevät. Kyllä kai polyt sitten vähän yli-inhimillisiä piirteita omaavat, koska noin pikkumaisiin kiukutteluihin ei meillä meidän perheessä ainakaan ole tarvetta. On erittäin tärkeä olla avoin ja rehellinen tunteistaan, mutta tietysti on myös asioita joista puhuu mieluummiin vain tietyn henkilön kanssa. Lastenhoitokin on helppo järjestää, kun aikuisia on enemmän kuin kaksi; kaksi voivt viettää vapaa-aikaa ja yksi (tai useampi) jäädä kotiin lasten kanssa. Ja aina edes joku jaksaa viedä sen roskiksen.
Tytsin käsitys siitä, että uusi ihastus veisi aikaa ja energiaa olemassaolevalta suhteelta ja se vaaleanpunasilla pilvillä leijaileminen olisi jollain tapaa pois "vanhalta" suhteelta, on myös typerä. Asia on lähinnä päin vastoin, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Ja kaikki tämähän oli täysin OT, koska alunperin ketjun tarkoitus oli miettiä, mihin väite polyperheen haitallisuudesta jälkikasvulle pohjaa, sikäli ettei samaa yleensä enää nykyään ajatella uusperheistä...[/QUOTE]
Et nyt näköjään kertakaikkiaan ymmärrä, mitä ajan takaa tai sitten olet tosiaan sitä mieltä, että polyamoriseen suhteeseen lähtevät ovat immuuneja niille normaaleille arjen ongelmille.
Jos ajatellaan vaikka niitä uusperheitä, niin väitätkö tosiaan, että siinä ei tule esiin sellaisia ongelmia, joita ydinperheessä ei ole ja sitten taas toisaalta, että ydinperheessä on sellaisia ongelmia joita parisuhteessa ei voi olla? Sitten elämme ilmeisesti ihan eri maailmoissa, koska minun käsitykseni mukaan esim uusi äitipuoli -ongelma voi olla uusioperheessä, mutta ei milloinkaan ydinperheessä. Ja tämä ei silti tarkoita sitä, että se ongelma olisi iso ja ylitsepääsemätön tai että se välttämättä kaikille edes olisi ongelma, mutta se mahdollisuus on aina olemassa. Mutta kun ajatellaan toisin päin, en keksi yhtäkkiä yhtään ydinperheen ongelmaa, jota ei voisi olla myös siinä uusioperheessä. Keksitkö sinä?
Minun kommenteissani ei ole kyse siitä, mikä on haitallista lapsille tai mikä on hyväksyttävää, vaan ihan maalaisjärkeilystä, todennäköisyyksistä, mahdollisuuksista ja ihmisluonteen piirteiden hyväksymisestä.